RIPPIKOULULEIRI 1961.... JATKOA KAKKOS OSA !!!

Karstulan kaunis iso vanha puukirkko 1851-53 rakennettu, kellotapuli on v.1815, rippikirkkoni!

Jotenkin olen kaivannut sanontaa, että entinen rippikoulu kaverini, siksi nämä rippileirin jutut saivat alkunsa.

Päätin käydä rippikouluni maaseudulla ja leirillä joten omat lapsuuden-ja koulukamut eivät olleet siellä mukana.

Eeva oli kahden viimeisen luokan kaverini ja hankin halusi sinne leirille lähteä.

Tulosta tuli  eka postaukseni kautta ja yksi tytöistä sai tiedon blogistani ja laittoi viestin minulle luettuaan juttuni, sanoi muistavan siitä ajasta ja minutkin!

Asta oli saanut tiedon siskoltaan joka lukee kaikki blogini kirjoitukset ja muisti että hänen sisko kävi silloin rippikoulun Karstulan evankelisessa kansanopistossa!?

Tämä Liisa-sisko asuu samassa talossa kuin minä. Tunnetaan ja tiedetään toistemme asiat, menot ja tulot. Tiesin Liisan isonsiskon olemassa olon ja Asta tiesi, että joku Maija asuu myöskin samaa taloa ja likat kaveraa toisiaan.

Että sitten näin tuli yhteinen menneisyys esille ja molemmat halusimme tavata ehdottomasti. Emme olleet koskaan tavanneet vaikka Asta usein käy siskonsa luona mun alakerrassa.
Aika harva kait sitä rappukäytävässä tai kadulla kyselee tuiki tuntemattomalta, että hei ootko mun entinen rippikoulukaverini mahdollisesti !?

Kummallakaan meistä ei ollut kameraa siellä, emmekä muistaneet kuka näitä kuvia otti.

Astan albumista löytyi valokuvia joita ei ollut mulla ja tässä Eeva ja minä lettipää

 opiston rappusilla  silloin1961.

Asuimme tytöt tässä vanhassa päärakennuksessa jonka ikkunasta lähdimme tanssiretkelle tien toiselle puolelle Karstulan Suojan kesätanssi lavalle. Tietääkseni ei meitä oltu tämmösestä asiasta edes varoitettu saatikka kielletty! Mehän ei sinne asti päästy kun jouduttiin yllätetyksi!
Siitäkään en muista tarkalleen mitään, mutta jännää se tietysti oli.

Uusi matala osa oli opiston juhlasali jossa opeteltiin katekismusta ja laulettiin.

Tämän kuvan tytöt Eija ja Asta olivat niitä rohkeita jotka menivät papin puheille meitä pois potkittuja tyttöjä puolustamaan ja ilmottamaan, että kaikki noin 60 koululaista sitten lopettaa myöskin ripppikoulun jos Eeva ja Maija sekä Anneli potkitaan sieltä pois kesken kaiken.

Me kolmehan emme olleet ainuita jotka sinne tanssiretkelle lähti!?

Aikamoista solidaarisuutta silloin viistoistavuotiailta.
En muuten muistanut sitäkään ketkä sinne papin puheille meni, onneksi Asta kertoi sen nyt 54-n vuoden jälkeen.

Liisa otti meistä todisteen, että olemme edelleenkin varsin kuuliaisia rippikoululaisia.

Kumpikin meistä on erittäin eläväistä ja toimivaa sorttia edelleenkin ja kypsiä aikuisia naisia, paljon  olemme saaneet aikaiseksi ja se samalla innolla alkanut elämänkoulu ei suinkaan ole lopsahtannut vaan jatkuu yhäti.
Pienet vastoinkäymiset jotka kuuluukin normaaliin elämään on mielestäni karaissut meitä, sillä oikealla tavalla joten totean tutun biisin sanoin, että elämälle kiitos!

Olimme siis Liisan luona tuolla alakerrassa ja tavattiin 54 vuoden jälkeen.

Kyseltiin puhuttiin ja muisteltiin ja  kun asumme kaiken lisäksi samassa kaupungissa niin nähdään varmasti ja oltiinhan jo vissiin useimmin nähtykin, tunnistamatta.....mutta emme vaan tienneet  sitä yhteistä tärkeätä menneisyyttä joka meitä yhdistää edelleenkin......:)