VIELLÄ VÄHÄN PRINSESSOISTA.

Huomasin jonkinlaista pientä kateuden vihreyttä tasavallan kansalaisissa männäviikolla!

Eilinen täällä Jyväskylässä täräytti liikaa joillekin herkkäkorville. Nämä lukutaidotomat, historiaa tuntemattomat tyypit älähtivät, että röh-röh.....

Niin päätin minäkin selventää asiaa. Koska niin iloitsin tästä prinsessa jutusta! Olisin vissiin ohitanut koko homman, mutta tämä mun tarkka silmäni ja nopea  tilanteen arviointi saikin ruutia pönttööni.....;D

Onneksi olin jo tuunannut valmiiksi vanhasta käsirenkaasta tämän ylellisyyttä korostavan ja näyttävän setin. Loistavat korumetaliin upotetut vihreät lasismaragdit, sekä silmiä hivelevät akrylli helmet lisukeineen ovat tämän työn tarveaineet. Kaulakoruun käytin kaksinkertaisen määrän aitoa ulkomaalaista vahalankaa. Samoin käsirengas sai tuplaten silikonipiuhaa, joka tarvittaessa mahtuu reilumman kokoiseenkin ranteeseen, koska tämän arvokas naru joustaa reilusti !Korut ovat näyttävästi kaksnkertaiset!
  Taltiointiin laitoin viellä mahottoman kauniin pienen Venäläisen lakkarasian. Koko systeemi arvokkaalle Unkarilaiselle liinalle. Koko esitys täynnä perinteitä ja kansamme historiaa, kunhan vain sen osaa katsoa nimenomaan silläsilmällä.

Voip olla niinkin... että olkoonsa, mitäs tossa oikein on.....ompahan vaan, ainakin minulle....;)

Tuolla rannassa oli Valmetin Rautpohjan (edesmenneen isäni työpaikka!) tykkikerhon porukat mörssäreineen ja perinneasuineen historiallista näytöstä tekemässä. Odotettiin vai kourallista porukkaa paikanpäälle, mutta niitä tulikin satoja, siis oikea kansanjuhla!  Jopa se tunnettu Juho Jussilan  leikkikalutehtaan punainen keinuhevonenkin oli siellä näytillä. Aikoinaan joka lapsen unelma! Prinsessa Estelle saa sen yksivuotis lahjaksi, sitten vuoden kuluttua.

Minä nöyrä tasavaltalainen olen saanut Ruotsissa  suuremmat kunnianlaukaukset osakseni kun synnyin. Samoin sai tietysti arvoisa äitini joka minut synnytti, huomioimatta isääni, veljeäni ja siskoani. 

Uskomatonta mutta totta ! 

 Olen jo aijemmin  täällä blogissani maininnut, mistä moinen kunnianosoitus tulee vuosittain kohdalleni Ruotsissa.

1946 huhtikuu 30, syntyi naapurimaahan kauan kaivattu kruunuprinssi Kalle Kustaa ja sattumoisiin minäkin pulpahdin silloin tänne perheeni tähdeksi ( =Estelle).

Maija nimeä pidetään perin suomalaisena, joten se hyväksyttiin täysin kansan parissa. Tosiasiassa tämä nimi on varsin kansainvälinen ja suosittu kaikkialla. Toinen nimeni Mirjami, samoin paljon käytetty nimi.  Mooseksen sisko oli muuten Mirjami, se siis pitkistä perinteistä. Luulen että se nimi napsahti siintä kun satuin tulemaan Mirjamin päivänä tänne.....;)

Yhteinen historiamme Ruotsiin velvoittaa edeleenkin, näihin kunnialaukauksiin jotka pamautetiin eilen täällä synnyikaupungisani. Selvennän jos ei sattumoisiin ole tietoa tästä asiasta jotta mörssäri ampuu kaaritulta ja ne  kenttätykit saa aikaseksi laakatulta. Tämähän oli näytös  1700-1800 - luvun mallien mukaisiin sotilasasuihin pukeutuneiten herroja kanssa.

Me Suomalaiaset ollemme olleet  idän ja lännen naapureiden suosiossa, tavalla jos toisellakin. Toivon, että tämä kuuluisa lause pätee ja toimii edelleen sulassa sovussa!

Ruotsalaisia emme enään ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia!

ps. on se vain mukavata kun on oma bloki, johon voi kirjoittaa tosijuttuja näin vakavalla leikkimielellä, kaikkea hyvää toivotan.....;)

VAROKAA, TÄÄLLÄ VARTIOIN MINÄ !

Ajattelin laittaa tämän oveni ulkopuolelle! 

Vissiin olen selityksen velkaa ja rohkenen sen jopa näin yleisesti ilmoittaa. Tekstikin on valmiiksi mietitty...varokaa, täällä vartioin minä! 

Tällä yritän kiinittää jonkinlaista huomiota asuntooni. Otan hyviksi opitut konstit käyttöön. Kylmän rauhalliseti panen oman kuvani sen koiran tai kissan tilalle. Huomasin että reippaat värit tekivät harmaastakin toimivan. Uskon ja luotan,että tämä kuva antaa jotain kiinostuksen virettä tarkistaa, mitähän viestiin sisältyy.


Meidän taloyhtiössä on alkanut putkiremppa ja toivoisin, että noi pojat tulisivat mahdollisemman pian tänne mun huusholliin. Saisin sitten sekin homman hoidettua pois päiväjärjestyksestä.

 Onneksi se tehdään pinnoituksella joten evakkoon ei tarvi lähteä ja  muutenkin siisti juttu, pitäisi olla!? Toivottavasti toteutuukin siten kun on suuniteltu!

Siis kun suoraan sanon, niin tämä tyttö on lähinnä sellainen houkutuslintu, hedelmät ja kaikki. Nähtäväksi jää onnistunko siinä. Koputtaisivat oveen ja sanoisivat tulevansa, kun huomasivat kyltin...heh!

Pakkohan niiten olisi sitten hoidettava se putkijuttu, vaikka minä sen oven takana olisinkin.....tai  oikeestaan en ole ihan varma!? Siintä olen varma, että asun täällä, mutta tokkopa vaihtavat sitä jo määrättyä työjärjestystä. Alhaalta ylöspäin, minä olisin vasta  puolessa välissä. Laskin, että ennen maaliskuun loppua on meidän kerroksen vuoro.

Toiseksi, annan kaikesta huolimatta sen kyltin olla viellä 29 helmikuuta 2012 asti! Jos vaikka silloin toimis!? Voihan olla, että joudun taaskin odottamaan neljä vuotta... No haitaakse, en usko! Kaikkeen sitä ihminen tottuu, koska on se vaan mukavata ollut nämä vuodet kun saa ite ohjata eloansa ja olla miten haluaa. Muuten vaan on kiva inistä toisten mieliksi. Luulevat pian, että mulla on tosiaankin asiat niin hyvin kuin mitä esitän!

Eihän missään ole kieletty yrittämästä ja minähä olen oikea ekspertti näissä asioissa. Joskus onnistuu tai sitten ei!

ps. Näin leikkisiä sitä tänään ollaan, vaikka auriko ei paistakaan. Sisällä on lämmitä ja uunista tuoksuu hyvää, silakkarullat muhivat sipuli-ja pekonisilpun kera tomattimurskassa. 

Pöydällä jäähtyy piirakka, johon survasin päälle oman keittiön luumu -ja apelsiini hilloa.

Täman kaiken tein uuden prinsesan kunniaksi.....;)

LASKIAISSUNNUNTAI.

Laskiainen sana tulee paastoon laskeutumisesta! 

Laskiaissunnuntai on katollisen kirkon kevätpaaston alkajaisjuhla.

Tätä on vietetty jo 600-luvulta asti.

Varsinainen paasto aloitetaan vasta kunhan on kolme päivää riemuittu ja rilluteltu. Muistan hyvin näitä juhlia, koska silloin alkoi kunnon karvevaalit. 

Nämä muistot palaa mieleeni, asuin akoinani useita vuosia katolisissa maissa. Olimme muuten pukeutuneetkin jopa töissä aika hassusti ja  työteko oli  hauskaa, koska silloin sai tai okeastaan pitikin pelleillä ja hulluilla, ne kolme päivää!

Voihan aikoja ja tapoja...huh....;)

Osa perusperheestäni asui Brasiliassa ja siellähän sitä karnevaalia osatiinkin juhlia tunnetusti!

Suomen laskiaisen perinteet kuuluvat siihen ikivanhaan pakanalliseen kevään juhlaan.

Runsas ruokailu ja vallaton riemukas ilonpito ovat ne joita täällä vaalitaan. Ei huono sekään...;)

Tämä oljyväri maalaus Linnunlaulun rinsessa Sini sai näyttää karnevaalien mallin, muuten onkin reilassa, mutta korut....

Taltion kuvaksi tämän  korusetin viimeviikolla. Kuva onkin kohillaan, koska laskiaisena virtasi viinikin  ylenpalttisesti!  Siis näissä katollisissa maissa. (Osataanhan sitä Suomessakin, lehistä sitä sopiikin lähes päivittäin lukea!?)

Työnantaja muuten kustansi sen juhlimisen  meille, saimme vain hakea tarvittaessa viinikellarin mestarilta tarvittavat juomat. Jaoimme sitä äpäristä kauhalle kaikille jotka sitä vain halusivat.

En muista että koskaan olisi sattunut mitään komelluksia tai vahinkoja. 

Suomessahan tämmöinen meno ei olisi missään nimessä onnistunut. Koska oma kultuurimme on aika paljon erinlainen kuin näissä lämpöisissä maissa.

Tavat ja tottumukset toiset!

ps. itse olen osannut aina elää maassa maan tavalla! Kunnioitan ja vaalin synnyinmaani perinteitä, tottkait olenhan ylpeä aina ollut Suomalaisuudestani, asuimpa missä maailmankolkassa milloinkin. Sen ylettömän  ja nopen kännin haun olen kyllä aina antanut olla poissa omasta elämästäni. Mielikuvituksen ja hyvän itsetunnon olen saanut ilmaiseksi, tottakait pidän sen mukanani....;)

TALVEN PUHDETÖITÄ.

Tein muutaman korun, ja tämä muutama tarkoittaa minun kielellä seuraavaa.

Ehkä parikymmentä kaulakäätyä, kuusi ranneketta ja kait viistoista paria korvien koristeeksi!

Tarkoitus oli kylläkin järjestellä korutarpeitani ja samalla tarkistaa mitä on tullut noihin piilopaikoihin hommatua. Onhan niitä ja sitten lipesinkin tarkoitetusta työstä ja lopuksi pujotelinkin  niitä helmiä.
Harrastan mieluiten tätä pelkkää pujottelua, koska sillä pärjää lähes sormituntumalla. Samalla pystyy seurustelemaan, telkkaria kattelee ja jopa haaveilemaankin. Ennen varsinaista pujottelua teen kyllä tarpeelisen  esityön. Samoin toimin kaikessa hommissani, koska sehän helpottaa syntyvää tulosta huomattavasti. Olipa se ompelua, maalausta, ruuanlaittoa jopa siivousta, jota saatan myös joskus tehdä, äkilisessä mielenhäiriössä....;)

Näinhän ne varastot muuten supistui, mutta siirsin siis käytänössä ne vain toiseeen hyllyyn, valmiina koruina!

Viimeiksi toin tuolta maailmalta aitoja värikorukiviä, koska onnistuin saamaan niistä hyvät alenukset.

Yleensä harrastan tätä niin suosittua tuunausta. On haasteelista, edullista ja kaiken lisäksi mukavaa nähdä mitä oikeen siitäkin hommelista syntyy. Tulosta tietysti, jos jonkinlaista!

Vaan poikkeus vahvistaa säänöt, kaikkiin niihin asioihin joita teen mielelläni.

En tiedä näiden ruskeitten, epämääräisten kivihelmien nimiä, sitä mitä ammattilaiset ruukaa käyttää näistä. Pitäis kyllä opetella, ehdotomasti nimetkin, värit kyllä osaan eritellä. Ne ovat lähes poltetunsaven ja tiilenvärisiä, siis kait punaruskeita.

Näitä ostin useimman piuhan verran, koska olivat siistiä ja hyvä reikäsiä. Neljä niitä näpersin kaulakoruiksi ja näistä vaatimattoman näköisistä aloitan kuvaukseni, sopivat hyvin jokapäiväseen käyttöön.

Lisäosat ovat korumetalia, käsirenkaassa on kolme pientä metallirengasta yhdessä, toimii hyvin välikoristeena, nämä ketjunpätkät. Pujotin nämä kaikki paksumpaan venyvään silikoni piuhaan,

Kaulakorun valmistin nailonsiimaan, sulatan tiukan solmun päät, koska leikkuupinnat ovat pistävät ja sen tuntee hipiä. Kuumaliima pistoolilla en saanut lankaa sulamaan, vaan oli otettava kovat käyttöön, oikein tupakkimiehen sytkärin kävin ostamassa. Koska en polta niin vaistomasti vilkuilin ympärilleni, ettei vain kukaan näkis mitä valitsin kassalta mukaani. Tosi pimeetä, että tämmösiäkö sitten tässä oikeen ollaan. Minä, muka suvaisevainen ihminen.
 Ollaan mitä oiken ollaan, mutta parasta on ainakin olla jotakin, ettei olla ihan liian olemattomia, vaikka ollaankin olevinaan vaikka mitäkin olioita.....;)

Jossain vaiheessa  keräilin näitä lakkaboksia, jotka ovat Venäläistä upeaa, taitavien taiteilijoiden tekemiä käsitöitä. Aidot ovat minulle nykyään niin kalliita, että en usko jotta kokoilmani lisääntyisi, päinvastoin. Muutaman Aasialaisen askin olen myös hankkinut, ovat edullisempia ja  jonkin verran  helpompaa tekelettä, erittäin kauniita nekin.

Tuukki on Unkarista, myöskin käsiyötä!

Tähän toiseenkin pariin käy sama tuoteseloste, jota tuskin sitä huolii uudestaa kirjoittaa. 

Otin rasiat kuvauksen mukaan ja kuinka kävikään tulipahan pölyt siintäkin vitriinin osasta pyyhkäistyä!  Pelkkä vahinko, ja tulos olikin yllättävä, nämä uudet mikrokuituliinat ovat oiva keksintö. Kastelet, puristat hyvin ja eikä mömmöja tarvi mukaan laittaa, pieni kevyt hipaisu ja kaikki kiiltää kun.......

TUTTUJA JUTTUJA !

Olen huomioinut minuun kohdistuvan Liebster Blogin, ja toivon olevani edellenkin se, joka ei sitten petä  sitä saavutettua 
nimitystä!
Tämä on peruskuva Maija Poppasesta, hivutin sen picasasta tähän. Jossain vaiheessa maalaan tämänkin oman huusholliini, vaikkapa vaakunaksi, koska siinä löytyy niin paljon samaa peilikuvani kanssa !

   *   Minullakin on musta sateeevarjo,
*  omistan monta lierihattua,
*   pitkiä kaulahuivia löytyy useisakin väreissä,
*  jakkuja ja sinisiä pitkiä hamosiakin on vaatekaapissa,
*   Mary P varsikenkiä on myös, vaikkakin nykyään vain parinsentin koroilla,
*  ja ihan oikeesti mulla on tommonen kirjavan ruskea/valkoinen iso gobeliini kassikin!
*  En voi olla toteamatta sitä, että M P on ottanut kopion minusta, enkä minä hänestä....;)

Sillä filmi tehtiin 1964 ja minä synnyin 1946, hih...numerot samat vaikkakin eri järjestys.
Oli seuraavana vuonna Amerikoissa Oskarien ehdolla jopa 13-sta kategoriassa, joista sai viisi.
Erittäin hyvä ja hauska elokuva  kaikille, opettava ja  sisälsi paljon kolahtavaa musiikkia. Huumoria ja rakkautakin, joka olikin sitä parasta esimerkkiä!

Jos et pysty itsellesi antamaan myöskin tunnustusta, niin itsetuntosi kaipaa pientä kohotusta.
Siksipä totisesti toivon tämän kirjoituksen, kuvan kera tukevan niitä vaatimattomankin oloisia myönteisiä ominaisuuksia joita meistä jokaisesta varmasti löytyy! Kunhan vain annat se  vapaasti esille tulla!
Eikä sen kaivamiseen kovinkaan suurta kauhakuormaajan koppaa tarvita, pieni lusikka piisaa tähän hommaan mainiosti, tai vaikkapa hammastikku. Kunhan muistat olla varovainen sen terävyyden kanssa!!!
Olethan avoin pienillekin  uudistuksille, heitä kauna ja katkeruus pois, tarpeeton taakka.
Ota ja anna avoin katse ja mieli, koska se helpottaa omaa sekä toistenkin jokapäivästä elämää.

Tiedän itseni jopa naurettavaksi aina silloin tällöin, mutta myöskin esimerkilliseksi, joten tarttukaa sateenvarjoon joka pitää teitä pilvissä ja myöskin tukevasti maan pinalla. Sekä myös sopivasti siinä välitilassakin leijailemassa, parantaa sitä hyvää ja mukavaa  oloa....

ps. meitä kaikkia tarvitaan, eikä missään nimessä saa liikaa uusia omia tapojaan, mutta tutustua kyllä pitää toisiinkin vaihtoehtoihin, tarjontaa kun löytyy.....;)

*****

Olen tehnyt, mitä olen voinut.

tehkööt paremmin ne, 

ne jotka osaavat!

*****

Horoskooppi Härkä, häntä pystyssä, sarvet tanassa, mutta kykenee katsomaan myös taaksepäin jo elettyä elämäänsä! Osaa myös pysähtyä tarvittaessa....samalla huomio ja tarkistaa tarkalla vaistollaan sivustonsa ja jatkaa kohti uusia haasteita.....;)


*****
Ystävänpäivän tervehdys samalle sivulle, kun  näkyy viellä tuota paperiakin  olevan jäljellä! 
Ystävä toivoo Ystäville kaikkea sitä mitä itsekkin haluaa vastaanottaa.....;)

*****

RUUASTA PUHETTA PIISAA !

Luulen kuuluvani siihen  porukkaan joka viihtyy tavallista enemmän television ääressä. Aamulla en kato koskaan, koska sanomalehdet siepaavat aikani niiden tutkimiseen.  Silloinkun niitä tulee kaksi, Hesari Keskisuomalaisen lisäksi, niin helposti hurahtaa kolmekin tuntia. Samalla hoituu aamuappeeni ja kuuntelen radion tiedoituksia. 

Päivällä saatan joitankin  ohjelmia vilkaista, niissä ei ole mitään varsinaisesti koukuttavia juttuja. Sitten ainut sarja jota seuraan on Brittien Emmentaali,  klo 18.oo ja siintähän se sitten alkaakin......

En muuten koskaan nukahda tv-n ääreen koska useimmiten mulla on jokin askar käsieni ulottuvilla, Aika usein saatan kylläkin unehtaa kumpaa olenkaan tekemässä. Siksipä tuleekin niitä ylimääräisiä hommia, korjauksia ja tarkistettava tuleeko se muka katsottu ohjelma uusintana. 

Viime vuonna oli eka kertaa, Top Chef Suomi, olin seurannut ulkomailla tätä ammattilais keittiömestareiden kokkailu kisailua. Jotenkin tykästyin siihen, vissiin tosta entisen ammattini puolesta kiinostuin. Muuten en seuraile oikeestaan mitään ruoka ohjelmia tv-stä.


Jonkilaista mielipidettä siintä viimevuoden tapauksesta ensiksi.

Aloitin uteliaana kattomaan  mestareiden kokauksia. Huomasin tuntevani suoranaista myötähäpeää omaa alaani kohtaan. Tunnetut ja arvostetut chefit menivät mokailee julkisesti. Mistä lie johtuivat ne uskomattomat virheet, selitelyt ja hermostumiset joita tuli esille alvariinsa!?

Tottakait olin kriittinen ja sehän oli tarkoituskin, helppoa olla kuvaruudun takana arvostelemassa.
Lopetin sen seuraamisen muutaman näyttökerran jälkeen.  Pureskelin ja sulattelin  parin jakson ajan kunnes teki mieli nähdä kuin siinä loppujen lopuksi käy!
En muista kuin muutaman kilpailijan  ja tämä kaimanikin putosi jossain vaiheessa. Oli muuten se oikea huonon hävijäjän esimerkki. Kokkina ei suinkaan esimerkillinen, vaikka oli ollut tv-julkis ja kirjoitanut useita keittokirjoja. Jokainen Maija Meikeläinen pystyy keittokirjoja kirjoittamaan, totuushan on se! Tästä nyt ei oikein tykätä, koska sanon sen olevan suoranaista kopioimista. Hiukan muutetaan ohjetta ja laitetaan jonkilainen  uusi lähes kasittämätön nimi sille ikivanhalle ruualle.....avot ja nythän se onkin minun kirjoittama kokkikirja!?   Tässä en viitaa  ko.naisen keittokirjoihin, vaan yleistän mutu tuntumalla! Nykyisin hänen kasviksilla ja leivällä ylläpitämä ravintola toimii kaupungissamme, edelliset on joutunut lopettamaan, jostain syystä!
Oikea mestari voitti viimevuonna.


Tämän vuoden  tapaukset tuntuu olevan huolellisemmin valittuja ja jatkan seuraamista keskiviikoisin. 
Sen olen pannut merkille, että vanhemmat alan ammattilaiset ovat jo pakaneet veitsensä tuomareiden käskystä. Mukana oli myös kansainvälistä kokemusta lähetystöissä hankinut mestari. Aavistin, että ei pärjää pitkälle kilpailu areenalla!
Vaikkakin heiltä vaaditaan täydellinen huippukokin ammattitaito, niin loppujen lopuksi se todellinen käyttö ja näyttö on erittain suppea. Siis siinä varsinaisessa edustuskokin  tehtävässä, koska periaateessa samat ateria kokonaisuudet toistuvat melko tiheään tahtiin.


Vielläkin ihmetyttää amattilaisten totisesti alakanttiin mennyt tehtävän suoritus. Kouluruuan valmistus n.2€/annos, makaronilaatikko, hernekeitto/pannari, kinkkukiusaus, mantelikalaa,
 tillilihaa, risotto ja kanaviilokki. Muistaakseni tässä oli ne jonka jokainen osaa maukaaksi ja näyttäväksi tehdä. Vaan eipäs onnistunut kisailijoilta nämä parhaiten perusruokien teko!


Näillä kymmenien vuosien ammaatitaidoilla, ei pärjäillä  kokkaus kisoissa. Varsinkaan jos on ollut pitkään samassa paikassa. Keittiömestarin on ainakin viidenvuoden välein vaihettava työpaikaansa jotta pysyisi ajan tasalla.


Minä en olisi lähtenyt kilpailemaan, koska tiesin mahdottomaksi olla edes samoilla lähtöviivoilla, näiden nuorten kanssa. Tällä tarkoitan, että ovat varmasti näppärämpiä ja suoraan sanoen parempia kuin minä! Vaikkakin työvuosia oli takana  ja  hallitsen  kansaivälisen edustuskokin hommat.  Kyllä se on suutarin pysyttävä lestissään, eikä pidä lähteä sekoilemaan nuorten ammatilaisten porukoihin. Näpilleenhän siintä tulee, ihan varmasti....ja sitten seli-seli naama punasena.....
 Olin muuten silloin aikoinani ainut nainen  ulkoministeriön keittömestarina, siellä neljän miljoonan asukkaan kaupungissa, johon lopetin  kansainvälisen urani!   Hyvä ja rohkea valinta Ameriikalta totean näin jälkikäteen! Ottaa Suomalainen nainen Venäjälle edustuskokiksi. Oppiaikanani olin Italian lipun alla ja maa oli silloin Itävalta, opettajat olivat kumpaakin sukupuolta ja päteviä. Olin onnekas ja opinkin paljon.....


Olenkin jo joissain kirjoituksissa maininut, että siviilissä olen erittäin vaatimaton ja jopa askeettinen ruokani suhteen. En pahemmin kikkaile saatikka kukkoile. Teen ison kattilallisen keittoa tai uunipannulisen hyvin muhinutta perusruokaa, jota syö(tän)n, useimman päivän ajan.


Yläkuva oli taas se omakuva....;)


Tämän tulevan kuvan nyysin Pikolinin sivuilta, on muuten sellainen oikea rekkamiehen annos, pannusta suoraan ääntä kohen ja kaljalla alas! Perunaa ja läskiä, suurennan niin näkyy kunnolla, onkin mahottoman  hyvän näköstä suikalelihaa! Tyypillistä  vahvaa keskieuropan ruokaa.
Henk.koht.tykkään Suomalaisesta keittiöstä,  Venäläinen ja Italian seuraavat lempparini. En ole muuten koskaan ollut Suomessa ammattikokkina. Paitsi vapaaehtois hommissa kylläkin....;)

NÄIN VALITSIMME !

Tiesitkö tilatessa tuloksen, osuitko oikeaan?

Korkealle kumpikin kurotti, kovasti koreat kaverit.

Voittajan valitsin, miehen mallin maailmalle,
Saulin suoraselkäisen Suomalaisen!

Ilokseni itselleni, somistuksen silmilleni,

harkitsinko hetken, en empinyt ensinkään!

 Valitsin viisaasti, mieluisan mielitietyn.

Totesin tarpeeseen täydelliseksi, 
meneväksi malliksi maalemme.

Taitavaa tietäjää, järjenkäyttöä joutusaa.
Rauhalista rakentajaa,  päämiestä pätevää.

Pekka-poika parastaan pani, pahinta pelkäsinkö!?

Tuloksen tiesin, mielessäni mutisin,

olisikohan ollenkaa oikeaan  osunut,

valinta vallankahvaan, vaitelias velmu!?

Pallille pienemmälle parempi, saapaissa sopivissa,

maailmalla matkaa, taitavana tietäjänä.

Hopeako häpeä, taistelu tasavertainen.

Kunnioitan kiitän, kovasta kilvasta,

kauniista käytöksestä, vakaumuksen välityksestä!
Kertoi kansalle, tietyt tapansa.
Kohahti konservatiivit, totuuta tietämättömät.
Maailma muuttuu, muututaan mukana.


 Tuomio tuli tuomarille, laitettiin linnaan lusimaan!
Toimivaksi tiesi tekonsa, 
 kansa kuunteli, tarkisti taustat.
Oikeusoppinut osasi, ohjailen ojentaa, 
aikaa antoi, liikaa lirkuttamatta. 
Kohti katsoi, jaksoi joustaa,
hellytti herkät, mukaili miehiset.
Väisti vasemman, osui oikeaan!


*****

ps. kuvan otin Budapestin komealta leveältä kadulta viime keväänä.  Joka muutuu aina silloin tällöin pyöräily- ja kävelykaduksi. Mun ois tehny mieli istua ton pöydän ääreen, mutta  tiesin, etten ilman apua palille pääse. Vähän ois ollut noloo, ei minulle, mutta niille järjestäjille....;)

HOROSKOOPPI NEITSYT !

Tämän kylläkin tein ihan tarkoituksella, mittarissa seisoo -26 pykälää tällä hetkellä, loppukesän Neitsythän tästä tuli! Nämä ihmismuotoiset horoskoopit on jotekin vaikeita maalata, vaikkakin kaikesta mieluimmin maalailen kyllä muotokuvia!? Mistä lie kikkaa, joten eihän nämä horoskoopit mitään sykähdyttäviä taideteoksia ole saatikka sitä totuutta jakele.  Omaksi ja toistenkin iloksi taltion, tulloo mitä sivelin  ja mielikuvitus saa aikaseksi ja sitähän kyllä varastoista löytyy.....

Tästäkin merkistä on läheisiä henkilöitä joten siksipä,  pitää ajatella moneen kertaa mitä laittaa paperille. Eihän se Neitsyt niihin herkimpiin  kuulu, että  olisi itteensä ottaja, näistä leikillisistä kirjoituksista, sen kyllä tiedän!

Hän on erittäin näpsäkkä tarvittaessa, sekä napakka sanoissaan. Mikä sekä ihastuttaa ja vihastuttaa jonkun verran ympäristöä, mutta ei mitenkään suuria  haittoja ole tapahtunut!. Herkemmät voivat ottaa nokkaansa, mutta suurinosa kyllä tuntee Neitsyen, ei siis  syytä huoleen.

Inhimillinen tyyppi ja  avulias, taiteellinen ja pikkutarkka, analysoi muuten melkein kaiken!

Neitsyen jokin sorttinen kinastelu ärsyttää hivenen hänen lähellä olevia ihmisä.

Sanotaan myös, ettei ole vouhottelija, ei riehaanu, paitsi jos saa ilolientä, sitten vasta uskoltaa jonkin verran irroitella. Tästä en oikein mene takuuseen!? Omasta mielestäni kun olen tarkkailut  vuosiakin, niin olen toki huomannut jokinlaista riehaantumista ilman sitä ilolientäkin. Innostuu kyllä jopa pienestä vihjailuista  varsinaiseen hauskan pitoon.

Tarkkailee muuten itseään aika paljon, joten jonkinlainen alemmuuden tunne kait vaivaa, aika-ajoin. Neitsyt murehtiin paljon terveydestään.  Ummetus kuuluu siihen, sanovat oikein tästä tietävät, mutta taaskin on todettava. että suurempaa haittaa en ole kuullut, saatikka aistinut...hih!

Minun tuntemissa Neitsyeissä on suuri määrä herkyyttä ja hyvyyttä, oman revirinsä puolustajija, perhekeskeisiä, taitavia pesän rankentajija! Olipa hän nainen tahi mies, lapsi tai aikuinen, niin  näppäryys kaikenlaisiin asioihin on huomattava lahja joista hänet tunnistaa!

Tunnettuja Neitsyeitä ovat mm. Urho Kekkonen, Sophia Loren, Michael Jackson......

ps. sarja jatkuu maalauksien ja  luonnekuvauksien teossa niin kauan kun kaikki merkit on hoidettu kunnialla kiertoon.....;)