BAROSS UCTA BUDAPEST

Tämä kuvassa oleva korkein talo saa uudet asukkaat kunhan stailataan ensin hotelliksi, siihen on tulossa huoneita matkaileville ja kuulemma ihan hyvää tasoa!

Uudistavat Budapestissa paljon näitä hienoja ja arvokkaita taloja.Tätä hommaa seurasin keväällä.....kunnes huomasin sen, että siellä katon harjalla on amattilainen töissä!

Jotenkin aina hirvittää nämä vaaralliset työt ja en erottanut kuinka oli köysillä kiinnitetty, siis oliko turvallisuus hoidettu nk.pitäisi!?

Tulevana yönä olen lähdössä yöbussilla lentokentälle ja aamulla sitten jatkan koneella Unkariin.

Tarkkailijana jatkan ehdottomasti ja uskon että suojukset ikkunoista on jo poissa ja ukkelikin katolta toisissa hommissa.

Vilkas liikenteinen katu erottaa tämän uuden hotellin ja minun  tarkkailu paikkani, muuten ihan koti nurkillani olen.

Heti huomenis en sinne mene, mutta melko varmasti jo tällä viikolla. Puisto on iso korttelin kokoinen jossa omat tilat meille kaikille. Joskus istun lasten puiston puolella ja seuraan heitä, sitten siirryn koirapuisoon leikkiviä koiria seuraamaan. 

Meille eläkeläisille on paljon hyviä penkkejä sinne järjestetty ja työläisetkin tulevat tauoilla sinne eväitään syömään.

Aikoinaan huonon maineen saanut parkki kunnostettiin muutama vuosi sitten  ja sitä paikkaa valvoo aina vartija.

Eipä tässä muuta kuin hattu päähän ja käsilaukku kainaloon ja kohti uusia seikkailuja....:)

CITYN LINNUT......

Tältä näyttää nämä minun linnut!

Tämä oli yksin ja ihmetteli harmaalla peltikatolla maailman menoa, jäin oikein vasiten seuraamaan sen oloa. Vähän ajan päästä katolle laskeutui kolme samanlaista tipua, kuvittelin heidän olevan sisaruksia.....mutta jostain syystä eivät edes huomioineet toisiaan!?

Hetken ne kolme tarkastelivat koko tämän välikaton ja tämä yksinäinen oli koko ajan samassa paikassa ja vain tuijotti.

Ajattekin, että olkoonpa ja poistuin partsilta ja jätin oven rakosilleen...lämmin kesäpäivä kun oli.

Jatkoin omia askareitani, kunnes kaunis linnun  laulu sai minut pysähtymään ja palasin tarkkailu paikalleni!

Siellä se vaatimattoman näköinen lintuseni lauloi, oli varmaan tarkkaan miettinyt sen, että kyllä minä sinulle utelias mymmeli näytän kuka minä oikeastaan olen.

Vähän jäin kyllä miettimään sitä, että miten voi näin harmaalla pikkuisella linnulla olla niin kaunis lauluääni......minä, aika paljon kookkaampi harmaa laulaisin mielelläni koko kansalle, mutta se ääni ei ihan ole sen oman innostuksen kanssa siinä oikeassa balanssissa....;)

Reilun kuukauden päästä tallennin nämä kuvat!

En oikein osannut päättää tykönäni kummassa näissä kuvissa on yleisö ja tai sitten onkohan lieneen paikan päällä harjoituksissa iso kuoro ja katsomossa vain muutama asian tuntija jotka sitten ne arvostelua antavat!???

Se toinen mieleeni tullut vaihtoehto olisi, että pieni porukka lauloi harjoituksissaaa omalla äänellään ja näihin harkkohin pääsivät eläkeläiset, opiskelijat ja työttömät ilmaiseksi kuuntelemaan!

Meillä täällä Jyväskylässä muuten pääsi....ainakin jossain vaiheessa......kaupungin orkesterin harkkoihin lapset kuuntelemaan oikein paikan päälle. Oli tosi mukava ja mielenkiintoinen juttu silloin kuvineen ja kirjoituksineen ko.asiasta KSML-sa.

Oikeaan kohteeseen olivat panostaneet nämä soittajat ja päättäjät!

Silloin aikoinaan kun itse olin tyttönen niin sain olla näissä orkesterin harkoissa isän kanssa. Hän kun oli lähes joka ilta työpäivän pääteeksi lähdössä joko harkkoihin tai sitten oikein soittamaan.

Konserteissa oltiin aina koko perhe kuuntelemassa.

Senkin muistan hänen joskus sanoneen kotona, että lopettaa koko soittamisen......tähän äiti vastasi, etteihän se tule toimimaan koska soitto on kuulunut aina isän elämään.

Muistan sen hyvin kun soitti viimeisen kerran.  

Kannoin isän pasuunan kotelossa Sädesairaalaan jossa hän ehti potilaana ollessaan niiden kolmen kuukauden aikana järjestämään muutamia konserteja ja soitti itsekkin joka kerran, voimiensa mukaan. 

Jatkoi siellä soittamista pianolla päivittäin siihen viimeisen pilkkuun asti......:)

PINKKI PERJANTAI........

Tämä kauniin herkkä punaväri toimii nyt tämän kuukauden, pinkin ovat ottaneet omaksi väreikseen toisetkin, eikä vain me tyttöset!

 Nostin tai oikeastaan haalin varastoistani (joita on ympäriinsä tässä asunnossa) oman sekalaisen koruverstaani olohuoneen ruokapöydälle ja vakaa tarkoitus oli tuunata koruja telkkarin seurassa. Huomasin unohtaneeni itseni vain toisen asian tekemiseen, tarkoitus kyllä oli näitä kahta juttua tehdä tosissaan tai ainakin vilpittömällä innolla yhtäaikaa.
Joskus ne korupihdit eivät vain irtoa käsistäni, kunnes tieto pamahtaa pönttöön, että olen puolisen tuntia yrittänyt saada  yhtä pientä korupiikin päätä kääntymään sieväksi  kauniin pyöreäksi rinkulaksi, enkä onnistu millään siinä hommassa......:/

Vaikka se tuntuisi helpolta jutulta....kun puusta kattoo, niin se ei tosiaankaan ole niin....minussahan se vika on, pitäisi vissiin keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan......näillä nykyisillä eväillä!!!!

Tässä korunikkarien kielessä sitä korupiikin kääntämistä pyöreäksi sanotaan epäonnistuneen vääntämisen ja kääntämisen tuloksena "golfmailaksi".
 Se mailan lapahan on semmoinen puikulainen, kun näissä mun hommissa sen pitäisi olla siistin pyöreä, niitä käytän eniten korviksien teossa.
Kuten alla olevasta kuvasta näkee niin helmi on kiinnitetty koukkuun koru piikillä(neulalla) jonka olen ihan ite  piikki pihdeillä pyöristellyt kohtalaisen onnistuneeksi rinkuloiksi.

Onneksi isoja renkaita voi ostaa valmiina.

Ihan niin kovin tarkka en ole, eikä pilkun viilaajaa minusta ei tosiaankaan tule.

Näissäkin jutuissa voin huoletta sanoa ja käyttää sitä vanhaa sanontaa, että onpahan kotitekoisen näköistä tulosta taaskin tullut !!!!

Tähän samaan kategoriaan kuuluvat tunnetusti leipomiset, ruuan laitto, ompelut, kutomiset/virkkaus ja kaikki toisetkin askareet......jopa meikkaus ja tukan leikkuu/värjäys!

Liekö tämä muka rennon huoleton toteamus toimii hyvin meille suomalaisille, koska vähättelemme aina omia tekemisiämme!??

......eihän tämä nyt mitään ole, sinähän se osaat paljon paremman....

.....minä kun en osaa mitään, että vain tämmöistä tuli taaskin tehtyä.....tulikohan siihen tarpeeksi makua, näkö on ainakin ihan hirrrrrrwwee....

.....kehtaako siitä edes kuvaa ottaa ja levitellä netissä

jne.......

Eiköhän me kaikki kumminkin olla loppujen lopuksi aika ylpeitä omista töistämme, että saipa tämäkin vihdoin tehtyä.... eikä hassumpi lopputulos, aika hyvä tosiaankin, että onnistuisin taaskin....jippii!

Enkä suinkaan tarkoita vain  korujen tekoa, vaan tuli kunnon hepuli, kun tässä pari viikkoa sitten sain makkarin ikkunat pestyä.
Sitä olin suunitellut kauan ja tärkeät esivalmistelut olin jo viikolla tehnyt! Löysin heti eka laatikosta sen tärkeimmän, metallisen hantaakin joilla ne isot ikkunat avataan ja sitten siitä innostuneena löydösta hissukseen kasasin muut  tarvekalut.
Niin se vaan tuli ikkunat pestyä ja pokat pyyhittyä!
Se ikkunoitten pesuun tarvittavan työkalujen pakin jätin näkyville, koska haaveena on saada toiset isot lasit läpi näkyviksi ennen pakkasia ja lumen tuloa, että tämmöiset unelmat jäi kyllä päälle!

 Kuvissa osa niistä vaalean punaista koruista joita kokosin käyttö kuntoon v. 2016 olympialaisten aikana! 

Ensin hajoitin niitä vanhaja/uusia korujani ja uudistin sen miun makkuun, maistuvan meheviksi.

Kesä on sitten mennyt ja se hujahti niin joutusaan, etten ehtinyt edes yhtäkään näistä helyistä pitää tuolla kylän raitilla.

Kesäaikaa on vielä jäljellä, huomasin kun kalenteriani tarkistelin.......tänään, kuin myös joka päivä kunnioitamme Rosa nauha kampanjaa......:)

....AJAN SEN MENNEHEN, muistot säilyy....

Muistan oikein hyvin nämä letitys hommelit, koska se toimitus toistui tyttösenä joka aamu. Hain kamman, lettinauhat ja jakkaran, sitten istahdin siihen. Sama Pentin tekemä jakkara on minulla täällä keittiössä hyväkuntoisena ja käytössä .....:)

Tämä kuva on 50-luvun alkuvuosilta, vissiin jonnekin parempaan juhlaan olen menossa, mekosta sen päättelen. Ihana mekko ja äidin tekemä, marjapuuron värinen, vaaleita raitoja, pieni pystykaulus sekä helmiäisnapit joissa kapea kultainen raita reunassa.

Kengätkin muistan hyvin, nämä oli ihan minun omat, eikä Pirkon vanhat.....vaikkakin aina innolla odotin siskon vanhoja kenkiä.....:)

Meitä oli kaksi pitkätukkaista lettipäätä kotona ja rutiinilla meni sekin homma äidiltä. 

Saimme kyllä toivoa kampauksia ja silloinhan letistä sai näyttäviä juttuja tyttösille. 

Hienoin oli kyllä olevinaan se kun oli poninhäntä ja siinä Amerikan paketista saatu "silkkinen" leveä kauniin värinen nauha rusettina!

  

Silloin kun matkusteltiin isän kanssa niin saatiin pitää ponnaria koska hän ei muka osannut letittää!?

Meistähän se oli tietysti vaihtelua ja mukavaa.

Siihen aikaan ei ollut tapana pitää pitkää tukkaa levällään, ei meillä eikä toisilla tytöilläkään muista sitä nähdeeni.

Luokkakuvaa kun tarkastelin niin eihän meitä pitkillä hiuksilla ollut kuin Irene ja minä!

Luulen, että aika nuorena jo rupesin itse lettini näpertämään palmikoiksi, äiti korkeintaan tarkasti oliko jakaus siistin suora takana.

Minä tykkäsin siitä pitkästä tukasta ja pidinkin sitä pitkään omana merkkinäni. Jossain vaiheessa sitä lyhennettiin olkapäille asti ja otsatukkakin tehtiin, vaan sitten annoin taas huoletta kasvaa pituutta.

Koska 60-luvulla alkoi se nutturoitten muoti, niin pitkät hiukset saivat olla, vanhoista valokuvista sitä hiusmuotia voi seurata!

Kestokiharoitakin pidin joitakin vuosia lyhyeen tukkaan ja hiusten väriä oli myöskin tapana vaihdella, silloin tykkäsin punertavista väreistä. Itse värjättiin ja tummaan tukkaa sitä väriä ei oikein saanut näkyviin, olisi pitänyt ensin vaalentaa ja kahteen väriin ei oikein ollut edes varaa......ja olihan sinä vähän liian iso työkin.  Tulos oli kyllä kauniin kiiltävän punertava tummissakin hiuksissa.

Muistan kun toin hennaa Marokon reissuilta ja tietysti käytin sitä.
 Asun kerrostalossa ja minulla on oma saunavuoro. Laitoin hennan jo ennen saunaan lähtöä päähäni muhimaan ja vanha leipäpussi päähän, etten sotkenut vaateitani.....rivakasti hissiin, ettei kukaan kerinnyt tulla käytävässä vastaan. Siinä kävi sitten niin, kun hissi tuli kohille, ovi auki ja sisään.....vaikeata oli kääntyä takaisin, sillä minut oli jo huomattu.
Ensinnäkin henna haisi pahalle ja se töhnä oli alkanut tehdä kunnon vanoja pitkin naamaa ja kaiken lisäksi se tiukka leipäpussi oli päässäni ja kruunasi kaiken komeuden. Mies siinä hississä kehotti reippaasti tulemaan kyytiin ja siinä sitten ajellessa luki sen leivän mainosta siitä mun päästäni ja ääneen....!
Naurattihan meitä kumpaakin, ei ollut mulle tuttu ihminen....vissiin kyläilemässä talossa ja saipahan ainakin jutun aihetta kavereille kerrottavaksi.
Harvoin minut saa nolostumaan, mutta silloin tuntui vahvasti se viilis poskien värissä.....;/

ooo

Nyt sitten on se aika menossa, että on lyhyet hiukset ja harmaan/kirjava luonnon väri toimii näillä vuosilla ja eiköhän sillä sitten mennä loppuun asti........;)

LIPPAAN ARVOITUS !

Tämän pienen puisen ruskean askin ostin Amerikoista kun asuin siellä 70-luvulla, en vain millään muista mistä paikasta sen hankin mukaani!?

Teksti oli sen verran mielenkiintoinen, että päätin kuljettaa sitä mukanani, olinhan silloin vasta 25-vuotias ja koko elämä edessä.

Vaikkakin ennen Amerikan oloa oli jo ennättänyt asua Saksassa, Itävallassa ja Italiassa.

Boxin sisällä oli vastaus salaisuuteen millä pärjäisi elämässä, ei tarvinnut kun aukaista kansi ja tarkistaa tämä asia.....:)

Mulla on ollut tämä rasia aina näkyvällä paikalla kotonani, joskus kyllä olen antanut sille vaihtelua ja siirtänyt jopa toiseen huoneeseen. Aina ovat ihmiset sen löytäneet ja jopa samat tyypit sen huomanneet uudessa paikassakin ja tarkistaneet sen kantta aukaisemalla, että olisiko sisällys muuttunut!?

Kansi on hyvillä saranoilla kiinnitetty joten ratkaisu pysyy ja on pysynyt kymmeniä vuosia sen sisällä!

Minä olen toiminut tämän puuboxin ohjeiden mukaan jopa ennen kuin ostin sen omakseni.

Esimerkki on mielestäni hyvä tapa opettaa toisia lajitovereitamme oppimaan jotain uutta, sehän toimii myöskin lähes kaikille eläimilläkin joilla on jonkinlaiset aivot..... siis "esimerkki", kaikilla meillä on varaa sitä jakaa ja hyvä sellainen on tietysti parasta laatua.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään haavetta ammatin suhteen, ei nuorena saatikka aikuisena, ajauduin vain siihen. Samat harrastukset on myöskin ollut koko ajan mukanani, vapaa ajasta riippuen.
Sitä en osannut edes kuvitella, että joskus harrastuksistani tulisikin minun loppuajan ammatti työelämassä. Paras ratkaisu pitkän työ rupeaman jälkeen minulle tuli mahdollisuus senkin toteutamiseen!

Varsinainen "Pandoran lipas" tämä puulaatikko.
Päätinkin googlettaa tätä pandora sanaa, ennenkuin jatkan kirjoitusta ja olihan se sitä mitä mielessäni ajattelin.....:)

Vastaus on työ, siis tehdä työtä ja siinä kyllä on sitä porkkanaa joka ainakin sai minut onnistumaan elämässäni.
Työn laatua ei tarvitse määritellä, kunhan se on edes jotain duunia kotona tai toisaalla.....ja huomaa onnistuneesa omissa eteen tulevissa valinnoista.

Tämä on sitä minun omaa filosofiaa jolla olen päässyt tähän asti ja ihan varmasti eteen päinkin......;)

MATKAMUISTOJA !

Jossain täällä somessa mainitsin, että päätin tarkistaa kolme isoa pahvilaatikkoa jotka ovat olleet parikymmentä vuotta vaatehuoneen perimmäisessä nurkassa!

Oikein hyvin teipattuna viimeisestä  muutosta lähtien. Joskus olen koittanut niitä siirtää mutta painoivat melko reippaasti, joten jätin sikseen ja odottamaan uutta yritystä.

Tokmannilla oli sen verran hyvät tarjoukset isoista kannelisista muovilaatikoista.....ja päätin, että uusin ne pahvilaatikot sitten joskus !?

Tovin jos toisenkin tein sitä työtä ajatuksen kanssa itsekseni, kunnes sain kunnon niskaotteen ja tuuppasin huoneiston haltijan hommiin.

Vaatehuone on pieni ja tietysti kamaa siellä niin paljon kun sinne mahtuu ja vähän senkin päälle.

Käteeni tai oikeastaan silmiini osui pino vanhoja passeja!
Eka passini hommasin  silloin kun sitä tarvittiin ensimmäiseen ulkomaan matkaani 1965!
Pohjoismaissa pärjäiltiin ilmankin ja silloin retkeiltiin vain Ruotsissa ja Norjassa.

Näköjään olin ottanut 10 vuoden passin heti eka kättelyssä, vissiin jo tajusin silloin, ettei se rajojen ylitys tähän yhteen kertaan lopu!

.....ja joutuisaan oli kymmenen vuotta vierähtänyt ja Laukaa oli silloinen kotipaikkani.....

Mistähän syystä olin ottanut vain viiden vuoden matkustuskirjan, vai  olisiko syy ollut siinä kun olin asunnot ja pari vuotta itänaapurissa!? Minullahan ei ollut tarkoitus sinne jäädä kuin muutamaksi vuodeksi mutta työpaikka oli sen verran mielenkiintoinen etten halunnut kesken kaiken lähteä poiskaan.

Tämän passin uusin silloisen työpaikkani naapuristossa  Lenskissä ja virkailijat siellä passi-ja viisumiostolla eivät olleet ihan niitä herttaisempia asiakaspalvelijoita. Asia jäi jostain syystä muistiini.....

Muistan kun menin sinne, niin jono oli pitkä luikerteli pitkin ja poikin hyvin vartioitua katua, se oli sitä aikaa jolloin paikalliset yrittivät epätoivoisesti päästä sieltä pois. Lähinnä siis Inkeriläiset joille oli myönnetty jonkinlainen etuoikeus muuttaa Suomeen.

Mulla oli työnantajalta saatu "roopuska" aina mukana joka oikeutti  mm.ohittamaan kaikki jonot ja muutenkin samaa etuoikeuksia, käytin sitä erittäin harvoin. jonotus kun ei suuremmin mua haitannut!! Silloin kumminkin päätin ohittaa jonon  kylmän rauhallisesti, koska oli kiire takaisin töihin!

Kun sisälle pääsin Suomen pääkonsulaattiin niin kyllä mua kohdelteen siellä kuin paikallisia....siis tarkoittaa, että todella ikävän töykeästi.

No, sekin taas siitä, kun tavat olivat  mitkä olivat silloisessa Neuvostoliitossa!

Pari passia löytyy vielä  piirongin laatikosta, ne viimeisimmät joissa piti olla musta/valkoinen kuva. Kohta on loppuun kulutettu nykyinen ja tulevana vuonna uusin sen ja senhän saa nykyisin vain viideksi vuodeksi.

Luulen, että matkustaminen harvenee omalta kohdalta vuosi vuodelta, tämän vuoden puolella teen kyllä yhden reissun Unkariin. 

Kiinnitin huomiota passien allekirjoitukseen joka ole muuttunut minulta vuoden 1965 jälkeen!

Alku-ja loppukuva on näitä ruman/kauniita vanhoja taloja Budapestista......:)

  

BRASILIAISIA KORUJA !

Olen aina ollut huomattavasti kallellaan koruihin, olipa ne materiaailtaan mitä vain, niin jo tyttösenä pienenä piiparaisena ymmärsin niiden käytön!

Koruista käytetään pääasiallisesti kahta laatua ilmaisevaa sanaa, aito tai sitten romu, ihan sama mulle.....käytän mielelläni sekä että, menoista ja tuloistahan se käytännössä riippuu!?

Yleensä laitan tänne näkyviin  omia tekeleitäni ja niitähän löytyy, koska niitten näpertelyn aloitin jo yli 60v.sitten....van nyt annan vuoron toisten tekemille hiluille!!!

Aloitin täällä somessa Brasilian viikot ja jokainenhan sen tietää, että urheileva kansa kokoontuu joka neljäs vuosi mitä erikoisimpiin paikkoihin ja nyt on vuorossa tämä Rion kaupunki Brasiliassa.

Olen tullut vuosien saatossa tietoiseksi siitä, että missä maassa ne korukivet oikein hyvin kasvaa ja tämä Brasilia on yksi niistä parhaimmista kasvun paikoista!
Pippurin kasvun paikankin tiedän ja samoin makarooninkin.....luonnosta tietysti, sanotaanhan se jo siinä viimeisessä värsyssä,  että maasta sinä olet tullut ja sinne myöskin kaikki palaamme!?

Sattuneista syistä Brasilia on tullut tutuksi, vaikkakin itse en ole siellä koskaan käynyt, mutta tämä sukuni tietää sen maan metkut ja kutkut ja olen heiltä kuulun puheen kautta näitä tietoja ja levittänyt niitä eteen-ja taaksepäin.

Ametisti on kaunis korukivi ja näitten korujen kivet ovat aitoja sellaisia....vähän arvoasteilkoltaan vaatimattomia koko kansan korukiviä, siihen vaikuttaa kiven väri ja hionta tapa!

En ole muuten montakaan kertaa näillä näkyvillä helyillä itseäni koristellut, koska painavat liikaa.....

Päätin vähän korjailla heitä, että jokunen gramma lähtisi pois ja teen osasta helmistä uusia ja käyttö kelpoisia korviksia ja riipuksia.....joskus sitten....:)

Samoin nämä helmet ovat liian isoja ja painavia kun käyttöä ajattelee ja joutuvat myöskin koruverstaan työpöydälle......pihtien käsittelyyn jossain vaiheessa!

Sormukset myöskin aika mollukoita mutta kun koltuun käy niin kyllä niitä voi pitää, sormus metalli siitä hyvän mallinen, että sitä voi pienentää ja suurentaa ilman työkaluja omiin sormiin sopiviksi!

Tämä kevyempi kaulakoru ametistin paloista, jätän kyllä alkuperäiseen malliin koska toimii.....vaikkakin voisin lisätä siihen muutaman ison helmen pienten kavereiksi näistä jo näytetyistä helyistä.

Näistä kahdessa lila ja pinkki ovat melko hyviä kiviä, vaan ei lähellekään täydellisiä!
Tämän mustan kiven arvoitusta en ole ratkaissut....liekö joku hiomaton ioliitti tai jaspis, onhan sitä hiottu jotenkin vaan ei niin siloposkiseksi kun  ametisti ja ruusukvartsi on!?

Nämä korut ovat tulleen minun laatikoihin kymmeniä vuosia sitten ihan käyttöä varten ja suoraan Brasiliasta jonkun meidän porukoitten mukana kun reissasivat tätä väliä.

Olen aika kova penkkiurheilija ja kulutan telkkaria paljon, kun aihetta löytyy. Yöt on kyllä tarkoitus huilia, vaan jos oikein jännäksi menee......niin pitäähän  sitä sitten valvoakin.....:)