SALATUT ELÄMÄT .

 Suomalaiseksi katsoen tiedän olevani aika avoin ihminen, itseironia on ollut aina osa minua! Vaikkakin olen visusti pitänyt piilossa sen ihan yksityiselämäni, jo eletyn.....sekä nykyisenkin, vaikka tänään elostani ei juuri suurempia asioita ole muuten kerrottavaksikaan! Melko tasapaksua, jospa lisäisin kummiskin ettei nyt  ihan sitä samaa pötkyy, lähinnä berliinin makkaraa jos vertaus sallitaan!?

Päätinkin avautua, koska se tuntuu olevan aika näkyvä ja kuuluva tapa tällä hetkellä tuolla mediassa! Jospa vähän sitten  avautuisin, puhuisin suoraan salailematta....;)

Vanhoja valokuvia selasin, jotta löytäisin kuvia tauluistani jotka ovat jo jossain. Kaikki kuvat oli huonoja ja epäselviä. Sain pienellä käsittelyllä ne toimivaksi ja oikeastaan aika hyviksikin. Näissä kahdessa taulussa oli maalaustyyli valmiiksi rosoinen, tarkoituksella. Märkää öljyväriä olin kevyesti painellut  hyvin imeytyvällä sanomalehden sivuilla. Silloin saa sen vähän vanhahtavan tuntuisen jutun aikaseksi. Se kyllä on toistettava useimmankin kerran, siis maalattava ja kuivattava. Loppujen lopuksi se tarkoitettu lopullinen tulos kyllä löytyy!

Takeruin kahteen maalaukseeni joista muuten tykkäsin ja totesin  onnistuneeksi,  raamituskin oli erittäin näyttävä ja tauluihin sopiva. Vaan kun suoristin otoksen, siis täällä netissä, niin koko kehys  meni vituralleen ihan hölmösti. Rakensin ne sitten kokonaan uudestaan, huomasin onnistuneeni ja tässä sitten on tulos. Tämän tein tällä Picasa3 ohjeilla, hyvä ja mielenkiintoin asia se on, vissiin aika yksinkertainen lukutaitoiselle. Mulle se tuotti aika pitkään tavaamista, ennenkuin sen tajusin!

Nämä kaksi taulua valitsi omakseen entinen kihlattuni, muutama vuosi sitten. Olisin lahjoittanut, mutta halusi ehdottomasti ostaa ne, hyväksyin koska tiesin ettei siinä viimeiset eurot  häneltä menneet.

Hänen tyttärensä oli luonani koulun lomilla, koska maalasimme yhdessä. Lahjakas tyttö, paljon parempi kuin minä olen edes koskaan ollut. Hyvä piirtäjä ja halusi oppia öljyväri maalauksen salat myöskin. Älykkäiden vanhempien ainut lapsi johon sitten tarttui kummaltakin ne parhaat geenit!
Olemme aina viihtyneet yhdessä, myöskin tyttären äiti piipahtaa täällä luonani  kun työmatkoilla joutuu tännepäin tulemaan! Asumme eri kaupungeissa mutta tapailemme toisiamme, milloin missäkin useimmiten joissakin perhejuhlissa.

X-sulhaseni vaan tulla tupsahti seitkytluvulla pääsiäisen aikoihin meille sormuksen kanssa! Olin silloin Suomessa käymässä ja tapasimme aina näillä reissuilla. Minullahan oli jo oma valittu elämäni silloin jonka lähipiiri tiesi ja hänkin! Se kun ei suuremmin poikaa haitannut kun oli jo asia päättänyt, että minusta sen muijansa(Maijansa) ottaa......;)

Eihän minä siihen ollut varautunut, hän oli kyllä siitä asiasta jo sukulaisilleenkin  ilmoittanut. Minullekin, mutta kovin tosissaan siihen en suhtautunut, vaikka tiesinkin kenties joskus näin käyvän.
Sormuksen otin ja sanoin, että katotaan kun tulen seuraavan kerran Suomeen. Olin sellainen morsian joka ei sitten antanut sulhaselle sormusta.......
Eihän siitä loppujen lopuksi mitään tullut, naimisiin menosta!

Nelkytviis vuotta olemme toisemme tunteneet ja säänöllisesti tapaamme  hyvinä ystävinä!
Kaikki pitää sen vain itsestään selvänä asiana, että näinhän se jatkuu ja toimii, turha siihen on kenenkään mennä neuvomaan.

Näin jälkiviisana kun ajattelen niin olisin  silloin saanut ja opetanut tästä hyvän miehen itselleni! Kasvatinkin häntä siinä sivussa, mutta toisille  meni hän, samoinhan tein itsekin. Huippukoulutus, loistava työura ja kaiken lisäksi mahdottoman komea mies. Sporttinen ja hyvät elämän tavat ja se meidän yhteinen huumorimme toimii edelleenkin. Mies parasta A-luokkaa oli ja on hän, sitä ei voi kieltää kukaan.

Sallin itseni ajatella,että hän näki minut näissä maalauksissa! Tanssin, laulan pitkän tumman tukkani kanssa, ilman huolen häivää, koska minulla on se taito edelleenkin rentoutua silloin kun tarvis sen 

vaatii.....

Toinen maalaus viestittää sitä toista minääni....hillitty hallittu rauhallisuus joka näkyy näissä antiikin  paljon kertovissa elämää nähneissä  jonkinlaisissa torsoissa ja kivikasoissa. Vierivät kivet eivät sammaloidu.....
Kukaan ei voi minulta näitä ajatuksia viedä.....ähäkutti sanon vain....;)

Laitan tähän lupaa kysymättä viimeisen yhteisen  kuvan meistä, muutama vuosi sitten otettu x-sulhasen tyttären rippijuhlista ja seuraava porukka tapaamiset pitäisi olla tulevan kevään ylioppilas juhlat!

Tämä on sitten  kait se  love story, muistelemmekin sitä  ja joskus kun joku ei sitä tunne, niin sitten se kerrotaan.....taas uudestaan ja uudestaan! Kukaan ei ole tästä mieltään pahoittanut, päinvastoin pilke silmäkulmassa ja nauru herkässä. Takaisin siihen pääsiäisen kihlauspäivään, tuleva x-ni oli silloin viisi vuotta nuori ja minä 25 vuotta vanha......;). Tarkka poika kun oli jo silloin. niin ajoitti kihlauksen pääsiäiseksi koska sormuksen sai huokeemalla  pääsiäismunasta...;)

Sukulaisia emme ole joten se naimishommakin olisi voinut toimia. Ikäero silloin olikin se suurin este! Mutta yhätikin hivelee se, että vaahtosammuttimen kokoinen teki sen valintansa ajoissa ja viisi vuotiaana päätti kosasta, oikein kiiltävän kauniin kivisormuksen kanssa. Eihän se läheisyys meiltä koskaan ole loppunut, joskus mietin  miten pitkälle hän omassa työssään päässyt!? Silloin tällöin näen hänet tv-n kuvaruudussa tai lehtien sivuilla ja hymyillen......moi muruseni!  Otan kyllä siitä osan hennoille hartioilleni ja olen ylpeä hänestä.....nyyyh.....;)