2010 oli hyvä vuosi minulla.

Vähän on tumma toi kuva, mutta kun oikein tarkkaa katot, niin siinä balleriina ruusuilla tanssii.....

Tuli se aasin silta, kun huomasin että taas alkaa uusi vuosi !

 Näin kun kulunutta ajattelen, ei siinä ole valittamista, vois jopa ääneen sanoa, että ruusuilla tanssimista se oli. Vaikka välillä piikit tuntuivat, mutta sehän se ihmistä karaistaa ja kasvattaa. Hyvä oli olla ja elää, siellä ja täällä. Minullahan ei ole tapana sotkeutua lillukan varsiin, taikka inistä turhista. Itte olen polkuni valinnu sekä elämän tapani, mutta se hyvän asenteen olen kyllä saannut perintönä, josta olen kiitollinen.

 Kaikki eivät vain osaa jatkaa omassa elossaan sitä hyvää mitä oli ollut aikoinaan tarjolla. Vaan ne heikoimmat perinnöt ovat tulleet matkaan, koska niihin on kait helpompi tarttua ja sitten panna ne tekoset ja jättämiset geenien syyksi, ja syytellä koko sukua. Kun se ei riitä, ni onhan siinä kaverit, naapurit, opettajat ja tietysti kirkko ja politiikaa
. Olen ollut useimman vuoden pois täältä kun vuosi vaihtuu. Sitä ennen, kun olin viellä työelämässä, töitä piisas ja usein miten viellä tein kaks työvuoroo peräkkäin, omasta vapaasta tahdostani.
 Autoin ihmisiä juhlimaan, kun ei muka osaneet. Eivät oppineet ja tokko oppivat koskaan, samat töräykset toimii vuodesta toiseen. Alkuilta alkoi simseteissä ja tyylikkäästi hyvä ruuan kanssa. Siiten tuli se paha viina, joka sekoittaa melkein jokaisen.... Kaikki meistä tietää ja on nähnyt tai ainaskin joku on kertonnut mitä siintä seuraa. Työpaikkani ovat olleet herrojen ja narrien mestoissa, niissäkin jossain vaiheessa unohtuu ne yleiset käyttäytymis ohjeet. Ei läheskään kaikilta, sen olen myös todistannut niiden kolmenkymmenen vuoden aikana, paljon on niitä jotka pärjäävät porukoissa myös ilman korvikkeita ja/tai ylimääräisiä korostuksia, tarkoitan lähinnä huutoo ja muuta möykkäämistä.
Olin hotelli-ja ravintola-alan ammattilainen, hyvissä paikoissa suomessa ja ulkomailla samoin! Diplomaatien pippaloita järjestelin maailmalla ja USA maksoi palkkani ja viimenen mesta oli Venäjällä. Tykkäsin työstäni ja tiesin olevani omalla alallani.
 Että ruusuilla on tanssittu ja joskus ollut pistäviäkin piikkejä, piikit eivät jääneet pysyviksi, nehän kuivuu ja karisee ajan kanssa.
Tästä johtuu, ettei huvita juhlia, kun kukaan ei maksa mulle palkkaa jos olen paikanpäällä!? Sen olen huomannut, että se tottumus on toinen tapa, josta on vaikee päästä eroon!

 Muutekin sain kait jotenkin yliannostuksen juhlista ja juhlimisesta rahapalkkani lisäksi, koska järjestin ja tei sitä työkseni,  mielenkiinto hiipui kun pääsin eläkkeelle. Henkilökohtaisesti selvisin siintä ruliansista erinomaisesti, koska tiesin ja näin ympärilläni sen seuraukset.
 Melko moni sortui kesken ilonpidon ja eikä ole enään kertomassa näistä asioista!?

 Empä juuri valita jos saan viettää juhlapäivät kotonani ja viellä ihan itteni kanssa. Kaikesta tästä huolimatta olen edelleenkin suvaisevainen ja sopeutuva ihminen, vaikka juhliminen on jo elettyä elämää minun kohdallani...osaan kyllä hauskaa pitää edelleenkin, mutta laji ei ole sitä pertsaa, sallinette sen minulle.....

Kiitän kuluneesta ja toivon hauskaa vuoden vaihtumista ja parempaa UUTTA VUOTTA 2011, sukulaiset, ystävät ja ne kylänmiehet!!

ILO ja ONNI jatkukoon meillä kaikilla RAUHAN lisäksi........