Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

LEMPPARIT ON LISTATTU !




Ystäväni Aili-mummo laittoi minulle suoraan sanoen aika kinkkimäisen haasteen! Uskon, että tiesi jotta siihen vastaan, koska kaikenlaiset haasteet ovat sitä minua itseeni!
Lempiasioita kun on niin paljon, siksipä ne on vaikea eritellä, koska tykkään vähän kaikesta, mitä teen tai nään!  Siihen kuuluu jopa aika vastenmielisetkin hommelit.....ihan siis ehdottomana haasteena yritän niihinkin tarttua, vaikka oikein kaksin käsin, taikka sitten talikolla......;)

1.
 Tehtävä on listata kymmenen lempiasiaa.!
2.
 Lähetä haaste vähintään viidelle tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille!
3.
 Muista nauttia listaamistasi mahdollisemman usein!

*******

Tästähän se alkaa, lapset ne parhaat lempiasiani!


1.
Lempikuvani jossa on muistot  kymmenien vuosin takaa, isosisko Tiina, pikkuveljensä Markon paras hoitaja Brasiliassa, Sao Paulossa asumisen aikana otettu kuva! Marko muuten nauroi lähes aina ja oli sen varsinainen velikulta ja veitikka, siksipä tämä kuva on harvinaisuus ja ehdoton lempparini......

2.
Lempiasioihin kuuluu kaikenlainen tuunaaminen, se miten saisin tarpeetomasta jotain uutta ja näyttävää aikaseksi.


3.
Tämä oma nurkkaukseni, tarvikkeineen on se usein mainitsemani keittiön pöytä!
Päivä alkaa maitokahvilla ja samasta mukista, kaksi ruisleipä palasta kuuluu siihen lähes aina. Nehän on jo tietysti laitettu sinne minne pitääkin, ääntä kohden, ennen dokumentin ottamista, ne palaset siis. Kalenteri, läppäri, kapula, suurennuslasi, sakset, kirjekuoren avaaja, sanomalehdet ja kynä sekä paperi kuuluvat tähän kattaukseen!
Tottaikait korut, tämä mukiteline toimii käsirenkaiten naulakkona, ehdoton tarvekalu, siis kuuluu näihin lemppareihini....;)


4.
Minun Jyväskyläni, jonne haluan palata aina reissuiltani!
Vanha asema ja Nikolain kulma, kulmatalo jossa toimii Jkl-n tietotoimisto, hoitavat asian kun asian, vaikka se olisi  kuinka kummallinen tai uskomattoman ylipääsemätön omasta mielestä! Suosittelen siellä käyntiä!


5.
Musiikki!
 Tässä lajissa olen kaikkiruokanen, joka sain vissiin jo äidin maidosta isäni välityksellä.
Laulan mielelläni, vähän omalla äänelläni nk.se tunnettu lintukin ! Ei haittaa minua ja yritän kyllä huomioida toisetkin. Pakko todeta, on muuten hauskaa joskus oikein revitellä.... antaumuksella.
En opetellut soittamaan,vaikka mahdollisuus siihen olisi ollut, mutta kuunnella osaan ja nauttia siitä.
Kuvassa Tiina pikkutyttönä mummolassa isoisän pasuunan kanssa......;)


6.
Kuvataide on yksi lempiasioistani, jopa niin paljon, että opiskelen sitä edelleenkin! Sitähän alalta ei valmistu koskaan.....tiedonjano ja sen toteuttaminen senkun vain paranee iän karrtuessa, toivon niin!? Tuli vain mieleen muutama tunnettu taitelija ja heidän viimeiset työnsä, aika säälittäviä sivelten vetoja.......


7.
Käsityöt ja taaskin koko skaala tai lähes kaikki hommelit mitä voi käsillä saada aikaseksi, on lempiasioitani.
En tosiaankaan ole mikään erikoisen taitava, saatikka kovin huolellinen töissäni, mutta suunnaton innostuneisuus korvaa laadun.....;D
Kutomisen ja virkaamisen teen sen kaikista iisimmässä muodossa ja yleensä TV-n edessä! Eilen aloitin putkikaulurin kutomisen pyöröpuikoilla, semmoisen vähän sanoisinkin...oiskohan se kumminii nuorison juttu!? Ei taaskaan haittaa koska olen aika lapsellinen ikäisekseni, omakseni sen teen ja käyttöä varten.
Ompelukone ja saumuri on ne lempiasiat ehdottomasti, joilla tykkään ajella. Kankaita ja toisiakin tarvikkeita löytyy aina varastosta!  Vaateiden ja kaikenlaisten asusteiden teko on ollut mulle sitä varsinaista terapiaa.

8.
Olen rehellinen ja totean, että  joutenolo siis
toimettomuus on myöskin lempiasiani ja sille järjestän aina  aikaa...

9.
Joku ymmärtämätön voisi sanoa, että lukeminen ja kirjoittaminen kuuluu tähän edellä mainisemaani katekoriaan...ei kuulu!
 Me kaikki jotka tätä harrastamme, kolahtaa muuten aika pahasti jos jotkut halveeravat kirjoittamisen sekä lukemisen joutavaksi tekosyyksi olla tekemättä mitään järkevää
asiaa....;/
Varokaahan sanomasta sitä minulle, luuvitosella voisin kyllä ottaa senkan nenästä ja lievemmässä tapauksessa näyttäisin niitä kansainvälisiä käsimerkkejä....;//
Tämä ihme uhoominen ja jätkien kielen käyttön voisin kyllä laittaa leikkimielellä lemppariasioihini.....että sen poikia on sitten tämä tyttö!

10.
Syöminen ja jopa jonkinlainen mässäilykin on lempiasioita ja harrastan sitäkin tarvittaessa.
Ruuan laitto sekä siitä saatu nautinto on hyvä ja toimiva tapa, kohtuudella tottakait, senhän nyt tietää kaikki vähänkin valistuneet ihmiset......eritoten me elähtäneet ja viksut naiset! Senkun lopetat tyystin, niin hukka kyllä perii alta aikayksikön.
 Tätä lempiasiaani tulen jatkamaan, koska totutuista tavoistani en halua luopua kovinkaan helposti.


Tässä sitten  näitä joitakin lemppareita ja useita jäi  varastoonkin.

Suurin osa on jo haastettu tähän joten jätän nimet pois! Mutta toivon tosissani. että joku ottaisi ehdottomasti mallia ja listaisi näitä aisoita. Koska meillä kaikilla viellä toimii tämä luonteinen tirkistely ja uteliaisuus kaikkea mielenkiintoisia asioita kohtaan. Jos ei joku tätä tunnista, kokeilkaa hyvänen aika, tämähän laji senkuin paranee tässä juoksussa!
Tässä on minun mielipiteeni jonka jaan kyllä mielelläni blogikavereitteni kanssa.....;)

lauantai 26. tammikuuta 2013

INNSBRUCK ON ITÄVALTAa.......



Tämä maa tuli varsin sopivaan aikaan mulle, Itävalta ja kaupunki Innsbruck! Asuin siellä noin parin vuoden verran 1968-lähtien, Saan tästä maasta eläkettä ja kun eläkkeet nousivat sen 1.8% niin lähettävät  sieltä virallisen kolme sivuisen ilmoituksen, josta yksi osa on täytettävä ja pantava 6 vkon sisällä sinne takaisin. Jotta se eläke sitten pyörisi niillä tiedoilla seuraavaan korotukseen asti.

Menin Kelaan, koska siellä se hoidetaan ilmaiseksi, pakko olla virallinen notaari tms. joka todistaa kirjallisesti sen että minä olen minä. Nyt joudun kylläkin ite neuvomaan ja kääntämään kielen jotta virkailija osasi sen oikein täyttää. Toimihan sekin ja lopuksi pyysin sen kansainvälisen leiman siihen oikeeseen kohtaa.
Eivät lähetä sieltä Wienistä palautus kuorta, joten osasin sen jo valmiiksi kotona täyttää. Laitan aina erikoismerkit ja jonkun hassun tarrankin siihen, luulen sen huvittavan meitä kaikkia. Uskon, että kummassakin päässä  tämä kirjeen vaihto hymyilyttää! Kumpikohan sen ensin lopettaa, tämä kun EU-n virallista yhteistyötä. Niin toimitaan niin kauan kun kynä pysyy hyppysissä!



Vähän sen puoleen kyrsii, kun taas meni se eläkkeen lisäosa kertaheitolla, tai oikeastaan  koko puolen vuoden korotus. Postimaksu kun oli 1.40€. Sain eläkeseen korotuksen 0.20€/kk.
Työeläkettä en sieltä saa, vaan se 11.34€/kk tulee siitä kun asuin siellä ja mulla oli oikein sos.tunnisteet ja kaikki koska olin siellä kirjoilla. Oli virkapaikka joka liittyi vahvasti Italiaan, siellä hommia tein, pienellä palkoilla. Sen näkee jo tässä kuvasta, koska mulla on Pirkolta peritty vanha kolttu päällä. En muista olisiko mitään uutta ostellut itselleni näinä vuosin.  Koska ne roposet meni toisaalle, lähinnä junalla matkusteluun Itävallan ja Italian välillä. Aiheesta olen kyllä jo aikaisemminkin jossain kirjoituksessa maininnutkin, siis tästä eläkkeestä.



Asuin  ja tein töitä vanhassa kivilinnassa!
 Oli mulla muuten toinenkin mekko, Marimekon kankaasta! Kuvat tehtiin sen ajan huonolle paperille, mutta jotain sain esille siitä rusehtavasta kuvasta. Tämä työmesta oli se josta opin parhaiten ne tulevaisuudessa tarvittavat opit kansainväliseen etikettiin ja ruokailuun. Työpäivät olivat pitkiä ja työn täyteisiä. Viikossa oli yksi vapaapäivä, plus puolikas joka oli useimmiten keskiviikon iltapäivä. Eikä ne viraliset vapaat toimineet läheskään aina niinkuin olisi pitänyt. Jos oli pippaloita niin silloin tehtiin töitä, eikä meenattu. Tätäkään aikaa en missään nimessä vaihtaisi pois!!



Lisäansioita sain kun avustin elokuvan teossa. Tunnettu Brittiläisen elokuva firman henkilö kun "löysi" minut kahvilan tuolilta....heh!  Kahvila oli muuten arvostettu Maria-Teresia, Innsbruckin pääkadulla, johon kuului myöskin luxus hotelli! Siinä asui silloin tämän kuvan komistus joka tunnetaan myöskin nimellä Dr. Zhivago! Hän oli  näyttelijä kollegani, salinette tämän kuluneen sanonnan....heh-heh! Toinen pääsosan vetäjä tunnetaan nimellä Michael Caine, en siis ollut ihan harrastelija piirissä pyörimässä. Näin jälkikäteen harmittaa kun olisin saanut parempaa palkkaa ja vaativampaa osaa, jos olisin  hallinnut jonkinlaisen elikoiten tuntemisen, lähinnä hevoset ja välttävän ratsastus taidon!  Filmi oli historiallinen draama.

 Olisin voinut jatkaa elokuvan tekoa Englannissakin, en tehnyt sitä, koska henk.koht. asiat eivät sitä sallineet. Eipä juuri suurempaa haluakaan ollut jatkaa sitä, koska koin ja näin sen mitä halusin ko.asiasta tietää. Varsinainen työsopimus oli päällä ja mies oli suorittamassa asevelvollisuutaan heti rajan takana Italiassa joka kesti silloin kaksi vuotta.

 Pientä selvennystä siihen miksi olin siellä asumassa ja älyttömän pitkiä ja raskaita työrupeamia tekemässä. Nuorena kun jaksaa ja kun sitä motiivia oli, eihän nämäkään opit ja vuodet turhaan kuluneet. Päinvastoin pystyin käyttämään näitä erinomaisia saatuja taitoja  ja hyödyntää niitä tulevina vuosia....ja edelleenkin!



Mies, tai poikahan se oli vielä silloin, kun näin kaukaa sitä kattoo, oli Alppijääkäri. Koska oli Italian Dolomiiteilta kotoisin ja varsin sporttinen, joten valinta oli sitten se! Jääkärithän tunnetaan yleisesti vahvana ja vaativana armeijan osana!
Mulla noi riijuu matkat ovat oikeastaan aina olleet aika pitkiä, vissiin sillä vuosia kestäneetkin....;)
Alppijääkäri sai siirron loppuajaksi Roomaan. Hänhän ei asevelvollisena saanut ylittää oman maan rajoja, joten minä se tein! Veljeni perheineen asui samoihin aikoihin Torinon liepeillä joten poikkesin  aina sitä kautta kun juna vei sinne Roomaan. Kaikki tiethän vievät Roomaan, myöskin rautatiet totesin!
 Armeija ja sotilaat ovat aina kuuluneet jollain tapaan elämääni, lähinnä
 siis jo perinteet velvoittavat, sanoi isävainaakin !

Näinhän tässä kävi kun selailin vanhoja valokuvia ja kuvasinkin niitä uudestaan samalla.  Pieniä paljastuksia, mutta aina pitää jättää jotakin arvailujen varaan. Saatan ohimennen kirjoituksissani mainita jostain tapahtumasta ja myöhemmin sitten tarkennan niitä, niinkuin tässäkin tapahtui. Elämäni kyllä jatkui samaan tapaan ja tyyliin, mutta vain kohteet vaihtuivat.
 Ennen Itävaltaa ja Italiaa asuin neljä vuotta Saksassa......;)


perjantai 18. tammikuuta 2013

VIHREÄ VÄRI ANTAA LUVAN KÄYDÄ......


Selailin näitä vanhoja kuviani, voi olla että olen aikaisemmin jo nämäkin tänne laittanutkin!?
Siitäkin huolimatta teen sen taaskin, jos näin on käynyt. Kait sen voisin tarkistaa, mutta olkoonpa, tottahan kauniita koruja ja astioita voi esitellä silloin kun siltä tuntuu. 

Tämä muki on Venäläinen n.3 dl vetävä, oikeastaan aika iso ja lähinnä kaakao kuppina pidetty, vissiin tsaijuu ja maitokahviakin juotu. Yhden parin, siis tähän kuuluu se tassikin, panin piloille. 
Venäläistä posliinia kun ei kannattaisi laittaa tiskakoneen käsittelyyn. Pitikin kokeilla näillä astioilla! Liekö koko posliini huonoa, vaiko lasitus heikosti onnistunut, luultavasti sekä että!?  Ne käsinmaalatut  peltitarjottimet saa myöskin pilattua sillä konepesulla.....
Luulisin, että parasta olisi kaikki vähänkin arvostamat vanhat ja uudetkin kamat, vaateet kuuluu siihen samaan.....jos puhdistamista tarvii niin käsien kautta ja sekin hellästi tekien.
Mutta jos mitään ei uskolla tyhmän rohkeasti kokeilla, niin eihän sitä toiset oppisi mitään. Olen ollut kyllä tälläkin alalla aika utelias ihminen ja maksanutkin niistä kokeilusta.

Yksi juttu harmittaa vieläkin, putsasin kultaisen sormuksen etikalla jossa oli aito helmi, kulta loisti ja helmi se vain himmeni kerros kerrokselta.......

Tämä korusetti on varsin vaatimattomista helmistä tehty, korumetallia apuna käyttäen, erittäin näyttävät! 
Seuraavan setin helmet ovat väriltään hivenen vaaleammat ja murrettua vihreetä väriltään.


Kuppiin kuluva asetti mukana kuvassa!

Nyt on taas se aika jolloin ostelen alemyynistä koruja, joita sitten hajotan ja panen uusiksi. Hinnat muutamissa  tunnetuissa kaupoissa -75%. Hankintoja olen jo ajoissa  tehnytkin, koska tiesin ne menevän pian toisiin käsiin. Odottelen sitä viimeistä viikkoa koska silloin hinta romahtaa vieläkin reilummin, koska tarkoitus on myydä vanha varasto loppuun. Uusi kevät muoti kun odottaa jo myymälän takahuoneen varastoissa. Loppuun myyneissähän ei sitten ole kovin suurta ja ihmeellistä valinnan varaa. Aina kyllä olen jaolle silloinkin päässyt.

Voisi kait sanoa ja todeta, että olen varsinainen alefani, mutta ei se mua pahemmin koukuta joten se tosi riippuvaisuus on vielä hakusessa. Olen tarkka hinnoissa joten tiedän mitä teen. Yksittäiset helmet ja varsinkin nämä lisä koristeet (korumetallit) ovat hintavia. Ostaapa alan kaupoista tai netistä, ulkomailla ostotkin teen alennusten mukaan. Pitäisin sinne paikan päällä Aasiaan matkustaa, mutta silloinhan se materiaalin osto aikamoisiin hintoihin nousisikin!

Edellä esitetyt koruset ovat kaikki uusista  aineista tehty.

Pakkanen ei ole hellittänyt aamusta, -24 edelleenkin!


Kesäinen kuva Kreeta Haapasalon hautamuistomerkistä s.1815 Kaustinen ja k.1893 Jyväskylä. Vähän piilossa tämän tunnetun musiikin taitajan  hautakivi on. Tiedän mistä sen löydän ja samalla vähän sitä siistin sillä reissulla. Aikaisemmin joku sitä hoiti, vaan nyt tuntuu unohtuneen.....näinhän ei saisi käydä!?
Jokaisen tuntema "Mun kanteleeni kauneimmin....." on Kreeta Haapasalon käsialaa!

tiistai 15. tammikuuta 2013

AIKA UUDISTUA !


Oli se muuten tosi outoa kun luin pikkuhesaria kuluneelle viikolla. Jotenkin ihan säälitti sen koko kun nostin sen Keskisuomalaisen kanssa eteisen lattialta!
Väkisin tuli mieleen, oiskohan tämä sitä lopun alkua, oli poloinen niin kovin laihakin, valtakunnan isoin ja tunnetuin sanomalehti.

Vähän kuin varkain hiivin aamuisin ja kurkkasin, että joko se olisi edes vähän pulskistunut. KSMLn sisään oli jakaja sen laittanut, oli turvassa ja lämpösessä tämä "oskari olematon nollakatu nolla".....
Yhdessä mahtuivat luukusta, tietämättä mitä lukijan mielessä liikkui. Vaikka aamuisin olen aina parhaimmillani tai oikeastaan koko pystyssä olon ajan, sen verran laiska olen etten tuuriani turhaan vaihda. Hyvällä mielellä pärjään pitempään ja helepottaa toistenkin olloo!

Lauantain aamuna totesin, että ootpas sinäkin alkanut jo hissukseen paksuuntua, vissiin sanoinkin sen sille HS-le. Mutta pyhä aamuna heräsin mahottomaan rapinaan ja rutinaan sitten kolahti. Syytelin jo naapurin Mehmettiä kun viideltä töistä pääsee, väsyneenä paiskasee oven kiinni kuuluvasti ja silloin aina tiedän kellon olevan 5.10 ! Ei ollut pojan syy, vaan sen uuden pikkuisen Hesarin. Eivät mahtuneet enää yhtäaikaa luukusta, KSML putosi ensin ja sitten HS!  Paksu 160 sivuinen lehti ei mahtunutkaan ekayrityksellä, vaan oli taitettava pitkulaiseksi. Rikki, repalainen ja kovasti ryppyinen se oli......
Sylissäni ne kannoin keittiön pöydälle, pakko oli silitellä ja parannella sen HSn ulkokuorta.
Että kyllä se siitä, lohduttelin ja teippasin....reissussa rähjääntyy, mutta varmasti tulevat päivät ovat jo parempia......;)

On se muuten mukavata lukea iltiksen kokoista aamulehteä, toivottavasti Keskisuomalainenkin muuttuu samaan kokoon jossain vaiheessa. Tämä Suomen vanhin Suomenkielinen sanomalehti edelleen voimissa oleva s.1871. Hesari paljon nuorempi s.1889 ja minä s.1946......;)

 

Tämä on vanha, lähes ikivanha kiiltokuva saattaa jopa olla äitini ajoilta, vaan on se niin kaunis!
Toivotan sanomalehdille hyvää jatkoa tällä näyttävällä kukkatervehdyksellä......:D

Alakoululaisena olen tässä hauskassa kuvassa. Saman tyyppisiä kuvia löytyy muitakin jopa perhekuva jossa kummallakin, isällä ja äidillä on omat lapset, kolmet kaksoset!?
Vaikka isä oli ammattimuusikko, niin olihan hänellä se oikea työkin. Tässä olen isän työpaikalla, saimme siellä käydä, veimme vaikka eväät hänelle jos piti töistä suoraan lähteä toisiin hommiin. 
Hänellä oli mielenkiintoinen työpaikka jossa olisin ollut vaikka koko päivän. Asuimme aika lähellä Valmetin tehdasta ja porttivahti päästi aina sinne sisälle. Joskus halusi aukaista ison portin ja meitä se sitten nauratti. Seuraavalla kerralla vinkkas sisään ja siellä oli kaikenlaisia vempaimia jota sitten esitteli meille! Muistan hänet oli iso kiltti mies, antoi joskus karkkiakin. Suurin osa meidän kadun perheen miehistä olikin Valmetin leivissä, silloin oli monta isoa tehdasta kaupungissa, maksettiin niitä kuuluisia sotavelkoja, joten töitä kyllä piisas.....

Luen nettiuutisiakin, mutta kyllä se paperilehti kuuluu tähän huusholliin ehdottomasti, kahdesta en luovu ja se toinen on Keskisuomalainen! Hesarin saan kun Pirkko sen siirtää mulle jos on pitempää pois Suomesta......;)




lauantai 12. tammikuuta 2013

Päivänvalo se osaa pilkistää pienistäkin raoista!



Tämä on maalattu vesiväreillä, jotkut ilmaisevat sen, että on sitten akvarelli maalaus!? Uskovat siten olevan vähän niinkuin asian tuntevaa ja hiven fiinimämältä kuulostavaa. Olen aina itse käyttänyt sanaa vesiväri ja tämä on näköjään tehty peiteväreillä. Näissä kun löytyy semmoisetkin värinapit, mulla kyllä on ne pikkaraisissa putkiloissa!

Aika vähän näitä vesiväritöitä olen maalailut, lapsena kyllä enemmänkin. Tulevat kertaheitolla valmiiksi kuviksi, ei tarvi odotella päiväkausia kuivumista. Vesiväri on aika vaativaa sutimista koska siinä ei oikein virhevetoja sallita.
Jos matkoilla haluaa maalata niin vesiväri vehkeet kulkee mukana kevyesti
Öljyvärit kyllä painaa ja vie tilaa, joten en juuri niitä siirtele paikasta toiseen. Täysi varustus mulla on kyllä Suomessa ja Unkarissa joten se toimii keveästi. Öljyväreillä maalaaminen vie aikaa, lähes kuukausi humahtaa yhden taulun tekoon.
Tapani kun on tehdä yhtäaikaa muutama työ, niinkuin nämä kaksikin! 
Tekokset ovat pieniä, normaalin postikortin kokoisia ja viimevuosituhanella (1995) tehtyjä.
Ihan vahingossa esille tulivat, jotain siitä kasasta etin, kun huomasin nämä unohtuneet....
Tämmöstähän tämä on kun joka paikka  pursuaa käsitöitä  ja lisää syntyy!


Kiinnitin huomioni ekaks kauniiseen selvään värien käyttöön ja mukavan tuntuiseen asetelmaan.
Tuli mieleen. että pitäisi ottaa paperit ja vesivärit esille ja maalaamaan, no kantsishan sitä paljon muutakin tehdä, vaikka siivota noita rojunurkkia.
Taidankin unohtaa koko jutun, siis kummatkin.......;)


Kuvailen näitä vanhoja kuvia  uudestaan, että saan niitä tänne. Muistutan itseänikin, jotta ollaan sitä suksillakin oltu, ainakin jonkin aikaa.... Kuva on v.1968, luulisin, äitini anorakki ja omat suksivehkeet mukana. Hiihtimet vanhat ja käytetyt, kun pohjaa tarkastelee, varsin kuluneet jo ovat. Ostin muuten uudet vehkeet kun tulin seitkytluvun alkuvuosina takaisin suomeen, muutamiksi vuosiksi.
Äitini niitä käytti enemmän kuin minä silloin, oli nuoruudessaan hiihtänyt oikein kovastikin joten suksi luisti vanhempanakin entiseen malliin.
Minä olen aina ollut vain sunnuntaihiihtäjäa, mutta suksilla kumminkin. Toisetkin talviurheilut vain huvin vuoksi, vaikka  omat luistimet ja jääkiekkomailat kyllä meillä tytöilläkin oli. 
Luulisin, että tämäkin johtui isoveljestäni joka halusi meillekin harrastuksia joita itse teki kyllä tosissaankin nuorena miehenä.

Tällä hetkellä sataa uutta lunta ja sinistä taivasta näkyy ja aurinkokin sieltä kurkistaa. Pakkasta sopivasti....kyllä nyt talvi kauneimmillaan, näin muuten on taivahan tosi!

Keittokattila porisee liedellä, sitä peruskeittoa jauhelihalla höystettynä.......;D



sunnuntai 6. tammikuuta 2013

HYVÄT UNET PITÄÄ MIELEN VIRKEÄNÄ !


 Sanotaan, että ihminen näkee aina unia nukkuessa, vaan ne unet muistaa jotka ovat esille vähän ennen heräämistä, en tiedä tai tiedä häntänsä!?
Näin ainakin mun viisas siskoni sanoi, kun kerroin hänelle tästä viimeisestä unestani. Samalla kun valitin hyvien ja hauskojen unien vähyydestä.

Minä en muista juuri koskaan uniani ja uskon etten niitä pahemmin sitten kattelekaan vaan tuhisen koko yön omia aikojani. Jos olen tosissani kipeä ja kuumeinen silloin tulee lähes painajaisia, niitä samoja jotka toistuu aina......

Nyt kun otin sen rokotuspiikin, niin sain uudenvuoden lahjaksi sitten räkätaudin, kuumeenkin kaupantekijäisii. Illalla kun kun kuume nousi niin ajattelin siinä ennen kuin uni otti vallan....voi kun vain nukkuisin ilman kuumehoureita....
En tohtinut tv-tä kattoa kun Voicen jossa ne kolme poikaa ja kypsempi tumma nainen niitä laulajia värväsivät itselleen. Uskoin, että sitten nukun rauhallisesti, koska mieluista musiikkia kuuntelen.

No annas olla, uneksinhan minä, vaan olipa mukavaa unta! Pisti vihaksi kun heräsin kesken, kait sitten lauloin mukana koska suukin oli ihan kuiva. Joskus pystyy jatkamaan sitä unta, nyt ei onnistunut, lähin kierokselle keittiöön vettä lämmittää, jotta olo helpottaisi. Lehtikin putosi jo luukusta niin ajattelin, että olkoonpa....ja  hymy huulin muistelin mennyttä yötä.
Kaikkea sitä voikin sattua ja nähdä......


Mistäs se koira unta näkee kuin luusta!? 
Koska minä olen kyseessä tässä pääosan esittäjänä niin sanon suoraan toisen nimen tälle esitykselle.
Mistäs se vanhapiika muusta uneksii kuin miehistä!

No, eihän se seepra raidoistaan mihinkään pääse.....hih....

Meillä oli tosi hauskaa, siis  mukavaa Lauri Tähkän kanssa, ihan  kuin ennen vanhaan uutena ollessa, Laurihan ei tietysti silloin kolkytvuotta sitten ollut kuvioissa, vissiin vasta pilke isänsä silmäkulmissa.......
Oli muuten vähän enemmän, koska täyttää tänä vuonna jo 40 vuotta.

Olin olevinaan vielä työelämässä ja tanssikunnossa, kait toi Peurungan lomanen tyrkkäsi noi  jutut tähän uneen. Siitä tykkäsin koska se uni toimi niin, ettei mun tarvi tähän laittaa K12, siis on sallittu  kaiken ikäisille.

Jotenkin alusta asti olen tykästynyt tähän rokkariin joka tekee itse biisinsä, eteläpohjalaisella murteella. Kaiken lisäksi hallitsee hyvät ja terveet elämäntavat. Urheilee, juoksee, pyöräilee, samoilee metsässä ja lintuja bongailee sekä timpurin hommatkin hoituu. Kaiken lisäksi on saanut näyttävän ulkonäön ja hyvän ulosannin.
Tämmönen poika oli mun unikaveri, hihitän vieläkin kun  kertailen unta mielessäni....;)
Samat asiat toistu jotka olin jo oikeassa elämässä käynyt läpi kymmeniä vuosia sitten, mutta kaveri mukana oli uusi. Onnekseni se oli Jarkko Tapani Suo, taitelija nimellä tunnetumpi Lauri Tähkä!

Varsin pettynyt olisin jos olisi joku Loiri, Fredi, Popedan solisti, Matti/Teppo tms. Kai Hyttisen kyllä olisin ottanut uniini, kun tässä näitä vanhoja kamujani läpi käyn........



Eeva Kilpeä siteeraan......

On hyvä,
 että tapasimme nyt vasta.
Jos olisimme tavanneet
aikaisemmin,
me olisimme tähän mennessä
jo
eronneet!

perjantai 4. tammikuuta 2013

KATJA KATARIINA O N N E A ......


Katja on 6.1.2013 tasan 20v! Kuvan kakussa on neljä kynttilää ja pöytä koreana jo meilläkin kotona aikoinaan oli tapana juhlistaa synttäreitä. Seuraava sukupolvi jatkaa sitä sanaa perinnettä ja niin tuntuu sit seuraavakin sitä tekevän.
Joskin vieraat ja tarjoilut ovat muuttuneet, mutta se täytekakku on aina oltava suuri ja mehevän kaunis!
Päivänsankari luonollisesti on ollut se juhlakalu aina, juhlissa oltiin aina sievänä ja siistinä mekoissa.
Porukka on pienentynyt ja juhlat vissiin parantuneet kun meistä vanhemmista sukulaisista osa on jo omilla poluilla jossa ei ole sitä levennystä mistä voisi kääntyä takaisin ja palata sinne entiseen.....


 Katja on mun nuorin kummityttöni ja koko ajan olemme olleet varsin läheisiä. Verisukulaisuus ei ole rasite vaan selkeä hyvä lisä, pakostakin sitä on tullut vertailtuna näiden parinkymmenen vuoden aikana. Sillä meissä on paljon  yhteistä.....
Hän syntyi Suomessa ja silloin asuin Venäjällä ja jossain vaiheessa heidän perhe asui Portugalissa ja mä silloin Suomessa! Koulun työharjoittelun osan suoritti Unkarissa ja mä olin silloin Suomessa! Ei haitannut meidän läheisyyttä  pitkät välimatkat, päinvastoin, uskoisin.......


Minä  lähes saman ikäisenä kun Katja on nyt, pituudessa eroa meillä on noin parikymmentä senttiä! Johtuen vissiin siitä kun olen pulajan kasvatti ja Katja venyi pituuteensa lihapatojen äärillä! 
Myöhemmin minäkin pääsin herkkujen ääriin, mutta pituuttahan se lisännyt mulla!? Tässä kuvassa on vanhaa sukumme historiaa esillä. Eritoten minä koska alan jo pikkuhiljaa olla sitä elähtyneenpää sakkia.
Sivusta vedettävä sänky isovanhempien, samoin siinä olevat liinavaateet, isävainaa taustalla parivuotiaana ja muuta mukavaa omasta elämästäni. Silloinen tyttöjen huone oli lapsuuden kodin yläkerrassa.....
Olin kuvan otto aikana kotona käymässä ja seuraava maa oli Itävalta ja osittain Italiakin.....
Meillä vintti oli täynnä Pirkon ja mun kamoja, kun maata vaihtaessa ne tuotiin sinne! Jossain vaiheessa äiti kysyi, että voiko osan lahjoittaa koululaisille kun keräsivät myyjäisiin  tavaraa jotta saisivat rahaa luokan ulkomaan matkaa varten. Lupasimme koska kohde olikin mitä parhain....

*******
ps. pakko kait vaihtaa kapulaa kun sen (mun!!!) kalenterissa luki viellä maanantaina  että Katja 20v, ja nyt kun tarkistin niin onkin vaihettu 21v.....Nokian taitaa kummiskin olla vähän huonoo tekoo kun numerotkin vaihtelee miten sattuu ja sotkee ihmisten mielet........;))

*******




tiistai 1. tammikuuta 2013

2013 TAMMIKUU 1




Huomasin, että olin viimeksi viime vuonna tänne jotakin kirjoitellut,
päätin korjata asian heti!
Mahoton räiske tuolla pihalla ja kuvan pitäisi esittää ilotulitusta ja onhan se sitä, vaan kuvasta tulikin vähän nykyaikaisempi versio kait...


.....samasta kohtaa otettu, Harjulta niitä ilotulia heittelevät ja minä kotona istun sohvalla ja kattelen niitä kameran kanssa....
Ei sitten muuta kun hyvää jatkoa  jotka vielä valvotte
ja
toisillekin toivotan samoja asioita.....;)

ps.pauke ja räiske loppu, mutta nyt huutaa piippi autot, parasta panna maata, että jaksaa aamulla herätä ajoissa lukemaan uutisia.