Mielenkiinolla kuuntelin ja kattelin TEEMA kanavan ohjelmaa lukihäiriöstä!
Minun kasvu-ja kouluaikana ei vissiin tätä sanaa ollut edes olemassa, Ylivilkkaita ja keskittymiskyvyttömiä kakaroita ylibuukatut luokat täynnä. Hermostuneet opet niitä johtamassa.
Minä olin eläväinen lapsi, sanoi openi, joka tunsi koko perheeni. Hyvä nimi ja jonka hyväksyn yhäti. Lieväähän tämä minun lukihäiriö olikin, kun olen seurannut näitä/meitä tietoon tulleita yksilöitä.
Opin hyvin lukemaan jo eka luokalla ja ymmärsin lukemisen sekä tykkäsin lukea. Olin ahkera kirjaston käyttäjä ja Keskisuomalaistakin luin jo pikkutyttösenä! Äänen lukeminen ja esiintyminen koulussa oli mukavaa.
Kirjoitin mielelläni jo silloin ! Kauno-ja ainekirjoitus oli niitä mieliaineitani josta sain kiitosta!
Mutta, mutta, mutta ne kouluvihot olivat aina punaista täynnä, open korjauksia!
En erottanut silloin kun kirjoitin tekemiä virheitä, vaikka kuinka yritin. Apua ei vain osattu antaa meille, ainoastaan todistuksessa huolellisuus ja tarkaavaisuus numero sen näytti!
Kirjalliset laskutehtävät tuotti vaikeuksia, pelkillä numeroilla kyllä pärjäsin paremmin
Niin, tämähän tauti ei parane koskaan, vaan lisätietoa ONNEKSI nykyisin tulee joka tuutista. Olen pystynyt omassa opissa paljon kohentamaan tätäkin asiaa. Tarkoittaa sitä, että pärjään ja tuskin monikaan sitä ei edes huomaa. Ainakin minä tunnen niin ja se hyvä asia kaikenpuolin.
Onneksi tämä perusluonteeni, vahva itsetuntoni, oma kasvuympäristöni on antanut kumminkin hyvät eväät reppuuni.
Mikä parasta niille jotka ovat tästä lukihäiriöstä kärsineet, tieto siitä, että suurin osa on elämässään onnistuneinta ja erittäin lahjakaita sekä aikaansaapia henkilöitä!
Ehdottomasti kuulun siihen porukkaan, joita tämä jonkinlainen sanasokeus ei ole ohjannut syrjäytymiseen. Osasin valita sen oikean ja helpomman tieni jota pystyin onnistuneesti käyttämään.
Käyn muuten sienessä entisellä kotiseudullani näihin aikoihin, Laukaassa siis! Odotan aina ilmoitusta, että nyt olisi taas se aika, että pitää pikaisesti tulla. Minuthan kyllä haetaan ja tuodaan takaisinkin sieltä saaliini kanssa!
Ne sienet ovat tosi herkkua, mutta mahottoman herkkiä. Kerättävä tuoreena ja valmistettava melkein välittömasti. Ravintolan pöytiin näistä ei oikein ole, valitettavasti! Poimittava puhtaasta paikasta, ja valkoisia terhakkaita sieniä joissa ei saisi olla mitään tummaa väriä hattujen reunoissa. Tarkkaan erotettava se hankalampi Harmaa mustesieni eihän sekään niin myrkyllinen ole, mutta huonon olon kyllä heittää sisuksiin. Sillä pienikin alkoholi tippa laittaa sienen toimivaan kuin se tunnettu antabus lääke. Muutenkin olisi parasta sienten kanssa jättää se ruokajuoma alkoholittomaan jos ei ole varma sienten toimivuudesta.
Tämä SUOMU MUSTESIENI on erittäin hyvä ja herkullinen ruokasieni.
Löytyy yleensä samalta nurtsilta kasvamassa vuodesta toiseen.
Käyttötapa syömistä ajatellen toimii kuin toisillakin pannusta suuhun pantavilla sienillä. Muuten valkoiset miedot sienet tykkää carryn mausta! Carrya pitääkin pienesti paistaa vaikka sipulin kanssa, jo tulee takuu varmasti hyvää. Jos sen soosiksi haluat niin juuston makuista ruokakermaa mukaan reilusti.
Korusetti tuunaus työnä tehty, vaalea lilakuvioiset lantit ovat jotakin metallia. Käsirenkaan tarvikkeet uusia akryyli puikula helmiä pujotettu kahteen venyvään silikoni lankaan.
Tarjottimet Vietnamilaista lakkatyötä, setti sekin. En muista ostinko ne valmiiksi kuperina, vaiko ajan kanssa näin on käynyt. Jonkinlaisen painon alle pitäisi laittaa, jospa suoristuisivat tai pamahtaisivat tyystin säpäleiksi........;)
