Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

HYVÄ OSTOS suosittelen !


































Ei minulla aiheet ole vähissä, enkä ole edes pitkästynyt saatikka miettisin mitähän oikein tekisi jotta aika kuluisi.....;)
Entinenkin laulujen nikkari sanoi, että aina on aihetta lauluun! Saisihan tästäkin kuvasta, niin muuten saikin, tuli mieleen tämä.....minä vaan tiskoon astioita ja luutalla lakasen lattioita...tilitali....

Tätä en olisi uskonut itsestäni, että luen käyttöohteet harjasetistäni ennenkuin otan sen käyttöön!? Kyllä minä sen luin ja huolella ja harjottelinkin oikein sen ohjeen avulla.


Selkotekstiä oli ja kuvien kera.......


......ohjeita tulee vielä lisää.......


......tämä muuten ei sitten ole se yksinkertainen vehje mihin olin tottunut....


.......kuvassa se lakaisinkone on, sanoisiko parkissa tallissa, vaikkakin kuvausta varten nostin sen keittiön työtasolle. Tuota alakytkintä painetaan jotta saadaan se lava alas ja työkuntoon. Kansan kielellä sen ilmaisisin, että suu auki ja nyt täältä tulee hyvä iso kuorma...nam-nam. 
Siis vähän kuin ennenvanhaan lapsia narrattiin syömään jotain  ruokaa joka oli muka hyvää..... vielä toinen pikkukuorma tulee.... tökättiin sen lapsi raukan suu täyteen puuroa jossa oli pakastemarjoja ilman sokeria.......
Tähän varsikihveliin menee kaikki hyvin sisään, ilman maanittelua ja pysyykin siellä!....


....... lakaisinkone  pysyy hyvin parkissa ja menee pieneen tilaan....huomioikaa se teline joka kuuluu siihen!
Opin käyttämään sitä melko pian, ohjetta en hukkaa, koska saatan sitä vielä tarvita ja tarkistaa erinäisiä toimintoja.
 Kuitti on säilytettävä, koska tällä vehkeellä on viiden vuoden takuu, kuitissa luki 60 kuukautta on takuu aika! Missä toisessa tuotteessa on näin pitkä aikainen vaihtotakuu, kysyn vaan????
Eikä tässä vielä kaikki, siihen oli laitettu roikkumaan SINI tuotteen tiskaharjakin kaupantekijäisiin!   

Meillä on jo jonkin aikaa ollut tässä cityssä Tokmanni, semmoinen tiivistetty, sivukylällä on oikein iso, paljon ruokaa ja tiukasti muutakin tavaraa. Tarjouksia kun käytän ja kuponkiakin saksin joskus, niin sinne osasin mennä. Oikea hinta on 30€ ja minä sain tiskaharjoineen sen 19.90€, alle kaksikymppiä!
Samalla reissulla ostin uudet patalaput 1.20€/kpl, ruudullista puuvillaa......;)

Pakko tunnustaa, että ostan aika usein halvimman jonkinlaisen siivousvälineen, joka kestää vain sen määrätyn ajan. Yleensä irtoaa joku osa tai napsahtaa rikki alta aika yksikön ja sitten taas lähen ostaa yhtä huonon ja halvan tilalle.
Jokainen vähänkin ajatteleva tietää että SINI-tuotteet ovat hyviä ja pitkäikäisiä. En ole tyhmä ja ajattelematon, mutta kun noi ostopäätökset tulee vaan niin joutusaan tehtyä.....siis se ajatus vissiin kulkee mulla liian nopsaan, pitäs vähän harkita noita hankintojakin! Olipa kyseessä pieni tai suuri hankinta niin malttia mukaan.
Eihän se mikään vitsi ole kun sanotaan, ettei köyhän ole varaa ostaa halpaa....mutta nyt minä kylläkin tein hyvät kaupat......;D

Ennen ne kaupungin kauppareissut olivat vähän toisenlaisia, kun niistä toisille kerrotiin. Nyt en malttanut olla jakamatta iloani jonka tuotti tämä uusin hankintani....;)









maanantai 18. helmikuuta 2013

PILKUNVIILAAJA EN OLE mutta........




Otankin nyt vähän kantaa ja asiasta joka joskus särähtää mun korviini ja silmiinikin. Oikeastaan en ole ainut, koska aika moni sen huomaa, kun kuulee tai lukee jostakin mitä Laukaalla on sattunut ja tapahtunut. Eritoten me joille on tämä kunta tullut tutuksi ja läheiseksi.
Minulla on pitkät perinteet jo monen sukupolven takaa, äidin puolelta Laukaan seutuun.
 Vanhempani tapasivat Laukaassa, ja naimisiin mentyä perustivat ensimmäisen kotinsa sinne. 
 Kirjoissa ja kansissa olin itse siellä v.1979-84, ja kun oikein suoraan sanon olen vieläkin jonkinlaisessa koukussa sinne  esi-isien  asuinseuduiulle!

Puhun ja kirjoitan miten sattuu, kirjakieltä en suuremmin puhu, sotken kaikki maholliset murteet mukaani. Vieraita kieliä käytän nykyisin aika erikoisesti. Koska en vain enää muista sanoja, niin  sanon mikä mieleeni ensiksi tulee. Oma vika, koska käytän aika vähän näitä opittuja kieliä. Tulen kyllä edelleenkin toimeen muutamalla kielillä, tällä tarkoitan yksinkertaista käytännön puhumista, sanoisin kyökkifinliska toimii! Saan kyllä itseni ymmäretyksi aika helpolla, eri tilanteissa, siis pärjäilen kylläkin.
 Tässä yks päivä vieraskielinen autoilija kysyi parkkitaloa, neuvoin siihen lähimpään. Myöhemmin mietin, että mitähän kieltä oikein puhuimme....;/ Seurasin kyllä ja oikeeseen paikkaan ajoi minne olin neuvonut. Päättelin siitä olimme nähtävästi ymmärtäneet  toisiamme. Vieraskielisiä sanoja en suuremmin viljele normaalissa puhekielessä. En edes käytä jees tai okei sanoja, vaikka niitä kyllä kuulee, koska ihmiset tuntuvat tykkäävän korostaa niillä sanomistaan. Kylläkin joskus näitä ulkomaan sanojakin tulee ulos, vaan kun suoraan sanon niin useinmiten silloin se on sitä pientä piilokettuilua vastapuolelle!

Tästä Laukaa sanan käytöstä, en malta olla laittamatta oppia minkä olen aikoinani kuullut!
Hyvän esimerkin antoi kerran tämä Laukaan toinen suurpoika. Miettikääpä sitä kun olette Laukaalla tai Laukaassa, siinä on vinha ero!? Ajatelkaa jos olet kusella tai kusessa, siinä on kyseessä täysin kaksi eri asiaa. Minusta tämä on aika selventävä vertaus ja sen olen muistanut...;)


Kuvan otin silloin kun Jyväskylän ajot oli vielä keskustassa, näyttävät autot ja kuskit karttureineen kaikkien ulottuvilla.
Juha on siksi toinen suurpoika Laukaasta koska olen ensimmäiseksi, mutta en missään nimessä mielestäni paremmaksi listannut sen toisen.  Hän joka oli Laukaasta kotoisin ja koulunsa kävi Jyväskylässä ja tietojaan ja taitojaan sitten käytti tuolla itärajan takana. Kahdenlaista mielipidettä kuulee yhäkin toimiko hän Suomen hyväksi vai menoksi!??? 
Toveri Otto-Ville Kuusinen sai muistomerkinkin Laukaaseen. Muistan sen hyvin, oli isot kekkerit merkkipäivänä sivukylällä. Seuraavana yönä muistomerkki oli päälystetty selvällä sonnalla oikein kunnolla. Sehän meitä toisin ajattelijota vasta hymyilyttikin. Sitä en muista, saatiinko ilkivallan tekijät kiinni? Jotenkin muistelen, että putsauksen jälkeen se paskottiin seuraavan yönä uudestaan.
En ollut paikanpäällä näitä asioita toteamassa, mutta uskottavasta lähteestä nämä uutiset kyllä levisivät kaikkialle!



Vanhaa Peurunkaa taustalla ja Pirkko uutena ollessa mun takapihalla.



Asuin silloin työpaikkani vieressä. Vuorotyöläiselle tämä järjestely on mitä parhain. Lapset kävivät usein luonani koska paikka oli meille kaikille mieluinen. Aikuisetkin totta kait, vissiin silloin kyläiltiin paljon ahkerimmin kuin nykyään. Peurunka paikkana oli silloin uusi ja ainutlaatuinen ja niinhän se on edelleenkin!
Tiina ja Marko  odottamassa linjuria ja varmasti jo suunittelivat seuraavaa reissua....



Mäellä näkyvät henkilökunnan rivarit on jo purettu pois, mutta uutta on paljon tullut tilalle. 
Seuraan lehdistä Laukaan asuntoja ja joskus kyllä vähän hekumoin paluumuuttajan roolistakin.......!?



tiistai 12. helmikuuta 2013

VASTASIN 10+1 KYSYMYKSEEN !

1.
Mikä vuodenaika sytyttää?


Kyllä se on ehdottomasti talvi! Paljon lunta, sopivasti tuiskua ja tuulta, pakkaset saavat paukkua! Voihan siskot/veljet on se vain on sitä tosi elämää! Lopuksi kiitokseksi saamme nämä upeat aurinkoiset sini-valkoiset päivät! Näillä eväillä se menee sitten kevät. kesä ja syksykin......;)

2.
Uskovainen vai ateisti?


Minut on  perinteisesti kastettu jo lapsena ev.lut.srk.olen uskovainen!
Ystäväpiirini koostuu eri uskonnoista, joita kunnioitan ja arvostan. Mikään ei ole koskaan estänyt minua menemästä heidän seuroihin, mutta valitettavasti monikaan ei halua tulla vastavierailuille!?

3.
Rakkain harrastus?

Näitä harrastuksia on onneksi aika monta, joita toteutan varsinaisesti viilis-tuurilla. Sopeutuvat hyvin toisiinsa, mutta vaativat oman tilansa joten aikansa teen yhtä, sitten kamat piilon ja otan toisen käsillä tehtävän hoppyn vuorostaan. Kaikki rakkaita, joten vaikea laittaa niitä arvojärjestykseen!

4.
Noloin tilanne?

Niitä on ja tulee olemaan edelleenkin paljon !
Vain tekevälle sattuu ja tapahtuu....mutta verbaalinen lahjakkuuteni ja sopeutuminen hölmönkin osaan sujuvan joustavasti on toiminut näissäkin tilanteissa. En edes osaa pahemmin nolostua, mutta sisimissä kyllä ketuttaa aika paljon....heh...;)
Muutama moka olisi kertomisen arvoinen ja teille takaisi hihittelyt. En osaa valita, joten melko lievä juttu tulee, toistan sen aina muutaman kerran vuodessa. Aina joku sen näkee ja on vaivautunut tästä tekosestani. Tapahtuu yleensä lentokoneessa kun aukaisen sen pienen kermapurkin kahviin. Jostain syystä haluan liikkuvassa kulkuneuvoissa juoda kahvini sillä annos-purkki-kermalla....miksi....en ole tätä pakko mieltymystäni vielä ratkaissut !???
 Vaikka olen yrittänyt eri konsteja niin aina siitä kermasta saa osansa vieruskaverini, etupenkin selusta, pöytä ja minä itse. Pyydän niitä kermapurkkeja aina parit koska tiedän, että kummastakin menee osa harakoille.
Minä, joka teen tarkkaa ja vaativaa työtä hyppysilläni, en osaa aukaista siististi ja asiallisesti sitä ihme purkkia. Se aloitus lippakin katkee kesken kaiken ja koitan jollain  reiän saada aikaseski, vaan sitten ne ruikut vasta tuleekin. Vissiin se pillimehu pänikkä on joku sukulainen sille, koska sama sotku tulee silloinkin rinnuksille. Jos on lapsia(nuorisoa) vieressä niin aukasutan sitten heillä, koska osaavat.....;)

5.
Tähän astisen elämäsi kohokohta?

......tulisi varmaan kun osaisin aukaista sen kermapurkin metalli lipan liikkuvassa kulkuneuvossa....
Siis se elämän  kohokohta antaa odottaa minua......;D

6.
Rukiinen leipä vai vaalea!

Rukiinen leipä, vaikkakin toisetkin käy suurempaan hätään.

7.
Kuinka aloitat aamun onnistuneesti?

Helposti, koska en ole aamu saatikka iltauninen! Olen toimiva ja hyväntuulinen ilman poppakostejakin jopa aikaisin  aamulla, vaikka joutuisin heräämään kesken makoisinta unta!
 V-tyyliä kun en ole vieläkään ottanut henk.koht.käyttööni, hankaloittaisi kyllä sitä aamua, omaa kehittämääni pertsaa vaan käytän......;)

8.
Sydämellä vai järjellä?

Järjellä, onnistun lähes aina ja päässyt siihen mihin on ollut tarkoituskin päästä tai mennä! Vaativat valinnat toimii ensisiaisesti järkeä käyttäen. Järkihän ei kulu käytössä, päinvastoin parantaa elämän laatua. Pelkällä sydämellä on jotkut tehneet monta erehdystä joita on vaikea korjailla jälkikäteen. Sydän kyllä särkyy aika usein ja sen korjaamiseen vaaditaan luonnetta ja aikaa, mutta sekin onnistuu vain järkeä käyttäen! 

Sydän minulla on aina mukana ja tämä edellä kirjoitettu toteamus koskee vain minua. Onneksi olemme kaikki erilaisia ihmisiä, kaikkia meitä tarvitaan.....;)

9.
Face vai twitteri?

Face, en käytä twitteriä!
Facekin on aika tyhmä juttu jos vain seuraisin joidenkin kirjoituksia ja kommentteja...;/
Todella jo outoa mielistelyä ja suoranaista nuoleskelua aikuisilta ihmisltä. Huono itsetuntoko tämän saa aikaseksi, vailla mitään itsekontrollia puolin ja toisin....tarviiko joku aikuinen tämmöistä varmistamista toiselta samalaiselta!???? 
Itse tykkäisin normaalista keskustelusta ja vuorovaikutuksesta nk.se toimii jo jokin verran täällä blogissa!
En ota kuin tuttuja henkilöitä kamuikseni ja niistäkin osan jo poistanut tai sitten supistanut näkyvää kirjoitusta. Joihin kylläkin kuuluu  valitettavasti omia nuorisoakin.
Paljon mielenkiintoista asiaa ja sivuja sieltä olen osannut valita omakseni ja toimiviksi ...;)

10.
Blogin merkitys sinulle?

Merkitsee paljonkin, siksipä sinne laitan paljon omia ja toistenkin asioita talteen. 
Ennen kirjoitin pitkiä kirjeitä, vaan tajusin viimein jonkinlaisen painostuksen alla, että tietokoneellakin sitä voisi tehdä.....;)

11.
Uskoltaisitko tavata minut livenä?



Täältä tullaan kuomaseni!

Ai minäkö, no voihan veikkoseni, minullahan tätä uskollusta kyllä pisoo......mutta pakko on kysyä uskollatko itse kohdata minut.....;D
Sen verran minussa tätä savolaisuutta on, että puhumalla pärjään, ettei vain todettas yhtäaikoon, että kiva tappaa vanha tuttu, vanha vitsi heh!
.....siis tarkoittaa, ehdottomasti kyllä......;)

Tämän yhdentoista kysymyksen haasteen sain Nenuselta joka pitää  Matalalentoa sanojen voimin blogia ja vastasinkin näihin! Sääntöihin kuuluisi laittaa juttu kiertoon ja keksiä uudet omat kysymykset, en tee sitä! 
Koska minulla on niin vähän lukijoita jotka ovat antaneet itsesä ilmi, niistäkin suurin osa on jo haasteen saaneet! Salalukijoita kyllä täällä tuntuu käyvän ja ovat  tervetulleita jatkossakin tirkistelemään .....sillä asiaa kyllä löytyy ainakin seuraaville parillekymmenelle vuodelle!

lauantai 9. helmikuuta 2013

TAPOJA JA TOTTUMUKSIA !


Viimeksi kun olin ulkomailla niin tässä kuva puistosta jossa istuskelin. Penkki sopivasti katveessa eikä istuin pahemmin hiostanut, mutta muuten vähän epämukava.

Tämän seuraavan kuvan taltiointi on tehty 1975 Espanjan Mallorcan saarella!
Hommista kun päättelen, niin uskoisin olevan joistain niistä turistien suosimista sikajuhlista.
Koskaan en ole viinien ystävä ollut, ja sellaista minusta ei ole tullut vieläkään, tuskinpa siis tuleekaan. Kuvausta varten kylläkin suostun aika moneen juttuun, vaikkakin käärmeet taikka kamelit eivät ole kyllä pahemmin kiinostaneet....jos ei kukaan toinen suostu kuvaan niin kyllähän minä sitten!
Silmät kiinni ja suu auki ja antaa tulla........


Ihme tyyli siellä ulkomailla oli, viinikin kaadettiin suoraan suuhun tommosesta kukkasten kastelukannusta. Suomessa tämmöinen tyrkytys oli jo lailla kielletty. Alko Oy-Ab oli kovat säännöt tehnyt, monopoli valtion firma kun oli. Mitalla mitattiin lasiloihin tai jos koko pullon pöytään tilasi, niin piti etukäteen laskea että kerta kaatokieroksella sai putelista ainakin puolet pois. Vajaa pullo vietiin vaikka sivummalle apupöydälle ja tarjoilijan piti sitten tarkkailla tilannetta, milloin sopisi lasia armollisesti sitten täyttää. 
Tottakait se kävi asiakkaana näinkin, että kohotit tyhjää lasia vaakasuoraan ylöspäin ja toisella kädellä osoitit apupöydällä olevaa pulloa, toimii kyllä. Kanta-asiakkaat olivat jo oppineet muitakin näppäriä tapoja jotta palvelu pelittäisi toivotulla tavalla.
Pis-pisssss ja se uusittiin niin monta kertaa että kuului, loppuillasta sitten reilusta kovalla äänellä...VIINAA LISÄÄÄÄÄÄÄÄ !!!
Paljon käytetty kansainvälinen tapa on jonkinlainen vihellys asiakaspalvelijalle. Jos hän reagoi jo tulee kysyvästi katsoen, niin puhu mumisten. Koska sitten saat hänet käden ulottuville ja nipistä samalla hanurista! Ei ole mitään sukupuoli rajoitusta, puolin tai toisin varsin suosittu ja käytettykin toimitus. Jotenkin jostain syystä en ole tätä tyyliä oikein omakseni ottanut.
Ihan varma en ole onko nämä tavat vieläkin voimassa, saatikka edes sallittuja !?? Totutut tavat kun muuttuvat aina vuosien kuluessa. Säännöt kiristyneet samoin kaikki ihmiset jotka osallistuivat näihin  rientoihin. Suosittua, ainakin silloin oli ravintolassa käynti eikä tavat ole muuttuneet kun kuuntelee nykyistä menoa......

Nämä ulkomaalaisten jutut miellyttää kait edelleenkin meitä vähäpuheisia suomalaisia, koska ei tarvis kun kallistaa päätä ja pitää monttua auki ja odotella sitä kostuketta.  Jo toimii ja sanaakaan ei tarvi lausua, kunhan vaan on reissun etukäteen maksanut.

Espanjan sikajuhlista on tämä seuraavakin otos, Costa del Sol on mantereen puolella, seitkyt lukua tässäkin mennään!


Ihan hirrrrrween hauskaa  kummallakin ja kuvahan ei valehtele ja siksipä niitä otetaankin...heh-heh! En muuten muista yhtään tästä hetkestä, oliko se tekemällä tehty vain fakta homma. Helppohan se nyt nauraa, mutta varsin itseensä/toisiinsa kyllästyneitä on tämä pariskunta......;D

Toisaaltapäin nämä  matkat on siitä mukavia, kaikki on valmiina. Kunhan vain päätät mihin osalistut. Luulisin, että jättäisin noi sika-ja kyläjuhlat väliin, vaikka ihan mielenkiinosta haluaisin nähdä onko tyyli muuttunut!? Vai jatkuuko meno samanlailla kun oli 35 vuotta sitten oli tapana.

Näitä valmismatkoja kyllä tein paljonkin mutta liikuin ilman porukoita paikan päällä. Lennot ja hotellit kun olivat halvempia tällä tapaan.
 Nykyisin kun täältä netistäkin löytyy varsin edullisia matkoja kaikkineen, on hyvä vaihtoehto.
Kiertomatkoja siis bussi/laiva, tein muutamia ja ne olivat mieluisia, nytkin  se kiinnostaisi. 
Niihin osasi yleensä samanhenkiset ihmiset löytää paikkansa joten reissut olivat aina onnistuneita.

Olen ollut laiska viimeiset viisitoista vuotta ja kattonut halvimman lennon ja lentänyt samaa paikkaa. Sieltä on helppo lähteä minne vain jos sitä haluaa.
Reppu selässä tai laukku kaulassa, ilman suuria matkatavaroita ja omilla säännöilläni.  Taukoa pidän  nyt ainakin vuoden ja joutusaan tämä talvi on täällä kulunutkin.
Jotenkin olen mielessäni jo kuvitellut, että syksyllä voisin jo reissuun lähteä. Kunhan saisin sen uuden nivelen edes toiseen polveen keväällä. Pari kuukautta opettelisin sen kanssa tulla toimeen ja sitten baanalle......;)

Hyvää laskiaisunnuntaita ja tiistaita, meillä sitä liukkautta ainakin piisaa.....;)

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

ELÄMÄ ON LAIFFII !


Käyn kuntosalilla 1-2 kertaa viikossa jos kunto sen vain kestää...heh...;/ Pakko on ollut taukojakin pitää jos polvet on sanoneet työsopimuksen irti. Huilin sitten ja jatkan  siitä mihin jäin viimeksi.
Paikka on Seniorisali ja sinne pääsee lääkärin määräyksestä, lukukausi maksu nousi ja nyt siitä maksan 28.80 €.
Mesta on tässä aika lähellä, sauvojen kanssa sinne köpötän ja samalla saan ne alkuveryttelyt ja lihaslämmittelyt hoidettua, jotta pääsen sitten melko nopeasti tosi hommiin.
Nyt viimeksi sinne kun sauvoin rankassa lumisateessa huomasin ja totesin, että tästä minä kyllä tiedoitan toisillekin! 

 Lähestyin pääovea ja samalla tyttönen lykkäsi pyörätuolia sisältä matkustaja mukana pihalle. Jätti hänet siihen ulos istumaan pikkupakkaseen ja lumisateeseen ja niin poistui tämä saattaja välittömästi itse sisälle  omille asioilleen...... 
Kuntoutuspotilas oli ilman tarvittavia lisäasusteita ja sisäkengissä! Hoitaja oli tuonut hänet ulos odottamaan palveluautoa, eikä jäänyt varmistamaan tilannetta. 
Koitin nopeuttaa askeleitani ja kun tulin kohdalle niin totesin, että siinä istui nuoruuden tuttu, entinen työtoverini ja  ystäväni Tuula! Tiesin kyllä hänen halvaatuneen jokunen vuosi sitten ja  olemme nähneetkin näinä aikoina. 
Näytti viluiselta ja olikin kylmissään, annoin omat lapaset ensihätään hänelle ja etsin apua. Hyvällä kelillä olisin saanut pyörätuolin sisällä, mutta lumi ja liukkaus olisi saattanut kostautua meille kummallekin. Onneksi tuli tila-aito siihen ja pyysin kuskia avuksi, jotta pääsisimme sisälle odottamaan. Tämä kyyti kun ei ollut vielä Tuulalle!

Siinä sitten tuulikaapissa juteltiin tai minä puhuin, koska häneltä halvaus oli vienyt puhetaidonkin. Olen aina ollut kiitollinen siitä kun olen oppinut olemaan erilaisten ihmisten kanssa. Kuntoutuskeskuksessa ja sairaalassa  olleet työvuodet sitä oppia antoi lisään ja vapaaehtoistöissä jatkoin sen ylläpitoa!

Viimein kyyti tuli ja ajomies oli myöhässä huonon kelin takia. 



Halattiin ja heipattiin Tuulan kanssa, niinkuin aikoinaankin! Asumme samaa kaupunkia ja tapailemme aina sattuman varaisesti tuolla kylän raitilla sekä yhteisten ystäviemme luona.

Siihen eteiseen jäin sitten istumaan ja ihmettelemään reppuineni ja sauvoineen.....

Näinkö tässä sitten kumminkin käy, kun sen oman tahdon ilmaisuun ei ole enää mitään mahdollisuutta!?
Sidotaan sanan mukaisesti tuoliin, ns.avustaja  heittää kesätakin hartioille talvipakkasella ja ilman  tarvittavia lisävarusteita ulos. Suu viivalla ja ilmeettömänä lykkäävät meidät kartanolle sateeseen jäähtymään fys.hoitojen jälkeen! Sehän tarkoittaa jotta meille huonokuntoisille saadaan sillä rääkillä hiki pintaan!??.
 Vissiin tälläkin hoitomuodolle ne hoitojonot lyhenee..... luonollisella ja toimivalla menetelmällä!
Kuulun tähän paljon puhuttuun sodan jälkeiseen suureen ikäluokkaan jotka näitä terveyspalvelun jonoja pitävät yllä!

Vähän ilkeästi kirjoitin, mutta tarkoituksella.
Tapanani ei olen inistä ja vinkua kaiken maailman asioista. Koska olen saanut kohtalaista kohtelua yleisessä sairaanhoidossa ja siitä olen ollut kiitollinen ja vastaan ottavainen kansalainen.
Omat vammani ovat antanut vielä  jonkinlaisia tapoja toimia ja joita osaan käyttää tarvittaessa.
Mutta nyt halusin puuttua Tuulalta vietyihin oikeuksiin, joihin hän ei itse pysty enään vaikuttamaan. Onneksi oma poika ja ystävät ovat vielä olemassa joten se jonkinlainen perusturva on viellä toimii.

.....mutta, mitenkähän minulle sitten käy kun tosissani apua huudan.....en sure koskaan etukäteen, koska olen sen huomannut jo jättää omasta elämästäni osan Herran haltuun. Luotan kyllä edelleenkin huomiseen........
Tähän asti olen saanut ja ansainnut lähimmäisten huolenpidon, sinnikäs sissi kyllä olen ja yritän ryömiä ja toimia omin voimin  melko pitkään.
Käytännöllisyys ja omatoimisuus sen kun vain kehittää niitä naurettaviakin niksiä/kiksiä millä tulen hoitamaan ainakin tämän päivän iltaan asti ja saamaan turvallisen yön!
Ensiviikko jopa koko lopputalvikin näyttää tulevan kohtalaisen toimivaksi, mutta pussillisen uusia  asioita toivottavasti keksin lisää.....;)



.....kaikella on aikansa.....

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

LEMPPARIT ON LISTATTU !




Ystäväni Aili-mummo laittoi minulle suoraan sanoen aika kinkkimäisen haasteen! Uskon, että tiesi jotta siihen vastaan, koska kaikenlaiset haasteet ovat sitä minua itseeni!
Lempiasioita kun on niin paljon, siksipä ne on vaikea eritellä, koska tykkään vähän kaikesta, mitä teen tai nään!  Siihen kuuluu jopa aika vastenmielisetkin hommelit.....ihan siis ehdottomana haasteena yritän niihinkin tarttua, vaikka oikein kaksin käsin, taikka sitten talikolla......;)

1.
 Tehtävä on listata kymmenen lempiasiaa.!
2.
 Lähetä haaste vähintään viidelle tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille!
3.
 Muista nauttia listaamistasi mahdollisemman usein!

*******

Tästähän se alkaa, lapset ne parhaat lempiasiani!


1.
Lempikuvani jossa on muistot  kymmenien vuosin takaa, isosisko Tiina, pikkuveljensä Markon paras hoitaja Brasiliassa, Sao Paulossa asumisen aikana otettu kuva! Marko muuten nauroi lähes aina ja oli sen varsinainen velikulta ja veitikka, siksipä tämä kuva on harvinaisuus ja ehdoton lempparini......

2.
Lempiasioihin kuuluu kaikenlainen tuunaaminen, se miten saisin tarpeetomasta jotain uutta ja näyttävää aikaseksi.


3.
Tämä oma nurkkaukseni, tarvikkeineen on se usein mainitsemani keittiön pöytä!
Päivä alkaa maitokahvilla ja samasta mukista, kaksi ruisleipä palasta kuuluu siihen lähes aina. Nehän on jo tietysti laitettu sinne minne pitääkin, ääntä kohden, ennen dokumentin ottamista, ne palaset siis. Kalenteri, läppäri, kapula, suurennuslasi, sakset, kirjekuoren avaaja, sanomalehdet ja kynä sekä paperi kuuluvat tähän kattaukseen!
Tottaikait korut, tämä mukiteline toimii käsirenkaiten naulakkona, ehdoton tarvekalu, siis kuuluu näihin lemppareihini....;)


4.
Minun Jyväskyläni, jonne haluan palata aina reissuiltani!
Vanha asema ja Nikolain kulma, kulmatalo jossa toimii Jkl-n tietotoimisto, hoitavat asian kun asian, vaikka se olisi  kuinka kummallinen tai uskomattoman ylipääsemätön omasta mielestä! Suosittelen siellä käyntiä!


5.
Musiikki!
 Tässä lajissa olen kaikkiruokanen, joka sain vissiin jo äidin maidosta isäni välityksellä.
Laulan mielelläni, vähän omalla äänelläni nk.se tunnettu lintukin ! Ei haittaa minua ja yritän kyllä huomioida toisetkin. Pakko todeta, on muuten hauskaa joskus oikein revitellä.... antaumuksella.
En opetellut soittamaan,vaikka mahdollisuus siihen olisi ollut, mutta kuunnella osaan ja nauttia siitä.
Kuvassa Tiina pikkutyttönä mummolassa isoisän pasuunan kanssa......;)


6.
Kuvataide on yksi lempiasioistani, jopa niin paljon, että opiskelen sitä edelleenkin! Sitähän alalta ei valmistu koskaan.....tiedonjano ja sen toteuttaminen senkun vain paranee iän karrtuessa, toivon niin!? Tuli vain mieleen muutama tunnettu taitelija ja heidän viimeiset työnsä, aika säälittäviä sivelten vetoja.......


7.
Käsityöt ja taaskin koko skaala tai lähes kaikki hommelit mitä voi käsillä saada aikaseksi, on lempiasioitani.
En tosiaankaan ole mikään erikoisen taitava, saatikka kovin huolellinen töissäni, mutta suunnaton innostuneisuus korvaa laadun.....;D
Kutomisen ja virkaamisen teen sen kaikista iisimmässä muodossa ja yleensä TV-n edessä! Eilen aloitin putkikaulurin kutomisen pyöröpuikoilla, semmoisen vähän sanoisinkin...oiskohan se kumminii nuorison juttu!? Ei taaskaan haittaa koska olen aika lapsellinen ikäisekseni, omakseni sen teen ja käyttöä varten.
Ompelukone ja saumuri on ne lempiasiat ehdottomasti, joilla tykkään ajella. Kankaita ja toisiakin tarvikkeita löytyy aina varastosta!  Vaateiden ja kaikenlaisten asusteiden teko on ollut mulle sitä varsinaista terapiaa.

8.
Olen rehellinen ja totean, että  joutenolo siis
toimettomuus on myöskin lempiasiani ja sille järjestän aina  aikaa...

9.
Joku ymmärtämätön voisi sanoa, että lukeminen ja kirjoittaminen kuuluu tähän edellä mainisemaani katekoriaan...ei kuulu!
 Me kaikki jotka tätä harrastamme, kolahtaa muuten aika pahasti jos jotkut halveeravat kirjoittamisen sekä lukemisen joutavaksi tekosyyksi olla tekemättä mitään järkevää
asiaa....;/
Varokaahan sanomasta sitä minulle, luuvitosella voisin kyllä ottaa senkan nenästä ja lievemmässä tapauksessa näyttäisin niitä kansainvälisiä käsimerkkejä....;//
Tämä ihme uhoominen ja jätkien kielen käyttön voisin kyllä laittaa leikkimielellä lemppariasioihini.....että sen poikia on sitten tämä tyttö!

10.
Syöminen ja jopa jonkinlainen mässäilykin on lempiasioita ja harrastan sitäkin tarvittaessa.
Ruuan laitto sekä siitä saatu nautinto on hyvä ja toimiva tapa, kohtuudella tottakait, senhän nyt tietää kaikki vähänkin valistuneet ihmiset......eritoten me elähtäneet ja viksut naiset! Senkun lopetat tyystin, niin hukka kyllä perii alta aikayksikön.
 Tätä lempiasiaani tulen jatkamaan, koska totutuista tavoistani en halua luopua kovinkaan helposti.


Tässä sitten  näitä joitakin lemppareita ja useita jäi  varastoonkin.

Suurin osa on jo haastettu tähän joten jätän nimet pois! Mutta toivon tosissani. että joku ottaisi ehdottomasti mallia ja listaisi näitä aisoita. Koska meillä kaikilla viellä toimii tämä luonteinen tirkistely ja uteliaisuus kaikkea mielenkiintoisia asioita kohtaan. Jos ei joku tätä tunnista, kokeilkaa hyvänen aika, tämähän laji senkuin paranee tässä juoksussa!
Tässä on minun mielipiteeni jonka jaan kyllä mielelläni blogikavereitteni kanssa.....;)

lauantai 26. tammikuuta 2013

INNSBRUCK ON ITÄVALTAa.......



Tämä maa tuli varsin sopivaan aikaan mulle, Itävalta ja kaupunki Innsbruck! Asuin siellä noin parin vuoden verran 1968-lähtien, Saan tästä maasta eläkettä ja kun eläkkeet nousivat sen 1.8% niin lähettävät  sieltä virallisen kolme sivuisen ilmoituksen, josta yksi osa on täytettävä ja pantava 6 vkon sisällä sinne takaisin. Jotta se eläke sitten pyörisi niillä tiedoilla seuraavaan korotukseen asti.

Menin Kelaan, koska siellä se hoidetaan ilmaiseksi, pakko olla virallinen notaari tms. joka todistaa kirjallisesti sen että minä olen minä. Nyt joudun kylläkin ite neuvomaan ja kääntämään kielen jotta virkailija osasi sen oikein täyttää. Toimihan sekin ja lopuksi pyysin sen kansainvälisen leiman siihen oikeeseen kohtaa.
Eivät lähetä sieltä Wienistä palautus kuorta, joten osasin sen jo valmiiksi kotona täyttää. Laitan aina erikoismerkit ja jonkun hassun tarrankin siihen, luulen sen huvittavan meitä kaikkia. Uskon, että kummassakin päässä  tämä kirjeen vaihto hymyilyttää! Kumpikohan sen ensin lopettaa, tämä kun EU-n virallista yhteistyötä. Niin toimitaan niin kauan kun kynä pysyy hyppysissä!



Vähän sen puoleen kyrsii, kun taas meni se eläkkeen lisäosa kertaheitolla, tai oikeastaan  koko puolen vuoden korotus. Postimaksu kun oli 1.40€. Sain eläkeseen korotuksen 0.20€/kk.
Työeläkettä en sieltä saa, vaan se 11.34€/kk tulee siitä kun asuin siellä ja mulla oli oikein sos.tunnisteet ja kaikki koska olin siellä kirjoilla. Oli virkapaikka joka liittyi vahvasti Italiaan, siellä hommia tein, pienellä palkoilla. Sen näkee jo tässä kuvasta, koska mulla on Pirkolta peritty vanha kolttu päällä. En muista olisiko mitään uutta ostellut itselleni näinä vuosin.  Koska ne roposet meni toisaalle, lähinnä junalla matkusteluun Itävallan ja Italian välillä. Aiheesta olen kyllä jo aikaisemminkin jossain kirjoituksessa maininnutkin, siis tästä eläkkeestä.



Asuin  ja tein töitä vanhassa kivilinnassa!
 Oli mulla muuten toinenkin mekko, Marimekon kankaasta! Kuvat tehtiin sen ajan huonolle paperille, mutta jotain sain esille siitä rusehtavasta kuvasta. Tämä työmesta oli se josta opin parhaiten ne tulevaisuudessa tarvittavat opit kansainväliseen etikettiin ja ruokailuun. Työpäivät olivat pitkiä ja työn täyteisiä. Viikossa oli yksi vapaapäivä, plus puolikas joka oli useimmiten keskiviikon iltapäivä. Eikä ne viraliset vapaat toimineet läheskään aina niinkuin olisi pitänyt. Jos oli pippaloita niin silloin tehtiin töitä, eikä meenattu. Tätäkään aikaa en missään nimessä vaihtaisi pois!!



Lisäansioita sain kun avustin elokuvan teossa. Tunnettu Brittiläisen elokuva firman henkilö kun "löysi" minut kahvilan tuolilta....heh!  Kahvila oli muuten arvostettu Maria-Teresia, Innsbruckin pääkadulla, johon kuului myöskin luxus hotelli! Siinä asui silloin tämän kuvan komistus joka tunnetaan myöskin nimellä Dr. Zhivago! Hän oli  näyttelijä kollegani, salinette tämän kuluneen sanonnan....heh-heh! Toinen pääsosan vetäjä tunnetaan nimellä Michael Caine, en siis ollut ihan harrastelija piirissä pyörimässä. Näin jälkikäteen harmittaa kun olisin saanut parempaa palkkaa ja vaativampaa osaa, jos olisin  hallinnut jonkinlaisen elikoiten tuntemisen, lähinnä hevoset ja välttävän ratsastus taidon!  Filmi oli historiallinen draama.

 Olisin voinut jatkaa elokuvan tekoa Englannissakin, en tehnyt sitä, koska henk.koht. asiat eivät sitä sallineet. Eipä juuri suurempaa haluakaan ollut jatkaa sitä, koska koin ja näin sen mitä halusin ko.asiasta tietää. Varsinainen työsopimus oli päällä ja mies oli suorittamassa asevelvollisuutaan heti rajan takana Italiassa joka kesti silloin kaksi vuotta.

 Pientä selvennystä siihen miksi olin siellä asumassa ja älyttömän pitkiä ja raskaita työrupeamia tekemässä. Nuorena kun jaksaa ja kun sitä motiivia oli, eihän nämäkään opit ja vuodet turhaan kuluneet. Päinvastoin pystyin käyttämään näitä erinomaisia saatuja taitoja  ja hyödyntää niitä tulevina vuosia....ja edelleenkin!



Mies, tai poikahan se oli vielä silloin, kun näin kaukaa sitä kattoo, oli Alppijääkäri. Koska oli Italian Dolomiiteilta kotoisin ja varsin sporttinen, joten valinta oli sitten se! Jääkärithän tunnetaan yleisesti vahvana ja vaativana armeijan osana!
Mulla noi riijuu matkat ovat oikeastaan aina olleet aika pitkiä, vissiin sillä vuosia kestäneetkin....;)
Alppijääkäri sai siirron loppuajaksi Roomaan. Hänhän ei asevelvollisena saanut ylittää oman maan rajoja, joten minä se tein! Veljeni perheineen asui samoihin aikoihin Torinon liepeillä joten poikkesin  aina sitä kautta kun juna vei sinne Roomaan. Kaikki tiethän vievät Roomaan, myöskin rautatiet totesin!
 Armeija ja sotilaat ovat aina kuuluneet jollain tapaan elämääni, lähinnä
 siis jo perinteet velvoittavat, sanoi isävainaakin !

Näinhän tässä kävi kun selailin vanhoja valokuvia ja kuvasinkin niitä uudestaan samalla.  Pieniä paljastuksia, mutta aina pitää jättää jotakin arvailujen varaan. Saatan ohimennen kirjoituksissani mainita jostain tapahtumasta ja myöhemmin sitten tarkennan niitä, niinkuin tässäkin tapahtui. Elämäni kyllä jatkui samaan tapaan ja tyyliin, mutta vain kohteet vaihtuivat.
 Ennen Itävaltaa ja Italiaa asuin neljä vuotta Saksassa......;)