SIELTÄ SUN TÄÄLTÄ !

En muuten tunne kuka hän on, vissiin joku merkittävä henkilö, kun oli käädyt ja kaikki! Olin Kansannousun vuosipäivän juhlissa Budapestissa, niinkuin olen ollut ollut jo monta kertaa, siinä ihan meidän kulmilla.  Luulisin että kuului meihin vähemmistö edustajiin, päällikkö tasoa uskoisin!

Tämän tiedän, on meidän pormestari, silmän ilo ja pidetty sekä arvostettu nuori fiksu mies!

Silloin oli rahalliset juhlat, ei edes illalla lennellyt molotovin coctaileita!

Viime huhtikuussa  oli viimeksi Unkarissa. Päätin olla Suomessa sen ajan, että tämä polvi hommelli hoituu, vuosi vierähti ja alun jo toistakin!

 Kuvittelen pääseväni sinne syksyllä....kait.....!??

Vaikkakin suunittelin vappumarsille menoa täällä Jyväskylässä. Voi olla, että sekin siirtyy seuraavaan vappuun.....;/pi

Ystäväni joka käy kovia hoitokuureja oman tautinsa kanssa suunittelimme jo vapun viettoa kaupungilla. Olemme kylläkin varsin myönteisiä, että jos vaikka onnistuisikin, mutta parissa viikossa pitäisi  vähän enemmän sen kunnon nousta!

Yksi koko vuorokausi tuntui melko mukavalta, mutta männä yö olikin sitten taaskin sitä tuskien taivalta. Ei muuta kuin väkisin sängystä ylös ja köpöttelemään jotta tolkku tulisi kinttuloihin.

Peiliin kun katon, niin tuntuu siltä, että väärä mymmeli ilkkuu sieltä takasin! Yritin kyllä hymyillä, vastasihan se ...tukka pystyssä ja silmät sirillä. Vähän tärkeimpiä hommeleita kun teen, niin silloin pidän pokat silmillä. Totesin ettei nyt tarvis kovin tarkkaa sitä vastapeluria katella.....ei se niin pahan oloinen ole kun voisi luulla....kyllä siinä jotain tuttuakin löytyy!

Paidan helmaa nostin ja tarkistin, että minkamoiset pökkelöt sieltä roikkuu. Väri on melko siisti, turvotus on päällä, arvet asialliset. 

Äkkinäinen vois todeta, että ei se kyllä Luojan vika ole jos noilta tolpilta kaatuu......:)

Kahta kyynerkeppiä  apuna on pidettävä, kyllä niillä eteenpäin pääsee ja sivuaskeliakin otan jota en muuten ennen leikkausta tohtinut.

Odottelen mun kotiapua, tuo perustarpeita, maito, leipä, omenoita! Olen kiitollinen kun mulla on täällä sellaisia ihmisiä joiden kanssa olen ollut kakarasta asti, saman kadun kasvatteja. Vähän helpompi ottaa apua vastaan. Osahan meistäkin on paluumuuttajia takaisin juurille tulleita!

Vähän on hidasta ja aikaa viepää on tämä kirjoitus.....;)

KOLMANNEN KERRAN OPETTELEN KÄVELEMÄÄN !

Sukumme vahvoja naisia, tässä on isäni täti Hanna!

Minäkään niitä hentosempia en suinkaan ole ja olen koittanut ahmia itseeni näitä perimätietoja ja geenejä, jotta kauan onnistuisin tällä valitsemalla tielläni. Isotätini eli hyvän ja työntäyteisen elämän Suomessa sekä Amerikassa ja saavutti menestystä! Valtettavasti tapaturma keskeytti tämän arvostetun naisen elämän. Lähti hakemaan vielä yhtä kangaspakkaa sisältä kun tehdas paloi ja se koituikin kohtaloksi.

Toinen täti, isän sisko 93v elää ja asuu kaunista omakotitaloaan yksin ja huolehtii nyt minusta, koska olen toipilas!?  Siis puhelimen välityksellä, oikea teräsmummo jota olen aina arvostanut.

Häneltä on muutama vuosi sitten vaihdettu lonkkanivel niin meillä yhteistä asiaa piisaa. 

Hänen kanssa on helppo jutella koska puhe ja järki pelaa.

Vaikka tiesin, että kipua piisaa minulla pitkään, en ihan kuvitellut sitä näinkin tuntuvaksi ja jatkuvasti. Vielä kun tiedän kipukynnykseni olevan aika korkea....vaan jopa tuntuu....;/

Sanoisin että hyvä puoli on tässä kun päätin yksin olla täällä kotona, koska silloin pystyn itseeni parhaiten kuntoutamaan ja hoitamaan. Vaikkakin perikunta ja toisetkin lähimmäiset tätä menoa vähän hirvittelee. Olisivat olleet valmiita tänne tulemaa ja tulevatkin tarvittaessa jos terve sen vaatii.

Sisällä pysyn, koska noi rappuset, kymmenen askelta eivät kyllä vielä kiehdo kokeiluihin. Suositellaakin näin alussa helpompaa rasitusta joten toiminkin sen mukaan.

En oikein osaa keskittyä kirjoittamiseen, lukemiseen saatikka tv-n katseluun, yritin mutta asiat ei tunne menevän sinne perille asti. Jossain vaiheessa alan sen normaalin osalistumisen täällä netissäkin.

On vain hyvä olla ihan yksin....toistaiseksi!

Elän muuten aika paljon kellon mukaan ja nyt yritän siirtää tunnilla yöunille menoa! Joudun 1-2 kertaa yössä lähtee lenkille keppien kanssa täällä sisällä. Jalat kun vasta ovat opetelleet pariviikkoa sitä uutta hommaa ja minä sen mukana.....:)

MINUN VIA DOLOROSA !

Tässä jonkinlaista päiväkirjaa pidän, jossa seuraan tätä tämän hetkistä aikaa.

Soitin eilen omaan terveyskeskukseen, koska tikkien poistoon piti aika varata.

Ilmoitin etten pääse sinne  kun rappusia sen verran paljon, että tuottaa vaikeuksia ja takaisin kotiin tulo ei sitten onnistu. Sanoin, että kyseessä on kummatkin kintut joissa on uudet polvien täysproteesit!!!

Vihjasin kotisairaanhoitoa jotta tulisivat tänne. Heiltä kun ei hoidu nämä jutut, pyysin jos vaikka raaskis antaa numerot minne voin soittaa ja kysyä! Hoitaja lisäsi saman tien että kehottavat kait yksityiselle!?

No, soitin pitkään viimein automaatti vastasi,ja sanoi, että antakaa tiedot niin otamme yhteyttä seuraavana arkipäivänä!? Mitäs minä tommoselle omia  tietojani annan ja suljin linjan, että näin sitten toimitaan terveyskeskuksessa.....:/

Soitin yksityiseen hoivapalveluun ja selitin asiani ja lupasivat hoitaa metalliniitit pois ja tarkistaa muutenkin ensi maanantaina. Kaksi viikkoa leikauksesta poistetaan niitit, vähän kyllä arvelen tokko pysyvät polvet kasassa!? Kait sitten, ainakin on hyvät aineet sinne laitettu ja mulla on erinomainen luusto!??

Haavat mielestäni siistit n.20cm ja n.30 niittiä kummassakin, vertailu kohteita kun on! Muuten kinttujani en kovasti esittelisi, nyt kyllä jo vähän sievistyy. Kuvattu kyllä ne on ja niin säälittävän näköiset, että ittenikin hirvitti. 

Pikolini, se siskoni kun näki, niin ääni värisi ja sanoi, että et ole Maija Mehiläinen vaan Molla-Maija. Ihan kuin sellainen miesten sinisistä, vanhoista laikukaasta ja kuluneista haalareista kokoon kursittu  pula-ajan Molla- Maija olet ja tottahan se oli, totesin minäkin!

Ite kyllä vertasin ensin sian uunirullaan joka oli kokoon kursittu ennen paistamista. Kamarasivut kun oli yhteen puristettu ja sitten kursittu että leviä kesken kaiken.....;/

Tavalliset tikit olisin itse poistanut, niinkuin olen ennenkin tehnyt, vaan näihin en uskalla käydä käsiksi. Työkaluja kyllä olisi, mutta olkoonpa......

Olotilasta sanoisin, että on sitä paremminkin voitu, vaan nyt ootetaan ja toivotaan, pari kuukautta kiputilat ainakin kestävät...sanoivat!

ME TULEMME TAAS......

Tästä se sitten alkaa, eka päivä ilman piikoja ja palvelijoita! Olen pärjännyt mielestäni kohtalaisen hyvin, koska kaikki yritykset ovat onnistuneet. On se muuten aikaa viepää, pieninkin askare menee kuin hidastetussa filmissä. Vaikka ei meikeläisen normaalissa kotihommeleissa minkaanlaisia kommervinkkejä tehdä, eikä tarvita, niin pää tuli märäksi ennenkuin sain lehden eteeni ja mukin kahvia ja palasen leipää juoksupojaksi!

Pääsin ekana pois sieltä sairaalasta, meistä joilla oli niveltenvaihto tehty samana päivänä! Kolmen samanikäisen naisen kämppä oli ja ne toiset olivat lonkkanivelen vaihdossa.

Nähtävästi leikkaus onnistui ja senhän tietää vasta lopullisesti muutamien kuukausien päästä.

Ilokseni kuulin olevani kympin tyttö, koska toipumiseni alkoi heti! 

Nämä kaksoisleikkaukset evät ole kovinkaan yleisiä, miehille niitä ei juuri tehdä, koska eivät kestä kipua sekä kuntoutushalut ovat nollassa.

Varsinainen piina-ja kärsimysviikko se oli, joka jatkuu nyt täällä kotona. Olin varautunut kaikkeen, joten suurempia yllätyksiä ei ole tulossa!?

Otan tarvittavan lääkityksen jotta toipuminen edistyy!
En uskonut, että kipu on näin todellista, vaikka kipukynnykseni on varsin korkea ja olen ennen leikkausta pärjäillyt ilman lääkitystä, vaan nyt tosiaankaan toimi näin.....
Eikä se kipu sinne leikkauspöydälle jäänyt, nk.yleensä todetaan, vaan mukana kulkee pitkään!
No, eiköhän se tästä sitten .......:)

Turkoosikorun tein nyt talvella, osa matskua kierätyksestä.

NÄINKÖ TÄSSÄ KÄVIKIN, kiitos!

Ensikäden tietoa ja kuulin varmalta taholta joten päätin kirjoittaa asiasta....jos joku ihmettelee minne oikein olen menossa!? Autolla menen tai siis kuljetetaan ja takaisin lähtöpaikkaan saavun joko pääsiäiseksi tai sitten sen jälkeen.

 Jos olisin yksikertaisella asialla liikenteessä, niin se hoituisi muutamassa päivässä.

Vaan kun asia onkin kaksinkertainen niin voipi mennä aikaa tuplaten...ei taaskaan haittaa, eläkeläisellä sitä aikaa kun ja kiire on jätetty sinne missä rahan edestä töitä tehtiin.....silloin aikoinaan.

Vanhasta, kuluneesta  ja rappeutuneesta saa tehtyä melko toimivan ja näyttökuntoisen julkisivun, josta voi nauttia itse, unohtamatta sitä duunaria joka sen homman hoitaa.

Ehdottomasti huomioitava on myöskin se, että ympäristö huokaa helpotuksesta kun näkevät täysin käyttökelpoisen ja jopa silmiä hivelevän urbaanin uudistuksen.

Jäitä hattuun sillä en malta olla sanomatta ja levittämättä tätä ilon uutista......koska se olen tosiaankin minä....allekirjoittanut, joka esittää tässä valinassa sitä päätähden osaa. Minut valittiin taaskin ihan noin vain, vaikka näytillä oli hakijoita kaikista ikäluokista. Voin reilusti sanoa että ukkelit ja nuoremmat jäivät sinne takavasempaan kun minut huomattiin. Näkyvänhän olen tottavie, paksu mymmeli joka aina huomataan.....;D Varmaa oikein ammattilaisia ja tottuneitakin esiintyjiä siellä oli joilta sen roolin vetäminen hoitui jo rutiinilla.....heh!!!

Sanon suoraan, että olin aika vihreä heidän rinnalla, huomasinkin sen kun keskustelimme tai oikeistaan kuuntelin kun nämä asiantuntijat kehuivat itseään, että montako kertaa jo ovat olleet haastateluissa ja kuvauksissakin!


Uskoisin, että minulla olikin aika hyvät paperit, kuvat ja suositukset niillä pääsin ilman omia palopuheita ohi jonon, oikein yksityseen haastatteluun. Mielestäni olen aina ollut hyvä kuvauskohde, jopa kuvauksellinen toteaisin! Jostain syystä vain noi passikuvat ovat  aina olleet aika huonolaatuisia, mielestäni saisivat parempia ottaa kun tekevät sitä työtä muka ammatikseen.
Jotenkin noloa esitellä ympäri muailmoo sellaisia virkapapereita missä kohde on kuin jostain revästy...sanonko mistä!?

 Se onnistuikin yli odotusten ja toivottivat minut tervetulleeksi 25.3.2013 Jämsän Jokilaakson sairaalaan.....kummatkin polvet saavat uudet tekonivelet !

Tehdään kertarysäyksellä,  koska polvet ovat pahasti rappeutuneet. Tähän asti oli puhuttu vain vasurista, koska on ollut kivuliaampi.

Korjaantuvat sitten samanlaisiksi yhtäaikaa. Kuntoutuminen on aluksi tietysti aika vaativaa sanoi leikkaava ortopedi....tutki papereitani ja perusti valintansa sillä koska uskoi, että  myöskin minun oma asenteeni on se hyvä pointti, tässä tapauksessa!

Päätin soittaa ja kysässä sekä tarjota itseäni ennen aikoja  sitä 6 kk.jonoa. Olihan oman terveyteni puolesta valmis vaikka samana päivänä tähän varaosien vaihtoon. Enkä valitse paikkaa tai sen vaativan työn tekijää, vaan menen sinne minne pääsen mahdollisimman joutusaan.  Omaehtoista kuntoutustahan olen tehnyt säänöllisesti jo viime kesästä lähtien joka on jopa näkyvästi toiminut tässä tapauksessa.

Olen kiitollinen ja otan tämänkin haasteen vastaan, koska olen aika varma, että pärjään. 

Takapakkiakin voi tulla mutta niinhän se elämässä aina onkin.... osaan myöskin siihen varautua!

Vanhan taistelumarssin mukaan on pakkoa laulaa....eespäin, eespäin tiellä taistojen...toteaa tämäkin mummo lumessa.....;)
ps.meenas unehtua tieto, että talkkari jää kyllä paikan päälle jotta palvelu pelittää , muutenkin on ollut tarpeen viimeaikoina....että jatkakoon vielä samaan malliin......;)

KYTTÄÄJÄ MUMMON ARKEA ja pyhää!

Talo missä korteeria pidän on kuuskyt´luvun rakennus, paljon on paranneltu paikkoja jotta viihtyisimme. Ohjeita annettu ja määritelty miten pitäisi olla asua jotta eläisimme ja kauan viihtyisimme pesässämme. 

Talon säännöt on laadittu ja jaettu joka luukusta, olitpa omistaja tai muuten vuokrasi kuittaava!

Ohjeethan on tarkoitettu tietysti lukutaitoisille, vaan tuntuu joskus siltä, että meitä lukutaitoisia on aika vähän sattunut tähän kerrostaloon! Vai liekö sitten niitä lyhyt muistisia ovatkin, vanhat sekä nuoret ja siltä väliltä tuntuu ne näkyvät ja kuuluvat olevankin aika yleisesti ottaen...muuten.....;/

Pitäisi jopa omat partsitkin huolehtia, talvella lumet poistaa jottei kävisi näin, että kosteus tekisi tepposiaan, nehän sitten näkyy alakerran partsin katossa.

Mun yläpuolella on aika holtitonta väkeä nämä nykyiset osakkeen omistajat. 

Alkuaikoina palautin heidän tavaroitaan mitä tippui mun parvekkeelle ja niitähän tuli mitä milloinkin. Nykyisin kiikutan ne roskiskatokseen. 

Siinä kun on sellainen sopiva kolo josta saa ne kamat siirtää alakerran asukin iloksi ja ihmettelyksi. Nämä jouluvalot roikkuu parista kohtaa edelleenkin ilman valoja minulle,  eikä oikein ole kovinkaan mukavan näköistä! Katotaan nyt kuin pitkälle saan niitä vielä ihailla.....;)
Jotenkin en tykkäisi lappuja laitella ja ovikelloja soitella. Olen odotellut jos Rouvan kanssa tapaisimme nk.vahingossa, mutta liikumme niin eriaikoihin ulkona ja rappusissa.

...

Paljon on ihmisiä jotka eivät osaa oikein toimia, ennenkuin silmätysten ja kädestä pitäen selittäisi ja neuvoisi....eikä aina silloinkaan ohjeet mene perille asti!

Tämä talo on  noin yleisesti ottaen hyvä asua, mutta haitat ja järjestys häiriöt tulevat pääsääntöisesti vakiasukkien vieraista. Vaikkakin meitä omia persoonia kyllä löytyy meistäkin jo vuosia täällä asuneista.....;/

Noin kymmenen vuotta olin hallituksessa, sitten ilmoitin, että jokaisen on vuorollaan sitäkin hommaa tehtävä. Yhtiökokouksissa käyn aina jos olen paikkakunnalla ja osallistun keskusteluun.

Omissa tiloissa tupakin tumpit ja rikotut lasit  ovat sitä ällöä sotkua oksennuksen lisäksi, koska ovat toisten tekosia Tämä kuva  katolta on  kohtalaisen siisti koska uudet lumet kerkesi peittää  yleisen yläkerroksien käyttämän tunkion. Annapas olla kun lumet sulaa niin esille tulee taas mitä ihmeellisempiä asioita....

Jotenkin säälien ajattelen tätä yläkerran rouvaa, koska syy ei ole varsinaisesti hänessä. Osittain tietysti jos ajattelee sitä, että kyllä porukat olisi kurissa pidettävä.....vaan jos ole sitä valtaa!?

Ukon olen nähnyt muutaman kerran, mutta kuullut sitäkin enemmän. Keski-ikäisiä hyvin toimeen tulevia, ainakin päältä katsoen, mutta pahasti on kyllä vielä hakusessa elämään tarvittavat tavat ja tottumukset.

Saas nähdä pystynkö tänä kesänä laittamaan omaa partsia kesäkuntoon ja siellä oleskella. Kevät yhtiökokouksessa kyllä otan tästä asiasta selvän........

Nyt kun olen lähes koko vuoden ollut putkeen täällä paikan päällä, on sitä aikaa tuhriintunut naapureiden kyttäämiseen ja tarkkailuun....heh......;)

Tämän kuvan otin kun olin lounastamassa tien toisella puolella....jaloista pois kun oli lopputarkastus putkirempasta. Talo on vankka ja seinät paksut ja silloin tehtiin putketkin paremmin joten pinnoitus onnistui erinomaisesti. Äänet ei kuulu kovin helpolla mutta kansalla kun on tapana asioita selvittää keittiössä tai kylppärissä jossa ne  etenee tuuletuskanavien kautta erinomaisesti toisiin asuntoihin! Varsin hyvin sen kovaäänisen kautta pysyn selvillä miten naapurit sekä ylä-tai alakerrassa oikein toimivat ja tekevät......;)

Olen eloni aikana asunut kaiken maailman kämpissä. Tässä iässä ja kunnossa olen tyytyväinen keskustan kerrostalossa asumiseen. Tarvittavat palvelut lähellä ja toimivat minun tarpeisiini. 

PIUHAAN PUJOTTELIN - KORUIKSI KASASIN!

Maaliskuu puolessa ja talven tuntua ja pakkanen paukkuu -22!

 Vissiin tästä johtuukin, että halusin vähän hempeillä väreillä, josko tämä muka auttaisi. 

Talvi päättyy ajallaan ja yleensä kevät alkaa heti sen jälkeen  jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Aika heikosti luisti sukset MM-kisojen aikoina. Luistihan se toki koska hyvin näyttivät niitä 

kaatumisiakin, pitoa liekö liikaa pantu pohjaan vaiko muuten turvallaan olivat tasaisellakin.

Näin maallikkona ja ahkerana penkkiurheilijana olen päätynyt siihen tulokseen, että taitaa se harjoittelu jäädä aika vähiin!?

Jännitys puuttui tyystin ainakin minulta joten sain rauhassa samalla näitä koruja suunnitella ja sitten piuhaan helmiä pujotella.

Vuosi sitten ostelin näitä kauniita vihreitä aitoja korukiviä...koska sain halvalla....omasta mielestäni....hih....;) Tämä isompi raamitettu lantti löytyi H&M-n koruosastolta vuosia sitten rannekoruna ja sain erinomaista jäljitelmä malakiittiä uusio käyttöön. Ostin sen aika reilusta alesta,  sitten hajotin ja taas muutama korun osa löysi oman paikkansa.

Tavakseni olen ottanut tehdä toisenkin saman tyylisen setin samalla, koska tarvikkeet ovat silmien edessä levällään odottamassa uutta käsittelyä.

 Samoihan toimin tauluja maalatessa, säästän väreissä koska pursotettelen niitä valmiiksi paletille  ja hukka kasoja en jätä vaan otan ne totta kait hyötykäyttöön toiseen maalaukseen samalla työrupeamalla!

Tämän setin kultaiset kaposet putken pätkät sain kaulakorusta joka löysin toisesta suositusta nuorison kaupasta. Koru oli näyttävä ja luulisin, että lapsityövoimalla tehty koska purkaminenkin oli aika työlästä näillä nakkisormilla. Näppäryytä vaati hajottaminenkin, tarkasti otin talteen kaikki osat, paitsi korupiikit näyttivät epämääräisiltä rosoisilta tikuilta. Ne hävitin koska  tiesin, etten niitä suorista ja käytä uudestaan.

Tausta kangas kuvissa on silkkinen Marja Kurki huivi, sekin löytyi kirpikseltä. Onneksi lopettivat Pelastusarmeijan kirpiksen mun alakerrasta. Meillä oli sellaista jatkuvaa yhteistyötä silloin aikoinaan. Paljon sieltä lähti mukaani ja yhtä paljon  vein lahjoituksiakin sinne. Näitä merkkihuivia kyllä ostin aika monta ja edullisesti tottakai!

Samalla kun ulko-ovea näpräsin auki niin tuijotin sisälle kauppaan ja aina osui mielenkiintoista silmiini. Nyt on tila taas ollut tyhjänä jonkin aikaa, ulko-oven toisella puolella on pienet kauppatilat jota pitää nuori nainen. Tuntuu olevan samanlainen näprääjä kuin minä, mutta on vain erikoistunut sisustukseen. Hyvin on hinnoitellut tavarat, ovat tuunattuja. Asiakkaita en ole siellä koskaan nähnyt ja luultavasti hoitaa netin kautta ostot ja myynnin!?

Aurinko paistaa  seuraavat päivät, toivotan iloa, lempeä ja lämpöä kaikille....;)