VIRALLINEN VALVOJA.

Päätin  ottaa rokulipäivän, koska on maanantai, tulleepahan reilun pituinen viikonloppu tehtyä! Työnantaja ei virka mittään ja eläke senkun juoksee. Vähän silläkin totesin jotta tekemistä löytyy niilläkin omissa hommissa, etteivät huomaa jonkun poissa oloja. Jos huomaavat niin eivät ainenkaan puutu niihin. Funtsivat vaalien tulosta!?

Kintuille meni kun kansalaiset olivat laiskoja äänestämään 55.1 % oli luvut meillä, vähän nolo homma....;/

Nimilistoja ja ääniä kyllä tarkastelin jo yömyöhällä ja nyt aamulla luin asiat painetusta sanasta   Keskisuomalaisesta! Muutama yllätys kyllä pois puotetuista oli, mistä lie johtui!??? Vissiin tekemättömistä hommista ja holtittomasta rahan käytöstä. Samat asiat koko maassa. 
Keskusta on näillä kunnilla se ykkönen ollut aina, kaupungissa demarit. Eikä nytkään tullut poikkeusta totuttuun tapaan!

Olen tyytyväinen kun kansalaisissa on niitä jotka lähtevät tähän huono palkaseen mutta vaativaan työhön. Heitä kyllä tarvitaan ja kiitänkin tässä nöyrästi! Hen.koht. käyn vain tarvittaessa turpakäräjillä tuolla kylän raitilla. Meitä toimettomia kun vielä kiinnostaa politikointi ja päivän tapahtumat, totta kait! Jutun aihe olisi tänään niin helppo ollut löytää, siksipä valitsinkin tämän päivän näihin kirjallisiin hommeleihin kotona.

Ulkona pitää sen verran edes hilpassa, että roskat veisin. Sain jonkinlaisen mielenhäiriön ja rupesin  komeron aineksia tuhoamaan eilen. Päivämäärät mitä sattuu pusseissa ja purkeissa ja omenoitakin vielä reilu nysäkkä partsilla.

Pellilisen omenatorttua tein, enemmän omenoita kun taikinaa, piimää panin nesteeksi. Oli koko purkki sitä  ainetta, en pahemmin huolestunut koska tiesin sen jo olevan valmiiksi hapanta. Toisen puolikkaan laitoin leipätaikinaan. 

Reseptiä en pystyisi antamaan koska kumpikin  paistos sisälsi aika monet pussin ja purkin pohjat. Tilaa tuli komeroon ja jääkaappiin, sekä pakkasestakin sain muutaman nyssäkän  taikinan sisään.

Omenat panin kuorineen koska pehmenevät hyvin paistuessa, soodalla kohotin ja tuli muuten mehevää.

Rieskan ainekset taputin pelille ja vetäisin torttupyörällä valmiiksi paloiksi. Kuivahiiva pussillinen meni monen sorttisten jauhojen kaveriksi! Kumpikin eväs sai mukaansa vähän erikoisempia makuja, vaan toimivat totta vie......;)

Kehuin itseni ahkeraksi emännäksi ja aikaa saavaksi, kunhan sille päälle satun....;D En muuten ole kovinkaan montaa kertaa vuoden sisällä käsiini taikinaa sotkenut. Oiskohan kuukausi siitä kun tein kohtalaisen ison muikkukukon, peratut pikkumuikut oli tarjouksessa ja ruisjauhot kaipasivat leipojaa! Jostain syystä niitäkin oli kolmee eri sorttia, nyt ei ole kun desi pussin pohjalla.

Odottelen muikku/silakka tarjousta ja paistaisin niitä oikein vanhaan malliin voissa rautapannulla, saisin sitten loput ruisjauhot asialliseen käyttöön......;)

Innostun muutenkin aina kaikista tarjouksista, koska huomaan sitten tekeväni jotain mitä ei oiken tarvis liikaa etukäteen miettiä......syntyy näkyvää ja nautittavaa.

Sitten seuraavaksi kait leivon jouluksi taatelikakun! Näky olevan taatelia paketti viime vuodesta vielä käyttämättä. Siinähän ne tämän vuoden leipomiset sitten onkin tehty.

Elikoita olen maalannut paljon tauluiksi, kissoja ja lintuja eniten. Tämänkin sain vanhasta valokuvasta jotenkin esille tänne. Vähän on kuin kirjoittaja, istuu ja kököttää, haikailee mennyttä ja miettii mitä se tulevaisuus tuo tullessaan......mutta varmasti jotakin, jatketaan ja pärjäillään, jippiii......;)

RUNON RIVITIN - OMASTA OLOSTANI !

Totesin tämän, kiirettä kesä kului!

Pesässäni pysyin, kattelin katua

toria tarkastelen, ikkunoista ihmettelen.

Huomasinko huomista, elinkö eilistä, 

mietinkö maailman menoa?

Mietin-maksoin, laskuni-luin,

opikseniko otin..... 

Uniini uskoin,

 taioin taitavaksi, tiedostin tulevaisuuden.

Rakensin-revin, käänsin-korjasin.....

 Teputtelin tossuillani, kunnes kumahti.....

Kompuroin kumminkin, polvilleni pamahin!

Kotini keittiön, matalan majani,

parhaalle paikalle,

 lieden lähelle, pakastimen pielessä....

Matto monella muhkuralla,

 kasassa kirottu kirjava, vihreän/valkoinen,

lattian liina.

Istuin ihmettelin- tähänkö tultu!?

Käsiäni koukistelin, olkani ojensin. 

Suoristin sormeni, kintujani kohen....

Tarkistin tiesin, lujat luuni

paikoillaan pysyivät!

Muhkean mehevän Mymmelin, 

hymykö hyytyi?

Kiitoksen kajautin, ensiksi enkelilleni- kanssani kulkijalle !

Toimivaksi totesin, järkeni juoksevaksi,

tiesinhän tuonkin!

Yksin yritin, käsilläni kannoin.

Suorana seisoin, astuin askeleen,

 jatkoin jalkojen, tuttua toimintaa....

Kuukausi kulunut, tästäkin tapahtumasta!

Pieni pelko, arkuus arvaamaton,

liukkaat lähenee, räntää roiskii...

Mieleni mataloiku,

sisua sain!
Huh-huh.

 vähän voivottelen,

jumpalle jolkutan, parastani panen....
ps.kaunis maalaismaisema maalasin sen viime vuosituhanella ja on jossain jonkun seinällä!

PERJANTAIN PARHAAT AJATUKSET !

Selasin tuota toimiston kalenteria ja huomasin sen olevan viimeisen kuukauden aikana vain mahottoman yksoikoista täynnä!

Mua harvoin tympäsöö vaan on alkanut ajan mukana sitä tekemään!

Siksi laitoin edes silmän- ja käsien iloa esille, vissiin ovat jo olleet  täällä näytillä, no mua se ei haittaa! Pitsiliina on kaunis, rasia samoin ja turkoosi/hopea hivelee silmää sekä ko.naistakin!

Ote tämän viikon menoista:

-ma. punttisalille(polviin sattuu!)

-ti. tilaa aika hammaslääkärille(paikka heiluu, pääsin peruutukselle!

-ke.hammaslääkäri klo 16(korjasi ilman maksua, koska vika oli tohtorin, kerrankin mä voitin!)

-to.verenimijälle, ennen klo 10(irtosi veri helposti, hyvä piikittäjä!)

-pe. ei merkintöjä, en siis mene ulos, sataa ja kotona en sitten mitään tee kunhan tässä naputtelen ja olen tympeä ja erittäin ikävä henkilö...;/ 

-la. kirjat(vien omat vanhat ja saan ottaa uusia tilalle, ilmoitti Kirjatori!)

-su. markkinat torilla(ostan piirakoita ja leipää!)

Siis oikeastaan parani viikon päätteeksi nuo merkinnät ja muka menotkin.

Katon joitakin vanhoja kirjojani viemiseksi vaihtariin ja toivottavasti löytyy joku mieltä piristävä teos mukaani sieltäkin.

Jos ei, niin väkisin en kyllä ota, luen vaikka vanhoja kalentereitani! Voi olla, että päivän pidetessä  ajatuksetkin muuttuu hilpeemäksi. Vetelin polviini kerroksen Voltaren Forte geeliä, se muuten auttaa, aika kallista mielestäni 50g/14€. Ovathan ne polvireppanat kyllä se rasvan ansainneetkin antaa mennä kun on toi alamäkikin menossa...heh!

Heti auttoi kun kirjoitan tämän harvinaisen tympeän olotilani tänne!

Se jaettu juttu toimii taaskin, yksin tuntui niiiiiiin raskaalta ja heti keveni....kunhan sain sen kakistettua ulos, yök! Piälenne en sitä yökännyt, olipahan vain kevyt kuiva harjoittelu.....;)

Otin pikku värssykirjani esille, kas sieltäpähän löytyikin sopiva toteamus:

Mikä säteily,

mikä iloinen hymy,

mikä miellyttävä vartalo,

mitkä ihanat kasvot

ja

unohtumattomat silmät,

mikä äly!

No, mutta se kaikki minusta!

Mitä sinulle kuuluu?

Terveiset täältä......;)

                      

SALATUT ELÄMÄT .

 Suomalaiseksi katsoen tiedän olevani aika avoin ihminen, itseironia on ollut aina osa minua! Vaikkakin olen visusti pitänyt piilossa sen ihan yksityiselämäni, jo eletyn.....sekä nykyisenkin, vaikka tänään elostani ei juuri suurempia asioita ole muuten kerrottavaksikaan! Melko tasapaksua, jospa lisäisin kummiskin ettei nyt  ihan sitä samaa pötkyy, lähinnä berliinin makkaraa jos vertaus sallitaan!?

Päätinkin avautua, koska se tuntuu olevan aika näkyvä ja kuuluva tapa tällä hetkellä tuolla mediassa! Jospa vähän sitten  avautuisin, puhuisin suoraan salailematta....;)

Vanhoja valokuvia selasin, jotta löytäisin kuvia tauluistani jotka ovat jo jossain. Kaikki kuvat oli huonoja ja epäselviä. Sain pienellä käsittelyllä ne toimivaksi ja oikeastaan aika hyviksikin. Näissä kahdessa taulussa oli maalaustyyli valmiiksi rosoinen, tarkoituksella. Märkää öljyväriä olin kevyesti painellut  hyvin imeytyvällä sanomalehden sivuilla. Silloin saa sen vähän vanhahtavan tuntuisen jutun aikaseksi. Se kyllä on toistettava useimmankin kerran, siis maalattava ja kuivattava. Loppujen lopuksi se tarkoitettu lopullinen tulos kyllä löytyy!

Takeruin kahteen maalaukseeni joista muuten tykkäsin ja totesin  onnistuneeksi,  raamituskin oli erittäin näyttävä ja tauluihin sopiva. Vaan kun suoristin otoksen, siis täällä netissä, niin koko kehys  meni vituralleen ihan hölmösti. Rakensin ne sitten kokonaan uudestaan, huomasin onnistuneeni ja tässä sitten on tulos. Tämän tein tällä Picasa3 ohjeilla, hyvä ja mielenkiintoin asia se on, vissiin aika yksinkertainen lukutaitoiselle. Mulle se tuotti aika pitkään tavaamista, ennenkuin sen tajusin!

Nämä kaksi taulua valitsi omakseen entinen kihlattuni, muutama vuosi sitten. Olisin lahjoittanut, mutta halusi ehdottomasti ostaa ne, hyväksyin koska tiesin ettei siinä viimeiset eurot  häneltä menneet.

Hänen tyttärensä oli luonani koulun lomilla, koska maalasimme yhdessä. Lahjakas tyttö, paljon parempi kuin minä olen edes koskaan ollut. Hyvä piirtäjä ja halusi oppia öljyväri maalauksen salat myöskin. Älykkäiden vanhempien ainut lapsi johon sitten tarttui kummaltakin ne parhaat geenit!
Olemme aina viihtyneet yhdessä, myöskin tyttären äiti piipahtaa täällä luonani  kun työmatkoilla joutuu tännepäin tulemaan! Asumme eri kaupungeissa mutta tapailemme toisiamme, milloin missäkin useimmiten joissakin perhejuhlissa.

X-sulhaseni vaan tulla tupsahti seitkytluvulla pääsiäisen aikoihin meille sormuksen kanssa! Olin silloin Suomessa käymässä ja tapasimme aina näillä reissuilla. Minullahan oli jo oma valittu elämäni silloin jonka lähipiiri tiesi ja hänkin! Se kun ei suuremmin poikaa haitannut kun oli jo asia päättänyt, että minusta sen muijansa(Maijansa) ottaa......;)

Eihän minä siihen ollut varautunut, hän oli kyllä siitä asiasta jo sukulaisilleenkin  ilmoittanut. Minullekin, mutta kovin tosissaan siihen en suhtautunut, vaikka tiesinkin kenties joskus näin käyvän.
Sormuksen otin ja sanoin, että katotaan kun tulen seuraavan kerran Suomeen. Olin sellainen morsian joka ei sitten antanut sulhaselle sormusta.......
Eihän siitä loppujen lopuksi mitään tullut, naimisiin menosta!

Nelkytviis vuotta olemme toisemme tunteneet ja säänöllisesti tapaamme  hyvinä ystävinä!
Kaikki pitää sen vain itsestään selvänä asiana, että näinhän se jatkuu ja toimii, turha siihen on kenenkään mennä neuvomaan.

Näin jälkiviisana kun ajattelen niin olisin  silloin saanut ja opetanut tästä hyvän miehen itselleni! Kasvatinkin häntä siinä sivussa, mutta toisille  meni hän, samoinhan tein itsekin. Huippukoulutus, loistava työura ja kaiken lisäksi mahdottoman komea mies. Sporttinen ja hyvät elämän tavat ja se meidän yhteinen huumorimme toimii edelleenkin. Mies parasta A-luokkaa oli ja on hän, sitä ei voi kieltää kukaan.

Sallin itseni ajatella,että hän näki minut näissä maalauksissa! Tanssin, laulan pitkän tumman tukkani kanssa, ilman huolen häivää, koska minulla on se taito edelleenkin rentoutua silloin kun tarvis sen 

vaatii.....

Toinen maalaus viestittää sitä toista minääni....hillitty hallittu rauhallisuus joka näkyy näissä antiikin  paljon kertovissa elämää nähneissä  jonkinlaisissa torsoissa ja kivikasoissa. Vierivät kivet eivät sammaloidu.....
Kukaan ei voi minulta näitä ajatuksia viedä.....ähäkutti sanon vain....;)

Laitan tähän lupaa kysymättä viimeisen yhteisen  kuvan meistä, muutama vuosi sitten otettu x-sulhasen tyttären rippijuhlista ja seuraava porukka tapaamiset pitäisi olla tulevan kevään ylioppilas juhlat!

Tämä on sitten  kait se  love story, muistelemmekin sitä  ja joskus kun joku ei sitä tunne, niin sitten se kerrotaan.....taas uudestaan ja uudestaan! Kukaan ei ole tästä mieltään pahoittanut, päinvastoin pilke silmäkulmassa ja nauru herkässä. Takaisin siihen pääsiäisen kihlauspäivään, tuleva x-ni oli silloin viisi vuotta nuori ja minä 25 vuotta vanha......;). Tarkka poika kun oli jo silloin. niin ajoitti kihlauksen pääsiäiseksi koska sormuksen sai huokeemalla  pääsiäismunasta...;)

Sukulaisia emme ole joten se naimishommakin olisi voinut toimia. Ikäero silloin olikin se suurin este! Mutta yhätikin hivelee se, että vaahtosammuttimen kokoinen teki sen valintansa ajoissa ja viisi vuotiaana päätti kosasta, oikein kiiltävän kauniin kivisormuksen kanssa. Eihän se läheisyys meiltä koskaan ole loppunut, joskus mietin  miten pitkälle hän omassa työssään päässyt!? Silloin tällöin näen hänet tv-n kuvaruudussa tai lehtien sivuilla ja hymyillen......moi muruseni!  Otan kyllä siitä osan hennoille hartioilleni ja olen ylpeä hänestä.....nyyyh.....;)

TALVINEN TERIJOEN REISSU .

Epäselvä katsaus juhlakerrokseen kolmen salin peräkkäisestä ryppäästä, ikkunat kadulle päin, jotta naapurit saivat seurata juhlivia ihmisiä! Tanssien ajaksi rullattiin tämä matto, jotta parketti toimisi!

Kun tämmöisessä paikassa joutui elämään niin silloin oli pakko joskus poistua datsalle jotta saisi jotain vaihtelua tähänkin oleiluun!

Kuvassa osa Terijoen datsaa, pääsisäänkäynnin puolelta.

Pikkuriikkinen huvimaja vai liekö kaivo, en muista!

Taustalla Itämeri ja jossain aavan meren tuolla puolen oli se peräkylän osa Suomen suur-ruhtinaskuntaa. Joka kumminkin oli se onnenmaa silloin ja nytkin!

Nämä talviset kuvat olivat siitä ikimuistettavasta 1985-86 pakkasista, joka kesti niin pitkään että jopa Lenskin talojen paksuseinäset palatsitkin jäätyivät. 

Varoitin puuhuvilan lämmityksistä jottei kärähtäisi koko komeus. Veimme sinne sähköpattereita jota joku tolkku siellä säilyisi. Kaakeluunit jätimme omiin oloihin klapipinojen viereen.

Tällä reissulla meidän piti jäädä päiväksi sinne, mutta porukoilla suunitelmat muuttui ja ajoimme kotiin takaisin tovin jälkeen.

Itselläni oli oikeat vaateet päällä, olihan seurueen ainut suomisyntyinen. Päästä varpaisiin olin villan peitossa. Vissiin ainut talvi jolloin pitkä turkkini oli lähes joka päiväisessä käytössä, ulkona ja sisällä.

Jäällä se kylmyys tuntui, mutta pakko oli sinne mennä, vaikka mittari näytti yli -30 astetta. Tuulet lisäsi kymmenkunta astetta sitä kylmyyttä, tuli mieleen se sipirian jutut ja sanonta ryssän helevetistä!?
Talo jossa asuin oli pienempi ja paljon mieluisempi kuin palatsi itse. Ikkunat kylläkin aika hatarat joten huju kyllä kävi tuntuvasti sisätiloissa, kummassakin rakennuksessa. Mökki kuului palatsiin ja lienee ollut aikoinakin samassa käytössä kuin minulla. Keittiö, olohuone ja makuuhuone sekä hyvä kylpyhuone oli hyvä palkan lisä.

Pietarista Terijoelle oli 50 km. Kivennapa oli  emäpitäjä josta  se aikoinaan oli lohkaistu. Tätä vanhaa Kuninkaan tietä käytin vain kesäisin oli muuten vailla vertaa ja täynnä historiaa. Tie alkaa Norjan rannikolta ja päättyi Pietariin. Autolla se rantatie oli nautinto maisemien suhteen, vaikkakin tiet oli aina huonossa kunnossa, olipa vuodenaika mikä sattui! Tutut kylät matkan varrella Terijoen jälkeen Raivola, Uusikylä ja Perkjärvi! Viimeisen kylän kohilla muistin aina sen, että Perkjärveltä oli saatavana niitä junalautoja! Isävainaan puujalkavisiä, vaan kun hilpeyttä herättää yhäkin minulle, siksipä sen taaskin totean.

Käänäpä se sitten amerikankielelle kun kysyivät, että mikäs se taas oikein naurattaa. En kääntänyt, koska en osannut!?
Aika monilla kulkuneuvoilla tuli sitä tietä mentyä ees ja taas. Troikalla en koskaan. mutta saattueissa kumminkin.

Oma sukuni ei ole karjalasta, mutta olen aina ollut kiinostunut karjalaisuudesta kaikkine juttuineen!

Hupsista, onpahan muuten kiva muistella ja katella näitä valokuvia! Kirjoittaessa muistuu monta jo koettua kommellusta ja toisiakin ajatuksia mieleni sopukoista......;) 

IDÄN PIKAJUNAN ARVOITUS, selvitin sen....

.......vajaassa kahdeksassa vuodessa, mutta en usko, että se on ratkaistu vieläkään!

Punaiset buutsit ja niihin käypä väri pääkarvoissakin, vaan se vakaumus on  kylläkin aina ollut vähän vastakkainen! Ei nyt ihan niinkään, olihan siinäkin omat hauskuudet joskin kyllä häivähdys purppuraa  on hyvä olla edelleenkin mielessä ja muistissa! Siis lähdin oikein asumaan ja duunariksi silloiseen NL-n, suureen ja mahtavaan. Juna vei Helsingin asemalta läpi rautaisen esiripun  Suomen asemalle silloiseen Lenskiin. En muuten ole varma, että onko se pääteaseman nimi edelleenkin sama!? Vaihtoivat niitä kaikkia nimiä heti tämän viimeisen  kumouksen jälkeen!
Turistina olin kyllä käynyt jo ennen vuotta 1984 aika monta kertaa, eka kerran 1968! Sinne kuin pääsi  silloin halvalla ja pysty ne muutamat päivät tosi herroiksi elää. 

Sisko saattoi junalle!

 Olin jo asunut tätäkin ennen ulkomailla joten tämäkin reissu alkoi totutuilla rutiinilla. Mukava sillä kun oli naapurivaltio, vaikkakin se rautaesirippu oli silloin monellekin varsinainen ylipääsemätön  este. 

Pystyin tätä väliä helposti reisaamaan seuraavien kahdeksan vuoden aikoina. Milloin milläkin vehkeillä!

Viihdyin siellä, vaikkakin omat juttunsa oli, mutta kun asennetta löytyy niin pärjää missä vain.

Kotikatuni lähin silta on taustalla ja tämä iso moniosainen talo taustalla on se tunnettu ja pelätty kolmen kirjaimen rakennukset. Aika usein sen ohitin ja ne isot korkeat pääovet, vahvoine saranoineen ja lukkotekeleineen  kiinnitti huomion! Tarkoin vartioitu talo oli se niin kuin oma työpaikkanikin ja kotini.

Tämä tuli mieleeni kun puhuin pitkän puhelun silloisen työkamuni kanssa toissa päivänä!

Hän soittelee aina silloin tällöin. Minä en juurikaan pidä yhteyksiä entisiin työkavereihini, mutta mukava kyllä on menneitä muistella, kun kohilleen osutaan

Olimme paljon töissä ja sen ulkopuolellakin porukoissa  niiden muutamien vuosien aikana. Hän tuli muistaakseni neljä vuotta minun jälkeen. Tunsin tavat ja tottumukset joten helpotti hänen sopeutumista. Ulkonaisesti kun katsoi niin oli kuin turvamieheni, iso roteva ja varsin tasaisen sopiva siihen hommaan. Joten hyöty oli kummallakin erinomainen, töissä ja sen ulkopuolella!

Kauniin pienen palatsin sisääntulo aula tuli varsin tutuksi, kerran olen siellä käynyt lähtöni jälkeen. Suunittelimme sinne vielä joskus käyntiä ja kurkistusta onko paikka entisellään.......;)

Palatsi oli kuulunut  tunnetulle Romanovien  ruhtinas suvulle. Marmoriportaat kun osaisivat kertoa niin saisi lisää tietoa entistä ja nykyisistä rappujen rampaajista.

Kuvat kuvasin vanhoista otoksista, skannaria kun en ole vielä tarpeellisena pitänyt. Toimiihan se näinkin ja näitä kuvia on mielenkiintoista käsitellä ja esitellä!