RUNON RIVITIN - OMASTA OLOSTANI !

Totesin tämän, kiirettä kesä kului!

Pesässäni pysyin, kattelin katua

toria tarkastelen, ikkunoista ihmettelen.

Huomasinko huomista, elinkö eilistä, 

mietinkö maailman menoa?

Mietin-maksoin, laskuni-luin,

opikseniko otin..... 

Uniini uskoin,

 taioin taitavaksi, tiedostin tulevaisuuden.

Rakensin-revin, käänsin-korjasin.....

 Teputtelin tossuillani, kunnes kumahti.....

Kompuroin kumminkin, polvilleni pamahin!

Kotini keittiön, matalan majani,

parhaalle paikalle,

 lieden lähelle, pakastimen pielessä....

Matto monella muhkuralla,

 kasassa kirottu kirjava, vihreän/valkoinen,

lattian liina.

Istuin ihmettelin- tähänkö tultu!?

Käsiäni koukistelin, olkani ojensin. 

Suoristin sormeni, kintujani kohen....

Tarkistin tiesin, lujat luuni

paikoillaan pysyivät!

Muhkean mehevän Mymmelin, 

hymykö hyytyi?

Kiitoksen kajautin, ensiksi enkelilleni- kanssani kulkijalle !

Toimivaksi totesin, järkeni juoksevaksi,

tiesinhän tuonkin!

Yksin yritin, käsilläni kannoin.

Suorana seisoin, astuin askeleen,

 jatkoin jalkojen, tuttua toimintaa....

Kuukausi kulunut, tästäkin tapahtumasta!

Pieni pelko, arkuus arvaamaton,

liukkaat lähenee, räntää roiskii...

Mieleni mataloiku,

sisua sain!
Huh-huh.

 vähän voivottelen,

jumpalle jolkutan, parastani panen....
ps.kaunis maalaismaisema maalasin sen viime vuosituhanella ja on jossain jonkun seinällä!