PUNAHATTUINEN KOIRA.....

Kyllähän se on joskus toisenmakuisiakin kuvia laitettava maailmalle,
koska tämä söpöläinen,
tarkoitan tota oikeanpuoleista,
hatutonta,
on tällähetkellä ulkomailla. Vähän niinkuin jonkun tapasessa työharjotelussa, koska opinnot on jo viittä vaille ohi, viimonen vuosi menossa. Lopputyötkin jo vissiin tehty ja näytetty, ja eiköhän tule kesän kynnyksellä jonkinlainen todistuskin siintä,
että osaa suunitella, kangasta laittaa sopiviksi paloiksi ja sitten viellä koota  ne oikeaan tarkoitukseen.
Joita sanotaan sitten asusteiksi!!!
Minulle silloin nuorempana kävi toisenkin kerran niin että jopa sain ison kauluksen istutettua hihaksi ja se hiha tietysti kaulukseksi. Jätin homman kesken ja kun seuraavana päiväna rupesin uudestaan tarkastelemaan työtäni, niin se oli korjattu. Näistä korjaushommista syytän äitiäni ja siskoani, onneksi tekivät sen, koska minua ei olisi suuremmin haitannut tommoset pikkuasiat. En vielläkään ole mikään huippuompelija, johtuu siintä kun tässä lähipiirissä löytyy niitä tarpeeksi, vahinkoja tulee edelleenkin. Mutta tämähän ei ole lannistannut omaa luomistöitäni, into ja kokeilun halu senkun yltyy vanhetessa ja onhan sitä huolellisuuttakin tullut, vissiinkin lisää.

Näppärä tyttö, tämä Katja on käsistään, tätiinsä tullut. Puhun asiaa, koska olemme yhdessä tehneet paljon kaikenlaista, niin tiedän mitä tässä mumisen.
Olemme olleet paljon porukoissa tämän 19v-n aikana, vaikka välimatkat ovat olleet pitkiäkin. Sanoisin että tavallista enenmän mitä kummilapsien kanssa yleensä ollaan, ja uskoisin sen johtuvan siintä kun hän on veljeni tyttärentytär ja siis olen myös isotäti hänelle. Tästä syystä luonollisesti koko perhe on erittäinen läheinen. Ensin syntyi Tanja, Katja, Sonja ja viimeinen komistus Aleksi.

Nämä blogit ja facebookit on kätevä yhteydenpito, ne toimii ja niitä käytetään.

Lippiskaveri on muuten rodultaan Shar-pei ja muistaakseni Pongo nimeltään, Sillä oli erikoinen tarina. Isäntä oli jokin urheilija Kanadasta ja häneltä loppui oleskelupa Suomessa ja piti poistua ja koiran oli myynissä. Mutta tämä rotu kun ei ollut Suomessa salittu, tuli ongelmia, olis joutunnut nahkurin orsille. Mutta veljeni teki suuren työn ja sain rodulle uudet paperit ja Pongo jäi tänne. Oli muuten tosi hauska ja leikkisä moppe. Rotuhan on erittäin vaativahoitonen, muuten oli ja eli hyvän loppuelämän Karkkilassa, tämä Pongo. Nythän niitä on jo paljon Suomessa, kun laki tuli sallituksi, tällekin isonahkaiselle rodulle.

Ei ole skanneria ja tuskin tiedän mitä se tarkoittaa, sen kyllä että kuvia sillä tulee joidenkin erikoisten vaiheiden jälkeen esille. Kamera on, se ennakkoperintönä saatu. Otin kuvakansiot esille ja rupesin kuvaamaan ja tallensihan se kamera. Kun tätä taitoa on tullut lisää niin sain ne tän koneen sisälle, ja siirettyä postaukseni alkuun.

Terveiset sinne Unkariin Katja!