BRASILIAISIA KORUJA !

Olen aina ollut huomattavasti kallellaan koruihin, olipa ne materiaailtaan mitä vain, niin jo tyttösenä pienenä piiparaisena ymmärsin niiden käytön!

Koruista käytetään pääasiallisesti kahta laatua ilmaisevaa sanaa, aito tai sitten romu, ihan sama mulle.....käytän mielelläni sekä että, menoista ja tuloistahan se käytännössä riippuu!?

Yleensä laitan tänne näkyviin  omia tekeleitäni ja niitähän löytyy, koska niitten näpertelyn aloitin jo yli 60v.sitten....van nyt annan vuoron toisten tekemille hiluille!!!

Aloitin täällä somessa Brasilian viikot ja jokainenhan sen tietää, että urheileva kansa kokoontuu joka neljäs vuosi mitä erikoisimpiin paikkoihin ja nyt on vuorossa tämä Rion kaupunki Brasiliassa.

Olen tullut vuosien saatossa tietoiseksi siitä, että missä maassa ne korukivet oikein hyvin kasvaa ja tämä Brasilia on yksi niistä parhaimmista kasvun paikoista!
Pippurin kasvun paikankin tiedän ja samoin makarooninkin.....luonnosta tietysti, sanotaanhan se jo siinä viimeisessä värsyssä,  että maasta sinä olet tullut ja sinne myöskin kaikki palaamme!?

Sattuneista syistä Brasilia on tullut tutuksi, vaikkakin itse en ole siellä koskaan käynyt, mutta tämä sukuni tietää sen maan metkut ja kutkut ja olen heiltä kuulun puheen kautta näitä tietoja ja levittänyt niitä eteen-ja taaksepäin.

Ametisti on kaunis korukivi ja näitten korujen kivet ovat aitoja sellaisia....vähän arvoasteilkoltaan vaatimattomia koko kansan korukiviä, siihen vaikuttaa kiven väri ja hionta tapa!

En ole muuten montakaan kertaa näillä näkyvillä helyillä itseäni koristellut, koska painavat liikaa.....

Päätin vähän korjailla heitä, että jokunen gramma lähtisi pois ja teen osasta helmistä uusia ja käyttö kelpoisia korviksia ja riipuksia.....joskus sitten....:)

Samoin nämä helmet ovat liian isoja ja painavia kun käyttöä ajattelee ja joutuvat myöskin koruverstaan työpöydälle......pihtien käsittelyyn jossain vaiheessa!

Sormukset myöskin aika mollukoita mutta kun koltuun käy niin kyllä niitä voi pitää, sormus metalli siitä hyvän mallinen, että sitä voi pienentää ja suurentaa ilman työkaluja omiin sormiin sopiviksi!

Tämä kevyempi kaulakoru ametistin paloista, jätän kyllä alkuperäiseen malliin koska toimii.....vaikkakin voisin lisätä siihen muutaman ison helmen pienten kavereiksi näistä jo näytetyistä helyistä.

Näistä kahdessa lila ja pinkki ovat melko hyviä kiviä, vaan ei lähellekään täydellisiä!
Tämän mustan kiven arvoitusta en ole ratkaissut....liekö joku hiomaton ioliitti tai jaspis, onhan sitä hiottu jotenkin vaan ei niin siloposkiseksi kun  ametisti ja ruusukvartsi on!?

Nämä korut ovat tulleen minun laatikoihin kymmeniä vuosia sitten ihan käyttöä varten ja suoraan Brasiliasta jonkun meidän porukoitten mukana kun reissasivat tätä väliä.

Olen aika kova penkkiurheilija ja kulutan telkkaria paljon, kun aihetta löytyy. Yöt on kyllä tarkoitus huilia, vaan jos oikein jännäksi menee......niin pitäähän  sitä sitten valvoakin.....:)

TILATAIDETTA KAIKILLE KADUN KULKIJOILLE !

Tässä keväällä kun olin menossa ratikalle Budapestissa,  niin tarkastelen ja tirkistelen aina pienenkin kävelyn aikana jospa löytyisi jotain mielenkiintoista kameraani! 
Pidän poketti Canonia aina mukana, vaikkakin olen senkin huomannut, etten muista sitä esille ottaa. Meillä Jyväskylässä näitä tapahtumia on harvinaisen paljon, tämä hyvä kävelykatu on useimmiten päänäyttämönä.

Jutun aiheita kun aina etsiskelen, olinpa siellä tai täällä. Vaikkakin aika harvakseltaan niistä/näistä olen tänne nykyisin kirjoitellut. Missä lie vika, muuten vaan kyselen, tottakai se selviää kun peiliin vilkaisee!

Tuntuu, että vähän joka hommaan menee puolta enemmän aikaa kuin ennen....kun kaiken lisäksi sen saman asian joutuu muutaman kerran tekemään ennen kuin onnistuu....vaikka kenkien laitto jalkaan...yritin ilman kenkälusikkaa seisailtaan eteisessä, niin aina taipui joku sivu tossuista väärään paikkaan.....ni ei muuta kun istumaan hetekan laidalle ja se lusikka avuksi.....meni siinä sitten eka yrittämisellä kenkä jalkaa ihan ilman ähkimistä ja hyvin menivätkin.....;)

Asiaan takaisin, taiteen tutkimiseen!

Tämä suojaseinän päätyä olen jo muutaman kerran tutkinut, koska siinä on oikeastaan ihan mielenkiintoinen taidepläjäys.

Tämä vasemman puoleinen kerrostalo jäi muutamia vuosi sitten kesken parhaaseen rakennus aikaan.

Tarvike aineita suuria kasoja pihassa oli  odottamassa talontekijöitä. Rakenustelineet ja pari nostokurkiakin vartioivat nämä vuodet, että jospa työt jatkuisivat!?

Nyt viime reissulla huomasin, että taloa rakennetaan taas ja valmistuukin pikapuoliin, toivottavasti....:/

Vähän olen tykönäni pohtinut kollaasin kokojaa ja periaateessa se voisi olla kuka vaan, lapsi-nuorukainen- nainen-mies tai vaikkapa minäkin!?

Näyttävän työn on saanut aikaiseksi ja kierrätys kamoista kaikki tyyni.

Taiteen tekemiseen tarvitaan jonkinlaista intohimoa sekä  ideoita ja pelimarkkojakin materiaalin keräilyyn....vaan jos onkin tämmöinen tapaus. Hän joka tarkkailee sitä kamaa jota löytyy vähän joka paikasta.

Kiinnostuin näistä niin paljon, että suosittelen sadepäivien ratoksi, lapsien iloksi tai mummokerhojen ratoksi tämän tyylisiä ratkaisuja.

En ole yhtään taulua maalannut tänä vuonna ja jätän siis suosiolla taideseuran syysnäyttelyn väliin.....mutta jos terästäisn itseäni niin voisin saada tämän tyylisen teoksen aika pian valmiiksi ja ihan näyttelykuntookin.....mieti tyttö mieti ja panehan töpinäksi jos olet kerran joku olevinasi.

Näin sitä joutuu itsensä käskyttää ja ihan julkisesti, toimiiko eli ei.....siinä vasta kysymys ratkottavaksi minulle!?

Olisipa ainakin vähän tyylistä poikkeava mutta taiteeksi kyllä huomioitava tapaus.....;)

  

Kulttuuria tulee kaupunkilaisten luokse tällä viikolla, Jyväskylän kesän ohjelmat aloitettiin taas eilen. 
Ihan mieluista kuuneltavaa sekä kateltavaa ja mikä parasta niin ohjelma tuodaan ihan viereen jopa käsien ulottuville ja osa ihan ilmaiseksi.
Lähes kaikki illan esiintyjät tulevat näyttämään itseään ja taitojaan joka päivä klo 12 kompassin kulmille kävelykadulle ja nämä sessiot ovat jopa tunnin mittaisia.
Kansa tykkää ja  minä myös, eilen räpsäytti vettä muutamaan otteeseen ja tämäkin päivä on siinä hilkuilla. 
Onneksi on varattu kuiva sisäpaikka sateen sattuessa.....:)

....VALSSI SOI HILJAA SOI......

Vuodelta 1965 otettu kuva, olisikohan silloin ollut lentokenttä Seutula/Helsinki nimeltään!?

Rakennus oli pitkä parakki puusta, mutta toimiva hyvin ainakin minun tarpeisiin, olin lähdössä Saksaa, ekalle ulkomaan työpaikalleni.

Näytän vähän haikean oloisena vai liekö mietin, että nyt sitä sitten mennään, suoraan sanoen kohti tuntematonta.

Ajattelin vissiin vanhempiani jotka olivat minua saattamassa Helsinkiin asti koska olin vähän miettilään oloinen!?

Olin meistä lapsista nuorin ja nyt se viimeinenkin sitten lentää pesästään.....

Tottakait olivat  tietoisia olleet näistä suunitelmista, koska alaikäisenä tarvin työlupiini vanhempieni suostumuksen. 

Meillä perhepiirissä luotettiin ja kunnioitettiin sekä tottakait myöskin kannustettiin tulevaisuutta koskeviin päätöksiin.

Tämä pieni tiivistetty selitys kuvasta.......mutta kun oikein tarkastelin kuvaa niin huomasin erikoisia yksityiskohtia!

Pitkät lakatut kynnet oli omat koska ei kait silloin mitään tekokynsiä ollut yleisessä käytössä.

Sitten tämä upea desing hopeinen sormus isolla kivellä, joka sain työpaikaltani kiitoksena lähtiäiseksi mukaan!!

Olin töissä apteekki-ja kemikalitavaroiden tukkuliikkeessä, oikein konttori hommissa ja illat opiskelin kauppakoulussa, sen koulun todistusta en ole muuten tarvinnut koskaan, saatikka näyttämään töitä hakiessa.......

Konttori hommat olivat siihen aikaan varsin hienoja olevinaan mutta en sitä oikein silloin halunnut ottaa tulevaisuuden työkseni.....ihmettelen nyt miten noilla kynsillä oikein kirjoitin koneella!?

Nyt ihmettelen sitä, että miten noilla kätösillä tehtiin niitä mun tulevia töitä, olinhan menossa kovaa kyytiä ulkomaille hotelliin kerroshoitajaksi.....elikkä huoneita siivoamaan ja vessoja pesemään.

Sitähän työtä en aristanut yhtään lähtiessäni ja tiesin pärjääväni niissäkin hommeleissa, pieni punainen sanakirja työpuvun taskussa.

Käytännön kielen opin joutusasti ja sen myötä pääsin jo pari askelta ylöspäin nk.olin suunitellutkin ja työ helpottui huomattavasti.

Tässä sitten "heipat" ja kohti uusia haasteita!

Tuskinpa silloin ei edes tullut mieleenkään mikä tulevaisuus olisi edessä. Olin kyllä ajatellut opetella muutaman uuden kielen työn ohessa ja suunitelmathan kyllä toteutuikin monin kertaisesti!

.......päivitin nykyisen naamani, että tyytyväisenä muistelen mennyttä aikaa ja elämääni.....ja olen kiitollinen siitä ajasta jota olen saanut elää omien suunitelmien/mieltymyksien mukaisesti ja onnistunut siinä......:)

SANARIESKAA KERA KUKKASTEN !

Valkoakasian kukat hehkuivat toukokuussa Budapestissa, vaikkakin kuvan olisi voinut ottaa vähän harkitummin.

Sihti osui tämän puun koristuksiin, vissiin olivat vanhoja jouluvaloja vai liekö sitten hämärän tultua syttyvät, mene ja tiedä !?
Tiuhaan oli sähköjohtoja lamppuineen puun runkoihin kietaistu.

Kotinurkilla tämä kirkko ja puisto on, mutta kun en pahemmin näillä raitilla pimeisiin aikoihin kuljeskele, niin tietämätön olen puitten valoista.

Kari Hotakainen oli viimeisen Unkariksi käänetyn kirjansa mainosreisulla ja Kari Lumikero oli loistava tentaaja hänelle.

Tilaisuus aloitettiin mielestäni mukavan leppoisasti, piti pikku esitelmän Kari nimestä suomeksi tämä toimittaja Kari ja tulkki hoiti sitten paikallisen kielen taitaville koko liturgian.
Meitä Suomalaisia oli sellainen pari kourallista siellä kuuntelemassa ja kommentoimassa, suurin osa oli paikallisia, sali oli tupaten täynnä, Hotakainen tunnetaan siellä kirjoistaan.

Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen tilaisuus ja jopa lupsakka sanoisin. Tuli mieleen ne aiemmat kirjailijoitten tapaamiset ja niihin liittyvät puheet ja pakinat joissa olen ollut ja hivenen vaivautuneen väsyneenä istuskellut!
Kirjailija oli pitkä totinen mies, sarkastisen huumorin tekijä ja selväsanainen puhujanakin jota kuuntelin käsi poskella, koska tarkennan kuuloani..... tavalla jota käytän nykyään, koska toinen korvanihan on lähes umpikuuro!

Sofi Oksasen olen jättänyt parikin kertaa väliin en vähättele häntä kirjailijana, vaan kun en hyväksy hänen yleistä nälvimistä hänen omasta synnyin-ja koulukaupungista Jyväskylästä!
Syynsä  lieneen hälläkin siihen, samoin kuin minullakin on ilmoittaa oma kantaansa, olipa se myönteinen vai kielteinen!

Yllätys kukkasia on mukava saada!

Lähikaupan kassa ojensi minulle ison puskan ruusuja, kun olin ostokseni maksanut.  Piti oikein tarkistaa oliko ne tosiaan minulle tarkoitettu.....olihan ne ja toivotti niillä "hyvää päivän jatkoa"! 
Kolmetoista kappaletta niitä oli, pariton luku niinkuin kukkasia nipussa pitääkin olla.

Tuolla maailmalla  huomaavaisuus saattaa minut yllättää edelleenkin ja kun niitä jaetaan mitä erikoisimmissa paikoissa ja tilaisuuksissa......totesin sen tällä viime reissullani Unkarissa.....:)

SIIRTOA PAIKASTA TOISEEN !

Ihan varmasti en tiedä olinko se minä joka auttoi tässä kesän tulossa!

Tarkoitus oli kyllä sitä kevättä avittaa ja ottaa Unkarista lähtiessä mukaani kun nousin reilu viikko sitten Suomeen menevään koneeseen.

Ulos kun vilkaisin niin kyllä se kesä on täällä Jyväskylässä.....:)

Kuukausi meni joutusaan ja suurin osa ajasta meni siihen kun pyörin ympäriinsä huushollissa ja mietin millä täytän matkistani.....kun piti sitä hommaa nimen omaan tehdä!?

Puntarin oli lattialla kun vähän väliä tarkistin laukun painoa, että paljonko jaksan kantaa mukanani!?

Käytän aina tuolla maailmalla yleisiä kulkupeliä, muutama rappunen kyllä menee matkatavaroiden kanssa, vaikkakaan ei nyt ihan tanssien sekään hoidu.

Päivän ennen lähtöä päätin roisisti, että tämä tyttö kyllä käyttää kerrankin pirssiä ja hurauttaa sillä lentokentälle.

Helpotus oli suuri päätöksen jälkeen ja pakkasin laukun niin täyteen kun sinne mahtui kamaa.

Hyvät/uudet kesä jutut päätin  sinne laittaa ja talvi/syyskamat haen joskus syksyllä sitten tänne!

Olin jo parilla edellisellä kerralla pussi kaupalla saanut kiertoon kaappien täytettä ja yhäti sitä löytyy komeroista ja laatikoista ylimääräistä ja käyttöön kelpaavaa kamaa. 

Suomikoulu pitää nyt viikon lopulla myyjäiset lähetystössä ja sinne sain onneksi hyvää tavaraa myyntiin ja jos ei kaupaksi mene hoitavat ne loput sitten eteenpäin!

Hyvät ihmiset kun osaavat hoitaa ja hakea kotona näitä juttuja ja toimittaa eteenpäin, olen siitä kiitollinen.....:)

Niin paljon kyllä olen edelleenkin näitä pula-ajan ihmisiä, etten raaski suoraan roskiin viedä. Jos jotain sinne siellä laitan, niin siististi ja näkyvästi roskiksen päälle. Siellä kun toimii hyvin tämä "tarkistus" moneen kertaan ja kaikki vähänkin käytävä/syötävä löytää aina uuden omistajan.

Korutarpeita ja valmiita tekeleitä toin reilut kolme kiloa ja saman verran taisi jäädä sinne, seuraavan kertaan. Punnitsin ihan tarkoituksella, koska tiesin että metalli ja lasi kyllä painaa!

No, sitten ensi viikolla panen niitä valmiita kirppismyyntiin, kävin jo pöydän varaamassa....että tämmöstä kiertoa sitten täällä.

Ostan, teen ja myyn sitten eteenpäin "aseveli" hintaan koska toivon, että muutamalla kolikolla saa sitten jokainen halukas koristaa itseensä oman mielen mukaan.... 

Yllä olevan setin olen joskus tehnyt ja sitä en vie kirppiksille, koska kesäkoruiksi haluan värikästä.

Nämä korut näpersin uusista tarvikkeista, yleensähän tuunaan, siis kierätän näitä korutarpeita.

Jotkut välihelmet sekä korumetalli osat ja pujotukseen käytävä vahalanka on lähes aina uutta tai ainakin erittäin käyttökelpoista !

Sireenit kukkivat jo huhtikuun puolessa välissä Budapestissa......:)

VALMIINA - PAKOILLAAN ja antaa lentää !

Tämä on mustepullo, josta loppui muste ja se tarkoittaa sitten sitä, että lopetan muutamaksi viikoksi kirjoittelun!

Tarkoitus on näinä päivinä lähteä tarkastelemaan josko olisi jo kevät tänne tulossa!?

Jos tapaamme niin joudutan kyllä sitä sitten tänne päin kiireiltään, ettei tarvis suoraan talvesta kesään mennä.

Millään kovalla viiliksellä en ole sinne menossa, koska täälläkin olisi tekemistä,

vaikka sielläkin olisi kaiken maailman hommia.

Tauluja en maalaa, olen jo viime reissulla laittanut pensselit naulaa, mutta joitain lajitteluita olisi niittenkin kanssa tehtävä.....

Täältä pääsee hyvin Vantaan lentokentälle bussilla suoraan ja käytän tietysti niitä.

Yökyyti on kätevä, vaikka en oikeastaan osaa nukkua matkustaessa mutta jokinlaisessa horroksessa kyllä olen ja kuuntelen radiota napit korvissa. 

Aamulla sitten lento ja kerkeen kentällä rauhassa aamukahvit lisukkeineen napata. Nykyisinhän näillä lennoilla ei ole enää mitään ruokailua, siis lipun hintaan kuuluvaa.

 Rahalla tottakai saa ostaa koneesta!

Tämä Budapestin väli kestää noin parisen tuntia on lyhyt ja mukava lento kaikkiaan....paitsi jos joudun keskellä istumaan kahden lihavan ihmisen välissä ja sitten kun meitä on kolme samanlaisia pullukkaa siinä vieretysten.....niin arvaapa, toivoisinko lennon loppuvan mahdollisimman pian!?

Naiset kyllä yrittää istua mahdollisimman pienenä, mutta ukkelit istuu sakarat levällään ja lukevat  sanomalehteä.

Tai sitten laittavat silmät kiinni ja kuorsaavat ja parhaassa tapauksessa se pää retkahtaa mun päätä/olkaa vasten!

Moikka ja kuulumisia sitten noin kuukauden päästä.....:)

HYVÄÄ RUOKAHALUA !

Huomasin, että aika harvakseltaan olen tänne laittanut omia tekosiani ruuasta, taitaa olla ihan toinen kuva, se ensimmäinen oli mustikoista ja talkkunasta.

Tästä sen huomaa, että silloin kun teen jotakin ja jopa taltioin sen.....niin onhan se oltava jotakin ja yhteys näistä löytyykin siihen vanhaan hyvään Suomalaiseen  perus ruokaan!

Kun ja jos rupean kukkoa kokoamaan niin sen teen omalla tyylillä ja mallilla, samoin kun karjalanpiirakat!

Oli muuten sen verran aikaa mennyt viimeisen kukon tekemisestä, että mietin sitä taikinan tekoa, että laitoinko viimeksi hiivaa vai en!?

Luultavasti laitoin koska halusin tukevan leipäisemmän  taikinan joka hiivan kera siihen loppu tulokseen  pääsisin, jota mielessäni ajattelin.

Vesi, hiiva, vähän suolaa, pääasiassa ruisjauhoista sekä muutama kourallinen vehnää mukaan. Suurimman osan taikinasta kippasin jauhotetulle leivinpaperille suoraan, loput säästin päälyseksi.

Siinä sain kätevästi tehtyä oikean kokoisen pohjan ja huomioin reunat, apuna käytin kaulinta.

Nostin papereineen päivineen n.20x30cm uunivuokaan, tasapaksuisen kukon paistoaikaa saa hupenemaan aikakin reiluilla tunnilla, perinteinen kukkohan tarvis ainakin sen viitisen tuntia.Tämmösessä kilo muikkuja ja puolisen kiloa raitaläskiä,  näihin piisasi se nelisen tuntia, viimeinen kolme varttia sähköuunissa meni jälki lämmöllä ja mehevän maistuvaa siitä syntyikin. Tulikin kesken reseptin selitystä jo muutama sana lähes valmiista paistoksesta....siis takaisin asiaan jotta järjestys säilyisi!

Taikina kaulituna  ja taputeltuna uunivuoassa ja siihen ripottelin muutaman kourallisen riisiryyniä   pohjalle jotta imee sen liian kosteuden kaloista, muikut ja läski sisään ja taikina katto lopuksi päälle.

Kohtalaisen kuumaan uuniin tunniksi ja sitten löyhennetään lämpöä loppuajaksi.

Voitelin sitä muutaman kerran pelkällä vedellä, koska olin sen syömiseen varannut kirnuvoita!

Yritin sitä tekelettä jäähdyttää aikani, koska se jäähtymisen tarkoitus on tasata sitä makua.....vaan ajattelin kumminkin jonkun tovin jälkeen ottaa kulmapalan erikseen jospa vaikka nopeuttaisi sitä loppu huipentumaa sopivan haaleaksi. Minun kun teki niin mahottomasti mieli jo maistella, niin miksipä en toteuttaisi sitä !?

Nämä kukot ja toisetkin tutut pitkän kypsentämisen vaativat perinne ruuat olisi tottakai vaatineet sen kunnon puu-uunin ja yön yli kypsentämisen.

Mulla kun on vain kerrostalon sähköuuni, mutta toimii sekin erinomaisesti  näissä mun nykyisissä ruuan teko asioissa.

Ihmiset pitävät jotenkin itsestään selvyytenä, että me ammattilaiset elämme kaiken maailman herkuilla kotonakin!? 

Minulla se ei ole toiminut koskaan, olen lähes aina erottanut työn siviilin toisistaan.

Keittiömestari tekee työnsä työpaikalla ja kotona syödään mahdollisimman yksinkertaista.

Joskus kyllä tulee mieleen, että pitäisiköhän kokeilla sitä tai tota jota olen joskus tehnyt, vaan useimmiten jätän senkin tekemättä.

Tämä muikkukukko oli kyllä hyvää sitten seuraavana päivänä kun herkuteltiin sen kirnuvoin kanssa.....maku oli rauhassa herkistännyt koko leipomuksen ja seuraavaksi teen sitten kait lanttukukkoa!

Milloin, en tosiaankaan tiedä, vissiin syksyllä kun ilmat kylmenee ja uutta satoa on saatavilla.

Kattaus ei ole  suinkaan perinteinen, vaikka olisin kyllä sen  saanut omilla kamoilla hyvinkin aikaseksi.

Ei ollut kukkokaan sitä ihan perinteistä ei edes patakukkoa, vaan nykyisessä ns. lasagnea astiassa valmistettu, mutta maku oli samaa ja helppo tehdä annos paloiksi, oikeassa kukossa päältä aukasuun käytän puukkoa ja  tälle piisasi leipäveitsi.

Valmiin leipomuksen palasen kanssa  kuvassa on  ryyppypikari koska oli kalaa niin ruokaryyppy olisi kenties ollut  kohillaan ja sitten vesilasi, aterimet ovat perinteiset kalalle ja kannellinen lämpöastia muikkupiirakka palalle!?

Tämä kattaus oli vanhoilla Venäläisillä kamoilla toteutettu ja olivat pelkkää kulissia mutta joskushan mun niitäkin käytettävä.....en muuten käyttännyt niitä syömisen /juomiseen, kuvauksen jälkeen siirsin ne takaisin piirongin sisälle ja ovi kiinni.

Minä käytän  arkisin ja pyhisin kotona yksin ollessa  lähes aina pelkkää mikrokippoa ja samaa mukia maitokahvin ja veden juomiseen.

Muutaman kerran olen huvikseni kyllä kattannut ihan viimeisen päälle asialliseti, mutta nythän  tämä tapaus on onnelliseti eläkkeellä.....tästäkin huolimatta on kyllä sanottava, että tykkäsin työstäni  kuin hullu puurosta silloin aikoinaan......;)