Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

....AJAN SEN MENNEHEN, muistot säilyy....


Muistan oikein hyvin nämä letitys hommelit, koska se toimitus toistui tyttösenä joka aamu. Hain kamman, lettinauhat ja jakkaran, sitten istahdin siihen. Sama Pentin tekemä jakkara on minulla täällä keittiössä hyväkuntoisena ja käytössä .....:)

Tämä kuva on 50-luvun alkuvuosilta, vissiin jonnekin parempaan juhlaan olen menossa, mekosta sen päättelen. Ihana mekko ja äidin tekemä, marjapuuron värinen, vaaleita raitoja, pieni pystykaulus sekä helmiäisnapit joissa kapea kultainen raita reunassa.
Kengätkin muistan hyvin, nämä oli ihan minun omat, eikä Pirkon vanhat.....vaikkakin aina innolla odotin siskon vanhoja kenkiä.....:)

Meitä oli kaksi pitkätukkaista lettipäätä kotona ja rutiinilla meni sekin homma äidiltä. 
Saimme kyllä toivoa kampauksia ja silloinhan letistä sai näyttäviä juttuja tyttösille. 
Hienoin oli kyllä olevinaan se kun oli poninhäntä ja siinä Amerikan paketista saatu "silkkinen" leveä kauniin värinen nauha rusettina!
  
Silloin kun matkusteltiin isän kanssa niin saatiin pitää ponnaria koska hän ei muka osannut letittää!?
Meistähän se oli tietysti vaihtelua ja mukavaa.
Siihen aikaan ei ollut tapana pitää pitkää tukkaa levällään, ei meillä eikä toisilla tytöilläkään muista sitä nähdeeni.
Luokkakuvaa kun tarkastelin niin eihän meitä pitkillä hiuksilla ollut kuin Irene ja minä!
Luulen, että aika nuorena jo rupesin itse lettini näpertämään palmikoiksi, äiti korkeintaan tarkasti oliko jakaus siistin suora takana.

Minä tykkäsin siitä pitkästä tukasta ja pidinkin sitä pitkään omana merkkinäni. Jossain vaiheessa sitä lyhennettiin olkapäille asti ja otsatukkakin tehtiin, vaan sitten annoin taas huoletta kasvaa pituutta.
Koska 60-luvulla alkoi se nutturoitten muoti, niin pitkät hiukset saivat olla, vanhoista valokuvista sitä hiusmuotia voi seurata!
Kestokiharoitakin pidin joitakin vuosia lyhyeen tukkaan ja hiusten väriä oli myöskin tapana vaihdella, silloin tykkäsin punertavista väreistä. Itse värjättiin ja tummaan tukkaa sitä väriä ei oikein saanut näkyviin, olisi pitänyt ensin vaalentaa ja kahteen väriin ei oikein ollut edes varaa......ja olihan sinä vähän liian iso työkin.  Tulos oli kyllä kauniin kiiltävän punertava tummissakin hiuksissa.

Muistan kun toin hennaa Marokon reissuilta ja tietysti käytin sitä.
 Asun kerrostalossa ja minulla on oma saunavuoro. Laitoin hennan jo ennen saunaan lähtöä päähäni muhimaan ja vanha leipäpussi päähän, etten sotkenut vaateitani.....rivakasti hissiin, ettei kukaan kerinnyt tulla käytävässä vastaan. Siinä kävi sitten niin, kun hissi tuli kohille, ovi auki ja sisään.....vaikeata oli kääntyä takaisin, sillä minut oli jo huomattu.
Ensinnäkin henna haisi pahalle ja se töhnä oli alkanut tehdä kunnon vanoja pitkin naamaa ja kaiken lisäksi se tiukka leipäpussi oli päässäni ja kruunasi kaiken komeuden. Mies siinä hississä kehotti reippaasti tulemaan kyytiin ja siinä sitten ajellessa luki sen leivän mainosta siitä mun päästäni ja ääneen....!
Naurattihan meitä kumpaakin, ei ollut mulle tuttu ihminen....vissiin kyläilemässä talossa ja saipahan ainakin jutun aihetta kavereille kerrottavaksi.
Harvoin minut saa nolostumaan, mutta silloin tuntui vahvasti se viilis poskien värissä.....;/




ooo

Nyt sitten on se aika menossa, että on lyhyet hiukset ja harmaan/kirjava luonnon väri toimii näillä vuosilla ja eiköhän sillä sitten mennä loppuun asti........;)

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

LIPPAAN ARVOITUS !


Tämän pienen puisen ruskean askin ostin Amerikoista kun asuin siellä 70-luvulla, en vain millään muista mistä paikasta sen hankin mukaani!?
Teksti oli sen verran mielenkiintoinen, että päätin kuljettaa sitä mukanani, olinhan silloin vasta 25-vuotias ja koko elämä edessä.
Vaikkakin ennen Amerikan oloa oli jo ennättänyt asua Saksassa, Itävallassa ja Italiassa.

Boxin sisällä oli vastaus salaisuuteen millä pärjäisi elämässä, ei tarvinnut kun aukaista kansi ja tarkistaa tämä asia.....:)

Mulla on ollut tämä rasia aina näkyvällä paikalla kotonani, joskus kyllä olen antanut sille vaihtelua ja siirtänyt jopa toiseen huoneeseen. Aina ovat ihmiset sen löytäneet ja jopa samat tyypit sen huomanneet uudessa paikassakin ja tarkistaneet sen kantta aukaisemalla, että olisiko sisällys muuttunut!?
Kansi on hyvillä saranoilla kiinnitetty joten ratkaisu pysyy ja on pysynyt kymmeniä vuosia sen sisällä!

Minä olen toiminut tämän puuboxin ohjeiden mukaan jopa ennen kuin ostin sen omakseni.
Esimerkki on mielestäni hyvä tapa opettaa toisia lajitovereitamme oppimaan jotain uutta, sehän toimii myöskin lähes kaikille eläimilläkin joilla on jonkinlaiset aivot..... siis "esimerkki", kaikilla meillä on varaa sitä jakaa ja hyvä sellainen on tietysti parasta laatua.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään haavetta ammatin suhteen, ei nuorena saatikka aikuisena, ajauduin vain siihen. Samat harrastukset on myöskin ollut koko ajan mukanani, vapaa ajasta riippuen.
Sitä en osannut edes kuvitella, että joskus harrastuksistani tulisikin minun loppuajan ammatti työelämassä. Paras ratkaisu pitkän työ rupeaman jälkeen minulle tuli mahdollisuus senkin toteutamiseen!

Varsinainen "Pandoran lipas" tämä puulaatikko.
Päätinkin googlettaa tätä pandora sanaa, ennenkuin jatkan kirjoitusta ja olihan se sitä mitä mielessäni ajattelin.....:)


Vastaus on työ, siis tehdä työtä ja siinä kyllä on sitä porkkanaa joka ainakin sai minut onnistumaan elämässäni.
Työn laatua ei tarvitse määritellä, kunhan se on edes jotain duunia kotona tai toisaalla.....ja huomaa onnistuneesa omissa eteen tulevissa valinnoista.

Tämä on sitä minun omaa filosofiaa jolla olen päässyt tähän asti ja ihan varmasti eteen päinkin......;)