Sisareni Pirkko joka on vanhempi sekä tietysti viisaampi kuin minä, johtuen siintä kun on rauhallisempi ja maltto käydä koulujakin! Minulla ei ollut haluja saatikka asennetta niihin, mutta vähän vanhempana ja omasta halustani halusin oppia ammattiani varten. Teinkin sen ja sain hyvät paperit ja työpaikat olivatkin niitä mihin halusin ja pääsinkin. Päämääränäni oli arvostettu ulkoministeriön työpaikka, sen onnistuin samaan Yhdysvaltain ulkoministeriön palveluksessa keittiöpäälikkönä, ns.virkapaikkani oli Venäjällä ja siellä hujahti viimeiset kahdeksan vuotta, mielenkiintoista työtä tehden. Siihen oli hyvä lopettaa työurani ulkomailla!
Tässä se aasinsilta. Vaikka laskuri onkin siellä profiilini puolella, haluaisin sen tähän etusivulle, en vaan onnistunut itse sitä talentamaan. No, Pirkkokin yritti täällä paikanpäällä kun oli, minä kaulapitkänä vieressä, pihisin ja puhisin, vissin se syynä ettei hänkään löytännyt sitä oikeeta reittiä. Lammas niitulla löyty se rouskuttaa ja määkii ku tarvii apetta, tykkään! Sano eilen, siis Pirkko eikä lammas, että voi vaikka osatakin nyt, koksaa ensin toisaalle sitä laskuria, sitten mun vuoroni. Minä tässä istun toimistossani, joka on keittiön ruokapöytä, tarkoitan tietysti askareitteni mestaa ja itte luonollisesti istun hyvällä=tukevalla tuolilla. Seuraan samalla toria sekä Yo-katua, joutessani painelen taas näitä mustia nappeja ja ihmettelen tätä elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti