Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Päivänvalo se osaa pilkistää pienistäkin raoista!



Tämä on maalattu vesiväreillä, jotkut ilmaisevat sen, että on sitten akvarelli maalaus!? Uskovat siten olevan vähän niinkuin asian tuntevaa ja hiven fiinimämältä kuulostavaa. Olen aina itse käyttänyt sanaa vesiväri ja tämä on näköjään tehty peiteväreillä. Näissä kun löytyy semmoisetkin värinapit, mulla kyllä on ne pikkaraisissa putkiloissa!

Aika vähän näitä vesiväritöitä olen maalailut, lapsena kyllä enemmänkin. Tulevat kertaheitolla valmiiksi kuviksi, ei tarvi odotella päiväkausia kuivumista. Vesiväri on aika vaativaa sutimista koska siinä ei oikein virhevetoja sallita.
Jos matkoilla haluaa maalata niin vesiväri vehkeet kulkee mukana kevyesti
Öljyvärit kyllä painaa ja vie tilaa, joten en juuri niitä siirtele paikasta toiseen. Täysi varustus mulla on kyllä Suomessa ja Unkarissa joten se toimii keveästi. Öljyväreillä maalaaminen vie aikaa, lähes kuukausi humahtaa yhden taulun tekoon.
Tapani kun on tehdä yhtäaikaa muutama työ, niinkuin nämä kaksikin! 
Tekokset ovat pieniä, normaalin postikortin kokoisia ja viimevuosituhanella (1995) tehtyjä.
Ihan vahingossa esille tulivat, jotain siitä kasasta etin, kun huomasin nämä unohtuneet....
Tämmöstähän tämä on kun joka paikka  pursuaa käsitöitä  ja lisää syntyy!


Kiinnitin huomioni ekaks kauniiseen selvään värien käyttöön ja mukavan tuntuiseen asetelmaan.
Tuli mieleen. että pitäisi ottaa paperit ja vesivärit esille ja maalaamaan, no kantsishan sitä paljon muutakin tehdä, vaikka siivota noita rojunurkkia.
Taidankin unohtaa koko jutun, siis kummatkin.......;)


Kuvailen näitä vanhoja kuvia  uudestaan, että saan niitä tänne. Muistutan itseänikin, jotta ollaan sitä suksillakin oltu, ainakin jonkin aikaa.... Kuva on v.1968, luulisin, äitini anorakki ja omat suksivehkeet mukana. Hiihtimet vanhat ja käytetyt, kun pohjaa tarkastelee, varsin kuluneet jo ovat. Ostin muuten uudet vehkeet kun tulin seitkytluvun alkuvuosina takaisin suomeen, muutamiksi vuosiksi.
Äitini niitä käytti enemmän kuin minä silloin, oli nuoruudessaan hiihtänyt oikein kovastikin joten suksi luisti vanhempanakin entiseen malliin.
Minä olen aina ollut vain sunnuntaihiihtäjäa, mutta suksilla kumminkin. Toisetkin talviurheilut vain huvin vuoksi, vaikka  omat luistimet ja jääkiekkomailat kyllä meillä tytöilläkin oli. 
Luulisin, että tämäkin johtui isoveljestäni joka halusi meillekin harrastuksia joita itse teki kyllä tosissaankin nuorena miehenä.

Tällä hetkellä sataa uutta lunta ja sinistä taivasta näkyy ja aurinkokin sieltä kurkistaa. Pakkasta sopivasti....kyllä nyt talvi kauneimmillaan, näin muuten on taivahan tosi!

Keittokattila porisee liedellä, sitä peruskeittoa jauhelihalla höystettynä.......;D



10 kommenttia:

  1. Ihania kuvia olet maalaillut, Maikku, kiitos näistä!:))

    Onnistuuko digikameralla kuvan otto vanhoista kuvista? Se olisi helppoa. Nykyään on kuulemma skannereita, joissa on sama periaate kuin digikamerassa. Pitää varmaan kokeilla. Skannaaminen on hidasta ja työlästä puuhaa..:)

    Hauska tuo mv-kuva, harvoin sitä kuvi otetaan, kun joku on kaatunut..;D

    Oikein hyvää viikonloppua, Maikku!<3333

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä Aili-mumummo ja kiitos....;)

    Olen joskus ajatellut sen monitoimi tulostajaa itelleni, mutta kun mietin miten vähän sitä oikein tarviin, niin aina siirän sen hankkimista! Pirkkohan mulle skannaa näitä hyviä vanhoja kuvia joita hänellä on ja sit siirtää niitä mulle jotta voin niitä käyttää!

    Kyllä olen onnistunut tällä halvalla pikku Cannonilla kuvamaan alpumista niitä vanhoja kuvia ja sitten siirtämään niitä tänne! Onneks noilla digikameroilla voi ottaa niitä kuvia vaikka kuinka paljon! Välillä se valo tekee temppuja kun kuva kiiltää. Useinmiten laitan sen kameran automaatti-tai lähikuva viritykseen, ja salamat pois niin olen saanut parhaat otokset vanhoista valokuvista. Kirkkaalla ilmalla ja salama pois, sitten kuvan otto suoraan ylhäältäpäin alas...naps ja siellähän se kuva sitten onkin....;D

    VastaaPoista
  3. Kauniita maalauksia, värit ovat hyvin säilyneet! Skannerilla tai kameralla, pääasia että vanhat kuvat säilyvät jälkipolville. Vanhojen värivalokuvien värit eivät säily, joten tallentamisessa olisi täälläkin puuhaa talvipuhteeksi..

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Olen niitä 70-80 luvun tiilenvärisiä kuvia kuvannut ja sitten Picassa3 kautta yrittänyt käsitellä, aika hankalaa niistä on "näkyvää" tehdä. Meenasin jo hävittää ne, mutta ajattelin, että olkoonsa vielä kun olen niitä pidellyt tähänkin asti.....;)

    Kiitos Minttuli ja samoin sinne mukavaa viikonloppua toivotan!

    VastaaPoista
  5. Molemmat on kauniita. Tykkään. Ja tuossa valokuvassakin on niin hyvä fiilis, haitanneeko jos Lampisen lamellin pohja vähän vaalee...
    Olis kyllä kiva hiihdellä nyt kun on niin hienot kelit. Vaan kun en edes naruhyppelyä!!!
    Tein aamulla yli neljän kilsan lenkin dementiahiihtoa. Ei siihen suksia tartte, sauvat riittää. Teki niin hyvää, että ajattelin jatkaa aamuisin, prinssipuoliso kuljettaa koiraa hihnassa ja minä tyttö hiihtelen tätä pelkkää sauvahiihtoa.

    Voi että, olen vähän kade sinulle tuosta maalaamisen taidostasi.
    Värit on niin harmoniset ja hienot asetelmat. Ja ikionnellinen olen tuosta seinälläni soittavasta triosta! Se saa joka päivä niin hyvälle tuulelle. Kiitos sinun.

    Muistinpa, että prinssipuoliso hankki vähän aikaa sitten jonkunlaisen monitoimilaitteen, siinä on skanneri ja tulostin ja mitälie. Eihän se sitä ole kai purkanut edes paketista. Minulla vois olla sille käyttöä. Vois skannata vanhat mustavalkokuvat koneelle.

    Nyt lopetan lätinät ja toivottelen sinulle mukavaa sunnuntain iltaa ja alkavaa viikkoa. Heips sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitus olisi sauvat ottaa eteisen nurkasta alkavalla viikolla! Lyhyen matkan hilpasen kuntosalille, tuli koko alkuvuosi taukoa kun sinne ei saa räkänokat mennä!
      Moneen vuoteen ei mitään tommosta ollut, kuumeet ja kaikki..;/

      Kait se on jossain vaiheessa hankittava se monitoimilaite, ihan hyviä tarjouksikin olis!? Mutta rupeenko sitten sillä leikkimään ja taas jää kaikki muut työt tekemättä.

      Kiitos ja eiköhän se siitä.....;)

      Poista
  6. Uudet vehkeet meikäläisillä tahtoo viedä aluksi kaiken ajan, sitten innostus hiipuu ja käyttö normalisoituu. Senverran saakin touhuta, että vehkeitten tavat ehtii juurtua mieleen eikä ohjeita tarvii aina etsiä ja lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mä kyllä harkitsen vieläkin sen monitoimi laitteen kaa, ei oo kiirettä.....;)

      Tykkäisin nyt ottaa ompelukoneet esille, syksystä asti olen sitä harkinnut....heh.....;D

      Poista
  7. Alussa oli innostus valtava ja tahto kova, nyt skannaan kaikki vanhat kuvat talteen. Muutaman skannasin, siihen hiipu, työlästä, hijasta :/ Samoin kävi musakasettin kanssa, ei jaksa hermo kestää, hijasta, sangen hijasta puuhaa. Vaan pitäs kuvat nyt ainakii.

    Hienot nuo taulut, kauniita katsella. Ja tuo valokuva, ei ihan tavan asetelma, niin kun ruukaa olla. Tarkotan sitä, kun kuvaa varten tälläännytään sievästi. Kuvat, jotka on oikeita tilanne kuvia, kuten kuvasi, niissä on henki :) Tutun näköstä touhua kuvan tilanne. Ja nuo sukset ja iso sompaset sauvat ja tuo tyttö joka jököttää hangessa, kuinkas noin kävikään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nenunen kyllä se vaan niin olikin, että kuvaa varten siinä kotipihassa hangella istuin....mutta kohtalaisen hyvä asetelma kumminkin ja onnistunut!?
      Nyt en uskoltaisi totakaan kokeilla, koska ilman apujoukkoja en siitä ylös piäsis. Jotenkin haikeelta tuntuu, tokko sitä enään koskaan suksilla pääse oiken siis hiihtämään...;/
      Mulla on aina peukut pystyssä kun luen sun hiihtoretkistä ja aina sä sitten voitat.....;)

      Poista