Tästä se sitten alkaa, eka päivä ilman piikoja ja palvelijoita! Olen pärjännyt mielestäni kohtalaisen hyvin, koska kaikki yritykset ovat onnistuneet. On se muuten aikaa viepää, pieninkin askare menee kuin hidastetussa filmissä. Vaikka ei meikeläisen normaalissa kotihommeleissa minkaanlaisia kommervinkkejä tehdä, eikä tarvita, niin pää tuli märäksi ennenkuin sain lehden eteeni ja mukin kahvia ja palasen leipää juoksupojaksi!
Pääsin ekana pois sieltä sairaalasta, meistä joilla oli niveltenvaihto tehty samana päivänä! Kolmen samanikäisen naisen kämppä oli ja ne toiset olivat lonkkanivelen vaihdossa.
Nähtävästi leikkaus onnistui ja senhän tietää vasta lopullisesti muutamien kuukausien päästä.
Ilokseni kuulin olevani kympin tyttö, koska toipumiseni alkoi heti!
Nämä kaksoisleikkaukset evät ole kovinkaan yleisiä, miehille niitä ei juuri tehdä, koska eivät kestä kipua sekä kuntoutushalut ovat nollassa.
Varsinainen piina-ja kärsimysviikko se oli, joka jatkuu nyt täällä kotona. Olin varautunut kaikkeen, joten suurempia yllätyksiä ei ole tulossa!?
Otan tarvittavan lääkityksen jotta toipuminen edistyy!
En uskonut, että kipu on näin todellista, vaikka kipukynnykseni on varsin korkea ja olen ennen leikkausta pärjäillyt ilman lääkitystä, vaan nyt tosiaankaan toimi näin.....
Eikä se kipu sinne leikkauspöydälle jäänyt, nk.yleensä todetaan, vaan mukana kulkee pitkään!
No, eiköhän se tästä sitten .......:)
Turkoosikorun tein nyt talvella, osa matskua kierätyksestä.
En uskonut, että kipu on näin todellista, vaikka kipukynnykseni on varsin korkea ja olen ennen leikkausta pärjäillyt ilman lääkitystä, vaan nyt tosiaankaan toimi näin.....
Eikä se kipu sinne leikkauspöydälle jäänyt, nk.yleensä todetaan, vaan mukana kulkee pitkään!
No, eiköhän se tästä sitten .......:)
Turkoosikorun tein nyt talvella, osa matskua kierätyksestä.
