Tämä tuli mieleeni, kun olin nuoren ystäväni rippijuhlissa!
Olin rippikoululeirillä Karstulan Evankelisessa kansanopistossa. Leiripaikka, sekä rippi-isäni oli körttioloinen, melko ahdasmielistä, kaikkineen juttuineen 60-luvun alussa. Ihmettelen näin jälkikäteen, etten saannut mitään ylimääräisiä traumoja koko hommasta, lähinnä uskostani ja kirkonihmisistä. Vissiin johtui kotikasvatuksesta jonka ymmärsin hyväksi myös uskon asioissa. Lapsuuteeni kuului, kirkot, pyhäkoulut, leirit sekä kerhot ja ne olivat aina mieluisia. Partio opetti myös paljon kristillisyyteen ja kunnioitukseen.
Kaikki perheestämme osallistuivat näihin silloisiin rientoihin, joten me lapset pidimme sen luonollisena jatkuvuutena. Paljon hyviä ja hauskoja asioita tulee mieleen, joista aikomukseni on viellä kirjoittaa, monenmoisissa muruissani Muuten tämä rippikouluaikani oli varsin erikoinen kokemus, säilyy mielessäni edelleenkin jonkinlaisena erikoisena muistona siintä ajasta.
Toivotan pyhäpäivän rauhaa ja jatkukoon se viellä viikollakin ja olkaamme suvaitsevaisia kaikkia uskonsuutauksia kohtaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti