Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste öljyvärimaalaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste öljyvärimaalaus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

AJAN HERMOILLA, oppia somen käyttöön....



Ajankohtaisia aiheita mietiskelen ja yritän ratkaista niitä, omassa mielessäni!?

Minä joka kuulun niihin tavallisiin maija meikeläisiin, reservin riviläisiin-aina valmiina olemaan ja lähtemään omiin ja toistenkin juttuloihin. Tuskin pystyisin oikein samaistumaan ....politikoihin, virkailijoihin, saatikka toisiinkaan oppineisiin, mutta sen verran on jo kevättä rinnoissa, että innostuin ottamaan kantaa omalla omituisella tavallani.....;)

On se vaan aikamoista duunia olla esillä ja samalla esittää uskottavasti osaansa ja odottaa bravoo huutoja ja olalle taputtajia.....

Sen pystyn kyllä täälläkin sanomaan, ettei minulla olisi varaa....voimaa....rohkeutta ottaa sitä pienintäkään kiveä ja heittää kohti! Olen yrittänyt toputtaa sitä, että kantsiiko lyötyä ruveta vasiten, ehoin tahoin vihoissaan verissäpäin hakkaamaan lisää jo saatujen iskujen osuttua kohille.....roiskimaan lisää!
Armosta ja anteeksi annosta toitotetaan, annetaan siis siihen edes jonkinlainen oikeus sille joka on jo joutunut sen armottoman kivityksen kohteeksi.
Lait on sitä varten, että niitä noudatetaan vaikkakin niitä lukiessa tiedän, että ihan varmasti löytyy se laillinen kiertotie niiden kohtuulisen ja kuuliaisiin kiertämiseen......jotkut onnistuu ja toiset taas ei!

Perusroistot oikein odottavat sitä pamppua ja putkaa, näin kansan kielellä totean jotta ottaisivat opiksi tai luultavasti ei sitten kuitenkaan pampputus ja kalterit sitä oikeaa oppia anna, onhan se jo tiedossa ollut ikiajat!

Tekstiviestit ja näiden kirjoittajat ja ne/me vastaan ottajat, harkintaa tätä somen käyttöä, se on sitten liian myöhäistä katua kun on jo vahingot pöksyissä. Edessä odottaa vain mahtava haju ja sen siistimiseen ja hävittämiseen tuskin löytyy hyväksi todettuja välineitä, pelkillä paperiseteleillä ei pyyhitä kovinkaan pitkälle.....;/

Tässäkin taas pantiin esille nimineen, kuvineen ja pilkkaten vain yksi ja  ne vastakkaiset sukupuolet pysyvät piilossa ja koko hässäkkä siis ei ole kuin yksipuolisesti tällä hetkellä julkinen....

Ehdottomasti me odotamme näistä tyypeistä näkyvissä viroissa ja varoissa olevilta kuuliaisuutta, nuhteetonta elämistä ja kaidalla polulla polkemista. Miksiköhän ihmeessä me niitä alvariinsa  ehoin tahoin heitä halutaan ja äänestetään jopa takaisin näihin koko kansan elämään vaikuttaviin avoimiin virkoihin!
Sitä äänestään, mikä tuntuu tutummalta, näinhän se on.

Kuten jo heti alussa totesin, omasta mielestäni minä näitä pakinoita tänne näytille laitan ja suon ehdottomasti toisen tyylisetkin ilmaisut,
luetaan tai ohitetaan, väliäkös sillä sitten on, 
mutta kukkasen ojennan teille kaikille.....





lauantai 1. helmikuuta 2014

ASIASTA TOISEEN JA KOLMANTEEN...


Närhi on kaunis lintu, laitoin sen kököttämään lumille, osahan niistä viihtyy vuodet ympäriinsä täällä!
Sitä vain ihmettelen miten noin sievä ja sorea lintu pystyy rääkkymään ja räksyttämään kuin pahanen  rääväsuu Varis!? 
Sukulaisia ovat, Närhet kuuluvat varislintuihin.
Se pystyy matkimaan kuulemiaan ääniä, että kaikenlaista sitä oppii kun pitää korvat ja silmät auki. Tällä toteamalla tarkoitan  Närheä ja itseäni.

Tallennin kankaalle kuluneella reissullani  myöskin Tilhen ja Sinirinnan, heistä sitten juttua myöhemmin.
Tästä näistä kahden linnun sukulaisuudesta, tuli mieleeni toinenkin pari, joita olen joskus vähän ihmetellyt!?

Peruna kuuluu koisokasvien heimoon, yhden koisokasvin tiedän Munakoiso....no, ihan hyvin voivat olla sukulaisia kun oikein ajattelen. Se perunan kukan jälkeen pulpahtava pallukka vois olla jokin pitkänmatkan pikkuserkku  sille munakoisolle. Onhan se näin, koska kirjanoppineet ovat tästäkin ottaneet selvää ja meille siitä tiedottaneet.
Sen muistan kun penskana kiellettiin niitä syömästä, koska olivat myrkyllisiä, niistä kun olisi saanut leikkiruokiin tarviketta! Samoin on jokin laji näissä munakoisoissakin syöntikielossa sen myrkyllisyyden takia. Tämä tummalila on pitkään tai pitkäksi jalostettu juures/hedelmä/vihannes meille herkkusuille. Aikoinaan opin niistä tykkäämään kun aloitin kiinostukseni 60-luvulla Italialaisiin ruokiin. Olin oppivainen ja niistä vuosista oli paljon hyötyä, Italialainen keittiö on edelleenkin se mieluisin ja maukkain minulle.  

  Kun nuo asiat alkoivat siitä lintumaalauksestani ja talvesta, joka muuttui perunan kautta munakoisoksi. 
niin jatketaan samalla linjalla!



Voisin olen tässä kuvassa rippikouluikäinen ja Pirkko sen jo käynyt! Kesäthän oli silloin aina lämpöisiä ja mansikat mehevän maistuvia! Juhannusruusut kukkivat aina näyttävästi siellä lapsuuden kodin pihassa. Kummassakin mummolassa niitä myöskin oli....voi olla, että sieltä nämä meidänkin pihan koristeet olivat lähtöisin.

Tapasin kaupungilla entisen naapurin ja siinä sitten juteltiin, istuttiin oikein ja syötiin. Kertoi, että harkitsevat talon myyntiä, muuttaisivat lähemmäksi lapsia.....näinhän se useimmiten meneekin.
 Meillä oli hyvä juttutuokio ja sitten tietysti näin seuraavana yönä unta entiseltä kotikadultani. Siinä oli talvea ja kesää, paljon tuttuja ja vain hyviä ja hauskoja asioita.....;)
Vaikkakin lapsuuden kesät ja talvet olivat niitä joita aina muistellaan, niin onpas todettava, että miten hyvää aikaa elän nykyäänkin. Ne vuodet siltä väliltä olivat sitä kaikista parasta aikaa.
Olen vähän erikoinen, koska olen ikäni ollut onnellinen ja tyytyväinen, joskus se onnen ja tyytyväisyyden tunne on toki heitellyt vähän puoleen ja toiseen. 
Hyvä sekin, koska sehän on tätä tyttöä auttanut nauttimaan pienistäkin juttuloista ja olla myöskin nauttimatta, kun se aika on ollut!
Pieni lumisade  yöllä yllä laittoi ulos lisää talven makua, tykkään siitä.....;D