*****
Oli kerran taivas päällä maan,
olin liiaksi onnellinen,
kunnes sä lausuit sanan:
erotaan,
sinä lausuit sen hymyillen,
jos olisit syyttänyt sanallakaan,
olis eromme ollut helpompaa!
- Mutta ei,
sinä suutelit hellästi vaan
ja
pyysit unohtamaan.....
*****
Valitettavasti en tiedä kuka tämän runon on kirjoittanut, mutta on se vaan niin mahottoman kaunis!
Tämänkin olin taltioinut jostakin pikkikirjaani ja sitä selailessa luen sen aina, samalla ajatuksella. Omalle kohalle näin ei ole koskaan käynyt, mutta sitä en kiellä vaikka itse olisin tätä ohjetta käyttänyt.....
Tapani kun on ollut aina asiat hoitaa sitten loppujen lopuksi jonkinlaisella herkyydellä ja sovussa .....jopa niin että toinen osapuoli on kuvitellut olevansa se pääosan esittäjä......
Tässä tulikin se koko aasinsilta asiaan!
Voitteko kuvitella että ihminen ja vielä tämmöinen nainen kun minä olen, rikkoisi ehointahoin omaisuutaan, en missään tapauksessa.
Mulle kävi vain näin kun ripustin pyykkini kuivumaan, niin aina napsahti pyykkipoika rikki, mitään väkivaltaa niihin edes en kohdistanut!
Vain yksi jäi ehjäksi se on kuvan keskilaidassa vasemmalla, pinkki pyykkipoika.
Läheskään aina en niitä käytä, mutta jostain syystä otin pussukan mukaani kun oli paljon sukkia ja kalsareita niin ajattelin napsauttaa ne oikein naruun kiinni. Koska kuivatin niitä telineessä ja partsilla. Koskaanhan ei tiedä jos tuulenpuuska tulisi ja heittäisi ne minun vaaleanpunaiset kukkakalsarit alakerran partsille tai jopa kadulle asti....huh, olis se aika nolo juttu!
Tämä tragedia sattui jo syksyllä, mutta vasta nyt noi pojat kuvasin, keittiön pöydän vahakankaan päällä. Mulla on kyllä uusi talvinenkin vahakangas, vaihdan sen kyllä näinä päivinä.
Kivet ja pyykkipojat vain kun sopivat niin hyvin samaan kuvaan. Ihan kun olisin rannassa ollut pyykäämässä...ehei en ollut, kone sen tekee nappia painamalla.
On mulla kyllä toisiakin keltaisia ja punaisia vahvempia pyykin pidikkeitä, mutta nämä hempeet pasteliväriset sen viimeisen tempun teki. Vissiin kylläkin aika vanhoja olivatkin, auringon ja pakkasen panemia ja sitä myötä rupsahtaa ite kukin, saatikka pienet muoviset kiinalaiset......
Muistin että olin aikaisemmin kirjoittanut mun pojistani tänne blogiin, nämähän on niitä Unkarin poikaystäviäni. Eivät napsaha poikki kun vähän näpsäyttäisikin, kovassa kunnossa ovat, sanoisin jopa rautaisessa!
Tuli mieleen tosi hauska juttu toinenkin tästä samasta aiheesta, vaan siinä ei mennyt pyykkipoikia rikki.....mutta aloitti kauaskantoisen ja vähän erikoisen rupeaman...heh !
ps. tämä on just sitä kivaa, ensin aloittaa jostain jutusta ja sitten ei kerro koko asiaa......:)
Tänään on 12.12.2012 keskiviikko, ja ulkonäkymät ovat yhtä lumiset kun tässä kuvassa helmikuun lopulla. Taustalla vanha perinteinen Puistokoulu ja vasemmalla myöskin repimisiltä suojattua
hotelli-ja ravintola rakennus, arvostettu ja toimiva yritys!
