INNSBRUCK ON ITÄVALTAa.......

Tämä maa tuli varsin sopivaan aikaan mulle, Itävalta ja kaupunki Innsbruck! Asuin siellä noin parin vuoden verran 1968-lähtien, Saan tästä maasta eläkettä ja kun eläkkeet nousivat sen 1.8% niin lähettävät  sieltä virallisen kolme sivuisen ilmoituksen, josta yksi osa on täytettävä ja pantava 6 vkon sisällä sinne takaisin. Jotta se eläke sitten pyörisi niillä tiedoilla seuraavaan korotukseen asti.

Menin Kelaan, koska siellä se hoidetaan ilmaiseksi, pakko olla virallinen notaari tms. joka todistaa kirjallisesti sen että minä olen minä. Nyt joudun kylläkin ite neuvomaan ja kääntämään kielen jotta virkailija osasi sen oikein täyttää. Toimihan sekin ja lopuksi pyysin sen kansainvälisen leiman siihen oikeeseen kohtaa.
Eivät lähetä sieltä Wienistä palautus kuorta, joten osasin sen jo valmiiksi kotona täyttää. Laitan aina erikoismerkit ja jonkun hassun tarrankin siihen, luulen sen huvittavan meitä kaikkia. Uskon, että kummassakin päässä  tämä kirjeen vaihto hymyilyttää! Kumpikohan sen ensin lopettaa, tämä kun EU-n virallista yhteistyötä. Niin toimitaan niin kauan kun kynä pysyy hyppysissä!

Vähän sen puoleen kyrsii, kun taas meni se eläkkeen lisäosa kertaheitolla, tai oikeastaan  koko puolen vuoden korotus. Postimaksu kun oli 1.40€. Sain eläkeseen korotuksen 0.20€/kk.
Työeläkettä en sieltä saa, vaan se 11.34€/kk tulee siitä kun asuin siellä ja mulla oli oikein sos.tunnisteet ja kaikki koska olin siellä kirjoilla. Oli virkapaikka joka liittyi vahvasti Italiaan, siellä hommia tein, pienellä palkoilla. Sen näkee jo tässä kuvasta, koska mulla on Pirkolta peritty vanha kolttu päällä. En muista olisiko mitään uutta ostellut itselleni näinä vuosin.  Koska ne roposet meni toisaalle, lähinnä junalla matkusteluun Itävallan ja Italian välillä. Aiheesta olen kyllä jo aikaisemminkin jossain kirjoituksessa maininnutkin, siis tästä eläkkeestä.

Asuin  ja tein töitä vanhassa kivilinnassa!
 Oli mulla muuten toinenkin mekko, Marimekon kankaasta! Kuvat tehtiin sen ajan huonolle paperille, mutta jotain sain esille siitä rusehtavasta kuvasta. Tämä työmesta oli se josta opin parhaiten ne tulevaisuudessa tarvittavat opit kansainväliseen etikettiin ja ruokailuun. Työpäivät olivat pitkiä ja työn täyteisiä. Viikossa oli yksi vapaapäivä, plus puolikas joka oli useimmiten keskiviikon iltapäivä. Eikä ne viraliset vapaat toimineet läheskään aina niinkuin olisi pitänyt. Jos oli pippaloita niin silloin tehtiin töitä, eikä meenattu. Tätäkään aikaa en missään nimessä vaihtaisi pois!!

Lisäansioita sain kun avustin elokuvan teossa. Tunnettu Brittiläisen elokuva firman henkilö kun "löysi" minut kahvilan tuolilta....heh!  Kahvila oli muuten arvostettu Maria-Teresia, Innsbruckin pääkadulla, johon kuului myöskin luxus hotelli! Siinä asui silloin tämän kuvan komistus joka tunnetaan myöskin nimellä Dr. Zhivago! Hän oli  näyttelijä kollegani, salinette tämän kuluneen sanonnan....heh-heh! Toinen pääsosan vetäjä tunnetaan nimellä Michael Caine, en siis ollut ihan harrastelija piirissä pyörimässä. Näin jälkikäteen harmittaa kun olisin saanut parempaa palkkaa ja vaativampaa osaa, jos olisin  hallinnut jonkinlaisen elikoiten tuntemisen, lähinnä hevoset ja välttävän ratsastus taidon!  Filmi oli historiallinen draama.

 Olisin voinut jatkaa elokuvan tekoa Englannissakin, en tehnyt sitä, koska henk.koht. asiat eivät sitä sallineet. Eipä juuri suurempaa haluakaan ollut jatkaa sitä, koska koin ja näin sen mitä halusin ko.asiasta tietää. Varsinainen työsopimus oli päällä ja mies oli suorittamassa asevelvollisuutaan heti rajan takana Italiassa joka kesti silloin kaksi vuotta.

 Pientä selvennystä siihen miksi olin siellä asumassa ja älyttömän pitkiä ja raskaita työrupeamia tekemässä. Nuorena kun jaksaa ja kun sitä motiivia oli, eihän nämäkään opit ja vuodet turhaan kuluneet. Päinvastoin pystyin käyttämään näitä erinomaisia saatuja taitoja  ja hyödyntää niitä tulevina vuosia....ja edelleenkin!

Mies, tai poikahan se oli vielä silloin, kun näin kaukaa sitä kattoo, oli Alppijääkäri. Koska oli Italian Dolomiiteilta kotoisin ja varsin sporttinen, joten valinta oli sitten se! Jääkärithän tunnetaan yleisesti vahvana ja vaativana armeijan osana!
Mulla noi riijuu matkat ovat oikeastaan aina olleet aika pitkiä, vissiin sillä vuosia kestäneetkin....;)
Alppijääkäri sai siirron loppuajaksi Roomaan. Hänhän ei asevelvollisena saanut ylittää oman maan rajoja, joten minä se tein! Veljeni perheineen asui samoihin aikoihin Torinon liepeillä joten poikkesin  aina sitä kautta kun juna vei sinne Roomaan. Kaikki tiethän vievät Roomaan, myöskin rautatiet totesin!
 Armeija ja sotilaat ovat aina kuuluneet jollain tapaan elämääni, lähinnä
 siis jo perinteet velvoittavat, sanoi isävainaakin !

Näinhän tässä kävi kun selailin vanhoja valokuvia ja kuvasinkin niitä uudestaan samalla.  Pieniä paljastuksia, mutta aina pitää jättää jotakin arvailujen varaan. Saatan ohimennen kirjoituksissani mainita jostain tapahtumasta ja myöhemmin sitten tarkennan niitä, niinkuin tässäkin tapahtui. Elämäni kyllä jatkui samaan tapaan ja tyyliin, mutta vain kohteet vaihtuivat.
 Ennen Itävaltaa ja Italiaa asuin neljä vuotta Saksassa......;)