Tarpeeliset huilimispäivät.

 Näitä tulee joskus ja silloin viihdyn  kotosalla, hiippailen hissukseen, rappusia en pysty käyttämään! Nivelrikko polvissa on semmoinen kaveri, että on aina mukana, niin kauan kun viimeinen kyllästyt siihen ja luovutat. Tarkoittaa sitä, että vaihdat sen uuteen, tekoniveleen. Vähän nk.ennenvanahaan kun  niitä poikaystäviäkin oli olemassa ja jos rupes kyllästyttää tai suoraan sanoen tympimääkin jotkut kanssakulkijat, sen pystyy korjaamaan. Aina ne kelpasivat  toisille, eiku kiertoon vaan, vähän käytetyt ja melko hyvin pidetyt, mutta silloin toki tarpeellisetkin leikkikalut ne siirettiin eteenpäin  kanssasisarille, hetkistä iloa tuottamaan. Tulipas taas kovaa tekstiä "perusvanhaltapiialta" jonka ei pitäs tietää näistä asioista mitään. Enpä kokemuksestani kirjoitakkaan, isot tytöt ovat keskenään kuiskaileet ja olen salaa kuunellut, siintä taas nämäkin jutut tulla tupsaht näkyville.
Polven nivelinen kivuista oli siis kysymys, se hiljentää sitä ylenmääräistä rappusten kulutusta. Onneksi ei kovin usein, koska olen oppinnut varomaan ja muistan huilia tarvittaessa. Paikkoilleen joskus pysäyttää, niinkuin nytkin, ainakin muutamaksi päiväksi. Ei suuremmin haittaa kun kotonakin on tekemistä. Läppäri on edessä sen kanssa hujahtaa aika joutusasti. Vara ruokavarastoa on aina komerossa ja pakkasessa, osaan varautua näihin kaupassa käynti taukoihin, senkin jo kekemuksesta oppineena. Joten siinäkään ei tule suurempia yllätyksiä.
Lääkärini kanssa olemme puhuneet korjausleikkauksesta. Yhteisymmärrys meillä on siintä, että jos vaiva ja kipu haittaa päivittäistä elämää huomattavasti, niin leikkausjonoon ja nivelien vaihtoon. Minulla on onni ollut omalääkärini kanssa, loistava nainen, tunnemme jo vuosien ajan. Ei tarvi selitellä, mielistellä taikka valehdella koska luottamus on puolin ja toisin, olen tästä kiitollinen.
Pientä ja vaatimatonta on nämä minun sairaudet, joista yritän kohtuudella toitottaa. Eikä ne muuten parane sillä, että alati rasittasi ympäristöä jatkuvalla turhanpäväisillä luulotautisen höpinöillä. Ratkomme porukoissa kylläkin melko usein iän tuomia vaivoja ja kolotuksiamme, mutta tyyli ratkaisee. Tämänkin asian voi aloittaa ja esittää monellla tapaa, ja omista sairauksista puhuminen auttaisi kenties myös kuulijain ongelmiin. Toteaisi ja hyväksyisi, että ai näistähän voisikin avoimesti kertoa, kas kun se olisi helpotus meille kaikille. Olen avoimuuden kannalla,koska olen nähnyt mitä siintä seuraa kun kantaa yksin tykönään niitä asioita jotka helpottuisi puolella jos sen jakaisi toisen kanssa!
Joku sen ymmärtää ja toiset eivät edes halua kokeilla, että toimisko se käytännössä myöskin heille!?

Bloggeriini tuli se laskuri!

Nyt se on siinä etusivulla, mun siskoni Pirkko laitto sen, visiin inisin tarpeeks kauan. En muuten tosissaan osannut itte sitä saada näkyviin, koska en ymmärrä yksinkertaisesti niitä, muka helppoja ohjeita joita oli mahoton määrä tyrkyllä. Paljon on sellaisia sanoja tämän vehkeen sisällä, nimenomaan ohjeissa ja kaikenmaailman neuvojilla,että oli pakko nostaa kädet ylös. Mulle oli uutta kaikki tässä koneessa olin  ulkona ku lumiukko, näin kansanomaisesti sanottuna! Oli opeteltava kokonaan uusi kieli, se NETTIKIELI, osaan jo muutaman sanan, muistankin, mutta en tiedä mitä ne tarkoittaa, että höh taas! En ole ihan hölmö, kun saan kumminkin kehuja ja hyväksyntää, johtuen luultavasti siintä kun päätin että kyllähän multa löytyy asennetta. Totta mooses löytyi, aina on löytynnyt kun sitä on tarvittu. Se vain oli kadoksissa nk.mäkihyppäjillä hyppy, mutta korjaantui kylläkin jo parissa päivässä, tutustuttuani tähän ihmeelliseen nettimaailmaan, huomasinkin sen mielenkiintoiseksi. Tunnustettava on, että se oli kiinostannut jo pitemmän ajan, mutta tuleva oppimis motivaatio oli vähän viellä hakusessa. Tiedonhaluinen kun olen, niin tässähän se olikin yksi erinomainen tie sinne!
Kyllähän Pirkko siskonsa  tuntee, että ihan kivan  lahjan osasi antaa mulle. Kun laitto sen laskurinkin etusivulle tänään. Ekaks ihmettelin että mitä silmiä siinä on rivissä ja viimeinen oli lumiukon näköinen, mutta se olikin numero 8, kaks palloo päälekkäin hämäs ensinäkemältä. Numeroita tulee lisää ja ne ymmärrettävissä, mun laskuri on persoonallinen, näköiseni, ja mieluinen, jostain syystä vain halusin sen.
Mitähän haluaisin seuraavaksi? Nyt on minun opittava niitä kuvia siirtelee ja onhan niitä toisiakin läksyjä luettava, "Open Offisissce"-ssa on paljon mielenkiintoista, siihen ei sai liikaa innostua koska sen jälkeen olisi saatava se kone joka sylkee papereita. Laitampa harkintaan, vaikka ensivuonna kenties!? Loppuvuosi on kiireinen ja tarkoitus on tehdä rästiin jääneitä hommeleita.

Haluaisin laskurin blokiini!

Sisareni Pirkko joka on vanhempi sekä tietysti viisaampi kuin minä, johtuen siintä kun on rauhallisempi ja maltto käydä koulujakin! Minulla ei ollut haluja saatikka asennetta niihin, mutta vähän vanhempana ja omasta halustani halusin oppia ammattiani varten. Teinkin sen ja sain hyvät paperit ja työpaikat olivatkin niitä mihin halusin ja pääsinkin. Päämääränäni oli arvostettu ulkoministeriön työpaikka, sen onnistuin samaan Yhdysvaltain ulkoministeriön palveluksessa keittiöpäälikkönä,  ns.virkapaikkani oli Venäjällä ja siellä hujahti viimeiset kahdeksan vuotta, mielenkiintoista työtä tehden. Siihen oli hyvä lopettaa työurani ulkomailla!
Tässä se aasinsilta. Vaikka laskuri onkin siellä profiilini puolella, haluaisin sen tähän etusivulle, en vaan onnistunut itse sitä talentamaan. No, Pirkkokin yritti täällä paikanpäällä kun oli, minä kaulapitkänä vieressä, pihisin ja puhisin, vissin se syynä ettei hänkään  löytännyt sitä oikeeta reittiä. Lammas niitulla löyty  se rouskuttaa ja määkii ku tarvii apetta, tykkään! Sano eilen, siis Pirkko eikä lammas, että voi vaikka osatakin nyt, koksaa ensin toisaalle sitä laskuria, sitten mun vuoroni. Minä tässä istun toimistossani, joka on keittiön ruokapöytä, tarkoitan tietysti  askareitteni  mestaa ja itte luonollisesti istun hyvällä=tukevalla tuolilla. Seuraan samalla toria sekä Yo-katua, joutessani painelen taas näitä mustia nappeja ja ihmettelen tätä elämää.

Muistitesti www-ssä!

Serkkuni-Aulin(nimi ei ole muutettu) kanssa juttelimme pitkät pötköt puhelimessa, teemme sen silloin sekä tällöin, koska meillä kummallakin on ne halvat sopimukset puhelinherrojn kaa, oiken sovittu. Muuten aika monella on tämänmoisia säätöjä laitettu kapulaan että voi puhua mielinmäärin, ja eikä maksa mitään. Mutta aina on muistettava se, että tarkistaa  kuka välittää ne puhelut jos on uusi kumppani toisessa päässä, ettei tule yllätys lisämaksuja. Sitten on se toinenkin edullinen yhen ecun päivä, sen maksat vaikka puhuiset putkeen tuntitolkulla. Sitä olen ihmetellyt kun jotkut aina ekas sanoo,"en voi nyt puhua kauan ku tulee niin kalliiks". Miksköhan ne yleensä sanoo vain sen ja lopettaa, en viittis itse edes vaivautua ettimään kapulaani, saatikka nimeä kelle kertoisin tän saman asia jo kuinka monetta kertaa taas uudestaan!
Niin Aulista, oli testannut netissä muistiaan, kun epäili, että jos ois jotain vikaa, kun pitää joskus miettiä joitakin asioita toisenkin kerran, ennenkuin hokaa, et näinhän se tais ollakin. Serkkuni kuuluu jo ikäihmisiin, joten en yhtään ihmettele jos näin käy, on viikon mua vanhempi, silloin saattaa eletyt vuodet jo tehdä niitä tepposia!? Ei mitään hätää, tulos oli hyvä ja pärjää ilman hoitolaa. Tietysti minäkin halusin kattoa omaa tulostani, etin sivut, löysin helposti. Sanatesti tuli ekaks, tiesin heti joutuvani jonninlaisiin vaikeuksiin, koska en muutenkaan muista asioita kun ne mulle sanotaan, jos ne ei ole tarpeelisia mulle, siis henk.koht. Tämä tarkoittaa sitä, että minulle voi rauhassa juoruilla, koska en osaa niitä taltioida mun pöntööni ja kertoa eteenpäin! Toisaaltapäin tämä on hyväkin asia!!Onneks ne kysy niitä sanoja neljästi ja kahdella viimosella kerralla vasta hokasin että on pakko skarpata ja onnistuin sittekin kohtalaisesti....höh! Seuraava oli väritesti, tiesin heti, että onkin ok mulle ja se menikin täydellisesti.
Tämä tarkoittaa, että olemme Auli ja minä hoksottimien kanssa ihan käyttökunnossa, vaikka luulimme että viimeinen käyttöpäivä on ohitettu aikoja sitten, sekä parasta ennen merkit on yhä edelleenkin voimassa.
Kunhan joku sen tajuis, en tarkoita tätä lähipiiriä, mutta kun vielläkin odotan sen valkoisen hevoisen (hyvä riimitys, noi "-oisen" kohdat, mun mielestä!) kavioiden kopsutusta, ei kuulu, ei näy ja minä tyttö se vaan kehrään ja kehrään. Kohta loppuu villat ja sentähden on toi lammas blokini sivulla jota pitää aina tarviitaessa ruokkia, että villat piisais tulevaisuudessakin, kun niitä kait tarvitaan!
Taas tuli salaisuus julki, moikka sukulaiset, ystävät ja ne kylänmiehet!

Viellä viikko elokuuta.

Kesä hujahti joutusasti se oli melkoisen kuuma! Suoraan sanotuna ei oikein sopinnut mun vartalolle, tuli monta rokulipäivää, mulla eläkeellä olon työmesta on istua kävelykadun puupenkillä. En missään tapauksessa ole yksin siellä, koska toisetkin kohtalotoverit ovat hokaneet että se on paras paikka täällä Jyväskylässä. Työaikani alkaa n.klo 10.00, silloin on oltava viimeistään Café Elosen ikkunan takana ja tarkistettava oiskohan Liisa jo siellä. Hän kyllä ruukkaa tulla jopa tunninkin myöhempään, Tuulan kaa talvella olemme aina ajoissa. Hän on kesällä paljon mökillä ja Liisa on taas talvet ulkomailla, siintä tämä liukuva työaika, oikeastaa he eivät ole kuin osa-aikasessa hommissa näissä mun kuvioissa. Luulen että se johtuu siintä, kun  ovat hivenen vanhempia kuin minä, mutta pakko on lisätä välittömästi, että häviän kyllä rutkasti jos tarkkaillaan meidän kolmen fyysistä olemusta. Tämä toteamus tuli laitettua tähän koska ovat aivan ihania ihmisiä, olemme ikämme tunteneet  ja myös sukulaisuus tekee ystävyydestämme ainutlaatuisen. Pirkkokin on joskus porukoissa, mutta pelkkänä kausityöläisenä, hänelläkin ne henk.koht.syynsä olla vain silloin tällöin mukana, koska on ulkopaikkakuntalainen(voiko olla noin pitkää yhdyssanaa!?).
Niin ja pienenä lisäyksenä on kyllä mainittava, että rahallista korvausta tästä ei tietysti kilise kukkaroon.
No, empä usko tokkopa kenenkään mielikuvitus tekis semmosta kepposta, että ajattelisit, että minä ajattelisin, että toisetkin sitten ajattelisivat, että mitähän tästäkin olisi oikein ajateltavaa...höh!
On täydenkuun aika, näkemisen arvoinen kokemus, nyt sataa vettä!

Kävin minäkin rippikoulun!

Tämä tuli mieleeni, kun olin nuoren ystäväni rippijuhlissa!
Olin rippikoululeirillä Karstulan Evankelisessa kansanopistossa. Leiripaikka, sekä rippi-isäni oli körttioloinen, melko ahdasmielistä, kaikkineen juttuineen 60-luvun alussa. Ihmettelen  näin jälkikäteen, etten saannut mitään ylimääräisiä traumoja koko hommasta, lähinnä uskostani ja kirkonihmisistä. Vissiin johtui kotikasvatuksesta jonka ymmärsin hyväksi myös uskon asioissa. Lapsuuteeni kuului, kirkot, pyhäkoulut, leirit sekä kerhot ja ne olivat aina mieluisia. Partio opetti myös paljon kristillisyyteen ja kunnioitukseen.
Kaikki perheestämme osallistuivat näihin silloisiin rientoihin, joten me lapset pidimme sen luonollisena jatkuvuutena. Paljon hyviä ja hauskoja asioita tulee mieleen, joista aikomukseni on viellä kirjoittaa, monenmoisissa muruissani Muuten tämä rippikouluaikani oli varsin erikoinen kokemus, säilyy mielessäni edelleenkin jonkinlaisena erikoisena muistona siintä ajasta.
 Toivotan pyhäpäivän rauhaa ja jatkukoon se viellä viikollakin ja olkaamme suvaitsevaisia kaikkia uskonsuutauksia kohtaan!

Mikä mättää?

Tätä kysyy KESKISUOMALAINEN sanomalehti, täällä koneessa!?
- Kyllä muuten tuntuu mättäävän vähän joka asia, noita lukijoita ku seurailen ja aiheet ovat semmoisia joita en edes itte huomaa, No, tietysti huomaan jos koiran p-kaan astun, niin on käynnyt kerran jos toisenkin. Kyrsiihän se sillä hetkellä, melkoisesti! Koska sitä ei saa kovinkaan helposti lipposen pohjasta pois, varsinkkaan tämmönen ku mä!? Joka ei pysty yhdellä jalalla seisoo, kahdellakin on suuret vaikeudet, vaatii tasapinon hallitsemista, ei toimi mun ropalla!
- Asun BULEVARDIN varrella, tarkoittaa että se kusetuspaikka on ikkunin alla ja keskustassakin on paljon niitä huussin tarvitsijoita. Onni tässä asiassa että asun neljänessä kerroksessa, keväthajut  eivät ylety tänne, ihan heti aineskaan.....aistitkin tuntuu iänmukana heikentyneet, vai oiskohan niin pystyn valikoimaan asteikot omiin aisteihini, niin se tottavie onkin - hyvä,suosittelen!
- En aina huomannut mihin olin jalkani laittannut, ni se vanha juttu toimi..... Ihmettelin vain aina P-KA haisee minne menen, miten se on oikein mahdollista, tottakait ilmat vaihtuu multakin hanurin kautta....mutta ku en paukutellut, tietoisesti juuri silloin..... Varsinkin lenkkarit kerää hyvin tätä lannotetta ja on tosi vaikee poistaa, kun pohjat on tehty p-kan keräämistä varten ja mulla se toimii loistavasti. Ketähän kiittäis? Itteeni tietysti, mulla on isolaajakuvastin, siis peili, eteisessä, meen sen eteen, katon, kysyn ja kiitän.....
- Tämä mun erikoislaatuinen huumori toimii aina ja olen taas omillani, kerranviel`pojaat ja kiitos!

Ei tämä mua mätä, koska se on kansainvälinen asia, ei kannata käsitellä meidän
KESKISUOMALAISESSA, vaan jossain EUn tai YKn, tai NATOssa, onhan noita komissioita, vai mitä ne oikein on!
- Enemmän tarkaavaisuutta, toivon itselleni.
- Kunnon ohjeet mihin astua ja monella kielellä, kuvien kera, että lukutaidotomatkin ymmärtää, please!

ps. Kyllä JKLÄni jää pronsille tän mun toisen kotikaupungin Budapestin rinnalla, mutta kultamitalisti on on taas Neuvostoliiton Leningrad, kahdeksan vuotta meni niissä talkoissa siellä, banjot soi ja p.........

Lähin, lähikauppa lopetetaan!

Uskomatonta mutta totta kumminii.....
Se kauppa on mein talon alakerrassa, siis ns.kivijalkakauppa, katutasossa. kerran muutti pois muutamaks vuodeksi ja tuli sit takas! Kaikille mieluinen puoti, halvalla saa hyvää, ja melkein mitä vain. Kamat hyvin esillä ja puhtaita. Siinäkin firmassa oli keväällä lomituksia, myyjättärillä, johtuen siintä ku kauppa ei käynny ja tavaraa ei saatu tarpeeksi myyntiin.
 Eipä auttannut lomitukset, eikä minun suuret ostokset. Vaan laput ikkunoihin että kaikki -50%, muutenkin halpaa ja nyt uloskantohintaan. Liikehuoneisto ois vukrattavana!?Olen ostannut sieltä mm.keittiönpöydän ja tuolit, astioita, vaateita, kirjoja ym.ym. Siis, mitä yleensä kirpikkseltä ostetaan, muka tarpeelista.Paljon tarpeetontakin olen sieltä kantannut tänne yläkertaan. Harrasutksiini olen sieltä saannut paljon materiaalia. Lapsille kirjat, leikkikalut, videot ja kaikkea muuta kivaa, joista pikku-ja isot lapset ovat saaneet iloita!!!!
Muuten aikapaljon olen sinne viennytkin tavaraa, enenmän kuin ostannut, että sekinpuoli tuli hoidettua.
Olen surullinen, sen sanon suoraan, enkä voi auttaa asiaa, ihmettelen vain........ :(

Ajatelkaapa ystävät, tämä oli suuri, vanha, kansainvälinen, kaikkien kunnioittama PELASTUSARMEIJAn, liikeyritys!? Miten toimii kierrätys, ja sitten joulupadat.......!? Odottelen ja kattelen, sitten varmaan otan asioista selvää jos ei tietoja tipu.
.....että piti tämäkin tapaus kokee....en olis uskonnut....mutta, jos joku hyvä taho tulis apuun ja toiminta jatkuiskin.... ;)
ps.en ole ainut joka tykkää soppailla kirpparilla, eritoten "Pelastusarmeija"n, näitä ja meitä tarvitaan!

Salaisia tietoja.......kakkos osa!

Alkuperäinen, alottelijan näperrys hajosi jossain vaiheessa osiin ja hävisi mun silmistä!?
Löyty  ja pantiin esille uudelle "Ollakko vai eikö olla" sivulle, huomasin että jotain puuttu, löyty ja napsautettiin jatkoksi ja tuli osa sitten tuplana. Alku ja loppu samaa tekstiä!
-Eipä juuri haittaa mua, ja toivottavasti ei suakaan, otetaa pois jos osataa tai ei oteta, antaapa ollakin!!!!!
-Siinäpähän näkyy etta uskotaan varmasti ku tupsahti 2x , samat sepustukset!
-Pientähän tämä on kun vertaa Titanicin vahinkoon, tuli taas tarinaa kuvaruudusta yks ilta, mielenkiintoista!
-Vähän hipasee sukua tämä onnettomuus,joka/josta puhutaan varmaan aina!
-Siintä voisi joskus kirjoitaa.....!?

Ehkäpä sen toteutakin.........
ps,loppuuvirke oli se vain joka puuttu, mutta löyty!

Valokuvia tulla tupsahti pieneksi piristykseksi!

Luulin ja kummastelin minne hävis pari mun kirjoitusta, syyttelin vaikka ketä! Mutta en tietysti päin pläsiä, vaan ihan itteni kaa, ni ei tuu pahempia riitoja, mutta ne löyty onneksi.

Openi, sisareni Pirkko tul tänne, hän ku osaa ne temput, löyti jostain ja pani esille, ni siintä johtuu et "Rally 2" on nyt vasta luettavissa.

Teki myös muitakin uudistuksia ja leikkitteli valokuvien kaa ja sillä tuli muutama näkyviin ja sitten niitä tulee myöhemminkin lisää, ajan kaa, heti näytti sivut kivemmiltä silmiin.

Taulu ovat omia töitäni ja niitä on paljon täällä kotonani, ja melkoisesti myös maailmalla!?

Koruja pitäis kameran sisään laittaa ja sieltä tähän vehkeeseen. mä kävelen melko koristeltuna tuolla kylänraitilla, että  aina on näyteet mukana jos jotain kiinostaa, killuttimia korvissa, kaulassa ja käsissä.

Ne kuvahommelit pitäis jossain vaiheessa opetella. Ihastuin kaimani blogiin, koska oli hyvät sivut  ja oli kiva selailla, että terveiset vaan sinne Turkkiin, tässä välissä!

Viikko meni ja P lähtee takas etelään ja muutaman viikon päästä viellä etelämmäksi ja pärjäilen läppiksen kaa, onhan mulla apujoukkoja täälläkin ja pätevää totisesti! Mutta Pirkolle on helpompi valittaa jos ongelmia tulee!??

-Muuten hyvin olen oppinnut ja paljon asiaa, ja musta tää on mielenkiintoista, mutta melko aikaaviepää, että ruukkaa jäädä muut harrastukset toiseks!

Taas tuli mustia nappeja näpytettyä.... ;)

R A L L Y osa 2

Nyt jäi vissiinkin Räikkönen näkemättä, kun en lähtenytkään ulos illalla, odotin että lämpö laskis edes joitakin pykälöitä, että siellä tarkenisi edes istua varjossa, no ei sit niin käynytkään ja jatkoin EM-yleisureilun seuraamista tv-stä.

Maradellon punainen X-formulakuski jako nimppareita kapula liikkeessa, muuten niin pieni liike ettei sinne mahdu ku jokunen ihminen, toivottavasti olivat ottaneet lisätilaa kadulta, sillä uskon että jengiä oli liikenteessä, koska munkin oli aikomus sinne mennä, ja olen huomannut että missä haluaisin olla jokun julkun kaa, ni kaikki muutkin ovat niin päättäneet olla just siellä!?

Empäs mennytkään, ihmettelivät varmaan KAIKKI että missä on se kävelykadun tunnettu kaunotar, kun sitä ei näy...... no saivat ihmetellä.... ja sitäpaitsi olen jo nähnyt NIIN monta MMestaria että! ! ! Jos en nyt elävänä ni ainakin telkussa ja lehdissä on melko usein heistä kuvia, joten en uso että hävisin tässäkään paljoo, kait......(olisin halunnut tavata rallikuskiräikkösen, koska son komea poika ja osaa puhua/naureskella, siis mielenpiristystä vanhoille rouville, tarkotan lähinna itseäni, koska toisten puolesta en voi kommentoida näin arkaluontoista asiaa!)

Huomenna pitäs vähän helpottaa, koska olen koko päivän tanssinnut sadetanssia, no ei ole pakko sataa mutta jotain on tapahduttava, muuten on nolo juttu koko homma, asun muutaman askeleen päässä kohteesta jossa aina tapahtuu ja näkyy ja siellä on aina ollut koju jossa myydään irtolakritsia ja se maksaa euron nauha, ostin kylläkin jo Särkänniessa sellasen joten ei kait mun ole tarvis sinne mennä, menen sitten ens`vuonna!?

Kerran ku Pirkkokin (sisareni, nimi ei ole muutettu)tuli taas tänne synnyinseudulleen rallia seuraamaan, käy rallien aikaan harva-se-vuosi, se kerta mitä tässä muistelen, sato koko ajan eikä nähnyt yhtää numeroautoo, vaan.....mikä säkä kun lähti junalle, ni Tiilitalon edessä oli poliisin Trapantti, Puolasta, polisiit olivat päättäneet antaa virka-apua rallien ajaksi virkatovereilleen!

Se oli muuten hauska juttu, jonka olin melkei unohtannut, ja me kaikki paikkakuntalaiset olimme kiitollisia avusta!

Toivonkin että ihmiset vaivaituisivat edes joskus olemaan vähän huumor`mielellä, ittelleen ja kanssatovereillle, sen tekee hyviä vuosia lisää meille kaikille......

Julkisuuden kirot!

Vähän kyrsii vielläkin, ku yöllä joku älypää laittaa idioottimaisen viestin, ja sen jälkeen unoset lens harakoille! Just näitä on liikkeellä vähän joka puskassa tahi joka toisessa, kukkuvat kaiket yöt ja kiusaavat toisia. Sitten aamuyöstä nappi naamaan ja nukutaan koko päivä, Tätä sit jatkuup vuuesta toiseen!!!!!

Ajattelin niitä tosijulkkuja jotka ovat vähän enenmän esillä ja tunnetuja, minkalainenhan rimputus ja rämpätys heihin kohdistuu?!
Minä onneton kirjoitin pienen pakinan "Keskisuomalainen" lehteen, ni jo kansa älähti, olivat laittaneet pääkirjoitussivulle jotta kakki huomas! Keskustelusivuilla alko jumputus, keskenään taiselivat totuuksistaan mukamas, toinen hävis jo esiviivoilla, että voi voi voi.....

Se tekstiviestin kirjoittaja käski mun kiinostua enenmän oikeenkirjotetusta äidinkielestä eikä ralleista. En tietysti vastaa vaikka miel ois tehny, mutta jos satut tämän lukemaan ni sulle neuvo, että opettele numerot ja sitten kellonkäyttö, jotta ymmärtäisit ajan. yön ja päivän eron. Seuraavaksi harjoittele kapulan käyttöä, ja kolmannkesi opettele käytöstavat ja siihen lisäisin että kato peiliin ni näät kuka siellä oikein on neuvomassa muita kun ittekin on täys kaheli.

Asiallisia neuvoja ja normaalin aikaan annetut ohjeet ovat arvossaan, ja otan niitä mielelläni vastaan, mutta sinä tuttu tai tuntematon olet säälittävä tapaus......mutta lähinmmäinen kumminkin, joten toivotan voimia että valo voittaa pimeyden ja elosi normalisoituu...

Sen pituinen oli se....

Minne hävisi kuva?

Ihmettelen että minne ihmeeseen hävisi sen yhden ainoan ihmisen kuva joka on tunnustanut vakikävijäks mun monenmoista murua sivulla?
En kait mä ole ite jotenkin tönässy häntä ja tuli ruksi päälle?
No, kaikki voi olla mahdollista, koska tää juttu on mulla vielläkin melkomoista käynistyshommaa. Päivälläkin kirjoitin mielestäni melko hyvän ja asiallisen sepustuksen, mutta loppuhuipennuksen aikana hävis koko kirjoitus!

Vissiin osasin painaa taas "oikeeta" nappia. Vähän ketutti, kun olin piirongin laatikosta kaivannut dokumenttia, joista tarkistin oikeat asiat, että kirjoitin totta, enkä ihan omiani!
No, teen joskus uusiks, jos muistan, tottakait tulee mielee ne asiat, koska mielestäni se oli asiaa, mitä on laitettava paperille painettavaksi!

Se taas siintä, yritän olla huolellisempi ja tarkkaavaisempi näissä asioissa.
On jo melko myöhä, että suunistan tuonne nurkan taa, omalle tyynylle, huomenna on taas mielenkiintoinen päivä..... hyvää yötä... :)

SORMENJÄLJET JÄIVÄT

Näin kävi, että sormenjäljet jäivät.

Niin on käynnyt aikaisemminkin, ja tiedän varmasti kenen ne ovat.

Syytettä en nosta ja enkä tee virallisia ilmoituksia, koska mitään ei ole hävinnyt. Päinvastoin, lisää on tullut kamaa johon itte en ole syyllinen. Jääkaappi on melko täynnä kaikkea hyvää ja just semmoista mitä olisi pitännyt ostaa!

Mukavia yökylä kävijöitä, toivat tullessaan, eivätkä vieneet niitä mennessään.

Mulla on paljon outoja tapoja, joista olen tietoinen. enkä ainenkaan toistaiseksi jätä niitä pois. Joten jatkukoon edelleenkin!!

Nyt on toinen sukupolvi jatkamassa tätä ko.asiaa.
SORMENJÄLKIÄ tai oikeistaan koko kämmenen epämääräisiä kuvioita on tallessa. Näitä löytyy aina samoista paikoista. Eteisen isopeili ja lasivintriinien ovet sekä lasiliukusermit.

Ovien ja sermin takaa löytyy aarreaitta, paljon kauniita esineitä ja jos mikä ni ne viehättää meitä monenmoisista hilpetööristä, kylläkin arvokkaistakin kamoista pitävistä/keräävistä ihmisiä.

Olivatpa ne meitä mummeleita tai murusia!

Lapsi tarkastaa naama lasissa, suurella mielenkiinolla ja löytää aina uutta IHANAA, tuu kattoo....pian....saako koskee....

Aikuinen useinmiten vainvihkaa, yrittää ettei vain viipyisi liian kauan, ettei vain emäntä kuvittele että häntkös muka kiinostais moiset keräilyt ympäri maailmaa.
.....silkkaa leuhkuutaa esille laittanut,lasien taa......

Minä omituinen olio, en koskaa pyyhi tai pese näitä lasten kätösten jättämiä jälkiä, tai joskus paljon myöhenmmin kenties. Sen jälleen jään odottamaan uusia sormenjälkiä, nöpönenien, suppusuiden, kämmenien merkintöjä...

Nämä merkinnät lasipinnoissa on minun ikiomaa nykytaidetta, joka on minulle annettu tietämättä miten usein ne huomaan ja saavat suunpieleni kohti korvia, joissa yleensä roikkuu tuplasti korvakoruja, nekin omaa tekemää, iloa muille ja mulle....

Omat tauluni jotka olen sivellintä ja sormenpäitäni apunakayttäen maalannut viihtyvät erinomaisesti tässä taiteen tilassa...vaan jos joku tykkää, voipi saada mukaansa, vaatimatonta keskustelua myötäen.

Näin on totuus, palataa.... ;)

RALLIT OLI JA MENI !

Niin ne meni nämäkin ajot, olivat päivää lyhemmät kun aikaisempina vuosina.

Vissiin oli tarkoitettu meille, jotka olemme kaikenikämme niissä mukana olleet. Tiesivät että nyt on sopiva aika lyhentää juhlimista ja lopettaa päivää aikaisemmin. Jaksoin hyvin ja väsy ei tullut missään vaiheessa, koska kuuntelin koko ajan radiosta selostusta, ei sit tarvinnut mennä mehtiin rämpimään, vaikka kyllä sekin oli silloin ihan kivaa.

Varikolla en käynnyt ja kävelykadulla käväsin ostamassa kaksi lakritsinauhaa, jotka söin penkillä ja kattelin ihmisiä...HÖH...

Ajattelin ja tarkotus oli lähtee iltamyöhään ulos, rallikansan seuraan, mutta...

Vaan kuinkas kävikään, menin yöllä ylimmänkerroksen mattopartsille nojailemaan ja mulla oli loistava näkoala yli kaupungin ja seurasin uskomattoman upeeta ja kovaäänistä ilotulitusta omasta mökistäni.

Tuli se laiskuus, son osa tätä ikää ja huomasin että näinkin voi tehdä. Muuten usein teen asiat lyhimmän ja helpomman kaavan mukaa, se käy mulle ja multa melko hyvin.

Ilotulitus oli Suomen suurin ja se kesti puolisentuntia. Vielläkin ihmettelen että miten ne saivat raketeilla aikaan sydänmiä, kaiken kokosia ja erinlaisia kukkasia!?

No, mitäpä tässä ihmettelemään, ammatti-ihmiset osasiva työnsä!

Tämä juttu oli vasiten laitettu vedenpäälle, vissiin joku lautta ja tarkotus oli se että vesi laitto esityksen moninkertaiseksi ja hylsyt eivät tehneet haittaa. Näkyvyys oli kaikille hyvä, olit sillä- tai tälläpuolella Jyväsjärven. Taikka sit vähän kauempana niinkuin mä, mutta mulle ei nkynnyt se vesi, valitettavasti.

Suomihan sen kisan voitti, niinkuin ol tarkotuskin ja Juhakin näytti että kyllä täältä vielläkin pesee, ottakaa oppipojat mallia moninkertaiselta maailmanmestarilta.

TAPAMISIIN ENSI VUONNA......