Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

MITTUMAARIN JÄLKIPELIT !


Vähän olen laistanut tätä blogiani ja tehnyt toisia hommia. Jos ja kun harjoittelen  ulkona kävelyä "harvasepäivä", niin en sitten kotona tee yhtikäs mitään! 
Olen edelleenkin toipilas ja sitten se onkin pätevä syy, oikeastaan kaikkiin asioihin jotka jätän tekemättä taakseni, nämäkin aivan kylmän rauhallisesti. Edes omatunto siitä ei pahemmin muistuttele, pääasiahan on se pää....kunhan se toimii ja sekin oman mielen mukaisesti mua itseeni mielyttäen.

Kuvatkin ilkiän panna jotta todisteita löytyy! 
Rystyset valkoisena ja pärstä peruslukemilla ja katse eteenpäin, näin se kävely muuten toimii kepakoilla. Olisi pitänyt jonkinlaista hymynpoikasta yrittää, olisi laittanut noi buldogin roikkuvat pokset vähän sievemmiksi...kait!?
Pari nappia on oltava kiini paidasta, koska repun henkselit muuten vetäisivät koko  naiselliset varustukset näkyviin...alla kun  on varsin avonainen pilkullinen toppi.
Reppu täynnä kauniita kukkasia....selvennettävä sekin jotta pionit erottuisivat rusohuulistani ja tähtisilmistäni.
Järkevät eccot jaloissa ja löysät vaajamittaiset vanhat leggikset jota olo olisi tarpeeksi miellyttävä retkeilyyn. Fotossa olen jo tulossa kotiin. Puolisen tuntia auton etupenkillä kyllä meni jopa pääsin  itse sinne ja poiskin, koska pyllyn alla oli korottava tyyni....jonka huomaava vakikuskini oli osannut hoksata.
Muuten eka reissu näillä eväillä  pikkuauton kyydissä ja onnistuneesti.

Hitsi kun menee hitaasti eteenpäin tämä ns.normalisoituminen, olen kyllä jo reippaasti ohittanut sen tilan jollainen olin ennen leikkausta. Siitähän osaan kyllä olla kiitollinen. Onneksi ei ole takapakkia tullut, aineskaan en sitä tiedosta. Vissiin toi mun oikea jalka joka aikoinaan halvaantui selän kipujen kautta jarruttaa tätä. Tuskin koskaan tulee entiselleen, tokkopa sitä tarviikaan kunhan jonkinlaisen etenemisen taas opin....olenkin jo, jottei nyt sillä!
Sisällä liikun jo aika paljon ilman keppilöitä ja ulkona pääasiassa yhdellä. Pitempään matkaan otan kummatkin mukaan.

Laukaassa on kiva aina käydä, saan sieltä aina paljon tuliaisia mukaani. Kukkasten lisäksi repusta löytyi nyt omenapiirakkaa ja taatelikakkua. Tomaatiakin olisin saanut vaan sanoin muistavani, että niitä kyllä kotoakin löytyy.
Luumuja näky tulevan aika paljon ja niitä sitten syksyllä!

Olin muuten juhannuksen seudun Perungassa parisen yötä, jossa oli oikean vanhanaikaiset juhannusjuhlat. Lavatanseineen,  makkaroineen sekä lettuineen kaikkineen, kokkokin paloi tai totuuden mukaisesti savusi. Muistelin, että joskus aikoinaan savusaunakin paloi isommalla tulella, varsin näyttävästi, se olikin aikamoinen vahinko silloin!

Otan nyt repun selkääni ja lähden varmistamaan mitä toriparlametti miettii ja kävelykadun toiset joutilaat ovat mieltä eilisestä myrskystä.....;)





torstai 13. kesäkuuta 2013

KEVÄT KEIKKUEN TULI ja jatkuu yhätikin!


Uusin heti maanantaina pankkireissuni ja saman aikataulun mukaan kuin viikko sitten.
Nyt ei tarvinnut varmistaa missä oikein olin, siinä porstuan puolella oli vain yksin rahojensa perään tullut naishenkilö ja ilman saattajaa, apuvälineitäkään hän ei tarvinnut.
Ohitin sen ensihoitajan kylmän rauhallisesti ja yhden kepin taktiikalla olin baanalla ja suunistin infoon.
Sanoin olevan hakemassa niitä jo kertaaleen kysymiä tunnistuksia sitä verkkopankkia varten.
Virkansa puolesta kysyi, että mille ajalle oli varaus! Ei ollut kellovarausta, sanoi tämä asiakas tarkoitus kun on, että haluan nyt hoitaa asian samantien. Samoilla sanoilla annoin dokumentini jossa paistoi kuvani.
Sanoi sitä oikeaksi, hyvä kun oli mukana.....ilmoitin pitäväni sen aina mukana ja varsinnii kun tulen hoitamaan näitä tämmöisiä asioita....höh!

No, voi-voi kun nämä ajat saapi vasta muutaman päivän päästä! 
Ei haittoo mulla on aikaa odottaa ja sanoin istuvani täällä niin kauan aikaa kun ko.asia on hoidettu!!
Kepin kaa linkkasin istumaan näköetäisyyden päähän ja hetikohta hän tuli ilmoittamaan, että lyhyt aikaa järjestyi reilun puolen tunnin päästä. Piisaa kyllä reilustikin mulle se lyhyt aika, koska en tullut seurustelemaan ja kyselee kuulumisia teiltä....
Vähän napakan kireetä näyttelin....ei nyt sillä, eipä tarvinne kovasti lahjakas näyttelijä tämmösessä tilanteessa ollakaan....;/

Kaik' meni joutusaan, nuori hymyilevä virkailija tuli mut hakemaan  ja kättäpäivää oikein sanoimme  kanssa oman nimemme. Sain hyvän nipun papereita koska se sponsorini oli sen määräyksen mulle antanut ja tietysti ne tarvittavat numerot oikein suljetussa kirjekuoressa.


Laitan samaan syssyyn kirurgin väliaika käynnin  tiedot!
Hän on muuten varsin vähäsanainen mies, tunnetustikin.....
 Eihän se mua haittaa koska sinnekään en mennyt seurustelemaan. Ajattelin sanoo jos jotain on vialla. Kuvista päätellen ei ollut!
Vähän tästä kivusta yritin vikistä ja vinkua, kun tuntuu vain jatkuvan, niinkin paljon, että ihan haitaksi alkaa olla kun pitäisi ne jokapäiväiset toiminnat hoitaa....ihan yksin oman itteni kanssa!?
Kipu kyllä jatkuu vielä pitkään ja jatka liikkumista voimien mukaan! Tavataan seuraavan kerran sitten ens'vuoden maaliskuussa. niin silloin pitäisi tietää miten leikkaus oli onnistunut!

Ei tarvinnut edes polvia vilautella, käski kyllä taivuttaa kinttua, sen sanoin ettei oikea polvi taivu niin kuin pitää! Kurkas kuvia ja tekstiä  ja nousi jaloilleen tullen kohden! Tuijotti ja kaappasi kaksin käsin reidestä ja pohkeista ja taivutti kertarysäyksellä kantapään perskannikoihin asti. Kävi nopeasti ja ei sattunut yhtään....;/ Asiasta ei sitten taaskaan puhuttu ja oletin, että rusautti jotain  oikeisiin kohtiin! Näinhän se ammattilaiset kait sitten tekee.

Puheineen päivineen kesti koko tarkistus  kesti noin 5-7 minsaa.....;D
Tämä tohtori on arvostettu ja tunnettu hyvänä kirurgina, joten vähäpuheisuus ei ole mikään suuri haitta kun työnsä hoitaa kiitettävästi!

Röngtenissä kyllä meni aikaa koska kuvattiin kintut joka puolelta.

Sitten pirsillä takas kotiin ja sehän meni sitten firman piikkiin. Polin maksu tulee sitten joskus jälkikäteen joka maksan omasta lompsastani.

Nämä korut olisin voinut laittaa vaikka koristeeksi reissuilleni. Jostain syystä en ole koko kesänä edes korviksia vaihdellut, yleensä kun koltun värin mukaan niitä käytän. Aikaa menee muutenkin tuplasti ennenkuin saan itteni tuonne raitille, edes jokinlaisen näköiseksi.....ja rumathan ne itseensä kaunistelee, sanovat!?
Pikkuhiljaa pitäisi kaikkia outoja tapojani parannella, vähän olen heitteille niitäkin jättänyt. Kaikista muutoksista ja muistakin oudoista keksimistäni juttuloista syytän näitä mun uusia polviniveleitäni.
Kun totuudessa pysyn niin ennen varaosien vaihtoa syytin kaikesta holtitomuudesta ja ylenpalttisesta välinpitämättömyydestä oloani jonka panin kaiken vanhojen polvien  kipuloiten syyksi!

Mitäs sitä valehtelemaan kun totuushan  onkin, tottavieköön sitä mistä kirjoitin.....ennen ja jälkeen leikkauksen samat vaivat ja haitat.....mutta helmet laitan kyllä juhannuksen juhliin ihan varmasti kaulaani vaikka kuinka koipeliinia juilisi......;D

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

TOTTA VAI TARUA !?



Eilen suuntasin askeleeni entiseen KOPpiin, koska oli oikein asiaa sinne. Vuosiinhan en ole siellä käynytkään.
Tämä pankin talo on vanha ja uskoisin varsin suojeltu ja arvokas kohde. Johon ei saa mitään tosissaan tarvittavia ja näkyviä muutoksia tehdä. 
Tämän totesin heti niissä muutamissa korkeissa marmori rappusissa. Iso rautaovi, ainakin kolmisen metriä korkeutta ja painokin varmisti muutama kilo lisää mitä minusta löytyy. Luiskaa saatikka apuhantaakkia ei ollut,  jollakin keinoin sain oven auki ja päästin rollikulkijat ensin sisään, pidin kahen käsin ovea tarpeeksi levällään niin  mahtuivat rullaamaan luiskalle.

Porstuaan kun pääsin, niin seisoin keppiini nojaten kuin sen tunnettu H.Moilanen. Suu auki kattelin ympärilleni ja ihmettelin minne olin oikein tullut. Aikani seisoin ja huojuin reppuselkäisenä kunnes vihdoin ensihoitaja siviilivaateissa tuli kohden ja kohdisti terävän katseeni minuun! Ääntä ei antanut joten ihan reippaasti päätin kysyä....missähän minä oikein olen!????
Tunnetun pankinaulassa ja sinnehän minun olikin tarkoitus tullakin ja kiitin tietysti....;)

Vaikkakin näky oli kuin hoivakodin tai jonkun vastaavan  paikan odotus salissa Lähes kaikilla oli saattaja tai avustaja mukana ja me jotka pärjäillään muilla apuvälineillä, tuijotimme lähinnä  vain toisiamme.
Ensihoitaja kehotti jonoon joka oli minulle jo tarpeeksi pitkä. Silmilläni etsi vuoronumero pönttöä, niitä kun ei sitten ole enään. Aulaihminen osoitti tuolia ja pyysi odottamaan, istuin jokin aikaa ja mitään merkittävää ei tapahtunut, jono ei lyhentynyt.
No, reippaasti taas siitä epämukavsta tuolista ylös ja kysymään seuraavaa siirtoa!????
Aika pitäisi varata ja sitten se osastonhoitaja tulee hakee ja vie jonnekin. Olisin varannut, mutta eihän se niin käy, vaan pitää mennä kotiin ja soittamaan, neuvoi hän!!!!! Ensin ajattelin, jotta käännän selkäni hoitajalle ja soitan siitä, vaan kun en ollut numeroa taltioinut kapulaani, luovuin koko asiasta.

Lisää kysymyksiä kun muistin, että olenhan jo kymmeniä vuosia sitten antanut kaikki valtuudet, lokeroa myöten luottohenkilölle. Koska asuin ulkomailla, siitä oli helpotusta meille sisäpiirin porukalle.
Jospa laittaisinkin hänet nämä asiat hoitamaan, koska oli muuten tämän käyntinikin keksinyt!

Ei sitten onnistunut kun vissiin oikein osaston päähoitaja sanoi, just siihen loppuu tämän luottohenkilön oikeudet, siis ei sitten....heh...!?

Viimein päätin hoitaa asiani omalla tyylilläni, äänestin jaloillani ja poistuin kun vielä pystyin siihen omin avuin. Matkalla ulos kerkesin avustaa rappusissa ja luiskassa muutamina jotka olivat myöskin ilman henk.koht.apua, mutta ainahan näissä piireissä, rampa auttaa sokeita ihan joustavasti.
Taaskin huomasin että mulla on onneksi vielä hyvät käsivoimat taluttaa ja nostaa....

Yksi pyyntö entinen KOPpi ottakaa edes jonkinlainen vahtimestarin tyylinen yleisapulainen joka avustaisi kädestä pitäen sisään ja ulos tästä talosta.
Työlistettäviä kyllä löytyy...hei halloo!

Lähtiessä vielä yritettiin porukalla sähköpyörätuolia sisään, koska sisäeteisessä vasta oli luiska!
Kilpisenkadun ovea ei oltu avattu josta olisi päässyt sisään ja hissille!
Kävin vielä tämän asia ilmoittamassa aulan vastavalmistuneelle ylihoitajalle, ennen kuin pääsin ulos istumaan sopivan korkeudella olevaan yleiseen huilipaikkaan jossa oli onnekseni varjoista! Johtui siitä vanhasta isosta talosta.



En missään nimessä osoita sormella näitä vasta valmistuneita opistotasoisista virkailijoita vaan kyllä se johdossa ja työnohjauksessa vika.....
.....ja minussa joka menin kuun neljäntenä päivänä pankkiin jolloin kuulemma kansaneläke tulee minullekin maksuun! Ihmiset jotka ovat iät kaiket tottuneet silloin maksupäivänä hakemaan tilinsä ja rahansa sieltä kerta heitolla pois, ettei pankki vaan törsää niitä rahoja  minne sattuu!

Mitäs tässä taas opin....sen että en koskaan mene palkanmaksu päivänä pankkiin, siirsin sen ensi viikkoon. En muuten varaa aikaa sinne. Toivottavasti en joudu kakos osaa kirjoittamaan näistä mun pankkireisuistani.
Tottakait kirjoitan jos asiaan juurta löytyy seuraavastakin kerrasta...;)




maanantai 3. kesäkuuta 2013

KESÄN kuumat MENOT JA hikiset HIDASTUKSET !



Johan tätä kesää on ollutkin, hikkee puskee!
Kevättä oli vain viikon verran, milloin lienee näin jotusaan tullutkaan oikea kuuma kesä.
Minä kun en ole kuuman ilman paras ystävä, mutta annan kyllä niitten nauttia siitä jotka tuntuvat siitä tykkäävän....olipa se sitä tai tätä.....;/
Mikäs minä olisin toisia ohjailemaan ja neuvomaan, kun en oikein viihti ihteenikään kaikkea kokeilla 
Tiellä olen pysynyt ja eilen yritin yhen kepin taktiikaalla mennä tuonne lähimmälle huilipaikalle.
Onnistuin kyllä asvaltilla tälläkin tyylillä. Joku päivä katon miten käy mulle tuolla muutaman askeleen pitemmällä kieroksella.

Semmoista olen pannut merkille, että me  keppilöillä köpöttäjät tai muuten linkuttajat otamme katse kontaktia toisiimme, kun kohtaamme. Vastaamme toistemme hymyyn ja kun huomasin sen onnistuvan, niin kokeilen että  jos vaikka moikaisinkin! Onnistuin ja sain vastarin!. Tässä yksi päivä sitten jatkoin näitä mun erikoisia kokeilujani lisää tuolla kävelykadulla.....ja pysähdyin oikein sanalle. Kaiken lisäksi ihan tuntemattoman kanssa, mutta meillä olikin saman väriset kyynärkepit.
Siinä sitten käytiin ensin ilmat läpi nk.tapa on, sitten päästiin siihen pääasiaan, sairauksiin!
Sovittiin, että kysytään seuraavankin kerran kuulumiset, hänelle se oli mieluinen  yllätys. Ei ollut osannut edes odottaa jotta  olisin hänen kanssa juttusille tullut!

Minulle kun on ollut aina helppoa lähestyä toista ja myöskin poistua tyylikkäästi jos joku ei huomioita kaipaakaan, tyrkky en ole missään nimessä! 
Nykyisin on jopa aika kätevää kokeilla kepillä jäätä ja huomaan sen ehottomasti toimivaksi jutuksi.

Vähän harmittaa kun jää oman taideseuran yhteisnäyttely väliin!
En ollut yhtään taulua maalannut koko kuluneena vuonna. Pitkään paikalla istuminen/seisominen on ollut vähän kivuliasta joten siirrän maalamiset parempaan ajankohtaan.
 Unkarissa olisi kyllä niitä ollut valmiina ja viimeistelyä vailla olevia tauluja, vaan annoin olla. Olisihan Pirkon porukka niitä tänne tuonut, niin kuin muutenkin tuovat jos laukussa tilaa löytyy.
En vaan tarvinnut kun tuntu tämä vuosi täyttyvän muistakin asioista.

Tämä maalaus on jo vuosia sitten tehty, mallin otin postikortista. Kortin ostin Uudesta Valamosta ja kuva esitti Vanhaa Valamoa. Otos oli huono, kameran ja ottajan vika ja kun sen vielä kuvasin uudestaan niin päätin käsitellä vähän sitä toimivaksi!
Silloin kun sen valmiin taulun esille laitoin niin ostaja valitsi sen heti! Varmisti vielä, että oliko maalaus Vanhasta Valamosta!?
Kehys oli kaunis, vähän prameakin, kultaisin kaiveruksin, erittäin käypä maalaukseen.
Tunnisti ja halusi sen itselleen, koska hänen vanhemmat olivat sieltä lähtöisin.
Kumpikin olimme erittäin tyytyväisiä valintaan....;)