Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Neuvostoliitto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Neuvostoliitto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

IDÄN PIKAJUNAN ARVOITUS, selvitin sen....


.......vajaassa kahdeksassa vuodessa, mutta en usko, että se on ratkaistu vieläkään!



Punaiset buutsit ja niihin käypä väri pääkarvoissakin, vaan se vakaumus on  kylläkin aina ollut vähän vastakkainen! Ei nyt ihan niinkään, olihan siinäkin omat hauskuudet joskin kyllä häivähdys purppuraa  on hyvä olla edelleenkin mielessä ja muistissa! Siis lähdin oikein asumaan ja duunariksi silloiseen NL-n, suureen ja mahtavaan. Juna vei Helsingin asemalta läpi rautaisen esiripun  Suomen asemalle silloiseen Lenskiin. En muuten ole varma, että onko se pääteaseman nimi edelleenkin sama!? Vaihtoivat niitä kaikkia nimiä heti tämän viimeisen  kumouksen jälkeen!
Turistina olin kyllä käynyt jo ennen vuotta 1984 aika monta kertaa, eka kerran 1968! Sinne kuin pääsi  silloin halvalla ja pysty ne muutamat päivät tosi herroiksi elää. 


Sisko saattoi junalle!
 Olin jo asunut tätäkin ennen ulkomailla joten tämäkin reissu alkoi totutuilla rutiinilla. Mukava sillä kun oli naapurivaltio, vaikkakin se rautaesirippu oli silloin monellekin varsinainen ylipääsemätön  este. 
Pystyin tätä väliä helposti reisaamaan seuraavien kahdeksan vuoden aikoina. Milloin milläkin vehkeillä!
Viihdyin siellä, vaikkakin omat juttunsa oli, mutta kun asennetta löytyy niin pärjää missä vain.


Kotikatuni lähin silta on taustalla ja tämä iso moniosainen talo taustalla on se tunnettu ja pelätty kolmen kirjaimen rakennukset. Aika usein sen ohitin ja ne isot korkeat pääovet, vahvoine saranoineen ja lukkotekeleineen  kiinnitti huomion! Tarkoin vartioitu talo oli se niin kuin oma työpaikkanikin ja kotini.

Tämä tuli mieleeni kun puhuin pitkän puhelun silloisen työkamuni kanssa toissa päivänä!
Hän soittelee aina silloin tällöin. Minä en juurikaan pidä yhteyksiä entisiin työkavereihini, mutta mukava kyllä on menneitä muistella, kun kohilleen osutaan
Olimme paljon töissä ja sen ulkopuolellakin porukoissa  niiden muutamien vuosien aikana. Hän tuli muistaakseni neljä vuotta minun jälkeen. Tunsin tavat ja tottumukset joten helpotti hänen sopeutumista. Ulkonaisesti kun katsoi niin oli kuin turvamieheni, iso roteva ja varsin tasaisen sopiva siihen hommaan. Joten hyöty oli kummallakin erinomainen, töissä ja sen ulkopuolella!


Kauniin pienen palatsin sisääntulo aula tuli varsin tutuksi, kerran olen siellä käynyt lähtöni jälkeen. Suunittelimme sinne vielä joskus käyntiä ja kurkistusta onko paikka entisellään.......;)
Palatsi oli kuulunut  tunnetulle Romanovien  ruhtinas suvulle. Marmoriportaat kun osaisivat kertoa niin saisi lisää tietoa entistä ja nykyisistä rappujen rampaajista.

Kuvat kuvasin vanhoista otoksista, skannaria kun en ole vielä tarpeellisena pitänyt. Toimiihan se näinkin ja näitä kuvia on mielenkiintoista käsitellä ja esitellä!





torstai 13. tammikuuta 2011

KUITUJA PÄIVITTÄISEEN KÄYTTÖÖN


Tämän maalaamani taulun laitoin esille, koska tarkoitus on kirjoittaa viljasta nimeltä RUIS!? Ensinäkään en tiedä onko nämä kuivat heinät sitä, mutta oletan, koska olen antannut sen nimeksi,

"TATJANA- TYÖN - SANKARI"

Nimihän viittaa siihen siihen jo elettyyn ja oletettuun utopiaan, ei millään pahalla toverit! Minullahan on oma antamani oikeus kirjoittaa siintä, koska asuin NL-ssa ja ansaitsin elantoni,  työnsankarina, varsinnii kun ajattelen näin jälkikäteen. Selvennystä ko. asiaan, asumiseen ja oleskeluuni itä-naapurissamme, en missään nimessä mennyt vakaumukseni puolesta sinne, mutta vapaaehtoisesti kumminkin ja suoraan sanoen rahasta. Ameriikkalaiset olivat jostain huomanneet että vain suomalainen nainen pärjää , niissä olosuhteissa. Papereistaan läysivät minut, ja tarjosivat postia. Näin siis lyhyesti!
Tämän tyylistä taidetta laitettiin maailmalle, komeita kansalaisia ja ruokaa piisaa yli rajojen, siis hyvin pyyhkii ja hymyillään. Aikansa sitäkin, mutta eihän onnistunnut, vaikka tosi kauan yrittivät, kävi miten kävi ja sen tietää jokainen. Tästä edellä kirjoitetusta oletan että Tatjana on rukiin kaa tekemisessä, koska siinä on elämän eliksiiri. Pakko todeta tämä lievä tietämättömyys, olen kaupukilais- tyttönen, vaikka paljon peltojen pientareita piiperrellyt, mutta en aina oikein erota noita viljoja toisistaan, kuka on mitäkin laatua.
Asiaan, tein ruis-marjapuuroo, puolukoista, toisten keräämistä punaisista marjoista! Suosittelen, ja ottakaa kattila ja kauha esille, antakaa hautua rakkaudella ja ajan kaa. Naatikkaa, lusikka käteen ja eipä muuta ku lappaamaan ääntä kohen. Teen kyllä aina silloin tällöin puuroja, mutta tätä perinteistä en ollut tehnyt aikoihin, onneks tajusin aloittaa isonmalla kattilalla, että sitä piisas. Tänään sitten kaalin rippeet keittoastian reunoilta ja pohjasta.....
Ammatti-ihmisenä julistan rukiin ja puolukan, parhaiksi ruuan aineeksi, vaikka jokainenhan sen tietää mikä "miehen tiellä pitää"...
Paljon mahdollista että jossain vaiheessa tulee uusi julistus, tokkopa siintäkään haittaa, olisi.Mielipiteet ja varsinkin niistä kirjoittaminen, kanssaihmisten iloksi ja suruksi on sankarillinen teko.
Posted by Picasa