Turvonnutta lehtityveä sanotaan sipuliksi!
Niitä ruokasipuleita käytän kyllä aika reippaasti, keittoihin ja uuniruokiin pääasiassa. Raakana en erityisemmin niistä tykkää. Salottisipuli menisi siihenkin asiaa, vaan en juuri niitä ostele.
Yleensä näpelöin niitä irtojuttuja joita jo tuhat muutakin uteliasta on valmiiksi kourissaan pidellyt ja panen sitten omaan pussiin mukaani vietäväksi.
Vaan nyt viimeksi ostin valmiin verkkopussin koska näyttivät hyviltä ja sopivan kokoisilta. Tämä tarkoittaa sitä että on kuin kouraan mahtuva munan kokoinen sipuli, niin kelpaa mulle oikein hyvin...;)
Valkosipulit ostin ja valikoin tarkkaan irtolaarista. Kun olen aika useasti niitä ostanut verkkopötkössä niin on tullut huonoja kynsilaukka palleroita mukana. Vähän se ketuttaa sekin kun rupeat niitä kynsiä irroittaa niin savut pöllähtävät suoraan silmille. Aika siististi muuten kuivuvat kun ei päältä katsoen sitä edes huomaa, mutta annas olla kun kun vähänkin sormilla niitä painat, tuhkaa täynnä.
Joskus tuon uuden sadon valkosipulia Unkarista, koska ne ei paljoa paina. No, jos kilon verran ostan torilta, niin kilon ne sitten siellä repussakin painaa! Enhän nyt missään nimessä niin paljon sieltä niitä tänne kanna, mutta muutaman kumminkin olen joskus tuonut.
Nyt kaupasta kantamani valkosipulit olivat hyviä ja sopivan isoja terveitä kynsiä täynnä koko rypäs.
Nämä sipulit ovat ikivanha kasvi joita alettiin käyttää jo v. 3500 eaa. Lähinnä Aasian maissa, sieltähän se melkein kaikki viisaus on alkunsa saanut.
Ihmettelin muuten mistä noi Wikipediat se noinkin tarkasti tietää!???
Tuskinpa sanomalehet niistä silloin pahemmin kertoileet, huhupuhetta vissiin kait!
Mutta kaikesta huolimatta hyvä älynväläys jakaa tietoa ilman nettiä.
Inkarit niitä savumerkkiä käyttivät sitten myöhemmin, tiedon ja taidon jakamiseen....ihan vain tiedoksi tämäkin....;)
Takaisin siihen ruokasipuliin. Laitoin silakoita rullaten uunivuokaan, pohjalle sipulia ja suppilovahveroita ja kalojen päällekin niitä vielä piisas. Sitten kippasin lasipurkista valmista basilika-tomattikastiketta silakoitten niskaan. Annoin rauhassa muhia ja hyvää tuli, tottakait!
Tätä ennen kerkes jo vähäsen kyrsiä kun rupesin niitä sipuleita puolittaa ja kuorimaan.
Olivat peijoonit mätiä sisältä, ne kouraan sopivat munan kokoiset kauniit sipulit verkkopusissa.
Neljä kappaletta ajattelin niistä käyttää, yksi vain oli hyvä terve sipuli. Sain kyllä niistä lopuista siihen uunikalaani makua ja näköä.
Että mätiä sipuleita ostin ja maksoin selvällä rahalla ja kannoin ne kotiini. Sattuuhan näitä, mutta kun ostin ne oikein "Mestarin Herkusta" Sokoksen kaupasta, paikkakunnan parhaana pidetystä !
Eihän mua missään nimessä itkettänyt, vaikka kyynelkuvan laiton heti alkuun, vaan kun sipulit ruukkaa kyllä itkettää useinkin kun niitä ruuaksi käytetään. Nyt kuorin ne juoksevan veden alla koska ne laitettiin sinne uuniin muhimaan silakoiden kaveriksi. Paistinpannun kautta kun sipulia käyttää niin silloin kyllä itkeä tirautan kun niitä pieniksi panen.......
Itkutytön takana on teline lämpökynttelille.
Helmet ovat lasihelmiä, samoin lantti joka sisällä on kaunis kuva ruususta!
