Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

ELÄMÄLLE KIITOS !



***
En minä yhtä maailman
kolkaa varten
syntynyt.
Koko maailma
on
kotimaani.

***
Mieleeni on tullut  monta juttua, kun olen  muistellut  jo tapahtuneita asioita. Niitä, jotka ovat jollakin tavalla sivalteneet omaa elämääni.
Titanic oli se ensimmäinen joka muistan  isäni kertomana koska hän oli laivassa jolta pyydettiin apua, hänkin silloin vasta 4v. mutta mieleen oli jäännyt pikkuiselle pojalle nämäkin tapahtumat Enkä yhtään ihmetellyt sitä kun hän  kertoi tästä Atlannin ylityksestä, meille  omille lapsilleen.

Asuin muuten 70-luvulla paikassa USA  Pensylvania Harrisburgh, jossa oli tämä suuri atomivoimalan  vahinko. Siintä vaan ei ole tullut niin kovasti julkisuutta kuin seuraavista pamauksista. Liekö johtunnut maasta vai silloisista tiedotusvälineistä, vai molemmista...mene ja tiedä....!?

Seuraava oli Tsernobyl, joka kyllä antoi kasvot ja tiedot mitä tapahtuu ja tarkoittaa atomivoimalan aiheuttama turma. Vaikkakin vasta päiviä sen jälkeen kun oli jo liian myöhäistä, uskomatonta!
Asuin silloin Venäjällä, ja ensimmäiset tiedot sain Suomesta käsin sinne. Tätäkin olen ihmetellyt kerran jos toisenkin. Jälkiviisaana mietin työnantajaani, mutta heilläkään ei ollut tietoa, joten jatkoimme vai normaalia jokapäiväistä elämäämme, kunnes tieto ja ohjeet tuli myös meille . Olin palkollisena tunnetussa, isossa firmassa, jossa pitäisi tiedon kulkevan mahdollisemman joutusasti.  Niin se vai oli ettei ulkoministeriökään ollut heti tietoinen asiasta. Onni oli taas mukanani. koska tuulensuunta oli suotuisa minulle, eikä sadetta tullut kohdalle. Mutta tulevina aikoina siellä kyllä seuraukset  näkyivät ja tuntuivat. Asuin suuressa ja mahtavassa lähes 8v. ja työtäni tein sille toiselle suurelle ja mahtavalle!!

Seuraavaksi olin  Japanissa, mutta onnekseni vuosi Koben maanjäristyksen jälkeen. Olivat vuodessa saaneet kaupungin uuteen loistoon. Siinäkin oli ihmettelemistä, että miten se oli mahdollista. Japanilaiset ovat uskomattoman ahkeraa ja sisukasta kansaa, suuren hädän hetkellä toimii yhteistyö.  Tottakait merkkejä järistyksestä oli paljon ympäristössä, mutta isot hotellit ja tavaratalot oli rakennettu uudestaan. Koko kaupunki oli siistitty ja toimiva, tyylikkään kaunis city.
Olin silloin Osakassa, lähikaupunki joka sai myös osan siintä uskomattomasta luonnon voimasta. Lapsuuden ystäväni asui siellä perheineen ja koki sen kauheuden. Muistan viellä, että heidäkin talossaan oli halkeimia, niikuin koko kaupungissa. Leena oli jo elännyt yli 20v. Japanissa, mutta huomaskin jossain vaiheessa asuvansa taas  Suomessa poikansa kanssa, joka kävin koulunsa ja armejan täällä ja reilu vuosi sitten päätti opetella Japanin kielen uudestaan jonka oli jo jonkin verran unohduksissa.Tämä komea nuorimies palasi takasin Osakan seudulle ja sai hyvän työpaikan. Onneksi asuu kaukana näistä varsinaisista tärinöistä, mutta varuillaan on oltava, vaikka siellä vuoristossakin, missä uskoisi olevan turvassa.....

Muistinkin , että sain myös osani Islannin tulivuoren purkauksesta!
Nämä olivat enenmän niitä Luojan käden antamia muistutuksia, mutta tapauksia ja kohtaloita löytyy toisenlaisissakin juttuloissa, joissa olen olen ollut paikan päällä....tai aika lähellä!
Posted by Picasa

12 kommenttia:

  1. Niinhän se on, kun paljon tekee ja liikkuu niin kaikenlaiseen vaaraankin sitä joutuu - siellä sun täällä. Eipä ole noista tapahtumista traumoja Maijalle jäänyt.

    VastaaPoista
  2. Oletpa saanut elää mielenkiintoista elämää, varmasti nähnyt monenlaisia ihmisiä ja kokenut paljon asioita. On mitä muistella!
    Tsernobyl oli kyllä melkoinen tapahtuma, varsinkin täällä itä-rajan tuntumassa asuville pelottavakin kokemus. Olin juuri jäänyt äitiyslomalle ja ulkoilin paljon onnellisen tietämättömänä mitä oli tapahtunut.

    VastaaPoista
  3. Onpahan sinulle koitunut todellakin monenmoista murua elämäsi varrelta. Miten on ketjuuntuneetkin elämääsi nämä "tsernobylit" ympäri maailman. Ja kyllä sinusta selvästi henkii avarakatseisuus.
    Japani on minusta ollut kiinnostava maa aina, mutta en koskaan ole sinne päässyt. Vanhin lapsenlapsistani on lukenut hieman japaninkieltä muutamia vuosia sitten. Meillä oli yhteinen kiinnostus mutta minun osaltani jo hiipunutkin.

    Jälleen maalauksesi valkoisista ruusuista on vaikuttava. Tänään muuten lauloimme prinssipuolison kera valkoisista ruusuista yhden lauluystävämme syntymäpäivillä. Ruusulauluja on paljon, keräsimme niitä teemaksi yhteislaulutilaisuutta varten ns. Ikistupaan.

    VastaaPoista
  4. Monenmoista matkasi varrella olet päässyt kokemaan. Nyt sinulla on paljon muistoja, sellaisia, joita ei kaikilla olekkaan. varjekustakin on matkallasi ollut.

    VastaaPoista
  5. Paljon on muistoja ja kokemuksia kertynyt, monesta paikasta olet selvinnyt. Taulukin kertoo jotain, se on hieno! Samoin yläreunan osa maalauksesta, mietin minkähänlainen se on kokonaisuudessaan..

    VastaaPoista
  6. PIKOLINI, lähes samoissa maissa ollaan oltu, ja monilla retkillä, toinen toississa kauemmin ja toinen taas niissä toisissa. Kohtalaisen selväjärkisenä palattiin, vaikka vielläkin töppösen pohjaa joskus kutkuttaa, vaikka eläke-mymmeleitä ollaan....;)

    VIKKI,kyllä se veli-venäläinen osasi hyvon salata silloiset jutut ulkomailtakin, tiesin ihmisten peloista ja miten se saaste olisi vaikuttanut seuraaviin sukupolviin, kaikkialla!!

    "anja", olin siellä Japanissa vain käymätiellä, kuukauden verran, ja hyvä kun näin senkin maan kultuurin. Minulle se oli aikamoinen reissu, vaikka tiesinkin jo lähtiessä minne olin menossa.Onneksi ystäväni asui siellä ja osasi kielen ja paikalliset tavat, oli korvaamaton apu silloin. Vaikka olin jo sitä ennen asunnut ulkomailla, mutta kun maassa oli maan tavat....;)

    VastaaPoista
  7. MUMMELI, varjelusta olen saannut paljonkin ja uskoni on vain vahvistunut ajan kanssa, elämänmyönteisyys, suvaitsevaisuus ja herskyvä huumori on ollut aina mukanani...;)

    VastaaPoista
  8. ANJA, kiitän, kun laitan noita maalauksiani esille ennen kirjoitusta, niin toivon että se kuvakin viestittäis jotain...no, mulle ainakin ja näköjään sullekin,hyvä!!!
    ps."sihteerini" tykkää tehdä näitä kuvien laittoja, sekin hyvä kun en ole opetellut kun tän yhden jutun että siirrän Picasa3-ta, kirjoitus-sivulle, laitan jossain vaiheessa kaikki hedelmät näkyviin....;)

    VastaaPoista
  9. Sinähän olet kerenny elämäsi aikana kiertää monia maita,kyllä on tullut nähtyä maailmaa sinunkin paljon♥..Iloista kevään odotusta sinulle!

    VastaaPoista
  10. TANSKU, vissiin liikaakin ja joutusasti käynny, että nykyjään kiirehittävä pienenmällä vaihteella...polvet muistuttaa, nivelrikkojen muodossa jo eletystä elämässä..ei ihan mahotonta haittaa koska pärjäilen kun laitan tapin yköselle ja huilin välillä...hih-hii...;)

    VastaaPoista
  11. Voi jee, oikeestiko oli isäs sillä laivalla?
    15 huhtikuuta 1912?
    Oletko sinä kirjoittanut kirjoja kaiken muun lisäksi Maikku, kun kerrot niin elävästi ja mukaansa tempaavasti?
    Kiertänyt olet ainakin maailmaa, voi jeeeee!
    Luulin sinua ajatuksissa nuoremmaksi kyllä jotenkin, kun lasken tuota isäs oli 4 vuotias titanicin aikoihin..

    Kivaa kerrontaa, minä muuten tykkään kovasti elämän kerroista!
    Tuo lakastunut ruusu maalaus on kaunis , herkkä, itkettävä ehkä.

    ILoa iltaasi ja aurinkoisia päiviä ♥

    T
    Seijastiina

    VastaaPoista
  12. SEIJASTIINA,isän vanhemmat ja iso-veli olivat laivassa joka pyydettiin apuun Titanicille,tarkotus oli odottaa Titanicia Amerikan puolella ja tulla sillä suomessa käymään, mutta iso-äitini halusi lähteä aikaisemmin...ja eihän se laiva koskaan päässytkään perille! En muuten ole kirjaksi saakka kirjoitellut, asiaa kyllä olisi paljon ja omakohtaisia suurin osa!!! Isä oli syntynyt 1908 USA Illinois ja mä nuorinmainen hänen lapsistaan 1946 Jyväskylä ja ensikuussa täysi-ikäinen, siis 65v.Olen kylläkin melko lapsellinen ja kaiken lisäksi viellä ulkonäöltäni lapsellisen pyöreä....jutut ja kirjoituksetkin sitä sun tätä, mutta tulen erinomaisesti toimeen itteni kanssa....;)

    VastaaPoista