Viikolla väristen viipotin
sairaalan sopukoissa, käytävillä köpöttelin.
Istukselin ihmettelin itseäni, tähänkö tultiin tottavie!?
Vuosi vierähti,
oloani opettelin, opinkin oikotiet oikeesti!
Keppilöitä käyttelin, kuukausi kaksi - kolmattakin kokeilin.
Viimein vaihdoin, entiseen elämään,
tuttuihin tapoihin.....
Rappusia ravasin,
katuja kävelin-kipuja kuuntelin.
Tarkkailin tosissani, paninkohan parastani!
Päätin pärjätä.
Luojaani luotin, yhteistyöllä yritettiin.
Vaikeudet voitettiin, yhdessä - yksin!
Kuunkiertoa kaksitoista kului....
Parhaat polvet petonista,
titaanilla tinatut.
Liukkaaksi liikkuviksi - lujittivat luuksi,
onnistui ortopedi!
onnistui ortopedi!
Kuvia katteli, luki lausunnot.
Katseet kohtasivat, hymy heltisi!
Tuloksen tiesin,
sanat sivelivät sieluani,
roppaani runneltua.....
sanat sivelivät sieluani,
roppaani runneltua.....
Kiitteli kumpikin, kokemuksesta kovasta
Parhaansa pani,
tohtori-taitoniekka taitava!
Ohjeet oivat, lääkäri luetteli:
jatka jämptisti,
rehki reippaasti!
Tavataan taas,
vuosia viisi vartutaan.....
jatka jämptisti,
rehki reippaasti!
Tavataan taas,
vuosia viisi vartutaan.....