Kesä hujahti joutusasti se oli melkoisen kuuma! Suoraan sanotuna ei oikein sopinnut mun vartalolle, tuli monta rokulipäivää, mulla eläkeellä olon työmesta on istua kävelykadun puupenkillä. En missään tapauksessa ole yksin siellä, koska toisetkin kohtalotoverit ovat hokaneet että se on paras paikka täällä Jyväskylässä. Työaikani alkaa n.klo 10.00, silloin on oltava viimeistään Café Elosen ikkunan takana ja tarkistettava oiskohan Liisa jo siellä. Hän kyllä ruukkaa tulla jopa tunninkin myöhempään, Tuulan kaa talvella olemme aina ajoissa. Hän on kesällä paljon mökillä ja Liisa on taas talvet ulkomailla, siintä tämä liukuva työaika, oikeastaa he eivät ole kuin osa-aikasessa hommissa näissä mun kuvioissa. Luulen että se johtuu siintä, kun ovat hivenen vanhempia kuin minä, mutta pakko on lisätä välittömästi, että häviän kyllä rutkasti jos tarkkaillaan meidän kolmen fyysistä olemusta. Tämä toteamus tuli laitettua tähän koska ovat aivan ihania ihmisiä, olemme ikämme tunteneet ja myös sukulaisuus tekee ystävyydestämme ainutlaatuisen. Pirkkokin on joskus porukoissa, mutta pelkkänä kausityöläisenä, hänelläkin ne henk.koht.syynsä olla vain silloin tällöin mukana, koska on ulkopaikkakuntalainen(voiko olla noin pitkää yhdyssanaa!?).
Niin ja pienenä lisäyksenä on kyllä mainittava, että rahallista korvausta tästä ei tietysti kilise kukkaroon.
No, empä usko tokkopa kenenkään mielikuvitus tekis semmosta kepposta, että ajattelisit, että minä ajattelisin, että toisetkin sitten ajattelisivat, että mitähän tästäkin olisi oikein ajateltavaa...höh!
On täydenkuun aika, näkemisen arvoinen kokemus, nyt sataa vettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti