.......vajaassa kahdeksassa vuodessa, mutta en usko, että se on ratkaistu vieläkään!
Punaiset buutsit ja niihin käypä väri pääkarvoissakin, vaan se vakaumus on kylläkin aina ollut vähän vastakkainen! Ei nyt ihan niinkään, olihan siinäkin omat hauskuudet joskin kyllä häivähdys purppuraa on hyvä olla edelleenkin mielessä ja muistissa! Siis lähdin oikein asumaan ja duunariksi silloiseen NL-n, suureen ja mahtavaan. Juna vei Helsingin asemalta läpi rautaisen esiripun Suomen asemalle silloiseen Lenskiin. En muuten ole varma, että onko se pääteaseman nimi edelleenkin sama!? Vaihtoivat niitä kaikkia nimiä heti tämän viimeisen kumouksen jälkeen!
Turistina olin kyllä käynyt jo ennen vuotta 1984 aika monta kertaa, eka kerran 1968! Sinne kuin pääsi silloin halvalla ja pysty ne muutamat päivät tosi herroiksi elää.
Sisko saattoi junalle!
Olin jo asunut tätäkin ennen ulkomailla joten tämäkin reissu alkoi totutuilla rutiinilla. Mukava sillä kun oli naapurivaltio, vaikkakin se rautaesirippu oli silloin monellekin varsinainen ylipääsemätön este.
Pystyin tätä väliä helposti reisaamaan seuraavien kahdeksan vuoden aikoina. Milloin milläkin vehkeillä!
Viihdyin siellä, vaikkakin omat juttunsa oli, mutta kun asennetta löytyy niin pärjää missä vain.
Kotikatuni lähin silta on taustalla ja tämä iso moniosainen talo taustalla on se tunnettu ja pelätty kolmen kirjaimen rakennukset. Aika usein sen ohitin ja ne isot korkeat pääovet, vahvoine saranoineen ja lukkotekeleineen kiinnitti huomion! Tarkoin vartioitu talo oli se niin kuin oma työpaikkanikin ja kotini.
Tämä tuli mieleeni kun puhuin pitkän puhelun silloisen työkamuni kanssa toissa päivänä!
Hän soittelee aina silloin tällöin. Minä en juurikaan pidä yhteyksiä entisiin työkavereihini, mutta mukava kyllä on menneitä muistella, kun kohilleen osutaan
Olimme paljon töissä ja sen ulkopuolellakin porukoissa niiden muutamien vuosien aikana. Hän tuli muistaakseni neljä vuotta minun jälkeen. Tunsin tavat ja tottumukset joten helpotti hänen sopeutumista. Ulkonaisesti kun katsoi niin oli kuin turvamieheni, iso roteva ja varsin tasaisen sopiva siihen hommaan. Joten hyöty oli kummallakin erinomainen, töissä ja sen ulkopuolella!
Kauniin pienen palatsin sisääntulo aula tuli varsin tutuksi, kerran olen siellä käynyt lähtöni jälkeen. Suunittelimme sinne vielä joskus käyntiä ja kurkistusta onko paikka entisellään.......;)
Palatsi oli kuulunut tunnetulle Romanovien ruhtinas suvulle. Marmoriportaat kun osaisivat kertoa niin saisi lisää tietoa entistä ja nykyisistä rappujen rampaajista.
Kuvat kuvasin vanhoista otoksista, skannaria kun en ole vielä tarpeellisena pitänyt. Toimiihan se näinkin ja näitä kuvia on mielenkiintoista käsitellä ja esitellä!
