Näin sitten näki päivän valon tämä brunetti....häikäisee, totesi ruskeaverikkö ja ei muuta kuin pokat päähän tällekin sekä ruskeat hanskat käyttö valmiina kylkeen!
Neljä oikein ja yksi nurin, helppoa ja nopeata paksulla langalla.....mutta aloittaa sain toisenkin kerran kun näytti liian kaposelta ja silmukat eivät ihan täsmänneet niin kuin olin suunitellut.
Puoleen väliin kun pääsin niin se malli ei oikein sopinutkaan silmään, nurja puoli olikin sellainen joka halusin pääliseksi !?
Jatkoin kutomista samalla mallilla, koska oli joutusempaa tehdä vain yksi nurin.....kun tarpeeksi pituutta tuli, että korville yletty, piti ruveta sen pipon päälaen kantta suunittelemaan. Nuukuuttani harvakseen kavensin ja siitä tulikin sitten sellainen vanhan mallinen hiippalakki ilman otsan punatähteä!
Purkasin, vaikka olisi jo silloin pitänyt se kuva ottaa ja laittaa punatähti ja rukkaset siihen viereen työkaluineen (mulla on niitä NL-n aikaisia rintamerkkejä).
Aloitin uudestaan kavennukset ja tarkasti, jotta myssyn tyyli säilyisi loppu huipentumaan asti, semmoista kaunista pyöristyvää potan pohjaa ajattelin ja onnistuinkin!
Käänsin myssyn nurjan puolen pääliseksi ja kokonaisuus miellytti minua.
En varmaan olisi ruvennut äkkiseltään tämmöisten äheltämiseen jos joku olisi ollut tässä huushollissa mun kanssa näissä pipojen teko talkoissa.
Tuntisin kyllä myötähäpeän katseen vaikka en päälle katsoisikaan.....jo se tunne nolottaa, olipa asia mikä tahansa....;//
Korjaan, olen kyllä ihan tarkoituksellakin äheltänyt, vääntänyt ja kääntänyt sekä pihissyt ja puhissut kun käsityöt ei oikein luistaneet mieleni mukaan....eikä siitä kovinkaan kauan aikaa ole kulunut.
Aloitin saalia kutomaan....ja lanka oli hankalaa ei luonistunut minulle mieluisalla tavalla ja sitten alkoi sellainen osa joka vaati parempaa osaamista.
Pirkko oli mun luona silloin samassa tilassa......viimein sanoi, että anna tekele tänne ja hän ei jaksa enää kuunnella.....
Siinähän sitten valmistui näppärästi mulle kaunis hartian lämmitin lähes samalla istumisella!
Tämä tapa toimii meillä edelleenkin siskon kanssa aika monissakin asioissa ja ihan hyväksi havaittu puolin ja toisin....hih....;)
Kun ja jos tekijältä ei oikein onnistu jokin työ, niin osaaja ottaa sen sitten käsittelyyn ja hoitaa homman loppuu ja kummallekin tulee hyvä mieli, että sillä siisti ja kiitos!!!!
Pyöröpuikot odottaa käyttö valmiina silmukoiden tekoon ja kolmas kerä on tarkoitus tehdä myöskin päähineeksi ja siitä sitten seuraavan tarinan aihe.....;)
Neljä oikein ja yksi nurin, helppoa ja nopeata paksulla langalla.....mutta aloittaa sain toisenkin kerran kun näytti liian kaposelta ja silmukat eivät ihan täsmänneet niin kuin olin suunitellut.
Puoleen väliin kun pääsin niin se malli ei oikein sopinutkaan silmään, nurja puoli olikin sellainen joka halusin pääliseksi !?
Jatkoin kutomista samalla mallilla, koska oli joutusempaa tehdä vain yksi nurin.....kun tarpeeksi pituutta tuli, että korville yletty, piti ruveta sen pipon päälaen kantta suunittelemaan. Nuukuuttani harvakseen kavensin ja siitä tulikin sitten sellainen vanhan mallinen hiippalakki ilman otsan punatähteä!
Purkasin, vaikka olisi jo silloin pitänyt se kuva ottaa ja laittaa punatähti ja rukkaset siihen viereen työkaluineen (mulla on niitä NL-n aikaisia rintamerkkejä).
Aloitin uudestaan kavennukset ja tarkasti, jotta myssyn tyyli säilyisi loppu huipentumaan asti, semmoista kaunista pyöristyvää potan pohjaa ajattelin ja onnistuinkin!
Käänsin myssyn nurjan puolen pääliseksi ja kokonaisuus miellytti minua.
En varmaan olisi ruvennut äkkiseltään tämmöisten äheltämiseen jos joku olisi ollut tässä huushollissa mun kanssa näissä pipojen teko talkoissa.
Tuntisin kyllä myötähäpeän katseen vaikka en päälle katsoisikaan.....jo se tunne nolottaa, olipa asia mikä tahansa....;//
Korjaan, olen kyllä ihan tarkoituksellakin äheltänyt, vääntänyt ja kääntänyt sekä pihissyt ja puhissut kun käsityöt ei oikein luistaneet mieleni mukaan....eikä siitä kovinkaan kauan aikaa ole kulunut.
Aloitin saalia kutomaan....ja lanka oli hankalaa ei luonistunut minulle mieluisalla tavalla ja sitten alkoi sellainen osa joka vaati parempaa osaamista.
Pirkko oli mun luona silloin samassa tilassa......viimein sanoi, että anna tekele tänne ja hän ei jaksa enää kuunnella.....
Siinähän sitten valmistui näppärästi mulle kaunis hartian lämmitin lähes samalla istumisella!
Tämä tapa toimii meillä edelleenkin siskon kanssa aika monissakin asioissa ja ihan hyväksi havaittu puolin ja toisin....hih....;)
Kun ja jos tekijältä ei oikein onnistu jokin työ, niin osaaja ottaa sen sitten käsittelyyn ja hoitaa homman loppuu ja kummallekin tulee hyvä mieli, että sillä siisti ja kiitos!!!!
Pyöröpuikot odottaa käyttö valmiina silmukoiden tekoon ja kolmas kerä on tarkoitus tehdä myöskin päähineeksi ja siitä sitten seuraavan tarinan aihe.....;)
