Kaunis Kotimaani (Värmlandsvisan) - Mauno Kuusisto (1959)

Toivotan RAUHALLISTA JUHANNUSTA kaikille!

Tämä Kaunis Kotimaani on Ruotsalainen kansanlaulu jonka me Suomalaisetkin olemme omineet omaksemme, Mauno Kuusiston tulkitsemana.....:)

OHO, KAIKKEA SITÄ MIELEEN MUISTUUKIN !

Vanhoja kuvia selatessa tulee sitä jo elettyä elämää eteeni. Harvoin musta saa salaa otettua kuvaa ja tämäkin sain itselleni jälkipostissa. 

Ihmeen kauan mietin ja olin omissa ajatuksissani ja sai kuin saikin sen hetken taltioitua.
Koska tämä asia on vanha ja sovussa lopuunkäsitelty, niin voin sen huoletta tänne laittaa.....

Seit'kyt luvun alku ja mä olen 25v. Lontoossa ja vajaa kuukausi sitten New Yorkista sinne lentänyt jossa asuin(Pa.)noin vuoden verran. Lähdössä olen Kööpenhaminaan koneen vaihtoon ja Suomeen sieltä sitten!

Näitä minun omia lopullisia päätöksiäni mietin Tom Jonesin kuvan kanssa ja mielessäni soi Delihah!  Nyt tässä kuuntelin  sen biisin alkuperäisellä kielellä ja perään panin T.Kansan ja tajusin sitten sanat!

Pilvilinnat eivät särkyneet koska tapanani ei ole elämääni rakentaa niin heppoisille perustuksille.

Muuten vai loppui kuuden vuoden tarina joka olisi voinut onnistuakin koska mies kuului niihin kenen kanssa olisi ollut hyvä tulevaisuus. Mutta siihen olisi päätynyt  oman tieni kulku joka oli vielä kesken. 
Elämää oli edessä ja hyviä ihmisuhteita mahtui seuraaviinkin neljäänkymmeneen vuoteen. En vain ole sellainen  joka tarvis toisen henkilön jakamaan omaa elämääni....liki ja jatkuvasti vierellä kulkemaan. Tästäkin huolimatta arvostan edelleenkin perusperheitä koska ilman teitä olisi jo jatkuvuus sekä perinteet menneet  minne sattuu, kaikki olemme tarpeelisia, minäkin omine juttuineni!

Tämä on itse ottamani kuvan, vähän kuin vastauksesi edelliseen otokseen. Paikka on lähellä sitä kuuluisaa Huokausten siltaa Venetsiassa. Se on lyhyt ja suora katettu silta kanaalin yli toiseen taloon jossa sitten se lopullinen tuomio pantiin käytäntöön!  Tämä tukevampi kaarisilta toimikin oikein raskaisiin huokauksiin, onhan ne tuomiot jo lusittu, puolin ja toisin!

Tällä samalla reissulla kävimme x-anoppiakin tervehtimässä  ja muutakin sukua. Vähän kyllä mua jännitti ne tapaamiset, koska olin se pääosan esittäjä, jolle suunniteltu rooli ei oikein sopinutkaan.

Kaikki meni ok. jäimme jopa sinne muutamiksi päiviksi, mutta paria ei meistä tullut....eikä muuten asiasta puhuttu enään koskaan !!!!!

Mama kyllä kysyi silloin kun istuttiin kahelleen ulkona, että mikäs meille oikein tuli kun emme vihille sitten astuneetkaan. Sanoin vain että oltiin liian nuoria kun alle kakskymppisinä alettiin porukoida.

 Kumpikin meistä tarvi elämään enemmän kokemusta, että näinhän se vain totuus olikin!

Minä olin  siellä lomilla ja asuin silloin Suomessa ja hänkin oli muuttanut takaisin kotimaahansa.

Onneksi nämä nuoruuden muistot ovat hyviä ja oikeastaan aika romattisiakin.

Eipä näissä ja senkin jälkeen eletyissä vuosissa ole sitä säpinää puuttunut. Mukava helppo muistella, yksin ja yhdessä. Voin todeta, että osasin jo silloin valita sen oikean tien mikä kävi mulle. Rannalle jääneet ovat ihan varmasti tajunneet vuosien myötä, että näinhän se olikin parempi.

Sen voin tunnustaa, että mun kanssa on helppo ja mukava seurustella.....mutta jatkuva yhdessä eläminen ei sovi minun lukujärjestykseen. Tarviin tilaa elää omaa elämääni.......;)

Nämä vuodet nuoruudessa oli sellaista aikaa jota on ollut mukavaa muistella näin jälkeenkin päin.!

Juhannus Suomessa -70 luvun alussa, meillä kotipihassa.

Sukulaiset, ystävät ja ne valitut kylänmiehet, pelko pois, sillä tämä oli eka ja vika kerta kun esittelen omaa jo elettyä parisuhdetta.......mutta hän kun oli se eka kenen kanssa jopa ajattelin naimisiin mennä....siis vain ajattelin!!!

Tokkopa se haittaa, omiapahan kirjoitin ja ihan hyvillä mielellä. En ole niitä jotka halajaa menneisyyttä, vaan elän aina tätä päivää.

Totean vain, että aina se aika joka on menossa, on sitä parasta aikaa, nytkin huomaan sen miten alkaa toi kulkukin tasaantua.....joka tarkoittaa, että uudet nivelet toimivat paremmin kuin vuosia sitten.

ps. olisikohan toisia rohkeita jotka tohtisivat tänne kirjoittaa siitä ensilemmestä....jään odottamaan ja vartoon keskikesän  tulevaa juhlaa Juhannusta.....:))

TAIDEMUSEOON.....

Suoraan kun sanon, että ei muuten huvita nykyisiä rantakuvia tänne esille laittaa ja tuskin niitä on taltioitu, saatikka taltioidaan....hih...;)

Kuva on 24.07.1964 Oulun Nallikarin hietikoilta, siis jonkin aikaa sitten, jolloin kelit olivat ihan samat kuin tänään täällä Jyväskylässä!

Tässä kohta Pirkon kaa hipsutellaan  kaupungille, tavataan Kirkkopuiston penkillä ja sitten nokka kohtaa.... tien toiselle puolelle Taidemuseoon.

Eilen oli Kuutti Lavosen upean näyttelyn avajaiset, en ollut siellä, ilman minuakin porukkaa oli ihan reippaasti....sisko sitten edusti kun tuntee hänet paremmin. 

Meillä on muuten ollut sama taideope ko. taitelijan kanssa, mulla opinnot jatkuu edelleen, ala josta ei koskaan valmistu pelkän penselin ja raaputtamisen kanssa, aina tulee uutta oppimista, totean tämän henk.koht.oppimisestani!

Tänään siellä on tutustumispäivä ja taiteilijan pitäisi olla paikan päällä, muutenkin perjantait on niitä mun museopäiviä, niitä maksuttomia....

Nämä ajattomat eläinkuviot tulee aina uudestaan muotiin vaiko lie jatkuvuus taattu kaikissa asusteissa. Jotkut noista laitan korviini, ihan lopullisesti en ole killutin paria vielä valinnut. Korut omia tuunauksia ja matsku värjättyä simpunkakuorta.

......ja tämän sitten etumusta korostamaan.....

Nehän sitten vaativat musta/ruskean värit vartalon täyteliäisyyttä peittämään, käsivarsien ja somien nilkkojen vilahtelu korvaan sen korujen vaaleuden värin.

Kengistä ja käsiveskasta ei ole muuten kuvia tähän hätään, mutta tyylistä en tingi se stemmaa ihan varmasti.

Piste Iin päälle on hyvä hampaiden pesu ja peilaus, jotta se ylimääräisen väritys niistä kyllä poistuu sen avulla. Palasta kun otettava jotakin, ennen rundille lähtöä, kun se päiväkin on jo yli puolisen.......

MINUN JYVÄSKYLÄ !

....että, vähän tuppaa ihmetyttää tämä uusi räsymatto, tarkistin muuten oikein kunnolla kengän pohjat, ennen kuin astuin tälle kauniin keltaiselle uudelle matolle....

Mietin oiskohan ihan pitänyt ottaa kengät jalasta, vähän nk.meillä tapana on!? Minä en muuten kenkiä jaloistani pois ota, kun kyläilen, tapanani kun on puhtailla pohjilla sisälle astua.

Aika vähäistä on vierailut mulla toisten matoilla, vaan nyt pistin oikein asiakseni tarkistaa tämä kaupunkimme uusi olohuone!

Olin aikaisin aamusta asialla, että sain rauhassa kuvata ja testata nämä sohvat.

Valinnan varaa oli väreissä, koossa ja istumisen mukavuudessa.

Väinönkatu tuli aika tutuksi aikoinaan, harva se päivä siellä liikuskelin ees- ja taas....töihin ja kotiin. 
Kesät-talvet, yöllä-päivällä, arkisin ja pyhisin.....rahaa tuli ja sitä myöskin meni.....;))

Vasen puoli oli E-liikkeen, joka silloin oli varsin voimissaan ja hyvä työantaja, iso tavaratalo ja useita ravintoloita ja hotelli ja näissä kahdessa viimeksi mainitussa ansaitsin elantoni!

Samalla muuten opiskelin, siihen antoi työnantaja mahdollisuuden, E-instituutti oli hyvä ja edullinen mesta meille silloisille työntekijöille.

Oikealle puolelle kulmaan valmistui Cumulus jonne siirryin, hyvät ja hauskat muistot sain  evääksi kun muutin kaupungista!

Hyvään aikaan osasin siirtoni tehdä, kun muutamien vuosien päästä alkoi mennä miten sattuu. 

Hävisi ja haihtui pois koko E-liike ja sen aatteet.....!?

Pyykit kuivuivat kadun yli viritetyssä narussa, ihan kun etelän maissa tapana on.

Jalkalappukin oli varsin näyttävän kokoinen, sopi hyvin ison olkkarin kokoon.

Ne sohvat olivat koko viikon lopun ahkerassa käytössä ja yhtään nyrtsiä naamaa ei näkynyt. Kaikki kehuimme tätä oivaa kokonaisuutta ja ihmettelen sitä siisteyttä, vissiin niitä valvojia oli koko ajan......joten ilkitöihin ei kerinnyt kukaan, onneksi.

Yllätys oli se, että nyt sieltä sain hakea kuka vaan omakseen niitä sohvia.....ilmaiseksi!

Kierrätyskeskus ja kaupunki oli ne sinne tuoneet......:))

Tässä  arkkitehti A. Aallon talon edessä pani vähän funtsimaan, että mitähän se Alvari tästä tempauksesta oikein tykkäsi!

Vanha teatteritalo joka opin tuntemaan hyvin silloin jo lapsuudessa.

Nykyisin se toimii erilaisten tilaisuuksien pitopaikkana. Näyttävä sisältä, mutta ei toimiva liikuntarajoiteisille.....rappusia rappujen perään, kiertäen ja kaartaen. Sali ylhäällä ja veskit kellarissa. 

Vältin taloa vuosia ja monta hyvää konserttia ja toisiakin juttuja ja juhlia jätin käymättä, koska tiesin, etten olisi siellä pärjännyt. Nyt jo tohdin sinne sisään kun sain uudet nivelet, mutta kyllä se vieläkin on tarkka oltava mennen ja tullen.....

Matto muuten pysyy siellä on kestäväksi tehty ja sitä kyllä kunnostetaan tarvittaessa!

SINIRINTA

Sinirinta on tämä kuvatus!

 Yhtenä aamuna lehenluku ja kahvin aikaa tuli radiosta mielenkiintoinen selvitys Sinirinnasta ja samalla muistin, että minähän maalasin semmoisen taulun nyt talvella. Enhän siinä aamun juttujen  askareissa muistiinpanoja tehnyt vaan jouduin ehtimään tietoja täältä netistä.

Linnun kauneus kiehtoi ja jostain olin kuvan saksinut muistilapukseni.

Naaraan kuviointi vaihtelee sinisen, mustan ja ruosteenpunanen rinnan yli kulkeva vyö. Laulu voimakas ja kirkas, se alkaa kuuluvalla:

zry

 tai

zri-zri-sryt !

Kiihtyen ja ryöpsähtäen nopeasti melodiseksi ja sointuvaksi lauluksi.

Osaa muuten matkia toisia lintujakin tämä
Lapin maakuntalintu!

Toinen naarastipu sitten tässä! On se vain on todettava, että kyllä se toi nuori salarakas pitää tämmöisen lähes varttia vaille kaheksankymppisen tytönhuitukan varsin somana, tämä oma mielipiteeni. Kukaan ei ole tohtinut sitä mulle suoraan sanoa!

Tällä kuvankäsittelyllä sain parit ylimääräiset leuat ja heltan jotenkin hämättyä, silmäpussit melkein häipyi, mutta kyllä sen eletyn elämän merkit uomat ja juomat on oltava ja tultava kuvassakin esille!

Aika huoleton olen aina ollut itseni suhteen koska annan toisten huolehtia niistä asioista, pääsen paljon helpommalla.....heh....

Hymyssä suin kuuntelen toisten juttuja, että jotkut jaksaa alvariinsa peilin edessä vinkua ja ihmetellä näkyviä merkkejä jo eletyistä vuosista. Kehotan kyllä aina menemään kunnon kiristykseen ja joutusaan niin se korjaantuu kyllä rahalla ja puukolla.

 Vissiin pitäs sanoa, et hyvän näköinen olet, elä suotta huoli, mutta mitä sitä päin pläsiä valehtelisin!? Muutenkin olen huono nuoleskelemaan, mutta jos tosissaan olen sitä mieltä, että on hyvin säilynyt, niin kyllä sen sanon ja mielelläni ääneen kohteelle!

En malta olla näitä meidän yhteiskuvia olla levittämättä maailmalle, siis tässä taas yksi lisää!

Se kun ei tuota kenelekkään pahaa mieltä, päinvastoin huomasin vilpitöntä hymyä ja hyväksymistä kun ihan ite kuvasin meitä....hih.....;))  

 

Gellert kylpylästä otin kuvan vähän eri suunnasta, kun olin kiipeämässä saman nimiselle kukkulalle. Kuvan isossa rakennuksessahan sitä saisi itseensä parempaan  ja tiiviimpään kuntoon ja oikein kovissa kourissa, vaan kun en oikein tykkää jos joku vieras mua kourii ja riepottaa sekä satuttaakin kaiken lisäksi.

Teen ite ne hommat, ohjeitten mukaan. Vähän laiskanpulskee kyllä olen, vaan yritän ainakin jonkin verran, ihan omaksi hyväksi.....onhan se onneksi päivä päivältä vähän helpompaa tuolla salilla  olla ja räpiköidä! Tykkään muuten siellä käydä.....:D

2014 TOUKOKUUN TOINEN SUNNUNTAI !

Äitienpäivä onnittelut laitan tämän oman äitini kuvan mukana joka on otettu 1928, hän oli silloin 18v. ja tuli kymmenen vuoden päästä äidiksi jolloin veljeni Pentti syntyi perheen esikoisena!

Kuva vuodelta 1964 jossa olen saman ikäinen kun äitini yläkuvassa!

Tiina, veljeni esikoinen muutaman kuukauden ikäinen naurava ihana tyttö sylissäni .....

Tiina on sen tehnyt mihin me lapsettomat tädit emme pystyneet kykenemään, että sukumme jatkuu, komean lapsikatraan loistavana äitinä.

Erityis terveiset Tiinalle joka on tällä hetkellä Portugalissa ja remontoi taloa yksin tai oikeastaan koiran kanssa. Näppärä tyttö ja erittäin monitaitoinen on hän. Lasten isäkin oli tietysti siellä alkuohjeet antamassa tottakai, vaan työ kutsui Suomeen, porukat  kyllä tulossa  avuksi....

Pitäisi lähteä tarkistamaan miten hommat edistyy, vaan kesä on siellä liian hikinen mulle ja muutenkin haluan olla kesät aina Suomessa....

Tämän suvun perintö on jatkunut heilläkin, kahdessa maassa asuen!

Pirkolle äitienpäivä terveiset Unkariin.....samoin onnea meille kaikille lapsettomille äideille jotka olemme niitä esimerkillisiä varamammoja, meitäkin tarvitaan aina ja on tarvittu......:)

PÄÄSIÄISEN VIETTOON ja vappumarsille....

Lääkäri kun totesi kulkupelit sen kuntoiseksi, että niillä sopii kyllä liikuskella. Uskoin häntä, koska lisäsi, että hyvä niitä on käyttää kun siltä tuntuu!

En oikein tohtinut aikaisemmin matkalippua ostaa, koska mistään ei voi olla ihan varma.

Halpoja lentoja ei saa näin lyhyellä varoituksella, kuukautta ennen pitää ostaa liput, viimeistäänkin!

No, viimeistä hintaa ei onneksi tarvinnut maksaa, koska pystyn joustamaan niitä lähtöjäni mennen tullen......mutta rahalla kun maksaa niin ainahan se lompsaa laihuttaa.

Onneksi sain tiedon pään kuvauksesta ajoissa, sinnekin jonoa parisen kuukautta.

Korvan vikaa kun ei löytynyt korvaklinikalla, totesivat vain ettei oikea korva kuule ja vikaa ei näy, jos kuulin niin sekin oli ihan puutaheinää kun yritin toistaa kuulemaani!? Ainoastaan se magneettikuvaus sen sitten selvittää.....kait ja toivottavasti!

 Tässä joutessani heitän tämän Unkarin keikan.

En pahemmin suunittele mitä siellä teen, koska maalaan melkein aina muutaman taulun ja korujakin tulee  tehtyä huilatessa, kun odotan öljyvärien kuivumista jota saisi taas seuraavan kerroksen kankaalle vetästä!

Päätinkin tehdä poikkeuksen ja en maalaa yhtään kangasta kuvaksi, vaan hipsuttelen pitkin kaupungin raittia ja istuskelen Tonavan rannoilla ja puistoissa. Kattelen ihmisiä ja syön jätskiä, aurinkolasit silmillä.....

Muistaakseni muutama taulu odottaa kehyksiä, sen voin kyllä hoitaa pois ja tuoda matkalaukullisen niitä tänne. Syyskuussa on vasta yhteisnäyttely, viime vuoden jätin väliin, henk.koht.syihin vedoten.

En nyt ihan varma ole tästäkään vuodesta, hotsittaako eli ei!

Olen noin kuukauden reissussa!

Kot´mieskin on tyytyväinen kun ei enää tarvihe satojen kilometrien päästä tulla näitä mun tekokukkasia kastelee.....viihtyy kyllä täällä, vaikka olen pois!

Ei sillä, kyllä tässä samassa talossakin on sitten toinen talkkari,  joka sen asian hoitaa ja on tehnytkin tarvittaessa....

Siivoonkin aina lähtiessä, ettei noita villakoiria tarvihe ruokkia, saatikka ulkoiluttaa, mutta lisääntyä ossaavat peijoonit..... 

mun poissa ollessa, sen olen huomannut.....:)

Kuvat ovat kuluneelta talvelta ...:)

Kevät on siellä ilmojen puolesta hyvää aikaa, yleensä. Muistan kyllä kylmän pääsiäisenkin, katotaan miltä se huhti-toukokuu nyt näyttää, aurinkoa ja lämpöä kyllä panin tilaukseen.....:)