SEITSEMÄN FAKTAA MINUSTA !

Lupasin vastata haasteeseen jonka sain vähän ennen kun lähin retkilleni.

 Neitoperho, Hyppysellinen fantasiaa blokista sen laittoi tänne. Hän kun on luontoa arvostava ihminen, niin nämä kristalli joutsenet hänen kunniaksi ja näyttävä koru setti vapun viettoon. Näitä fakta juttuloita löytyy minusta lukematon määrä ja nyt tulee sitten sen seitsemän totuutta joista en ole saattanut mainita aiemmin!

Tämä pikku pakinani on muuten juhlan aiheinen, sillä se on 200-s tämän reilun puolentoista vuoden aikana kirjoittamani juttu tänne muruihin.

Ajan kohdaksi on sopiva tämä huhtikuun loppu, tarkka päivä on vapun aatto, koska silloin on aina jotain merkittävää tapahtunut omassa elämässäni. Vaikkakin työ aikoina teinkin pitkää päivää töissä ja pidin huolta että kansalla oli hyvät vappu juhlat.


1.

Sivilisäätyni on virallisesti "naimaton", itse käytän yleensä kysyttäessä tätä  perus sanaa "vanhapiika". En siis ole koskaan mennyt virallisesti oikein vihille!

Tämä on ollut minun oma vapaaehtoinen valintani, jota en ole katunut. Luulen, että näin se jatkuukin, koska olen sen huomannut sen aika mukavaksi ja joustavaksi olotilaksi.

2.

Minulla on muuten aika monta lasta! 

Melkein kaikilla on eri isät! 

Täys-sisaruksia heissä on myös muutama. Lisäisin vielä, että yksikään niistä ei ole minun tekemä! 

Minulla on ollut suuri siunaus sekä ilo olla ja elää, vähän erilaisessa  tilanteissa, koska olen saanut lapset valmiina.

Nämä lapset ovat aina kuuluneet elämääni. Minä olen  se joka olen  tarvittaessa ollut saatavilla, vaikkakin tämä oma työni ja yksityiselämäni on vienyt naista milloin minnekin. Lasten ja heidän vanhempiensa kanssa   yhteys jatkuu, lasten kumppanit ovat kasvattaneet tätä porukkaa ja lapsen lapsiakin on jo iso liuta. Kotini  ovet ovat heille edelleenkin auki, vara-äiti ja vara-mummo löytyy yhäti kun tarvitaan. Toivon että voimia terveyttä piisaa vielä pitkään!

3.

Minut on  kastettu ev.lut.srk. ja tunnustan uskoni edelleenkin!

4.

Työn teon aloin melko nuorena. Eka kesä työni oli 12 vuotiaana, saaressa mökillä kahden pikkupojan "iso siskona", siitähän se jatkui.......

5.

Lakisääteisen kouluni kävin ja sitten jatkoin työn ohella opiskelua. Mitään ammatti unelmaa ei ollut, jouduin alalle itsestään. Jälkeenpäin kun ajattelen, niin se oli se oikea.

Työni kautta opin tuntemaan paljon erilaisia ihmisiä. Koska olen hotelli- ja ravintola-alan ammattilainen. Kotimaassa hankin elantona lähinnä hovimestarina ja ulkomailla keittiöpäälikkönä.

Kun täytin 60 vuotta.sitten, kuusi vuotta, niin päätin mennä kouluun syksyllä. Vanhempien kielto ei auttanut, vaikka sanoivat etten pääsisi vasta kun vuoden päästä! Lähdin siskoni perässä ja kun pääsimme koululle, niin Pikoliini näytti ovea ja sanoi kysy tuolta. Minä ilmoitin tulostani luokan opelle ja menin takapulpettiin istumaan. Olin kuuntelu oppilaana   syyslukukauden joka päivä, viimein ope ilmoitti että saankin kevät lukukauden olla oikea koululainen....hih...onnistuin....;D

6.

Tasan 24 vuotta sitten kun täytin 42 vuotta, niin juhlittiin mun synttäreitä. En muuten ole koskaan viettänyt ns.pyöreitten vuosien juhlia, saatikka muitakaan kihlajaisia.

Työni puolesta meillä oli sellainen privaati klubi, jonne ei päässyt vieraat kuin kutsuttuna ja siellä olikin silloin tällöin tunnettuja tyyppejä paikan päällä. Paikkahan oli Venäjällä, USA:n ulkoministeriön tiloissa. Kun  arvostettu filmitähti Robert Redford käveli luokseni ja pyysi lupaa että aloittaisimme yhdessä  tanssien sen illan!? En kieltäytynyt, koska en ollut aikaisemmin hänen kanssa tanssinutkaan, eikä tämä ollut muuten viimeinen kerta ......

Sehän taas siitäkin synttäri pippaloista!

7.

Olen absolutisti alkoholi juomien suhteen.

Vissiin johtuu siitä, että olen niin paljon nähnyt miten viina vaikuttaa ja tekee käyttäjille. Olipa se herra tai narri, samat nolot temput toistuu. Yleensä hän poistuu parhaassa iässään porukoista ikuisiksi ajoiksi. Läheltä on lähtenyt kesken kaiken työ kavereita  ja moni artisti on vetänyt viinan voimalle sen viimeisen veisuunsa....

He saivat rauhan ja levon, liiankin varhaisessa vaiheessa.

Koska omistan vahvan itsetunnon ja elämän halun, niin en ole antanut viinan viedä itseäni. Vaan teinkin sen vastaiseksi, jotta pystyisin tarkkailee ja tarvittaessa hiukan tukemaankin. Olen yrittänyt olla jo mäessä apuna, koska mäen alla työ on niin moninkertainen!

Työkseni kun läträsin alkoholi juomien kanssa niin samalla on tullut näitä karahvia ja niihin käypiä juomakippoja hankittua.

Tämä on viina karahvi ja siihen kuuluvat snapsilasit.

Korut kummassakin kuvassa on tuunaus juttuja.

HYVÄÄ  JA MUKAVATA VAPPUA, toivotan.....;)

REISSUSSA RÄHJÄÄNTYY !

Sulat on suittu, vähän tässä pöyhistellään ja ollaan olevinaan melko näyttäviä, ainakin kuvassa! Nokka terävänä, ruunu päässä ja helemat korvissa.....

Pikainen, mutta seikkaperäinen kuvaus/kirjoitus viimeisestä kuukaudesta.

Eka viikolla kun join kotsassa  kahviani ja haukkasin reippaan palan pullaa maitokahvin kaveriksi. Aikani mössäsin niitä muusiksi suussani, ni jopa kahrahti pahasti. Usein muuten rouskuu leipäkin suussa, jättävät hiekkaa ja pikku kiviä lisukeeksi. Makkaroisakin sen huomaa usein!

No, sain sen jollain tapaan kielelle ja nappasin sen sormien väliin ja rupesin sitä lohkaretta tarkistaa.

Siisti vaalea ison pippurin kokoinen se oli, vissiin motkotinkin, että ois voinnu hampaatkin siinä samalla mennä ruuan sulatus putkiin ja huomenissa kolinalla tullut toisesta päästä ulos.

Mulla on suurennuslasi aina käsien ulottuvilla ja rupesin sitä oikein tarkistamaan. Vaikka kuinka arvokivi olisi..... olihan se! Ylätakahampaan paikka, jokunen vuosi sitten rautapaikka vaihettiin valkoisiin. Tän muutaman vuoden se pysy, kääräsin sen paperiin ja vien sen mun hammaslääkärille, liimatkoonsa sen takas!

En mennyt siellä korjaamolle kun ei ruvennut sattumaan, kait juurihoidettu hammas oli! Kallis juttu on kolmensivun paikka, jos sen pystyy vielä puru kuntoon korjaamaan!

Polvissa juili kun rasitin niitä vähänkin. 

Päätinkin nyt ensviikolla sitten tilata aikaa oikein kahelle asiantuntijalle  jotta perehtyisivät mun suuhuni ja polviini. Ettei tarvis enää näin yleisesti netissä urputtaa ja valittaa vaivojaan.

Sanovat, että alan rapistua ja on laitettava uusia varaosia käyttöön jos meinaan yhäti tuolla ulkomailla liikuksella. No, meenaanhan minä ja täällä Suomessakin haluaisin reissata.

Ilimoja piisas samoin rahat, kun elin nuukasti. Maalasin loput horoskooppi taulut ja pari muuta lisäksi. Koruja ja käätyjä tuli sellainen leipäsussin verran tehtyä ja kaksi kirjaa lukasin.

Näkemisiin ja kuulumisiin, ja naatitaan keväästä, toin sitä sen verran mukanani, että sanomaan pääsen.....;)

MATKALLA....

Tällä matkalla on Maikun isosisko Pikolini, ja taas Maikun blogissa asialla. Maikku on vielä omalla  reissullaan ja tietokoneista etäällä.... tai on niitä tietokoneita mutta niihin hän ei nyt koske. 

Olen "talonvahtina", postin tsekkaajana sekä edelleen voimissaan olevan putkistorempan tarkkailijana. Remppa etenee aikatulussa, eikä se nyt ole häirinnyt. Ensiviikolla on vesien käyttökielto, joten lähden taas omaan kotiin.

 Junamatkat sujuvat nykyisin hujauksessa, jos ja kun oma läppäri on mukana. Junissa on ilmainen nettiyhteys, on pistokkeen piuhoille ja hyvää työrauhaa. Yläkuvassa, junanikkunan alla näkyy tietsikan ja kännykä kuvakkeet ja pistorasiat, ladata voi jos virta loppuu. Juna seisoo vielä Helsingin päärautatieasemalla.

Matka tuossa kuvassa on edennyt jo Tikkurilan asemalle. Aika surullinen näkymä, harmaata on ja asemalaituri vielä soran peitossa. Hyvä kun ei ole jäätä tai lunta. Jyväskylässä sitä soraa ja jäätä vielä riitti. Yksi kaunis aamu Maikun kodin edessä oli jalkakäytävä jo lakaisukoneella putsattu - kertaalleen. Sitten alkoi vesisade, eikä vieläkään ole loppunut. Hyvä niin.

Nuoret vetopasuunansoittajat antoivat soittotaitojensa näytettä Jyväskylän SOKOs tavaratalossa. Siellä esiintyi useita nuoria soittajia ja laulajia, useina päivinä. Tähän tietysti halusin pasuunansoittajat, koska meidän isä soitti samaa instrumenttia aikoinaan (pasuuna oli se mitä hän soitti Jyväskylän sinfoniaorkesterissa). 

Tänään on se päivä kun Titanic upposi tasan 100 vuotta sitten. Samaan aikaan palasivat Suomeen isovanhenpamme lapsineen, mukana pikku Edvin. Tulivat S.S. Caronialla.

Siskokset viiskyt vuotta sitten.

Maikun luottohenkilö tässä taas asialla - luvan perästä, niinkuin kuuluu.

Kuvassa me nuorena, Maija 14 ja Pirkko16 vuotta.

Yllä olevan kuvasi meidä isä, Edvin 51 vuotta sitten. Isän syntymäpäivä oli edellisenä päivänä ja hän halusi kuvat kamerassa olleen rullan täyteen. Mehän olimme tietysti valmiita poseeraamaan, tässä yhteisessä huoneessa Jyväskylän kotimme yläkerrassa. 

Nykyistä kuvaa meistä en tähän laita, enkä sen kummemmin kerro missä se Maikku taas on. Kertoileepahan sitten itse kun palaa reissuiltaan.

REMONTTI HOMMAT OHITETTU !

Ihmeellistä kun juilii koko roppaa, kaikissa mahollisissa paikoissa tuntuu!? Pöntöstä sormen päihin ja varpaisiin asti. Vissiin taas siitä johtuu kun kuvittelen olevani prinsessa, en suuremmin rasita itseeni raskailla töillä, vaan nyt sen teinkin, vähän enemmän kuin normaalisesti ruukaan tehdä!

En suosittele jonninjoutavia kumaruksia, kantamista, koukkimisia, nehän vois toisillakin teettää. Mutku sen verran nuuka olen, niin en tietä, koska siitä joutuu maksamaan  aina selvää rahaa.

Onhan se niinkin jos tekisi talkoo hengessä, porukalla sovitaisiin tämmöset ikävät hommelit, tulisi kait sitten vähän huokeemalla, kaiken puolin....vai tulisikohan!??

Siitä kyllä muistutettas, että silloinkin olin sua auttamassa, niin nyt pitää mökin huusinalunen tyhjentää! Olisi mun vuoro sinne sit mennä talkoisiin, kiitos ei sanon minä...;)

Tämä vuodatus johtui noista putkimiehistä, ainahan on löydyttävä se jonka niskaan laitan, nämä omat  juttuni. Pojat kävivät työnsä tekemässä kuluvalla viikolla. Olivat siistiä. ja nopeita ja taitavia. Suojasivat kaikki paikat ja siivosivat putipuhtaaksi omat jälkensä. Jopa epäilin tokko olivat edes käyneet täällä..... Tarkistin tiskapöydänalusen, oli uusia putkia ja muitakin liittymiä. Samoin posliini istuimen yhteydessä, oli uusia osia.

Olivat naapuri huoneistossa ja sanoin lähtiessä, että voivat siirtää työ vehkeet mun puolelle valmiiksi kunhan lopettavat siellä, minä häippäsen pariksi päiväksi. Kehotin samalla pitämään lakisääteiset tauot mun keittiössä, koska ne ahkerat aikamieispojat joutuivat istumaan mukineen ja termospulloineen rappukäytävässä. Tarvittaessa voivat keitintä ja mikroakin käyttää. Olivat kiitollisia ja jonkin verran hämmästyneitä, ottivat kyllä tilaisuudesta vaarin.....;)

Olin tyhjentänyt eteisen ja kylppärin jotta saivat reilusti tilaa hoitaa hommansa. 

Ei olisi kaikkia tarvinnut pois viedä, vaan sillä tein koska aikomukseni oli edes kerran kymmenessä vuodessa kunnolla siivota lattiasta kattoon ne pienet tilat. 

Siivosin, pesin ja hankasin, vähän helpommalla pääsin kun oli kunnon vehkeet käytössä, lahjaksi olin saanut kassilisen huiman käytännöllsiä ja kouriin sopivia kaluja. Kemikaaleja tai toisiakaan ihme aineita ei tarvittu tähän liikoja laittaa.

Kyllä muuten kaakelit kiilsi, kuin.... 

Mulla ei olen suihku koppia, vaan verhot, vaihdoin nekin! Kun sain ne syliini ajattelin, että mitähän näistä tekisi, kun ovat täysin eheätkin. Viikasin ja tarkistelin, ihmettelin kun en ollut aiemmin huomannut,  että niissä on eri sävyjä. Vaaleat ylhäältä ja helmaan kohden asteittain väri voimistui.

Kun tajusin totuuden niin vaistomaisesti vilkaisin ympärilleni ja poskia rupesi kuumottaa.....ne oli suoraan sanoen vanhat tosi p-set suihku verhot....;/ Eihän se sitä itteensä tietysti ollut, vaan vuosien mukana kertynyttä pintynyttä likaa kumminkin! Kun vein ne talon isoon roskikseen,  nostin toisia pussia jotta sain sen mun häpeäpilkun piilotettua sinne astian pohjalle.

Vähän oli noloa, muka siisti nais ihminen, minäkö!?

Kalut laitoin takasin paikoilleen, huolella pyyhin ja tarkistinkin vielä tuloksen Samoin keittiön tiskapöydän aluskaapit on inventoitu ja  järjestyksessä. Lattiat pyyhkäsin ja matotkin laitoin paikoilleen. Meillä ei muuten pidetä mattoja lattialla.....ne kun pysyy pitämättäkin.....vitsi-vitsi.....jota kukaan ei ole koskaan kuullut....hih...;D

En yleensä kirjoita siivouksista, koska harvoin sitä harrastan näin ylenpalttisesti. Tietysti on mukava   kun homma on hoidettu. Vissiin pitäisi  sitäkin harrastaa, niin ei tuntuisi luissa ja ytimissä niin helskuntin pahalta, näin äkkiseltään. Kun ei vain kiinnosta, koska saan siitä tuntuvia sivu vaikutuksia, on koettu  ja toettu se aikaisemminkin!

Olen aina sanonut, että jos on paha olo niin se pitää kirjoittaa/puhua ulos jotta tulisi paremmat tunteet tilalle. Pakko odotella, että toimiiko se tosissaan, vai liekö pelkkä sanonta.

Menen raanan alle, uuden suihkuverhon sisälle ja sitten juon harjakais kahvit! Isännöitsijäkin muisti laskulla, tutustuin siihen. Vähän yli 40€ tulee yhtiövastikeeseen lisää, koska päätin hoitaa ne putkien rempat tällä tyylillä, vähitellen. Korko on sen verran pieni, ettei rasita liikoja.

Hyvä kun putket toimii, ikkunat on uusittu ja pihatkin, pakko näitä on tehdä jotta jonkinlainen myynti arvo säilyisi vanhassa talossa.

Pitäisi myös säästää rahaa niihin omiin henk.koht.lisä osien maksuihin, koska niitäkin pitäisi uusia, kuluneet ovat kovassa työssä ajan kanssa.

Ylä kuvan selitys on kansain välinen. Pöytä vanha huutokauppakamarin ostos, ulkomaalainen uskoisin!  Venäläinen lakkarasia. Helmet tuunattu Afrikalaisista käsintehdysitä paperihelmisä, jotka olivat  ensin käsirenkaissa, heikossa kuminauhassa. Lisäsin mustia pippurinkokoisia puuhelmiä jotta sain kauniin  kokonaisuuden, korvikset samaan sarjaan tekaisin mukaan. Metalliosat ja silikonilanka on tuotu Unkarista, alkuperämaa jossain Aasiassa, luulisin!

Korusetin tekijä Suomalaisyntyinen, mutta lähtee taas ensiviikolla joksikin aikaa maailmalle, kesää vastaan ja tuo sitä  sitten mukanaan tännekin jo vapuksi....;)

Kotikatuni torille  mentäessä! Putkirempan eka vesikielto päivänä, kun lähdin aikaani kuluttamaan kaupungille. Suomen vanhin poikalyseo hämärästi taustalla.

Samasta kohdasta kuvasin Puistokadulle päin. Hotelli Pöllövaari, keltainen kulmatalo. Kaunis vanha puutalo on Puistokoulu, lumipyrystä ei juurikaan erotu.

MIELIHYVÄÄ minulle-minulta!

Tämmösellä sitten aloitan, vissiin jo selvisi, että siltä samaiselta paikalta otettu kuva, josta edellisessä pakinassani saitte lukea.

Nenunen yllytti tähän tulevaan tekstiin, kiitän luottamuksesta ja sitten asiaan!

Ne kymmenen asiaa jotka tuottavat elämääni mielihyvää on vähän taas valikoitava. Koska niitä vain on niin paljon, mitkä laittavat sen hyvän mielen esille, jotta työlääksi tuli. Kun vielä pitäisi päättää, että millä tyylillä päästäsi auki tämän salaisen kansion.. Taidan luottaa pertsaan, vaikkakin luisteluankin harrastan melko ahkerasti.

Nopeus ei parane, eikä tulostakaan ole hyväksytty kansaivälisillä tahoilla, saatikka kansallisissa.

 Jos joku haluaa puuttua tähän ja jopa erota liitosta, sille ei sitten voi tosiaankaan mitään, mutta vika ei ole minussa ja salarakas en ole ollut, pelkkiä läheisiä työ kavereita vain......;)

Mieliyvän tunne alkaa aamusta....

1.

Herään aikaisin, ja asetan 38 numeroiset Ainot jalkoihin, jotka ovat miten milloinkin lavitsani vieressä. Jalka tuntumalla ei aina osu kohille, ovat leveälestiset ja varsin avokkaat. Saattaa helposti siinä aamun toikkuroissa hujahtaa vääriin jalkoihin.  Ensimäiset askeleet antavat viitettä tulevalle päivälle, onnistuin tänään....

2.

Kun asun useimmiten yksin tätä kotiani, niin pöntön kansi on aina ylhäällä....joten toimitus on nopea ja kerkesin ajoissa!

3.

Kahvinkeittimen lataan illalla, niin virran napsaus piisaa aamulla....muistin senkin tehdä, pulputus ja tuoksu alkoi hetkessä täyttää tämän siunatun aamun!

4.

Keskisuomalainen kannetaan suoraan kotiin, sain sen melko helposti lattialta, panin kainalooni ja pari askelta takaisin ja jääkaapille....

5.

Palasten tekoon, ruisleipä siivut ja reilusti vihreätä päälle. Joskus joudun nuukailee, mutta viimeeksi ostin kaksi kääröä jäävuorta, kun olivat tarjouksessa. Vihreen alla oli tänään herkullista alatoopia!

6.

Kuumensin mikrossa puolimukia rasvatonta maitoa, ei kiehunut yli...;) Vatkasin Ikean pikkuvispilällä sen vaahdoksi ja sitten kahvit päälle, siis  sen maidon! Kahvia menee aamulla kaksi mukilista helposti alas.

7.

Lehden luku ja aamupala hoituu samalla, kestää noin tunnin!  Hesarin luku lisää jopa kolmeen tuntiin, sisareni kun kääntää sen monta kertaa vuodessa tänne, kun ite häipyy maailmalle. Radio Keski-Suomi on auki taustalla,  saan paikalliset tiedot tulevalle päivälle. Koska sen mukaan sitten liikun tuolla kaupungilla. Huomenna se on tarpeen taas, kun lähden puoliväiväseksi kodittomaksi, ehdoton vesikäyttö katko kun on päätetty sille päivälle.

Keskiviikoisin on aina ilmainen musiikki juttu kirkossa, menen ainakin sinne klo 12.00, tunnetaan nimellä ruokatunti musiikkia! Kerran kuussa on kolmen vartin soitot tai laulut ja toiset ajat on vartin verran.

8.

Tarvittavat aamu toimet, pikkupesuineen onnistui hyvin. Tänäänkin se on sama kotiasu, verkkarit päälle! Pitäisi tiskakaapin alunen tyhjentää sopii hyvin, selkä lähes ok. Otan  jakkaran jossa istun ja haaveilen samalla..... "Tarkoitus"on samalla hävittää jotakin, koska tiedän sinnekin piilottaneen  muka tarpeelista tavaraa! Rööriroopet kun alkavat  olla jo melko lähellä, jopa perjantaina voi alkaa meidän kerros ja sitten välittömasti mun vuoro....;)

9.

Seuraavaksi ruokiksen aika, lämäytän mikrossa, kanan paloja siellä ainakin on!

Saan syödä olkkarissa ja television ääressä! Ruokaperräisiä en ota. mutta saatan kyllä lukea lappeelani ja  joskus käynyt niinkin että taju menee..... Hyvällä omalla tunnolla kun saan unen missä ja milloin vaan!

10.

Nämä vaatimattomat asiat mm.tuottavat minulle suunatonta mielihyvää, kun huomaan onnistuvani näissä joka päiväisissä  askareissani omin voimin! Huomenis sitten lähenkin auttelemaan niitä jotka ottavat apuni ilolla ja hymyllä vastaan. En suunittele mitään, auttelen vain, vaikka siellä kirkossa. Takkia päälle, nappien kiinni panoa, rappussa tukena, sitten heipat, hymy ja kiitokset! 

Kun ihailet jotakin,

jonka joku on sanonut tai tehnyt,

tartu häntä hartioista, 

katso suoraan silmiin,

avaa suusi ja sano se.

Tuo hetki rikastuttaa tavattomasti.

teidän kummankin elämää!

....tämänkin olen taltioinut, jonkun viisaan kirjoituksen.....

KAIKENLAISTA KANSALLE .

Olen jo sen ikäinen, että voin kirjoittaa ja puhua mitä vain ilikiän! Pakko lisätä, olehan kylläkin aina tehnyt niin, joskus kun ajattelenkin ääneen, jopa kirjoitan niitä muistiinkin. Nykyiset laukaukset voin huoletta laittaa jo höperyyden tiliin. Nuorempana jouduin enemmän selitelemään, kun jotain tuli murjaistua. Kyllähän sitä katseita saan vieläkin osakseen ja pientä muminaa päälle. Mielipiteet ja jotkut sanonnat kun kuuluivat  mukamas vain miehille. Olen aina ollut kannattanut tasavertaisuutta, puolin jos toisinkin.

 Lukijani ovat myös täysi-ikäisiä ja osaavat  sen jo ajoissa huomioida, että kannattaako edes lukea vai ihailisiko pelkkää kuvaa.

Tämän talon putkirempan aikana tullee niitä koko päivän vesi kieltoja, niin etsin uusia ulottuvuuksia kaupungistamme, ajan kuluksi. Samalla saan pohdittavaksi niitä asioita jota en ole aikaisemmin hoksinut suuremmin ajatella. Siinä, jossakin kun istukselen ja annan silmilleni töitä, niin jopas saan saivartelemisen aiheita.


Viihdyin toista tuntia matkakeskuksessa ja huilin siellä kolmessa eri paikassa ja otin kohteista kuvia ja tarkastelen taidetta. Tämä on se tilataide teos joka on jätetty keskelle odotus aulaa. Kolme niitä siellä on, tämä jotenkin"kosketti" eniten, valitsin sen aiheeksi.

Rohkeasti menin tarkastelemaan lähemmin, koska en osannut ratkaista vehkeen tarkoitusta. Taiteilija on Kari Alonen. Tunnustuksia saanut kuvanveistäjä s.1953. Tarkistin tiedot, ettei tulisi palturia esille, minun  kirjoittama. Teoksen nimi on Vainoharhainen 2010.
Totesin nimen paikkansa pitäväksi. Otin pari askelta taakse ja pyörähdin muutaman kerran vielä ja siirsin katsettani ylhäältä alas, toisenkin kerran ja varmistin asian. Kyllä hattu oli paikkansa ansainnut...hih...;)





Tämä matkakeskus on toimiva, valoisa ja avarat tilat, ulkona ja sisällä. Valmistui  v.2002.


Saman tyylinen heppi löytyy keskeltä toria kaupungistamme, nimeltään Torikunkku. Ronskisti tanassa ja ilman hattua. Joskus olen sitä säälinyt kesä kuumalla, jolloin tori on tosi pätsi. Hiki tipat ovat pulujen tekemiä, siinä sen päässä..... Sekin on jonkin verran huvittanut, kun olen pääkenossa ja kämmen poskella sitä tarkistellut ja tirkistellyt!

Graniitista tehdyn 12 metrisen symboliika todettiin melko keholliseksi, jälkikäteen tietysti! Tunnettu Veikko Hirvimäki sen teki 1986, paljon on harkittu sen siirtämistä, vaan paikkaa ei ole vielä keksitty.....!? 

Tästä olen jo aikaisemmin  mielipiteen tänne kuvineen julkaissut, aiheesta Jyväskylää maanantain  tori päivä, kun mietin sen hiljaisuutta. Ei asiakkaita eikä myyjiä, palvaamon auto kyllä tulee puoleksi tunniksi, siihen piisaa kyllä ostajia!

Tämä kuva viime kesältä. Tulihan se mieleen jos toi kuvatus on jokin ukkosen johdatin kun näkyy tummat pilvet tuolla taustalle! Vissiin pitää tarkistaa asia ja sitten perua koko kirjoitus mielipiteineen.....;)

Mieluimmin minä näitä pystiä halailen  siellä toisessa kotikaupungissani. Jotenkin aristan kaulailla noita torin ja aseman tanakoita tappeja täällä Jyväskylässä.

ps.vielä en ole saanut ilmoitusta ensi viikon vesikieloista joten hakusissa on taas  tuleva kultuurikieros .... ;D 

 Tästäkin huolimatta toivon antoisaa kevään odotusta!