KOTITEKOINEN YSTÄVÄNPÄIVÄ TERVEHDYS !

Kuvasin näitä vanhoja korttejani, kun tarkastelin ihan siltä varalta, että pitäisikö niitä ruveta taas tekemään. Samalla tarkastin oman kuivakasvien varaston. Kukat alkaa loppua mutta heinissä kyllä viellä löytyy. 

Tämä sininen väri on kaikista kestävin, ei haalistu ajan kanssa. Luulisi, että valkoinen kestäisi aikaa, kellertyy  kyllä aika pian ja senhän jo huomaa valkoisissa luonnon kankaissa ja papereissa kuinka niille käy!?

Viime kesänä ei ollut partsilla kukkia, mutta tänä vuonna kyllä hommaan roikkukukaan ja ne oltava  pieniä sinisiä kukkasia.

Toinen hyvin säilyvä siniset pienet orvokit, niitä antoi naapuri minulle, laitoin ne vanhanaikaseen paksun puhelinluettolan väliin kuivumaan. 

Joskus ihmiset ihmettelee miksi mulla on vanhalla eteisen puhelinpöydällä paksu pino niitä luetteloita!??? Varovasti käänän sivua ja näytän mitä sieltä sisältä löytyy......

Laitoin kuvan isoksi jotta jos joku harrastelija löytää tästä innostuksen omiin kortteihinsa. Taitettu kartonki ja puikula aukko joka on päälystetty kontakti muovilla kummaltakin puolelta ja väliin sitten laitettu lahjapaperi rullasta leikattu kuva. Höysteeksi niitä-näitä sinisiä kuivakukkasia.
 Jostain osasin ostaa läpinäkyvää mehiläiskuva  sellofaania, joka toimiin mulla nimellä "Maija Mehiläinen" vähän nk.käynti korttina, ettei oikeastaan tarvitse lähettäjän nimeäkään kirjoittaa.....;)

Hyvin on mennyt tämä 13 päivä perjantai tähän asti ja loppuiltakin menee sillä vanhalla rutiinilla.
Seikkailin ulkona jäisillä kaduilla, sulalla kävelykadulla on pe-la ystävänpäivä markkinat. Ei nyt ihan hirveetä säpinää, villahousuja, hattuja, tossuja, makeeta ja yksi ruokakoju, en ostanut mitään.

Toivota Ystäville jatkuvuutta ja onnea sekä iloa......:)

RIPPIKOULULEIRI VUONNA 1961

Vanhoja valokuvia uudestaan kuvasin!

Jyväskylän torilla kulutimme aikaa ja vartuimme Karstulaan menevää linja-autoa, silloin oli linjuriasema heti torin laidalla.

Me, Eevan kanssa olimme menossa rippikoululeirille Karstulan Evankeliseen Kansanopistoon vuosi oli 1961.

Sen aikainen muoti tulee hyvin kuvassa esille, Eevalla kaponen hame ja korkea tupeeraus tukassa, olimme luokkakavereita.

Kulutin muutaman "hollanikas" parin niinä aikoina. Pirkon mokkasiinien tarinaa en muista, olivat erikoiset ja sain niitä lainata joskus.

Meillä Pirkon kanssa oli paljon vaateitta samalla mallilla tehty, mutta erivärisiä. Minun mekkoni oli vihreen voittoisin raidoin ja siskoni erivärisiä ruskeita raitoja, asut oli Pirkko ommellut. Kankaasta muistan, että se oli  vähän hienompaa puuvillakangasta, koska tuntui iholla mukavan pehmoiselta.

Omasta kaulariipuksesta en saa selvää joten en muista sitä lainkaan. Tein muuten jo silloin korutkin itse!

Enpä osannut silloin kuvan otto aikaa edes arvuutella, että joskus asuisin tässä kauppatorin tuntumassa.

Rippikoulun aika oli ikimuistoinen! Lapsille olen siitä ajasta tohtinut kertoa vasta sitten, kun olivat sen rippikoulunsa kunnialla suorittaneet läpi.

Rippipappini oli varsin erikoinen, joten näin jälkeen päin ajatellen, että en olisi yhtään ihmetellyt jos rippikoulu aikani olisi pyyhkinyt  sen lapsuuden uskoni tyystin pois!?

Jonka olin saanut jo mummolta perintönä, osasi hyvin meille lapsille sen esimerkillään näyttää. 

Koti tietysti ja pyhäkoulut, seurakunnan kerhoihin ja partioon kuulumiset antoi kasvavalle lapselle hyvän opin tulevalle elämälle.

Sitähän tämä pappismies ei saanut aikaseksi suuntaan tai toiseen, vaan oikeastaan uskoni on vain vahvistunut vuosien myötä omaan hyvään suuntaan.

Todistusten jakamisessa oli häntä pakko kätellä, mutta aika kaukaa kurotin kättäni ja varmasti katoin silmiin! 

Ei hän väkivaltainen ollut vaan omalaatuinen muuten vaan.

Käski valehdella kotiväelle, jota meillä kotona ei ollut koskaan tarve tehdä. Edelleenkin muistan se mitä isä aina sanoi meille lapsille, ettei niin pahaa asia voi tapahtua, ettei sitä voisi kotona kertoa ja keskustella! 
Enhän minä osannut selvää asiaa olla kertomatta, kun kirjoitin kirjeitä kotiin sieltä leiriltä. Eihän se mitään ennen kuulumatonta ollut mitä tein siellä toisten kanssa, mutta rangastuksen saimme me kaupunkilaistytöt Eeva ja minä, sekä Anneli joka oli yksin Viitasaarelta.

Tien toisella puolella oli Karstulan Suoja niminen tanssilava ja me sitten porukalla päätettiin lähteä tanssimaan kun musiikkikin kuuluin kansanopistolle asti. Ikkunan kautta kiipesimme ulos ja jäätiin siitä reissusta kiinni......

Tästä teosta ja  sen seurauksista ei saanut siis kertoa kotona!?

Muistan miten vaivaantunut isä oli kun pappi tuli juttusille ja hymyili, kehui ja kiitti....

Minä sain asiallisen rannekellon rippilahjaksi, tapa oli sellainen meillä, niin saivat aikoinaan veli ja siskonikin.

Rippiasu oli luononvalkoinen, hame oikein viimeistä muotia, vekattu teryleeni kaupasta ostettu. Jakkukin oli ihan ompelijalla teetetty, asia joka meidän perheessä ei ollut tapana, koska kaikki tehtiin itse!

Vissiin sillä sain kun olin se kuopus ja jakkupuvulle oli jälkeenkin päin käyttöä parempana asuna. Eka korkokengätkin sain siihen rippiasuuni.

Meidät kolme tyttöä erotettiin rippikoulusta kesken kaiken!
Vähän noloahan se oli, mutta epäoikeuden mukaista, koska meitä oli sillä tanssireisulla monta muutakin ripalaista. Sitä paitsi emmehän me ulkopaikkakuntalaiset edes tienneet koko tanssilavasta mitään, vaan lähiseutulaiset sen kyllä tiesivät. 
Siitähän se suunnittelu alkoikin ja vissiin se nykyinen käytäntö päti jo silloinkin, että porukassa tyhmyys tiivistyy.......

Olimme yhteistyö henkisiä jo silloinkin ja leiriläiset menivät meidän taakse ja ilmoittivat papille, että koko leiriläisten porukka lähtee sitten kerralla jos meidän tyttöjen rangaistus pannaan käytäntöön!
Sitähän ei voinut tehdä kun leiriläisissä oli tunnettujen perheitten lapsia.....niin rangaistus peruttiin!

.....sain kuin saikin avioliito luvan, joka on vieläkin käyttämättä......;)

TOTISET KISSAT JA TYTÖT !

Nämä totiset kissatkin tuijottaa minua ja ihmettelee kun en saa blogiini mitään aikaiseksi!

Vaan kun en aihetta löydä, kaikki tapahtumat käyty jo läpi, sää....ilmoja piisaa, kävellä köpöttelin tuolla lumisateessa ja sitten mää......

Ettenkö tykkäisi tuiskusta ja tuulesta, vaan kyllä tykkään kun oli hyvät vetimet päällä ja ulkona oli kaunista mutta aika vähän oli jalankulkijoita. Nekin muutamat olivat jotenkin kyllästyneen ja tympeän näköisiä tapauksia.

Yksi poikkeus kyllä tuli kohalle, mahdottoman pieni ihminen piipersi suoraan kohti ja nosti päätään ja hymyili!

Kyselin kuulumisia, hän vaan tuijotti ja alkoi nauramaan, ihan äänellä.....:)

Vähäsananen, mutta hyvällä tuulella oli tämä lapsukainen. Nuoret vanhemmat olivat näköetäisyydellä ja huhuilivat koska olivat kauppaan menossa.....tule jo!

En tohtinut isältä pikkuisen ikää kysyä, koska häneltä ei sitä katse kontaktia löytynyt.....vilkaisin äitiä ja suu viivalla oli hänkin.

Ne vaahtosammuttimen kokoiset kävelevät ovat vissiin yhden vuoden paremmalla puolella, oman kokemukseni mukaan. Arvuuttelin mielessäni hänet pojaksi, koska oli tumman sinisissä haalareissa. Selviä sanoja ei tullut, mutta ymmärsimme toisiamme jo pelkästä katseesta ja käden liikkeistä.
Isä hoputti sinne kauppaan menoa joten käänsi lapsen haluttuun suuntaan.

Vaan pikkuinen tahtoi kääntyä takaisin mutta isä piti tiukasti hupun hiipasta kiinni, eikä lapsukaisen oma tahto vielä piisannut hanttiin laittamaan.  Oltiin sitten muuten samaan kauppaan menossa, mutta eri tietä, joten tavattiinkin uudestaan siellä kaupassa....moikattiin pikku kamun kanssa ja hymyiltiin, koska oltiin tuttuja......;)

Mistä lie tämä nauravainen ystävällinen lapsi oli saanut tämän empaattisen olemuksensa!? Tykönäni totesin, että ihan varmaan mummoltaan joka joskus saa sitä lasta tavata, tai jopa hoitaa, laulaa ja lukeakin ....

Tämänkin sitten totesin kulkiessani, etteivät ne lapset mymmeleitä pelkää jos saavat tutustua heihin, niin kuin tämäkin lapsukainen luultavasti, koska osasi vastata hymyyn hymyllä.....

Toiset totiset siskokset, varmaa isä sanoi, olkaapa kerrankin nauramatta kuvassa!

Mulla sen verran kapoiset huulet, että viivalle menevät kun pitää totinen olla ja silmätkään ei sitten naura!

Siisti valokuva, otettu v.1961
ja 
kissat maalasin viime syksynä!

Olen opetellut parin päivän ajan älypuhelimen käyttöä, päätin vain yks-kaks nostaa tasoani, vaikka vain kapulalla sen teenkin.

Ostin sen kun halvalla sain!

En ollut koskaan edes kädessäni älykapulaa pitänyt, mutta vain vihkaan vierestä seurannut kun ihmiset sitä hiplaavat.
Mieli ei ole sitä tehnyt omaksi ostaa ja ruveta urakoimaan sen käytön kanssa.
Vähän salassa tein koko hankinnan ja tarkoituskin olla sitten itse oppinut.
Luulisin jo osaavani ne perus jutut, vastata, puhua, kirjoittaa ja lukea.
  
Lukutaitoisillehan tämä  on tarkoitettukin, mutta jos ihan kaikkea tajuakaan!?
Suoraan sanoen, on se muuten aika mielenkiintoinen vehje ja koska ole utelias niin päätin oppia sen käytön, vaikka se veisi aikaakin......;)

VENÄLÄISET LAKKAMAALAUKSET !

Nämä Venäläiset lakkaboxit ovat vaan niin kauniita ja upeata käsityötä, että jaksan vieläkin niitä ihailla!

Olivat silloinkin aikoinaan kovin hintavia ja nykyisinkin, kertovat siellä käyneet. Saas nähdä milloin sinne menisi, mielessä on ollut monta kertaa, vaan en ole sitä toteuttanut.

Kevät olisi sitä mieluisinta aikaa, jaksaisi katella, kävellä ja vain istuksella ja seurata sitä ihmisten paljoutta.

Tätä nykyistä Pietaria ajattelen, vieläkin kiinnostaa sen historia ja tuskin sen mielenkiitoisuus loppuukaan......

Junalla pääsisi joutusaan, mutta kun tätä aikaa on, niin rantatietä linjurilla, ehdottomasti. Upeat maisemat ja vanhat puuhuvilat, tiet oli silloin huonossa kunnossa ja tuskinpa ihan viimeisen päälle niitä muhkuroita ole silotettukaan!?

Vähän tätä omaa saamattomuutta on kun en huvita etukäteen suunnitella reissujani. Viisumia kun vaaditaan, niin olisi pakko ajoissa asiat hoitaa.

Laivamatkoja saisi ilman viisumia, ei nyt sillä, mutta silloin jäisi se menneen ajan nostalgia täysin kokematta.

Meiltä täältä kyllä niitä turistimatkoja sinne tehdään, joten eihän siinä pitäsi kun ottaa yhteyttä järjestäjään ja varata autosta paikka....reppu selkään ja karvahattu päähän!

Tämä ei ole boxi, vaan taulun tapainen. Nämä taulut kertoivat kuvana jonkun perinteisen tarinan.

Alkuperäinen maalattu 1916, siis niinä vallankumouksen korvilla Tämä myyntiin tehty puinen juttu valmistettu 1972 Neuvostoliiton aikana.

Näköjään olen sen ostanut 1992  Pyhästä Pietarista!

Liimatussa lapussa taulun taustalla on kaikki tiedot, otin suurennuslasin ja äkkäsin kirjain kirjaimelta sitä ja jonkin verran jopa ymmärsin.

Hidasta älyämistä se tuntui olevan, koska en muista läheskään kaikkia kirjaimia. Onhan mulla hyvät sanakirjat, mutta olkoosa vain, en ole niitäkään käyttänyt vuosiin.....

Olisi vissiin kyllä pitänyt, niinkuin monta muutakin asiaa!

Kun työt lopetin, niin samalla jätin monta muutakin niihin liittyviä juttuloita, mutta hyvin olen tästäkin huolimatta pärjännyt.

Meillä tuolla kaupungilla kyllä kuuluu paljon vierasta kieltä. Venäjää kun kuulen niin kyllä vähän yritän terästää kuuloani, joskus jos huomaan, että tarvitsevat paikallisen apua niin silloin kyllä tarjoan sitä. 

Aika usein alkavat puhua Englantia takaisin, sama mulle.....ovat nykyisin nämä matkustavat hyvin kielitaitoista porukkaa ja rohkenevat kysyäkin tarvittaessa.

Ennenhän se ei onnistunut kun oli ne ylimääräiset silmät ja korvat aina mukana ja tarkkailivat.

Muistan omassa työssäni täällä Jyväskylässä, mitan hankalaa se kaikille.....mutta senkin muistan miten niitä ankaria sääntöjä rikottiin puolin ja toisin!???

Samoinhan sitä tehtiin rajan toisella puolellakin NL-n aikoihin, mutta onneksi sen voi nykyisin reilusti tunnustaa......olihan se muuten mielenkiintoista ja ikimuistoista aikaa olla ja tehdä töitä kummallakin puolella itärajaa......;)

KORUT KÄYTTÖÖN ja tiivisteet ikkunoihin !

Vasiten päätin jo eilen, että lähen heti aamusta ostamaan ikkunantiiviste rullan tai paketin, mitä ne onkaan!? Vaikka meillä on uudet lasit pokineen laitettu koko taloon jokunen vuosi sitten, mutta nyt kyllä huju käy rakosista. Ihan näin hyvää tuuletusta en ole ennen huomannut tässä keittiössä istuessa.

Mikä lieneen toisissa huoneissa, niissä kun harvemmin ikkunoiden vieressä aikaani kulutan. Mitä nyt mennen/tuleen ulos vilkaisen ja tarkistan säätilan ja tietysti mitähän naapureissa  nyt tapahtuu.....

Viluinen en ole tyypiltäni, vaan oli lisättävä paitaa päälle ja sukat jalkaan, koska tuntui varpaissa asti se viileys. Onhan mulla hyvät lämpimät sisävaateet ja tossut käytössä päivittäin. 
Otin sisälämpömitterin eteeni ja kyllä se -18 näyttää täällä keittiössä. Patterit kyllä puskee lämpöä ihan kiitettävästi.

Ainahan sitä sanotaan, että lihavat ihmiset eivät ole viluisia ja enkä ole ollutkaan sitä.....siis viluinen!
Rokotettukin on jo ajoissa, jotten oireile tiettävästi flunssaa......kait sitten se on iän tuoma kysymys ja kumminkin sitä pitäisi lisätä riepua ylle ja alle, jotta olisi miellyttävä tässä ja nyt tätäkin kirjoittaa.

Koruthan tässä holotnassa ei pahemmin lämmitä, kylmä metalli ja posliinihelmet pitäisi ensin lämmittää jotta toimisi iholla lämmön johtimina.
Korvariipuksetkin sen verran pitkät ja heiluvat, niin jos ei siinä koko kaula viilene ni johan on ihme. Kylmä kääty kaulaan, niin johtaa koko roppaan jäätävyyttä ja varpaisiin asti piisaisi sitä viileyden raikkautta.
 Toimisi tämmöiselle reilusti yli puolitoista metriselle mymmelille hyvin ja joutuisaan jos nyt sitä kaipaisin! 
Olin kymmeniä vuosia 161 cm, mutta polvien uusimisen jälkeen pituus mitattiin, olen nuoren lääkäripojan tarkalla mitalla 163 cm! Olisi voinut  olla vaikka kymmenisen senttiä lisääkin, en vaatinut uusinta mittausta, mukavalta tuntui tämä parikin cm-n lisäys!

Nämä korut olen tehnyt jo viime vuonna, tykkään niistä!  Nämä ovat kaikki uusista materiaalista kasattu ja ihan käyttö kelpoisia, vaikka vinguinkin niitten viileydestä.

Eihän sitä ikkunoitten tiivistys juttuja ole myynnissä, kun on sesonki tuotetta!?
Minun mielipiteen on kylläkin tästä toinen, nyt näitä ilmoja pisaa ja tähän hätään tarvitsen niitä apuvälineitä......korvikkeita kyllä löytyy kotoakin ja otan sitten ne käyttöön.

Lempeä ja lämpöä toivota kaikille......:)

JOULUPAKETTI vähän myöhässä.....

Oikein mukavassa paketissa vietin v. 2014 joulun Laukaassa!

Lunta satoi sen verran, että muutamien lumihiutaleiden verran oli talvinen olo, jäät ei olleet vielä kestäviä ja onneksi ei niitä uhkarohkeita ollut sen kestävyyttä kokeilemassa.

Taas huomasi sen ajan kulun, kolkytävuotta sitten asuin tämän Peurunkajärven rannalla, viitisen vuotta.

 Tapani ei ole haikailla mennyttä aikaa, vaan elän ajassa joka on kohillaan ja vuosiin en ole edes tulevaisuudesta pahemmin haaveillut!

Silloinen ja nykyinenkin rantasauna!

En ottanut selvää sen tämän päivän käytöstä, luulisin sen tilaus saunana toimivan asiakkaille.

Aikoinaan saimme henkilökuntakin sitä käyttää omiin vapa-ajan viettoon kun oli siihen tarvetta. Tottakai maksavat asiakkaat olivat etusijalla.

Kun tein vuorotyötä pääasiallisesti niin kesän aikoina laituri oli minun valtakuntani, siitä oli hyvät puurappuset järveen.

Olin työpaikka kiusattu tai oikeastaan sellainen joka oli sopivasti aina hollilla kun pojilla tuli mieleen kepposet. Helppo kohde joka ei suuttunut ja sehän oli  mieleen noilla poikasilla. 

Muistan yhden kesän aurinkoisen päivän, kun tapani mukaan otin aurinkoa laiturilla, huomasin kyllä ettei laituri ollut kunnolla kiinnitetty. Vissiin oli alkukesän aika.....

Pojat peijoonit tuuppasivat laiturin järvelle, siinä sitten lautalla uiskentelin, en ollut moksiskaan. Tiesin ja pojatkin sen tiesivät, että joutuvat minut ja laiturin veneellä hakemaan järven selältä.

Sitä laituria olivat tulleet kiinnittämään, mutta kun kiusaus oli käsi ulottuvilla, niin pakko oli hoitaa sekin saman sileän tien......;)

Tämä vanha Pölkinahon talo on siinä samassa rannassa, joka toimii nykyisin Peurungan lisärakennuksena, pihapiireineen. 

 Siellä sisällä  oli ohjelmaa lapsille sekä aikuisillekin, leipoivat mm.pipareita. 

Kotakahvilassa pihassa niillä pipareilla herkuteltiin nokipakkukahveilla!

Pölkissä asuu kesäisin Hilarius Hiiri, lapsien kaveri omine hauskoine juttuineen!

Veteraanien porukka on pienentynyt kun istuin ja juttelin heidän kansaan, sanoivat, että tällä kertaa heitä oli kutsuttuna kaksikymmetä sotiemme teräsveteraania.

Nämä komeat herrat, siisteissä puvuissaan, kauluspaidoissa ravatteineen saa kyllä vedet silmiin muillakin eikä vain minulla.....asiallisella käytöksellään ja koko olemuksellaan!!!!

En muuten ihmettelisi vaikka viettäisin seuraavankin joulun täällä yhtä hyvässä ja lämpöisessä paketissa Peurungassa!

2014 VAIHTUU....TULOSSA 2015

Vieritä viat viemäriin

pohjaan poista pahat.

Aja auraten armoa,

anna auringon auttaa,

tuttua tulevaa taivalta.

Vaikeudet vanhat  vieritä,

ojaan osoita,

vesi vieköön, tuuli temmatkoon!

Kolhut kaikki, 

tunkiolle tyrkkää!

Ota onni omaksesi,

ilmoita ilot, 

nauti naurusta neitonen!

Tanssi tyttö taitava,

 näytä neito norja,

taitosi tiedoita!

Parahin poika, polje polkusi,

tamppaa tuleva tiesi.

Hymy heitä heilille,

tuplasti takaisin tulee!

Iloitse ikä-ihminen,

nuoruutta niitä, kasaa keoksi, 

ota osinkoa omaksi,

täytä tila tyhjä,

tarve tulee tietoisesti!

Vapaus valita veteraani, 

 testamentaatko tietosi-taitosi!?

Vaadi - vetoa

ota oikeutesi!

Armoton almun antaja,

väsynyt virkailija-ammatti auttaja!

Piristy, päivitä panokset,
tiedosta totinen tila!

Virkamies vaitonainen, 
kaiken kakan kääntäjä,
haravalla harvalla, piillä puolikkailla,
 haraat - heität
peität - patoat,
kysymykset käännät, vastaukset venytät!

Istun iltaa, tuijotan taloja.
Onnea odotan, 
lähimmäisen lämpö, kaiken korvaisi! 

Uhon unohtaisin, vihan voittaisin,
lentäisin lintuna, rikkoisin rajoja !
Toteutan toiveeni
uskoen uuteen...

Lupaan lisätä, auttaa arvotonta,

omastani ojennan, lompakkoni lokeroista

kolikon kaivan, setelin silotan.

Apuni annan, tarvittaessa tuen!

KIITÄN HYVIN TOIMINEESTA VUODESTA YSTÄVÄT

JA

TOIVOTAN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA !

Alussa näkyvä taulu ei ole omakuva mutta omalla penselillä kyllä sen maalasin syksyllä, iloinen tyttö näin harmaaseen loppuvuoteen ja minä totinen olen tämän  pikkukuvan harmaa tapaus, jutun kirjoittaja....kuva on käsitelty, koska sitä voi täällä harrastaa......;)

Pulut taltion ikkunasta samalla reissulla syksyllä, kävivät niin hyvin tähän vuoden viimeiseen runoseen....