KIRSIKOITA !

Kirsikoista olen kyllä taulun joskus maalannut, mutta boikotissa olivat mulla ne aika pitkään. Siihen oli syynä oma tyhmyys tai voisihan sen kait sanoa, ahneus!

Oli muuten hassu juttu, nyt kun yli neljänkymmenen vuoden jälkeen sitä ajattelen.

Tulin yöllä kämpille, liekö töistä vai riijuilta, nuori kun olin silloin. Istahin tuolille ja huomasin ison pussillisen kirsikoita  siinä käsien ulottuvilla. Ne oli siirretty vähän sivummalle.

Vissiin mietin kulunutta päivää ja napsin niitä herkullisia kirsikoita samalla. 

En laittanut valoja kun kämppis oli jo nukkumassa, hänellä oli aikaisempi herätys töihin kuin mulla.  Lucilia oli Portugalilainen tyttö ja olimme samassa hotellissa töissä. Hän oli kylpylän puolella ja minä hotellissa. Tulimme hyvin toimeen ja tykkäsimme asua yhdessä. Ne kirsikat oli Lucilian ostamat joten päätin huomenis hakea hänelle niitä lisää!

Hyvä maku jäi suuhun ja panin sitten maata ja nukahdin.

Aamulla Lucilia kysy et kait ollut syönyt niitä kirsikoita!? Hän kun huomasi sen vajaan pussin ja ison kivikasan siinä vieressä. Sanoin niin tehneeni! Rupesin jo päälle laittamaan sanoin, että hakisin niitä lisää, mehevän herkullisia kun olivat!

Lucilia tuijotti minua naama punaisena ja yritti jotain sanoa. Vähän ihmettelin, jotta suuttuko, koska emme koskaan riidelleet. Viimein sanoi, että  oli ne siirtänyt sivuun ja vie ne roskiin!? Koska jokaisessa oli sellaisia valkoisia pieniä matoja!!! Tarkistin asian ja tottahan se oli....;(

En oksentanut vaan rupesimme nauramaan. 

Istumme Herra Tossavaisen kansaa Lucilian sängyllä 1967. 

Varmaan yli kymmenen vuotta se mun lakko kirsikoista kesti. Aina kun näen niitä kauniita kirsikoita, muistan ne valkoiset pienet madot joilla aikoinaan herkuttelin.

Asuin silloin Saksan Wiesbedenissa, lähes neljä vuotta. Hotellin iso vanha, hieno kylpylä hotelli. Jossa  asui vain varakkaita ihmisiä. Ylin kerros oli huoneistoja joissa asuivat nämä Saksan kuninkaaliset ja keisarin jälkeläiset muutaman kerran vuodessa kun tulivat kylpylän hoitoihin.

Me henkilökunta asuimme vintti kerroksessa. Tytöt toisessa siivessä ja pojat toisessa ja ehdoton kielto oli ettei yökunnissa saanut käydä. Rakennus oli U-n mallinen ja se keskiosa vinttiä oli hotellin varastoina. Siellä oli isot määrät posliini pottia, vesikannuja  ja pesuvateja telineissään. Niitähän ei enää käytetty, koska hotelli oli tietysti uusittu upeine kylpyhuoneineen. Rakennus oli 1800-luvun loppupuolelta ja tosi kaunis, linnamaunen paikka!

Kerran päätimme tyttöjen kanssa viedä poikien puolelle joka oven eteen posliini potan. Onnistuimme sen tekemään keskellä yötä, hyvä minä !!!!! 

Tottakait meillä se kulkutie tiedossa, joskus pelotti siellä vintissä hiippailla. Koskaan emme jääneet kiinni näistä kyläilyistä, aineenkaan mitään rangastuksia ei saatu.....;)

Pieni kattoikkuna oli mun sängyn kohdalla! Koko huone oli ihan hyvän kokoinen, johon mahtui, sängyt, iso pöytä, tuolit, lipastot, vaatekomerot ja pesuallas. Kylpyhuone ja wc oli käytävässä.

Tämä oli sitä elämisen oppiaikaa josta sain kiitettävän arvosanan.

Jatkoin vielä  ammatin- ja kielen oppimista, Itävalta, Italia, Amerika, Venäjä! Välillä aina piipahdin Suomessa maata vaihtaessa, välillä töitä tehden ja opiskelin. 1965-1991 siinä humahti hetkessä maailmalla!

1998 lähtien olen sitten reissannut Suomen ja Unkarin väliä.  Paljon on toisiakin maita ja mantuja mahtunut näihin vuosiin.

Kuvat nappasin just vanhoista kansioista Canonilla. Mulla ei ole skanneria eikä toisiakaan tulostimia, harkitsen vielä! Olisikohan ne tarpeelisia tarvekaluja, toistaiseksi olen kyllä pärjännyt ilmankin.......;)

Tämä niistä kirsikoista! Nykyisin niitä kyllä jo syön ihan sujuvasti ja ilman perinpohjaista tarkastelua!