Tämä maalaus sinipukuisesta tytöstä selkäpuolelta on surullinen, kehonkieli antaa sen kuvan. Muistelen, että alkuperäinen
teos olisi lukevasta tytöstä, sinisesssä mekossaan Henkilökohtaisesti tulkitsin tämän melankoolisen miettiliääksi, siksi maalasinkin sen, kaunis taulu.
Tieto komeaäänisen laulajan poismenosta laitto taas muistot mieleeni ja ne otan vastaan, hyviä elettyjä aikoja olivat. Kuuskyt luvun puolivälin jälkeen, viimevuosituhannella, huh, kirjoitin yhteen, kait tuli oikein koska numerotkin kirjoitetaan 1966!
Vuotta aikaisemmin olin muuttannut silloiseen Länsi-Saksaan, siihen aikaan oli parasta erotella itä ja länsi. Ne kun olivat kaksi täysin erinlaista maata, länsi oli minun valinta, ehdottomasti. Wiesbaden, vanha upea kylpyläkaupunki, asuin ja tein töitä siellä neljättä vuotta. Joskus siintäkin ajasta kirjoitan, mutta asiaan...
Ihan varma en ole, että sainko tämän, maamme eniten myydyn sinkkulevyn vuonna-66 vai -67? Koska kumpikin vuosi oli merkittävä elämässäni. Täytin ekavuonna 20 ja seuraavana luonollisesti 21, joka oli siihen aikaan se täysi-ikäisyyteen vaadittava vuosimäärä. Alaikäsenä 18v.häippäsin ekakerran maailmalle, tämä kylläkin luvan perrään, vanhempani luottivat eläväiseen lapsukaiseen ja antoivat kirjallisen luvan. Koska ilman sitä en olisi voinnut muuttaa Saksaan.
Kotoa saimme paketteja, voi olla että laitoinkin niistä toivomuksen kotiväelle. Tämä on muuten tarkistettava Pirkolta, hän asui silloin myöskin Länsi-Saksassa, Hampurin kaupungin hommissa patojen- ja siltojen kaa, että semmosia juttuja oli tekemässä siellä, suoraan koulun penkiltä! Minä aloitin tulevan pitkän urani hotelli-ja ravintola alalla. Tästä maasta se alkoi kiertolaisen elämä, ympäri maita ja mantuja. Etupäässä vain ylämäkee ja huipulle pääsin, hyvillä suosituksilla, kiitos avustajille! Kiittelen nykyjään aika paljon, sen olen pannut merkille, siintähän ei ole mitään haittaa. Olen muutenkin herkkä ollut kiittämään, ilman käskemistäkin. Hymy ja kiitos kun ei maksa mitään, suosittelen!? Hyvä mesta siellä oli, saksalainen työmoraali, uskomaton päätäväisyys ja ehdoton kuri, sain motivaation pärjätä tulevissa haasteissa. Parhaat eväät sainkin, josta olen edelleenkin otettu, että valitsin ahkeran kansan parissa ne ulkomaan ekat vuodet, otinkin oppia, hyvä minä!
Mauno Kuusiston levy"Kertokaa se hänelle", on minulla vielläkin, paljon kuuneltu ja soitettu. Tämä levy tuli täytenä yllätyksenä silloin, kuin myös seuraavatkin musiikkimuistot, jotka sain lapsuuden kodistani mukaan maailamalle. Kaivan jokupäivä esille "aarrearkkuni" joka on täynnä muistoja menneisyydestäni. Kirjoittamani kirjeet ovat niputettu aikajärjestykseen ja maittain. Siintä kiitokset isälleni joka oli järjestelmällinen, halusi että saimme ne luettavaksi myöhempänä ajankohtana. Jämptiys oli hänellä hyve, koska oli myös erittäin hauska ja lahjakas persoona, perheensä huomioiva isä.
Olen tehnyt, minkä olen voinnut, tehköön paremmin ne, jotka osaavat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti