PAKETISSA PEURUNGASSA 2012 JOULUNA !

Joulunkin voi viettää paketissa, mutta ei kovin tiiviissä ja tiukassa. Ulos on päästävä ainakin sen verran, että tietää missä on.....tämä on Kylpylähotelli Peurunka! Ennen se tunnettiin nimillä kuntoutus-ja liikuntakeskus ja veteraanit kuuluivat silloin ensisijaiseti siihen laitokseen, minun lisäkseni!

Pienoisparlametin hopean harmaat herrat kokoontuivat istuntoihin  muistelevat menneitä ja tietysti pohtivat tulevaakin...... 

Ilokseni huomasin, että näitä huiliryhmiä oli useimpiakin, erittäin hyvine tuoleineen, hyvä istua, nojata ja nousta tarvittaessa helposti liikkeelle.

 Ajat ovat muuttuneet, mutta sitä porukkaa oli vielä kourallinen jäljellä. Saavat joulupaketin, ainakin nämä joilla se vellinkeittäjä kotoa puuttui, kertoi minulle 97v. Suomalainen Sotien Veteraani joka istuu kuvan oikeanpuoleissa kulmassa valkoinen keppi kaverina. Sain kunnian saattaa hänet Jouluaaton juhlapöytään! Järki ja puhe sujui kuin ainakin, toinen silmä oli sokeutunut ja askel kepeä. Siinä sitten etenimme kun rampa auttoi sokeaa!

Tämä oikean puoleinen kukkanen on siskoni joka kanssa asuimme samaa huonetta. Ihan mukava, mutta kun tulee orrelle menon aika, niin hän nukahtaa saman sileän tien, kun oikaisee itsensä lakanoiten väliin. Mulla kun tapana ettiä sitä unta melko pitkään ja korjata asentoa ja tyynyjä, ennekuin se homma toimisi...seuraavalla kerralla otan kyllä oman tyynyni ja unirievun reppuun...jotta rauhoittuisin joutusemmin !

Allekirjoittanut sitten tässä! Olen joutunut vähän käsittelemään näitä kuvia koska halusin sen jouluisen tunnelman paremmin esille, painoin zuumaus nappia jotta joulupallot katosta tulisivat esille sekä osa viherkasvia.....

Olen jo muutaman vuoden ihmetellyt sellaista asiaa, että miksi kuvat tulee huonompia vaikka kamerat ovat kalliimpia!?? Ei tarvis kuin mennä parisenkymmentä vuotta takaperin niin halvalla kameralla sai kauniita kuvia kohteesta joita ilikes ihmisille esitellä. Kuvia nippu kourassa ja samalla selitellä.....tässä minä olen siellä ja siellä, kahtokee tarkkoon mun kaulakorua ja korviksia, olen ne ihan ite tehnyt! Vaan ei toimi enää näillä digikameroilla, pakko laittaa ne koruset vaikka tuukin päälle pöydälle ja sitten kuvata. En ota ihan kokonaan omiin nimiin tätä asiaa, tuntuvat nuo toisetkin ikätoverit karttavan lähikuvien mallina olemista nykyisellään.....

Jokaiselle särpimelle oli omat pöytänsä siellä Peurungan ravintolassa ja niissä oikein hyvät ohjeet, että tiesi mitä mukanaan sinne omaan pöytäänsä kantaa. Levitteitäkin useampaakin sorttia, leivät olivat tuoreita erittäin herkullisia, jyvillä ja ilman, tummaa ja vaaleita. Erikoisruoka tarpeet huomioitu esimerkillisesti!

Tämä kuva on otettu sillä hyvällä vanhalla kameralla lähes kolkyt vuotta sitten jouluna 1983   Peurungassa Anna-äitini ja  sisko-Pirkko!

Tapasin aika monta tuttua  jopa entisiä työkavereitani siellä. Minähän osasin tarkkailla ja etsiä heitä, mutta heille olin vähän yllätys kun pomppasin ilman varoittamatta eteen. Erittäin mieluisia tapaamisia 28 vuoden  jälkeen.
 Yksi parhaista oli kun näin pikkupojan jonka kanssa olin silloin ennen paljon tekemissä, hänen vanhempansa olivat työkamujani ja asuimme naapuri taloissa. Tämä 3-4v. miehen alku  silloin oli jo mies minun makuuni, toi aina mun postini laatikosta ja muutenkin käväs luonani jutustelemassa.. Silloin vielä pidettiin ovet auki maaseudulla, ainakin minä, lähinnä siis kesäisin. Santtu piipahti säänöllisesti, vissiin meillä jo silloin oli paljon yhteistä!? Nyt kun juttelimme mitä on mahtunut näihin vuosiin, huomasin ilokseni, että hän oli valinnut saman elämän suunnan kuin minä aikoinani. 
Ennen Laukaaseen tuloa olin jo hommissa ollut Saksassa, Itävallassa, Italiassa ja Amerikassa.
 Tämä varsinainen komistus, pitkä, hymyilevä ja sanavalmis nuori mies oli  kiertänyt maailmaa ja saanut loistavan ammattitaidon kansainvälisenä keittiömestarina. Kotoahan nämä hyvät perusohjeet tietysti ovat tulleet......mutta niin kovin mielelläni ainakin vähän halusian olla se pieni osa vaikuttajana, sallitehan Marja, Timo sekä isovanhemmat, ihan vain tämmöisen mymmelin iloksi...hih...;D Sen tai tän verran turhamainen olen edelleenkin, että silkkaa leuhkuutani haluan toisten lapsilla isotella.......no haittaakse, en usko!
 Hän oli nyt sattumoisiin kokkina pienenpätkän Peurungassa, koska oli vaihtamassa uuteen erittäin vaativaan mestaan,  oli verestämässä vanhoja muistoja siellä käytännön töissä kauhan varressa!

En malttanut olla  tekemättä pieniä hanslankarin hommia siellä.pakettipaikassa. Kiire oli kova ja henk.kuntaa vähän, joten vainvihkaan tein sellaista varsin näkymätöntä, mikä ei kiinittänyt liikaa huomiota, kasasin astioita ja siistin noutopöytiä sekä veteraaneja tarkkailin ja avustin. Vieraita oli niin paljon, että uskon olleeni  huomaaton, ainakin yritin olla.....eikä siskokaan  mua komentanut paikoilla istumaan, koska liikoja en siellä heilunut....;)

Seuraavaksi jouluksi tehtiin uusien kavereiden kaa alustuvia sopimuksia!
Tärkein meenas unehtua, menimme kuuntelemaan ja kattomaan Tapanin tanssia ja Huikon veljesten tunnetua antia. Hämärä nurkkapöytä otettiin...mutta annas olla!? Nippanappa sain hanurin tuoliin kun  olkapäähän koskettiin ja herra tuli valssin pyörteisiin pyytämään.
Noloa, mutta pakko oli kieltäytyä, toivon sydämestäni, että ensi kerralla olisi jo uudet toimivat varaosat polvissa jotta voisin ottaa osaa karkeloihin. Seurasin sitä vierasta miestä siellä parketilla ja hän osasikin tanssia, eikä ollut mikään pelkkä käden veivaaja.....

Kiitän kuluneesta 2012 ja toivon Parempaa Uutta Vuotta  2013 teille sukulaiset, ystävät ja kylänmiehet !