Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

tiistai 27. toukokuuta 2014

MINUN JYVÄSKYLÄ !


....että, vähän tuppaa ihmetyttää tämä uusi räsymatto, tarkistin muuten oikein kunnolla kengän pohjat, ennen kuin astuin tälle kauniin keltaiselle uudelle matolle....

Mietin oiskohan ihan pitänyt ottaa kengät jalasta, vähän nk.meillä tapana on!? Minä en muuten kenkiä jaloistani pois ota, kun kyläilen, tapanani kun on puhtailla pohjilla sisälle astua.
Aika vähäistä on vierailut mulla toisten matoilla, vaan nyt pistin oikein asiakseni tarkistaa tämä kaupunkimme uusi olohuone!


Olin aikaisin aamusta asialla, että sain rauhassa kuvata ja testata nämä sohvat.
Valinnan varaa oli väreissä, koossa ja istumisen mukavuudessa.

Väinönkatu tuli aika tutuksi aikoinaan, harva se päivä siellä liikuskelin ees- ja taas....töihin ja kotiin. 
Kesät-talvet, yöllä-päivällä, arkisin ja pyhisin.....rahaa tuli ja sitä myöskin meni.....;))


Vasen puoli oli E-liikkeen, joka silloin oli varsin voimissaan ja hyvä työantaja, iso tavaratalo ja useita ravintoloita ja hotelli ja näissä kahdessa viimeksi mainitussa ansaitsin elantoni!
Samalla muuten opiskelin, siihen antoi työnantaja mahdollisuuden, E-instituutti oli hyvä ja edullinen mesta meille silloisille työntekijöille.

Oikealle puolelle kulmaan valmistui Cumulus jonne siirryin, hyvät ja hauskat muistot sain  evääksi kun muutin kaupungista!
Hyvään aikaan osasin siirtoni tehdä, kun muutamien vuosien päästä alkoi mennä miten sattuu. 
Hävisi ja haihtui pois koko E-liike ja sen aatteet.....!?


Pyykit kuivuivat kadun yli viritetyssä narussa, ihan kun etelän maissa tapana on.
Jalkalappukin oli varsin näyttävän kokoinen, sopi hyvin ison olkkarin kokoon.
Ne sohvat olivat koko viikon lopun ahkerassa käytössä ja yhtään nyrtsiä naamaa ei näkynyt. Kaikki kehuimme tätä oivaa kokonaisuutta ja ihmettelen sitä siisteyttä, vissiin niitä valvojia oli koko ajan......joten ilkitöihin ei kerinnyt kukaan, onneksi.

Yllätys oli se, että nyt sieltä sain hakea kuka vaan omakseen niitä sohvia.....ilmaiseksi!
Kierrätyskeskus ja kaupunki oli ne sinne tuoneet......:))


Tässä  arkkitehti A. Aallon talon edessä pani vähän funtsimaan, että mitähän se Alvari tästä tempauksesta oikein tykkäsi!
Vanha teatteritalo joka opin tuntemaan hyvin silloin jo lapsuudessa.
Nykyisin se toimii erilaisten tilaisuuksien pitopaikkana. Näyttävä sisältä, mutta ei toimiva liikuntarajoiteisille.....rappusia rappujen perään, kiertäen ja kaartaen. Sali ylhäällä ja veskit kellarissa. 
Vältin taloa vuosia ja monta hyvää konserttia ja toisiakin juttuja ja juhlia jätin käymättä, koska tiesin, etten olisi siellä pärjännyt. Nyt jo tohdin sinne sisään kun sain uudet nivelet, mutta kyllä se vieläkin on tarkka oltava mennen ja tullen.....

Matto muuten pysyy siellä on kestäväksi tehty ja sitä kyllä kunnostetaan tarvittaessa!



lauantai 17. toukokuuta 2014

SINIRINTA


Sinirinta on tämä kuvatus!

 Yhtenä aamuna lehenluku ja kahvin aikaa tuli radiosta mielenkiintoinen selvitys Sinirinnasta ja samalla muistin, että minähän maalasin semmoisen taulun nyt talvella. Enhän siinä aamun juttujen  askareissa muistiinpanoja tehnyt vaan jouduin ehtimään tietoja täältä netistä.
Linnun kauneus kiehtoi ja jostain olin kuvan saksinut muistilapukseni.

Naaraan kuviointi vaihtelee sinisen, mustan ja ruosteenpunanen rinnan yli kulkeva vyö. Laulu voimakas ja kirkas, se alkaa kuuluvalla:
zry
 tai
zri-zri-sryt !
Kiihtyen ja ryöpsähtäen nopeasti melodiseksi ja sointuvaksi lauluksi.
Osaa muuten matkia toisia lintujakin tämä
Lapin maakuntalintu!


Toinen naarastipu sitten tässä! On se vain on todettava, että kyllä se toi nuori salarakas pitää tämmöisen lähes varttia vaille kaheksankymppisen tytönhuitukan varsin somana, tämä oma mielipiteeni. Kukaan ei ole tohtinut sitä mulle suoraan sanoa!

Tällä kuvankäsittelyllä sain parit ylimääräiset leuat ja heltan jotenkin hämättyä, silmäpussit melkein häipyi, mutta kyllä sen eletyn elämän merkit uomat ja juomat on oltava ja tultava kuvassakin esille!
Aika huoleton olen aina ollut itseni suhteen koska annan toisten huolehtia niistä asioista, pääsen paljon helpommalla.....heh....
Hymyssä suin kuuntelen toisten juttuja, että jotkut jaksaa alvariinsa peilin edessä vinkua ja ihmetellä näkyviä merkkejä jo eletyistä vuosista. Kehotan kyllä aina menemään kunnon kiristykseen ja joutusaan niin se korjaantuu kyllä rahalla ja puukolla.
 Vissiin pitäs sanoa, et hyvän näköinen olet, elä suotta huoli, mutta mitä sitä päin pläsiä valehtelisin!? Muutenkin olen huono nuoleskelemaan, mutta jos tosissaan olen sitä mieltä, että on hyvin säilynyt, niin kyllä sen sanon ja mielelläni ääneen kohteelle!

En malta olla näitä meidän yhteiskuvia olla levittämättä maailmalle, siis tässä taas yksi lisää!
Se kun ei tuota kenelekkään pahaa mieltä, päinvastoin huomasin vilpitöntä hymyä ja hyväksymistä kun ihan ite kuvasin meitä....hih.....;))  

 

Gellert kylpylästä otin kuvan vähän eri suunnasta, kun olin kiipeämässä saman nimiselle kukkulalle. Kuvan isossa rakennuksessahan sitä saisi itseensä parempaan  ja tiiviimpään kuntoon ja oikein kovissa kourissa, vaan kun en oikein tykkää jos joku vieras mua kourii ja riepottaa sekä satuttaakin kaiken lisäksi.
Teen ite ne hommat, ohjeitten mukaan. Vähän laiskanpulskee kyllä olen, vaan yritän ainakin jonkin verran, ihan omaksi hyväksi.....onhan se onneksi päivä päivältä vähän helpompaa tuolla salilla  olla ja räpiköidä! Tykkään muuten siellä käydä.....:D


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

2014 TOUKOKUUN TOINEN SUNNUNTAI !




Äitienpäivä onnittelut laitan tämän oman äitini kuvan mukana joka on otettu 1928, hän oli silloin 18v. ja tuli kymmenen vuoden päästä äidiksi jolloin veljeni Pentti syntyi perheen esikoisena!


Kuva vuodelta 1964 jossa olen saman ikäinen kun äitini yläkuvassa!
Tiina, veljeni esikoinen muutaman kuukauden ikäinen naurava ihana tyttö sylissäni .....

Tiina on sen tehnyt mihin me lapsettomat tädit emme pystyneet kykenemään, että sukumme jatkuu, komean lapsikatraan loistavana äitinä.


Erityis terveiset Tiinalle joka on tällä hetkellä Portugalissa ja remontoi taloa yksin tai oikeastaan koiran kanssa. Näppärä tyttö ja erittäin monitaitoinen on hän. Lasten isäkin oli tietysti siellä alkuohjeet antamassa tottakai, vaan työ kutsui Suomeen, porukat  kyllä tulossa  avuksi....
Pitäisi lähteä tarkistamaan miten hommat edistyy, vaan kesä on siellä liian hikinen mulle ja muutenkin haluan olla kesät aina Suomessa....
Tämän suvun perintö on jatkunut heilläkin, kahdessa maassa asuen!

Pirkolle äitienpäivä terveiset Unkariin.....samoin onnea meille kaikille lapsettomille äideille jotka olemme niitä esimerkillisiä varamammoja, meitäkin tarvitaan aina ja on tarvittu......:)




torstai 3. huhtikuuta 2014

PÄÄSIÄISEN VIETTOON ja vappumarsille....


Lääkäri kun totesi kulkupelit sen kuntoiseksi, että niillä sopii kyllä liikuskella. Uskoin häntä, koska lisäsi, että hyvä niitä on käyttää kun siltä tuntuu!
En oikein tohtinut aikaisemmin matkalippua ostaa, koska mistään ei voi olla ihan varma.
Halpoja lentoja ei saa näin lyhyellä varoituksella, kuukautta ennen pitää ostaa liput, viimeistäänkin!
No, viimeistä hintaa ei onneksi tarvinnut maksaa, koska pystyn joustamaan niitä lähtöjäni mennen tullen......mutta rahalla kun maksaa niin ainahan se lompsaa laihuttaa.

Onneksi sain tiedon pään kuvauksesta ajoissa, sinnekin jonoa parisen kuukautta.
Korvan vikaa kun ei löytynyt korvaklinikalla, totesivat vain ettei oikea korva kuule ja vikaa ei näy, jos kuulin niin sekin oli ihan puutaheinää kun yritin toistaa kuulemaani!? Ainoastaan se magneettikuvaus sen sitten selvittää.....kait ja toivottavasti!

 Tässä joutessani heitän tämän Unkarin keikan.
En pahemmin suunittele mitä siellä teen, koska maalaan melkein aina muutaman taulun ja korujakin tulee  tehtyä huilatessa, kun odotan öljyvärien kuivumista jota saisi taas seuraavan kerroksen kankaalle vetästä!

Päätinkin tehdä poikkeuksen ja en maalaa yhtään kangasta kuvaksi, vaan hipsuttelen pitkin kaupungin raittia ja istuskelen Tonavan rannoilla ja puistoissa. Kattelen ihmisiä ja syön jätskiä, aurinkolasit silmillä.....


Muistaakseni muutama taulu odottaa kehyksiä, sen voin kyllä hoitaa pois ja tuoda matkalaukullisen niitä tänne. Syyskuussa on vasta yhteisnäyttely, viime vuoden jätin väliin, henk.koht.syihin vedoten.
En nyt ihan varma ole tästäkään vuodesta, hotsittaako eli ei!

Olen noin kuukauden reissussa!
Kot´mieskin on tyytyväinen kun ei enää tarvihe satojen kilometrien päästä tulla näitä mun tekokukkasia kastelee.....viihtyy kyllä täällä, vaikka olen pois!
Ei sillä, kyllä tässä samassa talossakin on sitten toinen talkkari,  joka sen asian hoitaa ja on tehnytkin tarvittaessa....
Siivoonkin aina lähtiessä, ettei noita villakoiria tarvihe ruokkia, saatikka ulkoiluttaa, mutta lisääntyä ossaavat peijoonit..... 
mun poissa ollessa, sen olen huomannut.....:)


Kuvat ovat kuluneelta talvelta ...:)
Kevät on siellä ilmojen puolesta hyvää aikaa, yleensä. Muistan kyllä kylmän pääsiäisenkin, katotaan miltä se huhti-toukokuu nyt näyttää, aurinkoa ja lämpöä kyllä panin tilaukseen.....:)

torstai 27. maaliskuuta 2014

VAIKEUDET VOITETTIIN VUODESSA, virallisesti vahvistettu !


Viikolla väristen viipotin
 sairaalan sopukoissa, käytävillä köpöttelin.
Istukselin ihmettelin itseäni, tähänkö tultiin tottavie!?

Vuosi vierähti,
 oloani opettelin, opinkin oikotiet oikeesti!
Keppilöitä käyttelin, kuukausi kaksi - kolmattakin kokeilin.
Viimein vaihdoin, entiseen elämään, 
tuttuihin tapoihin.....
Rappusia ravasin,
 katuja kävelin-kipuja kuuntelin.
Tarkkailin tosissani, paninkohan parastani!
Päätin pärjätä.
Luojaani luotin, yhteistyöllä yritettiin.


Vaikeudet voitettiin, yhdessä - yksin!
Kuunkiertoa kaksitoista kului....
Parhaat polvet petonista,
titaanilla tinatut.
 Liukkaaksi liikkuviksi - lujittivat luuksi,
 onnistui ortopedi!

Kuvia katteli, luki lausunnot.
Katseet kohtasivat, hymy heltisi!
Tuloksen tiesin,
 sanat sivelivät sieluani,
 roppaani runneltua.....

Kiitteli kumpikin, kokemuksesta kovasta
Parhaansa pani,
 tohtori-taitoniekka taitava!
Ohjeet oivat, lääkäri luetteli:
 jatka jämptisti,
rehki reippaasti!

Tavataan taas,
 vuosia viisi vartutaan.....




maanantai 24. maaliskuuta 2014

MINKÄ TAAKSEEN JÄTTÄÄ, niin eestään sen kohta löytää!


Inventoin, lajitelin sekä järjestin neljästä laatikosta aika kirjavan kasan naisten kaulahuivia! Näistä kevysistä liinoista täyttyi ylin laatikko. Eivät ole ihan jiirissä, koska olivat jonkin verran eri kokoisia, haittasivat vähän sitä tiptop järjestystä, mutta viikattu kumminkin! Helppo ottaa käyttöön kun näkee värit heti kertaheitolla.




Toinen laatikko alaspäin sisältää ne reilumman kokoiset huivit, joilla voipi tehdä kaikenlaisia temppujakin. Kiepsauttaa kaulan ympäri tai vaikkapa tarvittaessa kietaista pään peitoksi. Joskus kun saatan mennä sellaisiin paikkoihin joissa on tapana, että pää peitetään liinalla!

Kolmas laatikko sai  ne vähän suuremman sorttiset huivit ja liinat. Näillä sopii sitten  vaikka kokkareilla hartiat peittää ja käsivarret piilottaa. Tai vaikkapa Välimeren viilenevissä illoissa suoda hetken sitä kaivattua lämpöä itselleen.....jos ei muuta ole tarjolla!
En ole koskaan kylläkään näin työläästi niitä ottanut käyttöön, vaan on helppoa heittää kaulaan ulos lähtiessä.....ja sitten sisätiloissa jättää kaulaan roikkumaan......tai tyylillä kiepsauttaa toisen pään liinasta olan yli taakse retkottamaan, eipähän sitten niin kovin herkästi  putoa! 
Aika monihan jättää sen vain toiselle olkapäälle olipa sisällä tai ulkona.


Piti vain nyt ohjeita antaa, jos joku sattuisi ihmettelemään, että mitähän toi oikein noin monella huivilla tekee....suoraan kun sanon, niin en juuri mitään!
Nenä ja silmät kyllä valuu lähes aina kun ulkona olen, niin voin vain vihkaan pyyhkäistä tipat niistä siihen alimmaiseen kaulaliinan liepeeseen. Nahkahanskat ja hihan sivu ei toimi läheskään niin hyvin!
Olen yrittänyt opetella sitä ukkoloitten tapaa, toinen sierain sormen sivulla tiiviiksi ja sitten kunnon turskaus sinne minne sattuu pysähtymään. Ei toiminut mulla, sotkin vain itteeni lisää.....omistan kyllä nenäliinoja kankaisia sekä pehmoisia paperisia, varalta niitäkin, kun olen ihmisten ilmoilla, niin......;)

Oikealla sivussa olevat nyssäkät ovat ostoskasseja joista aina yksi mukana laukussa/repussa! Hanskalaatikossa niitä lisää, niitäkin on oltavan kaiken kokoisia ja värisiä.....jotkut olen ommellut itse ja  vasiten ostanutkin muutaman .......

Onpahan mitä vetää käteen, mustat käsineet olen näköjään kaikki tänne haalinut.....;// 
Ihan kaikkea ei ole pakko ostaa mitä halvalla saa!


Näissä kuvissa on vain osa näistä lisäasusteista, mitkä järjestin eteisen laatikostoon. Paksut neuleet sitten on jo toinen asia...kaulaliinat, pipot, lapaset ym, talvivarusteet.....olkoonpa nyt missä ovat!
Tämmöstähän nämä mun järjestelyt sitten oli, sain kaksi kassilista kiertoon.....vietävä olisi pikimmiten, silmistä pois, etten vain kajoaisi niihin ja katuisi ......;)



sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

KESÄÄ ODOTELLESSA satoikin lunta!


Yöllä sitten sitä lunta tyrkkäsi!

Partsilla tein lumityöt ja haistelin ilmaa, nokkani laitoin etelän suuntaan  ja kiepsautin vaakakaaressa pohjoiseen suuntaan ja totesin.....että tulihan se talvi viimeinkin!

Ei nyt sillä, muutama sentti valkoista katolla ja näkyy tässä päivän kuluessa sulavan pois.
Aurinkokin löysi ulos tien pilvien rakosista, että menoa se on niille vähille lumille.......

Jostain rupesi vippaa ja päätin tarkistaa mitä sisältää eteisen pikkulaatikosto. Tiesin kyllä siellä olevan jokunen kaulahuivi ja hanskoja  kasapäin.
Otin kaikki laatikot pois ja yksi kerrallaan roikotin huiviloita ja kaiken karvaisia kaulaliinoja silmieni edessä. 
Kaksi jätepussia kinttuloitten vieressä, toiseen roskat ja siihen toiseen kiertoon pääsevät. Sivulle panin käytän kenties!? Nämäkin sitten toiseen kertaa tarkistin, ennen kuin sievästi rullasin ne niihin mataliin vetolaatikoihin takaisin.
Muuten toi rullaus style on hyvä, näkee heti kertaheitolla värit, paksut ja kevyemmät järjestin omiin osastoihin.

Hanskojakin oli liikaa, vaan nyt ovat siististi pareittain sulassa ja sovussa. Varmaan pysyvätkin, koska lapasaika hupenee jo joutusaan.
Eteisen komeron ylähyllynkin sain iventoitua, sitä sanotaan hattuhyllyksi, vaikka siellä on muutama sontsakin, tarkistin nekin....räväytin oikein levälleen ja vain yksi oli rikki. En heittänyt sitä harakoille koska on helppo korjata, kaksi piikkiä oli varjon reunoista irti...ja ompelen ne kii kait joskus....;)
Niissä päähineissä oli muuten sovittelemista, joka myssyn panin nuppiini ja peilasin sitten kuvastimesta, muuten en juuri peiliin vilkaise kuin aamuisin, tarkistan kuka se siellä oikein kurkkii, sama tuttu naamahan se on, mutta varma pitää olla tässä asiassa.....ettei vain tule hymyiltyä vieraalle....;(
Hattujakin löytyi ylimääräisiä, koska tykkään niitä värkätä, lipalla, lierillä sekä paskereita, osa meni kiertoon ja kolme vähän outoa, pannumyssyn/rukkasten  näköistä ihme tekeleitä laitoin menemään sinne huitsinnevadaan....ja ihmettelin miksiköhän olen nekin oikein säästänyt, enkä koskaan pitänyt...;D

Vähän kyllä sitten kehuin itteeni, onneksi mun vanhin kummityttö soitti, niin sain sanottua miten oli ahkeroinut.....jätin sen sanomatta, että toista viikkoa meni ennenkun sain homman hoidettua loppuun!
Urakka on kesken ja seuraavan romupesän tarkistus alkaa.......sitten kun tulee se oikea viilis.
Näissä asioissa tunnun olevan erittäin rauhallinen ja harkitseva, siis ei mitään hätiköityä lopullista päätöstä...hih...;))

Yläkuvassa  äitini, minä ja Pirkko, kotitalon rappusilla  28.07.1963 Jyväskylässä.
Tämä oli kesäisin aika suosittu paikka koska siihen paistoi aurinko iltapäivällä sekä illalla, oikeastaan koko pihaan. Se oli kaunis, iso  ja valoisa pihapiiri joka oli hyöty käytössä. 
Kuvassa näyttää, että meillä tytöillä on huivin alla papsut päässä, vissiin tanssi-ilta oli tulollaan......


Vihreät helmiäiskorut on värjättyä simpukan kuorta ja korumetalli kullan väristä. Kuva ei anna oikeutta simpukan hempeään välkehtivään vihreään. Olisin voinut jo 60-luvulla nämä laittaa tantsuloihin, vaan kun ei ollut, mutta jotain koruja mulla oli silloinkin ihan varmasti koristeena.....