TALVEN PUHDETÖITÄ.

Tein muutaman korun, ja tämä muutama tarkoittaa minun kielellä seuraavaa.

Ehkä parikymmentä kaulakäätyä, kuusi ranneketta ja kait viistoista paria korvien koristeeksi!

Tarkoitus oli kylläkin järjestellä korutarpeitani ja samalla tarkistaa mitä on tullut noihin piilopaikoihin hommatua. Onhan niitä ja sitten lipesinkin tarkoitetusta työstä ja lopuksi pujotelinkin  niitä helmiä.
Harrastan mieluiten tätä pelkkää pujottelua, koska sillä pärjää lähes sormituntumalla. Samalla pystyy seurustelemaan, telkkaria kattelee ja jopa haaveilemaankin. Ennen varsinaista pujottelua teen kyllä tarpeelisen  esityön. Samoin toimin kaikessa hommissani, koska sehän helpottaa syntyvää tulosta huomattavasti. Olipa se ompelua, maalausta, ruuanlaittoa jopa siivousta, jota saatan myös joskus tehdä, äkilisessä mielenhäiriössä....;)

Näinhän ne varastot muuten supistui, mutta siirsin siis käytänössä ne vain toiseeen hyllyyn, valmiina koruina!

Viimeiksi toin tuolta maailmalta aitoja värikorukiviä, koska onnistuin saamaan niistä hyvät alenukset.

Yleensä harrastan tätä niin suosittua tuunausta. On haasteelista, edullista ja kaiken lisäksi mukavaa nähdä mitä oikeen siitäkin hommelista syntyy. Tulosta tietysti, jos jonkinlaista!

Vaan poikkeus vahvistaa säänöt, kaikkiin niihin asioihin joita teen mielelläni.

En tiedä näiden ruskeitten, epämääräisten kivihelmien nimiä, sitä mitä ammattilaiset ruukaa käyttää näistä. Pitäis kyllä opetella, ehdotomasti nimetkin, värit kyllä osaan eritellä. Ne ovat lähes poltetunsaven ja tiilenvärisiä, siis kait punaruskeita.

Näitä ostin useimman piuhan verran, koska olivat siistiä ja hyvä reikäsiä. Neljä niitä näpersin kaulakoruiksi ja näistä vaatimattoman näköisistä aloitan kuvaukseni, sopivat hyvin jokapäiväseen käyttöön.

Lisäosat ovat korumetalia, käsirenkaassa on kolme pientä metallirengasta yhdessä, toimii hyvin välikoristeena, nämä ketjunpätkät. Pujotin nämä kaikki paksumpaan venyvään silikoni piuhaan,

Kaulakorun valmistin nailonsiimaan, sulatan tiukan solmun päät, koska leikkuupinnat ovat pistävät ja sen tuntee hipiä. Kuumaliima pistoolilla en saanut lankaa sulamaan, vaan oli otettava kovat käyttöön, oikein tupakkimiehen sytkärin kävin ostamassa. Koska en polta niin vaistomasti vilkuilin ympärilleni, ettei vain kukaan näkis mitä valitsin kassalta mukaani. Tosi pimeetä, että tämmösiäkö sitten tässä oikeen ollaan. Minä, muka suvaisevainen ihminen.
 Ollaan mitä oiken ollaan, mutta parasta on ainakin olla jotakin, ettei olla ihan liian olemattomia, vaikka ollaankin olevinaan vaikka mitäkin olioita.....;)

Jossain vaiheessa  keräilin näitä lakkaboksia, jotka ovat Venäläistä upeaa, taitavien taiteilijoiden tekemiä käsitöitä. Aidot ovat minulle nykyään niin kalliita, että en usko jotta kokoilmani lisääntyisi, päinvastoin. Muutaman Aasialaisen askin olen myös hankkinut, ovat edullisempia ja  jonkin verran  helpompaa tekelettä, erittäin kauniita nekin.

Tuukki on Unkarista, myöskin käsiyötä!

Tähän toiseenkin pariin käy sama tuoteseloste, jota tuskin sitä huolii uudestaa kirjoittaa. 

Otin rasiat kuvauksen mukaan ja kuinka kävikään tulipahan pölyt siintäkin vitriinin osasta pyyhkäistyä!  Pelkkä vahinko, ja tulos olikin yllättävä, nämä uudet mikrokuituliinat ovat oiva keksintö. Kastelet, puristat hyvin ja eikä mömmöja tarvi mukaan laittaa, pieni kevyt hipaisu ja kaikki kiiltää kun.......