***
En minä yhtä maailman
kolkaa varten
syntynyt.
Koko maailma
on
kotimaani.
***
Mieleeni on tullut monta juttua, kun olen muistellut jo tapahtuneita asioita. Niitä, jotka ovat jollakin tavalla sivalteneet omaa elämääni.
Titanic oli se ensimmäinen joka muistan isäni kertomana koska hän oli laivassa jolta pyydettiin apua, hänkin silloin vasta 4v. mutta mieleen oli jäännyt pikkuiselle pojalle nämäkin tapahtumat Enkä yhtään ihmetellyt sitä kun hän kertoi tästä Atlannin ylityksestä, meille omille lapsilleen.
Asuin muuten 70-luvulla paikassa USA Pensylvania Harrisburgh, jossa oli tämä suuri atomivoimalan vahinko. Siintä vaan ei ole tullut niin kovasti julkisuutta kuin seuraavista pamauksista. Liekö johtunnut maasta vai silloisista tiedotusvälineistä, vai molemmista...mene ja tiedä....!?
Seuraava oli Tsernobyl, joka kyllä antoi kasvot ja tiedot mitä tapahtuu ja tarkoittaa atomivoimalan aiheuttama turma. Vaikkakin vasta päiviä sen jälkeen kun oli jo liian myöhäistä, uskomatonta!
Asuin silloin Venäjällä, ja ensimmäiset tiedot sain Suomesta käsin sinne. Tätäkin olen ihmetellyt kerran jos toisenkin. Jälkiviisaana mietin työnantajaani, mutta heilläkään ei ollut tietoa, joten jatkoimme vai normaalia jokapäiväistä elämäämme, kunnes tieto ja ohjeet tuli myös meille . Olin palkollisena tunnetussa, isossa firmassa, jossa pitäisi tiedon kulkevan mahdollisemman joutusasti. Niin se vai oli ettei ulkoministeriökään ollut heti tietoinen asiasta. Onni oli taas mukanani. koska tuulensuunta oli suotuisa minulle, eikä sadetta tullut kohdalle. Mutta tulevina aikoina siellä kyllä seuraukset näkyivät ja tuntuivat. Asuin suuressa ja mahtavassa lähes 8v. ja työtäni tein sille toiselle suurelle ja mahtavalle!!
Seuraavaksi olin Japanissa, mutta onnekseni vuosi Koben maanjäristyksen jälkeen. Olivat vuodessa saaneet kaupungin uuteen loistoon. Siinäkin oli ihmettelemistä, että miten se oli mahdollista. Japanilaiset ovat uskomattoman ahkeraa ja sisukasta kansaa, suuren hädän hetkellä toimii yhteistyö. Tottakait merkkejä järistyksestä oli paljon ympäristössä, mutta isot hotellit ja tavaratalot oli rakennettu uudestaan. Koko kaupunki oli siistitty ja toimiva, tyylikkään kaunis city.
Olin silloin Osakassa, lähikaupunki joka sai myös osan siintä uskomattomasta luonnon voimasta. Lapsuuden ystäväni asui siellä perheineen ja koki sen kauheuden. Muistan viellä, että heidäkin talossaan oli halkeimia, niikuin koko kaupungissa. Leena oli jo elännyt yli 20v. Japanissa, mutta huomaskin jossain vaiheessa asuvansa taas Suomessa poikansa kanssa, joka kävin koulunsa ja armejan täällä ja reilu vuosi sitten päätti opetella Japanin kielen uudestaan jonka oli jo jonkin verran unohduksissa.Tämä komea nuorimies palasi takasin Osakan seudulle ja sai hyvän työpaikan. Onneksi asuu kaukana näistä varsinaisista tärinöistä, mutta varuillaan on oltava, vaikka siellä vuoristossakin, missä uskoisi olevan turvassa.....
Muistinkin , että sain myös osani Islannin tulivuoren purkauksesta!
Nämä olivat enenmän niitä Luojan käden antamia muistutuksia, mutta tapauksia ja kohtaloita löytyy toisenlaisissakin juttuloissa, joissa olen olen ollut paikan päällä....tai aika lähellä!
