Nämä Venäläiset lakkaboxit ovat vaan niin kauniita ja upeata käsityötä, että jaksan vieläkin niitä ihailla!
Olivat silloinkin aikoinaan kovin hintavia ja nykyisinkin, kertovat siellä käyneet. Saas nähdä milloin sinne menisi, mielessä on ollut monta kertaa, vaan en ole sitä toteuttanut.
Kevät olisi sitä mieluisinta aikaa, jaksaisi katella, kävellä ja vain istuksella ja seurata sitä ihmisten paljoutta.
Tätä nykyistä Pietaria ajattelen, vieläkin kiinnostaa sen historia ja tuskin sen mielenkiitoisuus loppuukaan......
Junalla pääsisi joutusaan, mutta kun tätä aikaa on, niin rantatietä linjurilla, ehdottomasti. Upeat maisemat ja vanhat puuhuvilat, tiet oli silloin huonossa kunnossa ja tuskinpa ihan viimeisen päälle niitä muhkuroita ole silotettukaan!?
Vähän tätä omaa saamattomuutta on kun en huvita etukäteen suunnitella reissujani. Viisumia kun vaaditaan, niin olisi pakko ajoissa asiat hoitaa.
Laivamatkoja saisi ilman viisumia, ei nyt sillä, mutta silloin jäisi se menneen ajan nostalgia täysin kokematta.
Meiltä täältä kyllä niitä turistimatkoja sinne tehdään, joten eihän siinä pitäsi kun ottaa yhteyttä järjestäjään ja varata autosta paikka....reppu selkään ja karvahattu päähän!
Tämä ei ole boxi, vaan taulun tapainen. Nämä taulut kertoivat kuvana jonkun perinteisen tarinan.
Alkuperäinen maalattu 1916, siis niinä vallankumouksen korvilla Tämä myyntiin tehty puinen juttu valmistettu 1972 Neuvostoliiton aikana.
Näköjään olen sen ostanut 1992 Pyhästä Pietarista!
Liimatussa lapussa taulun taustalla on kaikki tiedot, otin suurennuslasin ja äkkäsin kirjain kirjaimelta sitä ja jonkin verran jopa ymmärsin.
Hidasta älyämistä se tuntui olevan, koska en muista läheskään kaikkia kirjaimia. Onhan mulla hyvät sanakirjat, mutta olkoosa vain, en ole niitäkään käyttänyt vuosiin.....
Olisi vissiin kyllä pitänyt, niinkuin monta muutakin asiaa!
Kun työt lopetin, niin samalla jätin monta muutakin niihin liittyviä juttuloita, mutta hyvin olen tästäkin huolimatta pärjännyt.
Meillä tuolla kaupungilla kyllä kuuluu paljon vierasta kieltä. Venäjää kun kuulen niin kyllä vähän yritän terästää kuuloani, joskus jos huomaan, että tarvitsevat paikallisen apua niin silloin kyllä tarjoan sitä.
Aika usein alkavat puhua Englantia takaisin, sama mulle.....ovat nykyisin nämä matkustavat hyvin kielitaitoista porukkaa ja rohkenevat kysyäkin tarvittaessa.
Ennenhän se ei onnistunut kun oli ne ylimääräiset silmät ja korvat aina mukana ja tarkkailivat.
Muistan omassa työssäni täällä Jyväskylässä, mitan hankalaa se kaikille.....mutta senkin muistan miten niitä ankaria sääntöjä rikottiin puolin ja toisin!???
Samoinhan sitä tehtiin rajan toisella puolellakin NL-n aikoihin, mutta onneksi sen voi nykyisin reilusti tunnustaa......olihan se muuten mielenkiintoista ja ikimuistoista aikaa olla ja tehdä töitä kummallakin puolella itärajaa......;)
