Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjailija. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjailija. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. kesäkuuta 2016

SANARIESKAA KERA KUKKASTEN !


Valkoakasian kukat hehkuivat toukokuussa Budapestissa, vaikkakin kuvan olisi voinut ottaa vähän harkitummin.
Sihti osui tämän puun koristuksiin, vissiin olivat vanhoja jouluvaloja vai liekö sitten hämärän tultua syttyvät, mene ja tiedä !?
Tiuhaan oli sähköjohtoja lamppuineen puun runkoihin kietaistu.
Kotinurkilla tämä kirkko ja puisto on, mutta kun en pahemmin näillä raitilla pimeisiin aikoihin kuljeskele, niin tietämätön olen puitten valoista.


Kari Hotakainen oli viimeisen Unkariksi käänetyn kirjansa mainosreisulla ja Kari Lumikero oli loistava tentaaja hänelle.
Tilaisuus aloitettiin mielestäni mukavan leppoisasti, piti pikku esitelmän Kari nimestä suomeksi tämä toimittaja Kari ja tulkki hoiti sitten paikallisen kielen taitaville koko liturgian.
Meitä Suomalaisia oli sellainen pari kourallista siellä kuuntelemassa ja kommentoimassa, suurin osa oli paikallisia, sali oli tupaten täynnä, Hotakainen tunnetaan siellä kirjoistaan.
Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen tilaisuus ja jopa lupsakka sanoisin. Tuli mieleen ne aiemmat kirjailijoitten tapaamiset ja niihin liittyvät puheet ja pakinat joissa olen ollut ja hivenen vaivautuneen väsyneenä istuskellut!
Kirjailija oli pitkä totinen mies, sarkastisen huumorin tekijä ja selväsanainen puhujanakin jota kuuntelin käsi poskella, koska tarkennan kuuloani..... tavalla jota käytän nykyään, koska toinen korvanihan on lähes umpikuuro!

Sofi Oksasen olen jättänyt parikin kertaa väliin en vähättele häntä kirjailijana, vaan kun en hyväksy hänen yleistä nälvimistä hänen omasta synnyin-ja koulukaupungista Jyväskylästä!
Syynsä  lieneen hälläkin siihen, samoin kuin minullakin on ilmoittaa oma kantaansa, olipa se myönteinen vai kielteinen!


Yllätys kukkasia on mukava saada!

Lähikaupan kassa ojensi minulle ison puskan ruusuja, kun olin ostokseni maksanut.  Piti oikein tarkistaa oliko ne tosiaan minulle tarkoitettu.....olihan ne ja toivotti niillä "hyvää päivän jatkoa"! 
Kolmetoista kappaletta niitä oli, pariton luku niinkuin kukkasia nipussa pitääkin olla.

Tuolla maailmalla  huomaavaisuus saattaa minut yllättää edelleenkin ja kun niitä jaetaan mitä erikoisimmissa paikoissa ja tilaisuuksissa......totesin sen tällä viime reissullani Unkarissa.....:)