....VALSSI SOI HILJAA SOI......

Vuodelta 1965 otettu kuva, olisikohan silloin ollut lentokenttä Seutula/Helsinki nimeltään!?

Rakennus oli pitkä parakki puusta, mutta toimiva hyvin ainakin minun tarpeisiin, olin lähdössä Saksaa, ekalle ulkomaan työpaikalleni.

Näytän vähän haikean oloisena vai liekö mietin, että nyt sitä sitten mennään, suoraan sanoen kohti tuntematonta.

Ajattelin vissiin vanhempiani jotka olivat minua saattamassa Helsinkiin asti koska olin vähän miettilään oloinen!?

Olin meistä lapsista nuorin ja nyt se viimeinenkin sitten lentää pesästään.....

Tottakait olivat  tietoisia olleet näistä suunitelmista, koska alaikäisenä tarvin työlupiini vanhempieni suostumuksen. 

Meillä perhepiirissä luotettiin ja kunnioitettiin sekä tottakait myöskin kannustettiin tulevaisuutta koskeviin päätöksiin.

Tämä pieni tiivistetty selitys kuvasta.......mutta kun oikein tarkastelin kuvaa niin huomasin erikoisia yksityiskohtia!

Pitkät lakatut kynnet oli omat koska ei kait silloin mitään tekokynsiä ollut yleisessä käytössä.

Sitten tämä upea desing hopeinen sormus isolla kivellä, joka sain työpaikaltani kiitoksena lähtiäiseksi mukaan!!

Olin töissä apteekki-ja kemikalitavaroiden tukkuliikkeessä, oikein konttori hommissa ja illat opiskelin kauppakoulussa, sen koulun todistusta en ole muuten tarvinnut koskaan, saatikka näyttämään töitä hakiessa.......

Konttori hommat olivat siihen aikaan varsin hienoja olevinaan mutta en sitä oikein silloin halunnut ottaa tulevaisuuden työkseni.....ihmettelen nyt miten noilla kynsillä oikein kirjoitin koneella!?

Nyt ihmettelen sitä, että miten noilla kätösillä tehtiin niitä mun tulevia töitä, olinhan menossa kovaa kyytiä ulkomaille hotelliin kerroshoitajaksi.....elikkä huoneita siivoamaan ja vessoja pesemään.

Sitähän työtä en aristanut yhtään lähtiessäni ja tiesin pärjääväni niissäkin hommeleissa, pieni punainen sanakirja työpuvun taskussa.

Käytännön kielen opin joutusasti ja sen myötä pääsin jo pari askelta ylöspäin nk.olin suunitellutkin ja työ helpottui huomattavasti.

Tässä sitten "heipat" ja kohti uusia haasteita!

Tuskinpa silloin ei edes tullut mieleenkään mikä tulevaisuus olisi edessä. Olin kyllä ajatellut opetella muutaman uuden kielen työn ohessa ja suunitelmathan kyllä toteutuikin monin kertaisesti!

.......päivitin nykyisen naamani, että tyytyväisenä muistelen mennyttä aikaa ja elämääni.....ja olen kiitollinen siitä ajasta jota olen saanut elää omien suunitelmien/mieltymyksien mukaisesti ja onnistunut siinä......:)

SANARIESKAA KERA KUKKASTEN !

Valkoakasian kukat hehkuivat toukokuussa Budapestissa, vaikkakin kuvan olisi voinut ottaa vähän harkitummin.

Sihti osui tämän puun koristuksiin, vissiin olivat vanhoja jouluvaloja vai liekö sitten hämärän tultua syttyvät, mene ja tiedä !?
Tiuhaan oli sähköjohtoja lamppuineen puun runkoihin kietaistu.

Kotinurkilla tämä kirkko ja puisto on, mutta kun en pahemmin näillä raitilla pimeisiin aikoihin kuljeskele, niin tietämätön olen puitten valoista.

Kari Hotakainen oli viimeisen Unkariksi käänetyn kirjansa mainosreisulla ja Kari Lumikero oli loistava tentaaja hänelle.

Tilaisuus aloitettiin mielestäni mukavan leppoisasti, piti pikku esitelmän Kari nimestä suomeksi tämä toimittaja Kari ja tulkki hoiti sitten paikallisen kielen taitaville koko liturgian.
Meitä Suomalaisia oli sellainen pari kourallista siellä kuuntelemassa ja kommentoimassa, suurin osa oli paikallisia, sali oli tupaten täynnä, Hotakainen tunnetaan siellä kirjoistaan.

Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen tilaisuus ja jopa lupsakka sanoisin. Tuli mieleen ne aiemmat kirjailijoitten tapaamiset ja niihin liittyvät puheet ja pakinat joissa olen ollut ja hivenen vaivautuneen väsyneenä istuskellut!
Kirjailija oli pitkä totinen mies, sarkastisen huumorin tekijä ja selväsanainen puhujanakin jota kuuntelin käsi poskella, koska tarkennan kuuloani..... tavalla jota käytän nykyään, koska toinen korvanihan on lähes umpikuuro!

Sofi Oksasen olen jättänyt parikin kertaa väliin en vähättele häntä kirjailijana, vaan kun en hyväksy hänen yleistä nälvimistä hänen omasta synnyin-ja koulukaupungista Jyväskylästä!
Syynsä  lieneen hälläkin siihen, samoin kuin minullakin on ilmoittaa oma kantaansa, olipa se myönteinen vai kielteinen!

Yllätys kukkasia on mukava saada!

Lähikaupan kassa ojensi minulle ison puskan ruusuja, kun olin ostokseni maksanut.  Piti oikein tarkistaa oliko ne tosiaan minulle tarkoitettu.....olihan ne ja toivotti niillä "hyvää päivän jatkoa"! 
Kolmetoista kappaletta niitä oli, pariton luku niinkuin kukkasia nipussa pitääkin olla.

Tuolla maailmalla  huomaavaisuus saattaa minut yllättää edelleenkin ja kun niitä jaetaan mitä erikoisimmissa paikoissa ja tilaisuuksissa......totesin sen tällä viime reissullani Unkarissa.....:)

SIIRTOA PAIKASTA TOISEEN !

Ihan varmasti en tiedä olinko se minä joka auttoi tässä kesän tulossa!

Tarkoitus oli kyllä sitä kevättä avittaa ja ottaa Unkarista lähtiessä mukaani kun nousin reilu viikko sitten Suomeen menevään koneeseen.

Ulos kun vilkaisin niin kyllä se kesä on täällä Jyväskylässä.....:)

Kuukausi meni joutusaan ja suurin osa ajasta meni siihen kun pyörin ympäriinsä huushollissa ja mietin millä täytän matkistani.....kun piti sitä hommaa nimen omaan tehdä!?

Puntarin oli lattialla kun vähän väliä tarkistin laukun painoa, että paljonko jaksan kantaa mukanani!?

Käytän aina tuolla maailmalla yleisiä kulkupeliä, muutama rappunen kyllä menee matkatavaroiden kanssa, vaikkakaan ei nyt ihan tanssien sekään hoidu.

Päivän ennen lähtöä päätin roisisti, että tämä tyttö kyllä käyttää kerrankin pirssiä ja hurauttaa sillä lentokentälle.

Helpotus oli suuri päätöksen jälkeen ja pakkasin laukun niin täyteen kun sinne mahtui kamaa.

Hyvät/uudet kesä jutut päätin  sinne laittaa ja talvi/syyskamat haen joskus syksyllä sitten tänne!

Olin jo parilla edellisellä kerralla pussi kaupalla saanut kiertoon kaappien täytettä ja yhäti sitä löytyy komeroista ja laatikoista ylimääräistä ja käyttöön kelpaavaa kamaa. 

Suomikoulu pitää nyt viikon lopulla myyjäiset lähetystössä ja sinne sain onneksi hyvää tavaraa myyntiin ja jos ei kaupaksi mene hoitavat ne loput sitten eteenpäin!

Hyvät ihmiset kun osaavat hoitaa ja hakea kotona näitä juttuja ja toimittaa eteenpäin, olen siitä kiitollinen.....:)

Niin paljon kyllä olen edelleenkin näitä pula-ajan ihmisiä, etten raaski suoraan roskiin viedä. Jos jotain sinne siellä laitan, niin siististi ja näkyvästi roskiksen päälle. Siellä kun toimii hyvin tämä "tarkistus" moneen kertaan ja kaikki vähänkin käytävä/syötävä löytää aina uuden omistajan.

Korutarpeita ja valmiita tekeleitä toin reilut kolme kiloa ja saman verran taisi jäädä sinne, seuraavan kertaan. Punnitsin ihan tarkoituksella, koska tiesin että metalli ja lasi kyllä painaa!

No, sitten ensi viikolla panen niitä valmiita kirppismyyntiin, kävin jo pöydän varaamassa....että tämmöstä kiertoa sitten täällä.

Ostan, teen ja myyn sitten eteenpäin "aseveli" hintaan koska toivon, että muutamalla kolikolla saa sitten jokainen halukas koristaa itseensä oman mielen mukaan.... 

Yllä olevan setin olen joskus tehnyt ja sitä en vie kirppiksille, koska kesäkoruiksi haluan värikästä.

Nämä korut näpersin uusista tarvikkeista, yleensähän tuunaan, siis kierätän näitä korutarpeita.

Jotkut välihelmet sekä korumetalli osat ja pujotukseen käytävä vahalanka on lähes aina uutta tai ainakin erittäin käyttökelpoista !

Sireenit kukkivat jo huhtikuun puolessa välissä Budapestissa......:)

VALMIINA - PAKOILLAAN ja antaa lentää !

Tämä on mustepullo, josta loppui muste ja se tarkoittaa sitten sitä, että lopetan muutamaksi viikoksi kirjoittelun!

Tarkoitus on näinä päivinä lähteä tarkastelemaan josko olisi jo kevät tänne tulossa!?

Jos tapaamme niin joudutan kyllä sitä sitten tänne päin kiireiltään, ettei tarvis suoraan talvesta kesään mennä.

Millään kovalla viiliksellä en ole sinne menossa, koska täälläkin olisi tekemistä,

vaikka sielläkin olisi kaiken maailman hommia.

Tauluja en maalaa, olen jo viime reissulla laittanut pensselit naulaa, mutta joitain lajitteluita olisi niittenkin kanssa tehtävä.....

Täältä pääsee hyvin Vantaan lentokentälle bussilla suoraan ja käytän tietysti niitä.

Yökyyti on kätevä, vaikka en oikeastaan osaa nukkua matkustaessa mutta jokinlaisessa horroksessa kyllä olen ja kuuntelen radiota napit korvissa. 

Aamulla sitten lento ja kerkeen kentällä rauhassa aamukahvit lisukkeineen napata. Nykyisinhän näillä lennoilla ei ole enää mitään ruokailua, siis lipun hintaan kuuluvaa.

 Rahalla tottakai saa ostaa koneesta!

Tämä Budapestin väli kestää noin parisen tuntia on lyhyt ja mukava lento kaikkiaan....paitsi jos joudun keskellä istumaan kahden lihavan ihmisen välissä ja sitten kun meitä on kolme samanlaisia pullukkaa siinä vieretysten.....niin arvaapa, toivoisinko lennon loppuvan mahdollisimman pian!?

Naiset kyllä yrittää istua mahdollisimman pienenä, mutta ukkelit istuu sakarat levällään ja lukevat  sanomalehteä.

Tai sitten laittavat silmät kiinni ja kuorsaavat ja parhaassa tapauksessa se pää retkahtaa mun päätä/olkaa vasten!

Moikka ja kuulumisia sitten noin kuukauden päästä.....:)

HYVÄÄ RUOKAHALUA !

Huomasin, että aika harvakseltaan olen tänne laittanut omia tekosiani ruuasta, taitaa olla ihan toinen kuva, se ensimmäinen oli mustikoista ja talkkunasta.

Tästä sen huomaa, että silloin kun teen jotakin ja jopa taltioin sen.....niin onhan se oltava jotakin ja yhteys näistä löytyykin siihen vanhaan hyvään Suomalaiseen  perus ruokaan!

Kun ja jos rupean kukkoa kokoamaan niin sen teen omalla tyylillä ja mallilla, samoin kun karjalanpiirakat!

Oli muuten sen verran aikaa mennyt viimeisen kukon tekemisestä, että mietin sitä taikinan tekoa, että laitoinko viimeksi hiivaa vai en!?

Luultavasti laitoin koska halusin tukevan leipäisemmän  taikinan joka hiivan kera siihen loppu tulokseen  pääsisin, jota mielessäni ajattelin.

Vesi, hiiva, vähän suolaa, pääasiassa ruisjauhoista sekä muutama kourallinen vehnää mukaan. Suurimman osan taikinasta kippasin jauhotetulle leivinpaperille suoraan, loput säästin päälyseksi.

Siinä sain kätevästi tehtyä oikean kokoisen pohjan ja huomioin reunat, apuna käytin kaulinta.

Nostin papereineen päivineen n.20x30cm uunivuokaan, tasapaksuisen kukon paistoaikaa saa hupenemaan aikakin reiluilla tunnilla, perinteinen kukkohan tarvis ainakin sen viitisen tuntia.Tämmösessä kilo muikkuja ja puolisen kiloa raitaläskiä,  näihin piisasi se nelisen tuntia, viimeinen kolme varttia sähköuunissa meni jälki lämmöllä ja mehevän maistuvaa siitä syntyikin. Tulikin kesken reseptin selitystä jo muutama sana lähes valmiista paistoksesta....siis takaisin asiaan jotta järjestys säilyisi!

Taikina kaulituna  ja taputeltuna uunivuoassa ja siihen ripottelin muutaman kourallisen riisiryyniä   pohjalle jotta imee sen liian kosteuden kaloista, muikut ja läski sisään ja taikina katto lopuksi päälle.

Kohtalaisen kuumaan uuniin tunniksi ja sitten löyhennetään lämpöä loppuajaksi.

Voitelin sitä muutaman kerran pelkällä vedellä, koska olin sen syömiseen varannut kirnuvoita!

Yritin sitä tekelettä jäähdyttää aikani, koska se jäähtymisen tarkoitus on tasata sitä makua.....vaan ajattelin kumminkin jonkun tovin jälkeen ottaa kulmapalan erikseen jospa vaikka nopeuttaisi sitä loppu huipentumaa sopivan haaleaksi. Minun kun teki niin mahottomasti mieli jo maistella, niin miksipä en toteuttaisi sitä !?

Nämä kukot ja toisetkin tutut pitkän kypsentämisen vaativat perinne ruuat olisi tottakai vaatineet sen kunnon puu-uunin ja yön yli kypsentämisen.

Mulla kun on vain kerrostalon sähköuuni, mutta toimii sekin erinomaisesti  näissä mun nykyisissä ruuan teko asioissa.

Ihmiset pitävät jotenkin itsestään selvyytenä, että me ammattilaiset elämme kaiken maailman herkuilla kotonakin!? 

Minulla se ei ole toiminut koskaan, olen lähes aina erottanut työn siviilin toisistaan.

Keittiömestari tekee työnsä työpaikalla ja kotona syödään mahdollisimman yksinkertaista.

Joskus kyllä tulee mieleen, että pitäisiköhän kokeilla sitä tai tota jota olen joskus tehnyt, vaan useimmiten jätän senkin tekemättä.

Tämä muikkukukko oli kyllä hyvää sitten seuraavana päivänä kun herkuteltiin sen kirnuvoin kanssa.....maku oli rauhassa herkistännyt koko leipomuksen ja seuraavaksi teen sitten kait lanttukukkoa!

Milloin, en tosiaankaan tiedä, vissiin syksyllä kun ilmat kylmenee ja uutta satoa on saatavilla.

Kattaus ei ole  suinkaan perinteinen, vaikka olisin kyllä sen  saanut omilla kamoilla hyvinkin aikaseksi.

Ei ollut kukkokaan sitä ihan perinteistä ei edes patakukkoa, vaan nykyisessä ns. lasagnea astiassa valmistettu, mutta maku oli samaa ja helppo tehdä annos paloiksi, oikeassa kukossa päältä aukasuun käytän puukkoa ja  tälle piisasi leipäveitsi.

Valmiin leipomuksen palasen kanssa  kuvassa on  ryyppypikari koska oli kalaa niin ruokaryyppy olisi kenties ollut  kohillaan ja sitten vesilasi, aterimet ovat perinteiset kalalle ja kannellinen lämpöastia muikkupiirakka palalle!?

Tämä kattaus oli vanhoilla Venäläisillä kamoilla toteutettu ja olivat pelkkää kulissia mutta joskushan mun niitäkin käytettävä.....en muuten käyttännyt niitä syömisen /juomiseen, kuvauksen jälkeen siirsin ne takaisin piirongin sisälle ja ovi kiinni.

Minä käytän  arkisin ja pyhisin kotona yksin ollessa  lähes aina pelkkää mikrokippoa ja samaa mukia maitokahvin ja veden juomiseen.

Muutaman kerran olen huvikseni kyllä kattannut ihan viimeisen päälle asialliseti, mutta nythän  tämä tapaus on onnelliseti eläkkeellä.....tästäkin huolimatta on kyllä sanottava, että tykkäsin työstäni  kuin hullu puurosta silloin aikoinaan......;)

VALOA PÄÄSIÄISEEN 2016 !

Ihan hyvä on joskus ajatella ääneen toistenkin seurassa!

Harrastan kyllä sitä, välillä tietoisesti tai sitten ihan vahingossa, mutta kuten sanotaan, että ystävän kanssa voi ajatella ääneen.

Tämän upean kattolampun edellinen omistaja teki 

muuttoa uuteen ja pienempään asuntoon ja ihmetteli myöskin ääneen hän  sitä jotta kattoja on liian vähän ja lamppuja liikaa!?

Kattolamput mulla oli kondiksessa ja tyytyväinen olen niihin, mutta eteiseen pitäisi saada uusi.

Tiesin  oman lampun sellaiseksi, että jos katsoin liian pitkään sitä varjostinta, niin voisi jopa pirstoutua saman tien.

Keittiössä mulla oli samanlainen ja kolautin sitä ihan varovasti ja tuhannen nuuskana oli lattialla saman tien. 

Materiaali oli jotain kovaa muovia ja vissiin sitten ajan kanssa herkistyy jopa lempeälle kosketukselle.

Mainitsin siitä eteisen valoista niin tokaisi, että häneltä saan......vähän olin innossani, koska tykkäsin siitä kaunista pienestä lampusta joka oli kuin nakutettu mun eteisen uudeksi valoksi.

No, siinä sitten kävikin näin, että antoikin tämän ison salin kattokruunun. En voinut olla ottamatta, vaikka olikin kolme kertaa kookaanpi kun se eteisen valon pitäisi olla!?

Aikansa se oli laatikossa jonka olin käärässy mustaan jätesäkkiin ja narulla ympäriinsä kiinni jotta oli turvallista se kotiin  silloin tuoda.

Olkkarin nurkassa se oli syksystä saakka, kun sitten viimein päätin sen kunnostaa, nippeli nippeliltä!

Työhän oli semmoista josta tykkään, joka helmen ja metallikoukut tarkistin ja pyyhin. Korun tekoon käytän  kaiken laisia työkaluja, pitkänokkaiset pihdit toimii siinä hommassa hyvin.

Messinkkiosat saivat osakseen hammasharjan käsittelyä, mutta ilman tahnaa tietysti!

Lamppuun piti saada korjausteline joka olisi sopivasti työkäsien korkeudella ja vakaa, sillä pudota tai kaatuminen ei olisi tehnyt hyvää näille jo aikansakin eläneelle killuttimille.

Käänsin ison ja tukevan kristallimaljakon ylös alaisin siitäpä syntyikin oiva aputeline!!!

Ihan ajan kanssa tein tätä hommaa isommalla ruokapöydällä, jonka olin peittänyt vanhalla vahakankaalla.

Sanoin siskolleni, että nyt olisi oikea kattovalo sun makkariin....koska sillä oli sellainen pieni kohdelamppu edelliseltä omistalta siellä katossa.

Lisäsin varovasti, jotta voisi kyllä valita mun makkarin lampun tai tämän jota kunnostin....kummastakin tykkäsin itse joten hällä väliä kumman ottaa, kunhan suvussa säilyy....;)

Koska jompikumpi oli saatava kiertoon, otti tämän kuvissa olevan ja hyvin muuten sopikin sinne.

Kävin tarkistamassa asian kun olivat sen sinne kattoon sen laittaneet.

Onnekseni mun ystäväpiirissä toimii hyvin tämä kierrätys, olipa kyse lähes mistä vain. On opittu kysymään toisilta, että tarvitko......olipa se asuista, syötävästä, astioista, kankaista, langoista, siis kaikesta jokapäiväsistä asioista! 

Lähimmäisen apuakin on kierätetty....tarpeen mukaan, minä joka en pysty kunnolla edes tikkaille nousemaan kun eka ja toka askelmille, niin sitten semmoista nousu-ja kurotusapua otan ilolla vastaan!

Valoa kevääseen ja rauhaa pääsiäisviikolle kaikille toivotan!

PIINAPENKISSÄ n.60 minuuttia!

Tämän kauniin ison lasihelmen siivittämänä, päätin aukaista sanallisen arkkuni!

Varovasti nostin kantta ja kurkkasin sinne, jospa vaikka löytäisin edes jonkinlaista asian tynkää, mistä syntyisi tarinaa....

Jotenkin hakusessa tuntuu olevan, kurkistin kalenteriin ja sieltä löytyikin huomiselle muistutus.

Heti aamusta klo 8.45 hammaslääkäriin, anoin aamuvuoroa, ettei menisi koko päivä odotteluun ja kellon ajan tarkisteluun!

Huomasin ettei hammaslanka luista sujuvasti noitten ylä-etu-oravan-hampaitten väliin. Mulla on sellainen pieni paikkauksen kohta sisäpuolella ja sieltä se vika löytyikin, ei ollut oikein kunnolla kohillaan enään.....kylläkin jo vuosia toiminut kiitettävästi ahkerassa työssä. Varsinaisen pureskelun toimittaa ne sivuhampaat, vaikkakin joskus en muista sitä pureskelun tärkeyttä. Ahneena ja muka nälissäni nielaisen palaset saman tien, siis mikään varsinainen kulinaristi saatikka ruuan nautiskelija en sitten ole....;/
Eiköhän ne etuhampaat ole kaikista kovimmalla käytöllä, ainakin mulla kun aloin  asiaa miettimään.

Otti ja poisti sen kuluneen paikan ja pani väliaikaisen paikan ja nyt se sitten tehdään uuteen kuntoon.

Yllätykseksi löytyi pieni alkava reikä, en muista enää mistä hampaasta oli kyse! Eikä tarvis muistaa, onhan siellä se apulainen joka kirjoittaa tohtorin sanelun ylös ja sitten seuraavalla kerralla otetaan asia puheeksi ja korjataankin saman tien.

Vähän hämmästyin ja nolostuinkin, koska kyllä tämän ikäisen ihmisen pitäisi osata hoitaa näitä harvassa olevia hampaitaan jotka kuuluvat vielä siihen omaan alkuperäiseen kalustoon.

Uusia reikiä ei kylläkään multa ole löytynyt aikoihin, vanhoja paikkoja kylläkin korjailtu.
Olen saman hammaslääkärin tuolissa istunut ainakin parikymmentä vuotta, ehkä jo kauemminkin, niin on helppo sinne mennä. Vastaanotto on tämän saman kadun varrella, että sekin toimii hyvin. 

Olen kenties joskus maininnut  jonkinlaisesta hammaslääkäri pelostani!?

Lapsena ja nuoruudessani oli tosi vastenmielistä sinne  yleensä jopa mennä, olen kerran aikaisenakin lähtenyt odotushuoneesta käpälämäkeen kun kuulin porakoneen inhoittavaa vinkunaa.
Sitten tien toiselta puolelta  puhelinkopista ilmoittanut, että karkasin, mutta tulen kyllä kohta takaisin.....kunhan tokenen!
Huomio, siitä on kauan  aikaa, koska jouduin soittamaan yleisestä puhelimesta, eihän silloin vielä ollut mitään kännyköitä edes olemassakaan. 
Sitä mun outoa käytöstä ihmeteltiin puolin ja toisin, koska tietoisesti en ole oikeastaan missään asiassa arkajalka saatikka  säikky.

Tämän lajin ongelmat mulle tuli ekasta hammaslääkäri reissustani, onnekseni olen osannut sen selättämään ajan kanssa!

Nykyisinhän ne pelit ja vempaimet ovat semmoisia, että tuskin huomaa olevansa kunnon käsittelyssä.

Siellä mun hoitolassa on radio auki hyvin hiljaa taustalla ja onneksi aparaatti on vasemmalla puolella, että kuuntelen sitä suu auki koko session ajan.....oikean puoleinen korvani lopetti kuuntelun muutama vuosi sitten. Nykyisin en edes muista sitä, että olen puolikuuro, tulen kyllä toimeen tällä yhdella toimivalla  korvalla.

.......pärjäillään.....;)