Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

torstai 12. huhtikuuta 2018

MANGON paloittelu syömäkuntoon.....


Tässä on MANGO niminen hedelmä joka on Aasiasta kotoisin ja olemme ottaneet tämän mehevän ja vitamiini rikkaan, puikula/ pyörevän tapauksen lähes vakituiseen käyttöön.
Useimmat meistä kyllä tunteekin jo tämä"mamun" ja hyväksynyt sen kaverikseen.

Erittäin pidetty ja suosittu maahanmuutaja meille pohjoiseen!

Enemmän kuin kerran on minulta kysytty sen tapoja käyttöä ajatellen! Tunnettuna viisastelijana vastaan aina näin, että osoitan sormella ääntä kohden  ja louskutan samalla legojani yhteen!
Ajattelin korjata tämän asian yhteisöni iloksi....;// 

Alan ihmisenä myöskin pidän tärkeänä ohjeistaa ko.asiaa oikein seikkaperäisesti...höh...!

Ei tokikaan tarkoitus ole toimia näin kun minä sen teen, mutta vähäinen oppi auttaa aina, kantsii opetella se oma oikea tyyli oheisista ja poimia parhaat palat käyttöön.
Joka varmasti toimii kuin unelma....muutaman harjoittelu kerran jälkeen.....;)


Alan amattilaisena totean myöskin tämän, että päätin äkkiseltään jopa taltioida kapulaani tämän operaation, jonka tein itselleni ja varsin nopealla tempolla....siksipä jälki tulikin erittäin kotitekoisen näköiseksi, kuten sanotaan esimerkiksi pikkuleivistä jotka on kaikki eri kokoisia ja muotoisia siinä paistopellillä!

Tämä mollukka jaetaan kolmeen osaan terävällä leipäveitsellä.

Tökkäse ensin terällä, niin huomaat uppooko se niin kuin perunaa kypsyyttä kokeillaan, mutta nyt sivusta, keskikohdan paikkeilta. Samalla huomioit sen pitkän lituskaisen endokarpin jonka sisällä on pieni siemen,
ohita varovasti jos se tuntuu olevan esteenä...://

Pidä tukevassa otteessa hedelmää ja kieritä teräasetta hedelmän sivusta keskeltä, näin saat irti yläosan, toista sama temppu niin, että väliin jää 1-1.5cm keltaista hedelmää kuorineen, siis se iso siemen kota.
Jippii, onnistuit jos mango on kolmessa osassa silmiesi edessä...:)

Samalla teräaseella viiruta ristiin nämä herkkuosat lopullista käyttöä varten, huomioi se, että et riko kuorta, koska silloin viirutat samalla oman kätesi.....ja keltainen hedelmän liha muuttuu oranssiksi...:(


Jatka mehuisilla kätösilläsi ja yritä irrottaa puukolla sitä kovaa keskiosaa, se irtoaa kyllä, pehmosen osan syöt samalla niin hyvin, että saat hedelmän kovan keskustan näkyviin...tässä hommassa teroitat samalla omat etuhampaat tai sitten toisin päin......:o
Huomioit varmaan sen, että vaihdoin työkaluni  pienempää ja sitä/tätä kutsutaan alallani greippi veitseksi.
Hedelmän lihan poisto kuoresta sopii kyllä lusikallakin oikein napakasti, lusikan koolla ja mallilla ei ole väliä!


Käyttö tapojahan on kaikenlaisia, ihan vain viiliksen mukaa, sellaisenaan kuoresta suoraan suuhun lie yleisin.
Kanasalaattiin, mehevyyttä lisäämään, kanan liha muutenkin tykkää mangosta, kokeile lämpöisenäkin, pelittää kyllä
Mango(+meloni) jäätelö on kaikkien herkku, paksut juomasekoitukset toimii vitamiini/kuitu paukkuina, nyky tietoisille ihmisille!?

Minä tein tästä jälkkäri/välipalan!

Keittokirjaa ei ole aikomus tehdä, koska minä en oikein osaa sovittaa samoja asioita tekstiini kuvien kanssa....;))


Vuolin veitsellä lasiin valmiita hedelmän paloja, ensin tietysti käänsin sen puolikkaan kuprulle, sanoisin nauramaan, että kaikki hampaat näkyy ja sitten puukolla töihin.

Sattui olemaan vajaa purkki Valion uuniomena jugurttia, kippasin sitä mangojen niskaan,
nuijin Marinella karkin koristeeksi
ja sen viimeisen joulupikkuleivän panin koristeeksi!

Tämä uuniomena jugurtti oli minulle uusi tuttavuus, 
se löysin Pirkon jääkaapista!
Meillä kun tapana käydä tyhjentämässä toistemme jääkaappi, melko välittömästi kun toinen poistuu asunnostaan pitenmäksi ajaksi......ihan siis luvan perrään se tehdään!
  
Suosittelen A ja C vitamiini rikasta mangoa joka sisältää kaupantekijäiseksi myöskin reilusti kuituja mehukkaan makunsa lisäksi......:)

lauantai 7. huhtikuuta 2018

KESÄKSI EVAKKOON......


Olen tässä jo muutamia päiviä pähkäillyt sitä, että pitäisi saada jonkinlainen kortteeri tulevaksi kesä-heinäkuuksi!?
Ison rempan pitäisi silloin alkaa ja minulla on käsky annettu poistua omasta kodista joka on tämän kuvan keskimmäinen talo, neljännen kerroksen  asunto

Kun olen kertoilut tästä, niin yleisin kehotus on ollut se, että onhan niitä kalustettuja vuokra-asuntoja saatavilla.....onhan niitä totisesti!!!
Selailin nettiä, löytyi paljon ja pikkuruinen yksiön hinnaksi tuli halvemmillaan 2300-2600 €/kk. hei halloo, kyllä kiinnostus loppui siihen kun ajattelin omaa remppani hintaa joka on n.28 000 € !??

Sitten tuli mieleen tämä lapsuuden ihana leikkimökki jossa Pirkon kanssa asuttiin  lapsuudessa kesiä omassa pihassa. Siellä oli kaksi sänkyä ja pieni keittiö ja terassi.....ilmainen asuminen ja isossa talossa toimi täysihoito.
Kuva vissiin jossain viiskytä luvun loppupuolella, Pentti veli armeijan harmaissa, Pirkko keskellä ja äiti seurana, minä missä lienen.....


Tiedän, että teltatkin olisi hyvä ja huokea ratkaisu ja sehän oli silloin 1950-60-luvuilla mitä mainioin  asumismuoto!
Pirkko tarkistaa maiseman teltan oviaukosta ja minä silmäilen ympäristöä, että eiköhän tämä toiminut moiteettomasti Juhannuksen aikoihin Muuramessa......:)


Lapsuuden koti pihapiireinen ja talon iso vinttikin tuli mieleen.
Paikka jossa löytyi aina sukulaisille ja tuttaville tilaa jos olivat sitä paitsi.

Ohi kulku matkoilijoille  järjestettiin aina paikka yöpyä ja ruokailla!
Pitempääkin aina sai majoittua jos ei ollut työn tai koulun takia muuta paikkaa, se oli tapana lähes joka mökissä, näihin aikoihin.


Siskoni Pirkko kyllä minut majoittaa, hänellä kun on työhuoneessaan sohva jonka olen jo testannut, hän asuu muutaman minuutin kävely matkan päässä omasta kodistani.

Kuumista maista kyllä löytyy kortteeri paikkoja, mutta en oikein kestä sitä  hikistä elämää siellä kesäisin.

Yleistin ohimennen fasessa jonkun kuvan kera sen, että halpaa majoitusta ottaisin kyllä vastaan, jos vain tarjotaan!?
Tutut kamut ovat sen huomioineet, muutaman hyvän tarjouksen olen kyllä jo saanut, olen kiitollinen tästä huomaavaisuudesta !

Viro olisi ilmaston ja hintojen vuoksi se joka kiinnostaa ja jatkan etsimistä sieltä.....koska tämä tilanne olisi hyvä syy lähteä jonnekin, että tämmöistä tällä kertaa.


ps. mitään stressiä tästä en ota, kun se ei vain kuulu tapoihini, tiedän tasan tarkkaan, että kyllä ne aina järjestyy, just niin kuin itse ne haluan tehdä......talvi jatkuu, kuten kuvasta näkyy.....:)


perjantai 30. maaliskuuta 2018

PITKÄPERJANTAI 2018


Pitkäperjantain olen tuntenut pääsiäisen päivistä kaikista eniten koskettavan itseäni!

Ensimmäinen pääsiäinen joka vieten sen jälkeen jolloin olen aikoinani menettänyt jonkun läheisen, niin olen huomannut miten koko päivä on tuntunut  pitkältä!?
Ei millään pahalla  mutta hyvällä on aika ollut miettiä ja muistella häntä joka on jostain syystä kuulunut omaan elämääni.


Olen näperellyt kaikenlaisia pääsiäismunia ja aika monta on mennyt rikkikin!
Herkää ja tarkkaa työtä on koko askartelu niiden kanssa.
 Aikaa viepiä nämä hommat ovat, ennkuin tyhjennät munan ja nämä vahalla tehdyt kuviot, onnistuu tai ei sitten millään......:)


Nämä munathan kuuluvat lähinnä katolisiin uskontoihin, olen itse Ev.Luterisen kirkon piiriin kuuluva ja olemme myöskin jonkin verran omineet näitä pääsiäismunia itsellemme.

Lähinnä ruokailuun ja suklaisiin  kiiltävä paperisiin pääsiäismuniin.



Olen asunut kauan  katollisissa maissa, niin se on kuulunut luonollisesti myöskin oman elämäni pääsiäisen viettoon silloin!

Pääsiäisen Rauhaa toivotan kaikille.......:)

perjantai 23. maaliskuuta 2018

LINNUT......


Linnuista puhutaan ja kirjoitellaan uutisissa, aikahan on se kun lintujen muuttoa odotellaan!?

Ilmasto ja ilmat on ihan sekaisin joka puolella ja tästähän kärsii lähes kaikki kaksijalkaiset.
 Pahiten tietysti ne pienet linnut joiden pesät ovat korkealla puissa, putoilevat niistä pikku pesistään siivet jäätyneenä... 
ja 
sehän on sitten siinä......:(


Haikarat ovat  suurissa ongelmissa Bulgariassa ja paikalliset ihmiset kyllä yrittävät auttaa niitä ja vievät lämpöisiin paikkoihin.
Hoitavat ja ruokkivat niin kauan kun apua tarvitaan, tämän tiedoittivat ihan yleisesti.

Tarvitaan totta vieköön haikaroita jopa täällä kotikaupungissakin, kun kirjoittavat kaupunkimme vauva pulasta.
Väkiluku on täällä kasvanut reilusti, mutta uusia vauvoja ei ole syntynyt kuin muutamia pienokaisia.
Itse en pysty henk.koht. tähän asiaan vaikuttamaan muuta kuin ottamalla kantaa omilla kirjoituksillani
ja
sillähän ei nyt  kovinkaan pitkälle pötkitä
saatikka
uusia kaupunkilaisia tehdä!
Konstihan on monet, todetaan sen entisenkin mummon sanoneen ja jos otettaisiin se haikara jutunkin taas käyttöön......vaan tokkopa se enään nykyaikana toimi, tiedä sitten häntänsä!?

Minulle ei ole muistaakseni lapsena niitä haikara juttuja uskoteltu. olinhan nuorin meistä sisaruksista. Pirkolla ja mulla oli niin pieni ikäero, reilut puolitoista vuotta, etten usko hänenkään muistavan sellaista, että haikara olisi pikkusiskon hänelle tuonut!?

Tämä näistä ihmeellisiä luomiskertomuksista, mistä ja milloin lienee sain varmaa tietoa tosi asioista, en muista, luulisin sen sitten olevan ihan normaalia ajan kanssa kuulemia juttuja !?
Tuskin kiinostikaan ja noloa oli jos koulussa ope naama punaisena yritti terveysopin tunnilla jotain ihmeellisen epämääräisistä asioista mumista. 

Tässä tulikin sitten loppujen lopuksi sellainen pikakirjoitus meille mymmeleille jotka ovat  jo aikoja sitten siirtäneet nämä asiat toiselle sukupolvelle !


Haikaroina en kylläkään  näitä lintuja ostellut, kuvittelin kyllä ne kurjiksi heti ensi silmäyksellä.

Mahdottoman upea nähtävyys kun kohdille osuisi kurki, en ole vuosiin heitä nähnyt. Viimeiset muistot ovat Laukaasta jossa aikoinani asuin.
Lintujen vitriinistäni löytyy näitä jostain Venäjältä ostamia lintuja  ja näkyy olevan jonkin verran niitä edelleenkin.....pitäisi nekin päästää lentoon, jossain vaiheessa!

Jonkun ison elikon sarvista, taidolla tehtyä, erittäin näyttäviä ovat.
Kuvassa ovat lähes sen kokoisia kun tulla lasin takanakin.
Muutaman isomman linnun liimaukset kintuloissa ei oikein pidä enään, kukko, kotka ja käki kaipaisi ammatilaista korjaamaan. Enköhän itsekin siihen pysty kun tosissani paneutuisi, vanha liima tuntu olevan ihan luunkovaa, kun sen tarkistin. Varottava on, etten innossani ortopediaa leikkisi ja viottaisi lisää näitä viattomia lintujani......:)

perjantai 9. maaliskuuta 2018

MAASSA MAAN TAVALLA tai maasta pois...


Ruokailun tavoista ja tottumuksista sain kimmokkeen kirjoittaa, kun luin ystäväni Johannan blogia!
Olen asunut  paljon ulkomailla näitä asioita  hyvinkin läheltä seurannut ja osalistut näihin 
päivittäisiin sessioihin.

Omat tapani opin kotona jo lapsena jotka otin itselleni maailmalle mukaan.
Äitini oli kotona joten meillä oli säänölliset ruokailun ajat ja koko perhe oli silloin saman pöydän ääressä.
Työviikkoina päivällisaikana, kun isä tuli töistä kotiin syötiin yhdessä.
Pyhisin ruokailuun saatiin vähän parempaa eteen ja nautiin koko perheen kanssa.
  Äiti oli hyvä ruuan tekijä, nuoruudessa koulutuksensa saanut ja jatkoi näillä opeilla kotonakin!
Koko perhe sai osallistua ruualaittoon jos oli haluja ja minulla sitä oli aina......:)

Tarvittavat perusruuat kasvatetiin itse ja loput kerättiin syksyisin metsästä.


Keski- ja eteläisessä Euroopassa ruokatavat olivat aika saman tyylisiä keskenään.
Ruoka tehtiin tuoreista aineista ja alusta loppuun asti itse, pöytä katettiin ja huomioitiin toisetkin jotka osallistuivat yhteiseen ruokailuun.

Maanosaa vaihtaessa huomasin kylläkin muutoksen kun menin Amerikkaan, lähes suoraan Italiasta!?
Purkki aukaistiin tai paketin kyljestä luettiin kuin paljon vettä lisättiin ja niin oli ruoka valmista ja sillä oli nimikin "itse tehty".
Minä olin tottunut itse tekemään, pastan, ketsupit, majoneesit, leipomiset alusta loppuun asti!
Samoin lihat, kalat, linnut, paitsi itse en niitä nirhannut hengiltä, mutta nypin karvat ja siivosin, nylin ja palottelin  lopulliseen käyttöön, uuni/pata kuntoon ja pakkaseen.
 Ihmettelin aikani Amerikan tyyliä ja otin tietysti jonkin verran maan tavan omiinkin hommiini, koska siellä elin ja olin!
Amerikkalaiset ruokailu tavat olivat varsin erikoisia, pääsääntöisesti sylistä syötiin ja sormilla!?
Ennen lähtöäni sieltä päätin opetella senkin tavan toimia ruokailessa.....katoin kuitenkin aina ympärilleni, että näkeekö kukaan miten syön....://

Aasiasta Japanista jäi mieleeni varsin erikoinen asia, olipa kotona tai ravintolassa niin piti itse pitää huolta, että sait suuhusi jotain, mitä oli tarjolla pöydässä. 
Siellä kyllä hotkittiin /hörpittiin ja käytettiin kyynärvarsia apuna!
Japanissa en ollut töissä vaan asuin kuukauden verran siellä ja luonollisesti pidin silmäni ja suuni auki ja opin maan tavat!


Sitten tämä suuri ja mahtava itäinen naapurimme!

Siellä en pystynyt oikein pääsemään paikallisiin koteihin, johtui työnantajastani jonka sääntöjen mukaan piti olla jos halusin pitää työni!?
Vain vihkaa kyllä sain tuta myöskin heistä, koska osa työkamuistani oli paikallisia.
Venäläinen keittiö on aina ollut arvostettu ja ruokalun tavatkin hyvät, näin yleisesti.....mutta kun siellä edelleenkin oli  ne kaksi kastia, vaikka sosialismin piti korjata nämä asiat.
Neuvostoliiton aikana ruuasta oli puutetta ja uudistuksen jälkeenkin aika pitkään samat ongelmat.
Minä en olisi ollut näistä tietoinen koska meillä "valituilla " oli omat kaupat josta sai kaikkea ja edullisesti.
Pääasiassa tilasin tarvittavat ruuat viikottain Suomesta Stokmannilta, kaikki toimi hyvin!


Nämä olivat minun henkilökohtaisia kymmenien vuosien kokemuksiin perustuvia mielipiteitä ja hyviin pieneen tilaan ja suppeasti kirjoitin näistä asioista joista olisin saanut paksun kirjankin aikaseksi
.
Huippujutut jätän omaan pönttööni muhimaan, niitä oli hyviä ja huonoja ja sitten kun kypsyvät, niin katsotaan sitten......;)
Muutama mielenkiintoinen maa jäi pois ja kokemukset kaikista olivat ihan jees ja niitähän utelias ja oppivainen luonteeni olikin laittanut minut etsimään ja kokeilemaan.


ps.  seuratkaan taivasta, mahtavan maalarin siveltimen käyttöä tarkastelen, nämä kuvat Jyväskylästä Frediksonin pihalta. 
Vanha tehtailijan kotitalo restauroitiin huippu kuntoon aikoinaan ja siitä tuli ravintola ja poikkean joskus siellä lounastamaan.....:)

torstai 1. maaliskuuta 2018

TUMMAT SILMÄT JA RUSKEA TUKKA......


Annoin taas uuden tyylin vanhoille koruille, siis siinä sivussa samalla kun Olympialaisia kuvaruudusta seurailin!

Otin helmipujottelun pariksi viikoksi lajikseni, helpompi tehdä tätä yhtäaikaa kisojen kanssa.  Vaikkakin joudun kyllä tarkistamaan vähän väliä sen, mitä sain lulokseksi....mutta oli helppo purkaa ja pujottaa helmet uudestaan nailonsiimaan.
Tällä menetelmällä töitä piisasi koko Olympialaisten ajaksi!

Ostin joitakin aikoja sitten ison nipun (7kpl) valmiita helmiä kirppikseltä, olivat vähän lyhyhköitä, sanoisin liian tiukkoja kaulan ympärille ja lukkovärkkit jokaisessa huono laatuisia! 
Mutta ne kaikki helmet olivatn huippu tavaraa, tunnistin jo heti kun näin ne, sormeni antoivat signaalin aidoista luonnon korukivistä jotka olivat tasakokoisia ja hyvin hiottuja.

Hinta taas oli myyjä arvioinut minulle sopiviksi, tottakai ostin ne pois!

Lisäsin helmiin muutaman hopeisen metallisen härpäkkeen ja tämä roikkuva osa oli mun korvis joka oli sattumoisiin samaa luonnon korukiveä kuin helmetkin! Tähän korvikseen oli lisätty aito kristalli koristeeksi, olen itse ne hankkinut jostain päin maailmaa.  Käytössä vaan liian painavat korviin, joten siirsin yhden niistä uuteen kaulakoruun roikkumaan.


Toimii kyllä  ja ihan sopiva tähän hillittyyn malliin.
Jäljelle jäi vielä siniset parit korviksia ja yksi ruskea sekä vihreä killuke kirstallien kera.
Käyttöä kyllä niillekin löytyy, 
siitä tämä tuunaaminen on mukavaa, että aina muhii kopassa jokin uusi idea....;//


Nämä kahdet helmet sopivat myöskin yhdessä hyvin edustamaan, olipa aihetta juhlaan tai arkeen!

Koruverstaani purkasin samalla kun kisat loppui, järjestelin niitä lukemattomia helmiä ym.lisätarvikkeita.......värien mukaan, jos vaikka helpottaisi tulevien käsitöiden aikoina!?
Jostain syystä en muistanut sitä, että nythän alkaa Salpausselän talven hiihdot ja mäet.

Koitan kyllä jättää nämä korutalkoot tällä kertaa väliin ja seuraan vain urheilua, tai en nyt ihan varma ole tästä asiasta....:)




tiistai 20. helmikuuta 2018

HIIHTOLOMA !!!


Tästä asiasta olen jo aiemminkin vinkunut, ettei eläkeläisellä ole mitään lomia, mitä odottelisi!
Vain jatkuvaa puurtamista päivästä toiseen. 
Kyllähän sitä joskus voisi lähteä jonnekin, vaan kun suoraan sanon, niin kovinkaan hirveästi ei tee mieli matkustella. Ihan silkkaa laiskuutta se on, jos joku tekisi kaikki esivalmistelut valmiiksi, niin voisin jopa harkita, siis vain harkita!
Mutta kun koululaisten ym, lomien aikaan. ei ole tilaa missään ja toiseksi kaikki hinnat on roimasti korotettu juuri silloin.
Sehän sitten tarkoittaa, että ollaan omassa torpassa, niin kun yleensäkin ja etitään tarjouksia loma kohteista ja ihan pävittäis kauppojen ilmoituksista.

Tästä puheen ollen olen käynyt jo parina iltana maitokaupassa, ihan silkkaa uteliaisuuttani. 
Koska S-kauppa antaa alennusta klo 20.00 jälkeen, niistä kamoista jotka ei ole menneet päivällä koreihin -30%-lla !
Alennus on huima -60%  iltaisin!
Mielestäni olen tehnyt löytöjä......vaikkakin kuvittelen aina tekeväni niitä löytöjä ja edullisia ostoja kun kaupoissa käyn......;)

Mulla on S-marketti tässä  kulman takana ja isompi Sokos saman matkan päässä, mutta toiseen suuntaan.

Ruokahävikki on lupsahtanut huimasti, kertoivat kauppiaat ja tottahan se on, jos halvalla saa niin se on ostettava ehdottomasti kiireesti pois.
Kattelin tällä toisella kerralla Sokosella ympärilleni ja jututin myyjiä, niin totesimme sen, että kyllä nuoretkin ovat nämä alet hyvin löytäneet.

Nyt isojen kisojen ja hiihtolomien aikaan katon televisiota tarkkaan ja samalla järjestelen askartelupakkejani värien mukaan. Olen sitä jo reilun viikon verran tehnyt. 
Tulin siihen tulokseen etten saa mitään uutta hankkia, ennen kuin omat varastot hupenee, edes jonkin verran.
Samalla laitan sivuun ne koru tarvikkeet joita en käytä enää ja annan mummolle jolla on seitsemän lastenlasta ja kahdeksas tulossa.
Kaiken lisäksi ovat kovia tyttöjä ja poikia askartelemaan, joten tarpeeseen menee....:)


Aurinkokin muistuttaa itsestään, tänäkin päivä olisi kaunis hiihtopäivä pakkasessa, kuva auringon laskiessa illan suussa, omalta partsilta taltioin.

Hiihto kuva v.1955 hujakoilta, meidän pihasta. 
Pentti veljeni, yläkerran vuokralainen, Pirkko siskoni ja minä lettipää eturivissä lähdössä "Ladun majalle" joka oli se vaki pyhäpäivän hiihto, ennen ruokailua.
Ei se mikään talon kiertämis lenkki ollut vaan ainakin 15 km matka......silloin oli mullakin vielä oikea ansaittu hiihtoloma......:)

ps. vesijumpassa meillä on kylläkin hiitoloma aina yhtä aikaan koululaisten kanssa.