Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

lauantai 31. joulukuuta 2016

VUOSI VAIHTUKOON.......



Vinhaa vauhtia vierähti vuosi,
pelkäsin pysyisinkö pulkassa.

Pitkiä polkuja, kapeita kujia
ahtaita avantoja,
sumuisia siltoja.

Turhaksi totesin....tottavie.
Ennustukset etiäiset,
kolkot käytävät,  raskaat rautaportit.
Tavat tiesin, ohitin oikealta,
vasemmankin valitsin,
kohtikin kuljin, silmät sirrillä,

Toisinaan törmäilin.
päätäni pontevasti puistelin.
Helposti heitin hilseet,
kivisille kaduille, 
rikkinäisille rappusille.

Juniorit jumpalla, 
papat pareittain,
me mymmelit mukana.
Vesi vilvoitti,
raihnaisessa ropassa,
kuntooni kohensin.

Onnistuin oivallisesti,
viikoisissa valinnoissa.
Maanantaina mukaan menoihin, 
tiistaina tauko,
Keskiviikko kiireellä,
torstai tasapainon tarkkailua.
Perjantai portaat-pyörä-penkit!
Lauantaina lepoa,
muistelin mukavia menoja,
viikolla vilkkaalla.
Vapaapäivän vietin, 
seitsemäntenä; sunnuntain!

Vuosi vaihtukoon, 
rennosti rötkötän,
kotoisissa koloissani!

ONNI OLKOON  OSANANNE  2017


ps.kauniin korun kruunasin,
kaulaani koriaaa,
kirpparin käsirenkaasta.....:)





tiistai 20. joulukuuta 2016

JOULUNA 2016



Tämän Joulun haluan viettää Jyväskylässä ja ilman mitään ylimääräistä hössötystä! 
Ihan hyvin näin on hoituneet nämä eläkkeellä olo vuodet. Työ vuosina olin aina töissä ja näin jälkikäteen voin sanoa, että olihan se aikamoista menoa silloin, mutta mukavat muistot niistäkin ajoista on hyvin tallella!
Aika monta joulua on mennyt maailmalla, koska asuin siellä kymmeniä vuosia.
Maassa maan tavalla, olipa se Saksa, Itävalta, Italia, Amerika, Venäjä tai Unkari.....mutta aina siihen kuului isokin ripaus suomalaisuutta, jota sirottelin ympäristöön ja ruuan laittoon!

Ne lapsuuden joulut Suomessa tulee aina mieleen, ne olivat viimeisen päälle perinteiset perheen yhdessä oloa.

Viimeisinä vuosina olen valinnut joulupaketin entisille työpaikalleni kylpylähotelli PEURUNKAan. Jossa olen osannut nauttinut olostani, tavannut ilokseni jopa entisiä työtovereitani ja saanut paikan päällä uusia ystäviä.....jotka myöskin ovat palanneet sinne  vuodesta toiseen.
Nytkin jo kerkesin ajatella ketä siellä tapaan, vaan sen verran pitkä aikainen flunssa/kuume iski, etten tohdi sinne mennä paikan päälle, vaikka mieli tekisi.

Viime vuonna tein uuden perinteen itselleni ja lähdin kassin kanssa liikkeelle jossa oli suklaarasioita ja jaoin niitä!
Kohteet valitsin kävelyreitin mukaan, ilman ennakko suunittelua.....mutta sen verran tiesin, että niitä annan niille jotka eivät osanneet edes semmoista käden ojennusta  odottaa.

Ilo ja jonkinlainen hämmästys oli meillä kaikilla, antaa ja ottaa......:)


Valitsin nyt Joulukorukseni valkoisen tuunaamani tekeleen, koska lumi puuttuu! Muutama valkoinen kohta näkyy ikkunasta, muuten on ruskean/harmaata loskaa......eihän sekään joulun fiilistä tuhoa......omasta itsestähän se on kiinni!

Erikoisesti se rauhan toivotus ja sopua yhteiseen elämään antoi taas uudet järkyttävät uutiset maailmalta.

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUN AIKAA TOIVOTAN KAIKILLE!!!!!

torstai 1. joulukuuta 2016

.....VIELÄ MÄ PALAAN LUOKSES UUDESTAAN.....



......mistähän se nyt on tulossa, jos kävelemällä, niin oikealta.....ratikalla vasemmalta......


....tuolta näkyy piipertävän, kipittäisi edes vähän nopeimmin koska ite sanoi, että on tärkeätä asiaa ja siksi pitäisi tavata heti.....


......ei voi olla totta, oletkohan ihan varma, ajattele edes tämän kerran järkevästi.....


.....näinkö tässä kävikin, otti ja lähti.....nauroi ja heilautti vain kättään......sanoikin jotain mennessään, mutta en kuullut mitä......


.....elä ole isäntäni surullinen, jäinhän minä sinun kanssa.....odotellaan jos vaikka tulisikin takaisin  meidän luokse......;)


sunnuntai 30. lokakuuta 2016

BAROSS UCTA BUDAPEST


Tämä kuvassa oleva korkein talo saa uudet asukkaat kunhan stailataan ensin hotelliksi, siihen on tulossa huoneita matkaileville ja kuulemma ihan hyvää tasoa!
Uudistavat Budapestissa paljon näitä hienoja ja arvokkaita taloja.Tätä hommaa seurasin keväällä.....kunnes huomasin sen, että siellä katon harjalla on amattilainen töissä!
Jotenkin aina hirvittää nämä vaaralliset työt ja en erottanut kuinka oli köysillä kiinnitetty, siis oliko turvallisuus hoidettu nk.pitäisi!?


Tulevana yönä olen lähdössä yöbussilla lentokentälle ja aamulla sitten jatkan koneella Unkariin.

Tarkkailijana jatkan ehdottomasti ja uskon että suojukset ikkunoista on jo poissa ja ukkelikin katolta toisissa hommissa.
Vilkas liikenteinen katu erottaa tämän uuden hotellin ja minun  tarkkailu paikkani, muuten ihan koti nurkillani olen.

Heti huomenis en sinne mene, mutta melko varmasti jo tällä viikolla. Puisto on iso korttelin kokoinen jossa omat tilat meille kaikille. Joskus istun lasten puiston puolella ja seuraan heitä, sitten siirryn koirapuisoon leikkiviä koiria seuraamaan. 
Meille eläkeläisille on paljon hyviä penkkejä sinne järjestetty ja työläisetkin tulevat tauoilla sinne eväitään syömään.
Aikoinaan huonon maineen saanut parkki kunnostettiin muutama vuosi sitten  ja sitä paikkaa valvoo aina vartija.

Eipä tässä muuta kuin hattu päähän ja käsilaukku kainaloon ja kohti uusia seikkailuja....:)




perjantai 21. lokakuuta 2016

CITYN LINNUT......


Tältä näyttää nämä minun linnut!

Tämä oli yksin ja ihmetteli harmaalla peltikatolla maailman menoa, jäin oikein vasiten seuraamaan sen oloa. Vähän ajan päästä katolle laskeutui kolme samanlaista tipua, kuvittelin heidän olevan sisaruksia.....mutta jostain syystä eivät edes huomioineet toisiaan!?
Hetken ne kolme tarkastelivat koko tämän välikaton ja tämä yksinäinen oli koko ajan samassa paikassa ja vain tuijotti.

Ajattekin, että olkoonpa ja poistuin partsilta ja jätin oven rakosilleen...lämmin kesäpäivä kun oli.
Jatkoin omia askareitani, kunnes kaunis linnun  laulu sai minut pysähtymään ja palasin tarkkailu paikalleni!


Siellä se vaatimattoman näköinen lintuseni lauloi, oli varmaan tarkkaan miettinyt sen, että kyllä minä sinulle utelias mymmeli näytän kuka minä oikeastaan olen.
Vähän jäin kyllä miettimään sitä, että miten voi näin harmaalla pikkuisella linnulla olla niin kaunis lauluääni......minä, aika paljon kookkaampi harmaa laulaisin mielelläni koko kansalle, mutta se ääni ei ihan ole sen oman innostuksen kanssa siinä oikeassa balanssissa....;)



Reilun kuukauden päästä tallennin nämä kuvat!

En oikein osannut päättää tykönäni kummassa näissä kuvissa on yleisö ja tai sitten onkohan lieneen paikan päällä harjoituksissa iso kuoro ja katsomossa vain muutama asian tuntija jotka sitten ne arvostelua antavat!???
Se toinen mieleeni tullut vaihtoehto olisi, että pieni porukka lauloi harjoituksissaaa omalla äänellään ja näihin harkkohin pääsivät eläkeläiset, opiskelijat ja työttömät ilmaiseksi kuuntelemaan!

Meillä täällä Jyväskylässä muuten pääsi....ainakin jossain vaiheessa......kaupungin orkesterin harkkoihin lapset kuuntelemaan oikein paikan päälle. Oli tosi mukava ja mielenkiintoinen juttu silloin kuvineen ja kirjoituksineen ko.asiasta KSML-sa.
Oikeaan kohteeseen olivat panostaneet nämä soittajat ja päättäjät!

Silloin aikoinaan kun itse olin tyttönen niin sain olla näissä orkesterin harkoissa isän kanssa. Hän kun oli lähes joka ilta työpäivän pääteeksi lähdössä joko harkkoihin tai sitten oikein soittamaan.
Konserteissa oltiin aina koko perhe kuuntelemassa.
Senkin muistan hänen joskus sanoneen kotona, että lopettaa koko soittamisen......tähän äiti vastasi, etteihän se tule toimimaan koska soitto on kuulunut aina isän elämään.
Muistan sen hyvin kun soitti viimeisen kerran.  
Kannoin isän pasuunan kotelossa Sädesairaalaan jossa hän ehti potilaana ollessaan niiden kolmen kuukauden aikana järjestämään muutamia konserteja ja soitti itsekkin joka kerran, voimiensa mukaan. 
Jatkoi siellä soittamista pianolla päivittäin siihen viimeisen pilkkuun asti......:)









perjantai 14. lokakuuta 2016

PINKKI PERJANTAI........


Tämä kauniin herkkä punaväri toimii nyt tämän kuukauden, pinkin ovat ottaneet omaksi väreikseen toisetkin, eikä vain me tyttöset!

 Nostin tai oikeastaan haalin varastoistani (joita on ympäriinsä tässä asunnossa) oman sekalaisen koruverstaani olohuoneen ruokapöydälle ja vakaa tarkoitus oli tuunata koruja telkkarin seurassa. Huomasin unohtaneeni itseni vain toisen asian tekemiseen, tarkoitus kyllä oli näitä kahta juttua tehdä tosissaan tai ainakin vilpittömällä innolla yhtäaikaa.
Joskus ne korupihdit eivät vain irtoa käsistäni, kunnes tieto pamahtaa pönttöön, että olen puolisen tuntia yrittänyt saada  yhtä pientä korupiikin päätä kääntymään sieväksi  kauniin pyöreäksi rinkulaksi, enkä onnistu millään siinä hommassa......:/
Vaikka se tuntuisi helpolta jutulta....kun puusta kattoo, niin se ei tosiaankaan ole niin....minussahan se vika on, pitäisi vissiin keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan......näillä nykyisillä eväillä!!!!

Tässä korunikkarien kielessä sitä korupiikin kääntämistä pyöreäksi sanotaan epäonnistuneen vääntämisen ja kääntämisen tuloksena "golfmailaksi".
 Se mailan lapahan on semmoinen puikulainen, kun näissä mun hommissa sen pitäisi olla siistin pyöreä, niitä käytän eniten korviksien teossa.
Kuten alla olevasta kuvasta näkee niin helmi on kiinnitetty koukkuun koru piikillä(neulalla) jonka olen ihan ite  piikki pihdeillä pyöristellyt kohtalaisen onnistuneeksi rinkuloiksi.




Onneksi isoja renkaita voi ostaa valmiina.

Ihan niin kovin tarkka en ole, eikä pilkun viilaajaa minusta ei tosiaankaan tule.
Näissäkin jutuissa voin huoletta sanoa ja käyttää sitä vanhaa sanontaa, että onpahan kotitekoisen näköistä tulosta taaskin tullut !!!!
Tähän samaan kategoriaan kuuluvat tunnetusti leipomiset, ruuan laitto, ompelut, kutomiset/virkkaus ja kaikki toisetkin askareet......jopa meikkaus ja tukan leikkuu/värjäys!


Liekö tämä muka rennon huoleton toteamus toimii hyvin meille suomalaisille, koska vähättelemme aina omia tekemisiämme!??
......eihän tämä nyt mitään ole, sinähän se osaat paljon paremman....
.....minä kun en osaa mitään, että vain tämmöistä tuli taaskin tehtyä.....tulikohan siihen tarpeeksi makua, näkö on ainakin ihan hirrrrrrwwee....
.....kehtaako siitä edes kuvaa ottaa ja levitellä netissä
jne.......


Eiköhän me kaikki kumminkin olla loppujen lopuksi aika ylpeitä omista töistämme, että saipa tämäkin vihdoin tehtyä.... eikä hassumpi lopputulos, aika hyvä tosiaankin, että onnistuisin taaskin....jippii!

Enkä suinkaan tarkoita vain  korujen tekoa, vaan tuli kunnon hepuli, kun tässä pari viikkoa sitten sain makkarin ikkunat pestyä.
Sitä olin suunitellut kauan ja tärkeät esivalmistelut olin jo viikolla tehnyt! Löysin heti eka laatikosta sen tärkeimmän, metallisen hantaakin joilla ne isot ikkunat avataan ja sitten siitä innostuneena löydösta hissukseen kasasin muut  tarvekalut.
Niin se vaan tuli ikkunat pestyä ja pokat pyyhittyä!
Se ikkunoitten pesuun tarvittavan työkalujen pakin jätin näkyville, koska haaveena on saada toiset isot lasit läpi näkyviksi ennen pakkasia ja lumen tuloa, että tämmöiset unelmat jäi kyllä päälle!



 Kuvissa osa niistä vaalean punaista koruista joita kokosin käyttö kuntoon v. 2016 olympialaisten aikana! 
Ensin hajoitin niitä vanhaja/uusia korujani ja uudistin sen miun makkuun, maistuvan meheviksi.

Kesä on sitten mennyt ja se hujahti niin joutusaan, etten ehtinyt edes yhtäkään näistä helyistä pitää tuolla kylän raitilla.

Kesäaikaa on vielä jäljellä, huomasin kun kalenteriani tarkistelin.......tänään, kuin myös joka päivä kunnioitamme Rosa nauha kampanjaa......:)


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

....AJAN SEN MENNEHEN, muistot säilyy....


Muistan oikein hyvin nämä letitys hommelit, koska se toimitus toistui tyttösenä joka aamu. Hain kamman, lettinauhat ja jakkaran, sitten istahdin siihen. Sama Pentin tekemä jakkara on minulla täällä keittiössä hyväkuntoisena ja käytössä .....:)

Tämä kuva on 50-luvun alkuvuosilta, vissiin jonnekin parempaan juhlaan olen menossa, mekosta sen päättelen. Ihana mekko ja äidin tekemä, marjapuuron värinen, vaaleita raitoja, pieni pystykaulus sekä helmiäisnapit joissa kapea kultainen raita reunassa.
Kengätkin muistan hyvin, nämä oli ihan minun omat, eikä Pirkon vanhat.....vaikkakin aina innolla odotin siskon vanhoja kenkiä.....:)

Meitä oli kaksi pitkätukkaista lettipäätä kotona ja rutiinilla meni sekin homma äidiltä. 
Saimme kyllä toivoa kampauksia ja silloinhan letistä sai näyttäviä juttuja tyttösille. 
Hienoin oli kyllä olevinaan se kun oli poninhäntä ja siinä Amerikan paketista saatu "silkkinen" leveä kauniin värinen nauha rusettina!
  
Silloin kun matkusteltiin isän kanssa niin saatiin pitää ponnaria koska hän ei muka osannut letittää!?
Meistähän se oli tietysti vaihtelua ja mukavaa.
Siihen aikaan ei ollut tapana pitää pitkää tukkaa levällään, ei meillä eikä toisilla tytöilläkään muista sitä nähdeeni.
Luokkakuvaa kun tarkastelin niin eihän meitä pitkillä hiuksilla ollut kuin Irene ja minä!
Luulen, että aika nuorena jo rupesin itse lettini näpertämään palmikoiksi, äiti korkeintaan tarkasti oliko jakaus siistin suora takana.

Minä tykkäsin siitä pitkästä tukasta ja pidinkin sitä pitkään omana merkkinäni. Jossain vaiheessa sitä lyhennettiin olkapäille asti ja otsatukkakin tehtiin, vaan sitten annoin taas huoletta kasvaa pituutta.
Koska 60-luvulla alkoi se nutturoitten muoti, niin pitkät hiukset saivat olla, vanhoista valokuvista sitä hiusmuotia voi seurata!
Kestokiharoitakin pidin joitakin vuosia lyhyeen tukkaan ja hiusten väriä oli myöskin tapana vaihdella, silloin tykkäsin punertavista väreistä. Itse värjättiin ja tummaan tukkaa sitä väriä ei oikein saanut näkyviin, olisi pitänyt ensin vaalentaa ja kahteen väriin ei oikein ollut edes varaa......ja olihan sinä vähän liian iso työkin.  Tulos oli kyllä kauniin kiiltävän punertava tummissakin hiuksissa.

Muistan kun toin hennaa Marokon reissuilta ja tietysti käytin sitä.
 Asun kerrostalossa ja minulla on oma saunavuoro. Laitoin hennan jo ennen saunaan lähtöä päähäni muhimaan ja vanha leipäpussi päähän, etten sotkenut vaateitani.....rivakasti hissiin, ettei kukaan kerinnyt tulla käytävässä vastaan. Siinä kävi sitten niin, kun hissi tuli kohille, ovi auki ja sisään.....vaikeata oli kääntyä takaisin, sillä minut oli jo huomattu.
Ensinnäkin henna haisi pahalle ja se töhnä oli alkanut tehdä kunnon vanoja pitkin naamaa ja kaiken lisäksi se tiukka leipäpussi oli päässäni ja kruunasi kaiken komeuden. Mies siinä hississä kehotti reippaasti tulemaan kyytiin ja siinä sitten ajellessa luki sen leivän mainosta siitä mun päästäni ja ääneen....!
Naurattihan meitä kumpaakin, ei ollut mulle tuttu ihminen....vissiin kyläilemässä talossa ja saipahan ainakin jutun aihetta kavereille kerrottavaksi.
Harvoin minut saa nolostumaan, mutta silloin tuntui vahvasti se viilis poskien värissä.....;/




ooo

Nyt sitten on se aika menossa, että on lyhyet hiukset ja harmaan/kirjava luonnon väri toimii näillä vuosilla ja eiköhän sillä sitten mennä loppuun asti........;)

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

LIPPAAN ARVOITUS !


Tämän pienen puisen ruskean askin ostin Amerikoista kun asuin siellä 70-luvulla, en vain millään muista mistä paikasta sen hankin mukaani!?
Teksti oli sen verran mielenkiintoinen, että päätin kuljettaa sitä mukanani, olinhan silloin vasta 25-vuotias ja koko elämä edessä.
Vaikkakin ennen Amerikan oloa oli jo ennättänyt asua Saksassa, Itävallassa ja Italiassa.

Boxin sisällä oli vastaus salaisuuteen millä pärjäisi elämässä, ei tarvinnut kun aukaista kansi ja tarkistaa tämä asia.....:)

Mulla on ollut tämä rasia aina näkyvällä paikalla kotonani, joskus kyllä olen antanut sille vaihtelua ja siirtänyt jopa toiseen huoneeseen. Aina ovat ihmiset sen löytäneet ja jopa samat tyypit sen huomanneet uudessa paikassakin ja tarkistaneet sen kantta aukaisemalla, että olisiko sisällys muuttunut!?
Kansi on hyvillä saranoilla kiinnitetty joten ratkaisu pysyy ja on pysynyt kymmeniä vuosia sen sisällä!

Minä olen toiminut tämän puuboxin ohjeiden mukaan jopa ennen kuin ostin sen omakseni.
Esimerkki on mielestäni hyvä tapa opettaa toisia lajitovereitamme oppimaan jotain uutta, sehän toimii myöskin lähes kaikille eläimilläkin joilla on jonkinlaiset aivot..... siis "esimerkki", kaikilla meillä on varaa sitä jakaa ja hyvä sellainen on tietysti parasta laatua.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään haavetta ammatin suhteen, ei nuorena saatikka aikuisena, ajauduin vain siihen. Samat harrastukset on myöskin ollut koko ajan mukanani, vapaa ajasta riippuen.
Sitä en osannut edes kuvitella, että joskus harrastuksistani tulisikin minun loppuajan ammatti työelämassä. Paras ratkaisu pitkän työ rupeaman jälkeen minulle tuli mahdollisuus senkin toteutamiseen!

Varsinainen "Pandoran lipas" tämä puulaatikko.
Päätinkin googlettaa tätä pandora sanaa, ennenkuin jatkan kirjoitusta ja olihan se sitä mitä mielessäni ajattelin.....:)


Vastaus on työ, siis tehdä työtä ja siinä kyllä on sitä porkkanaa joka ainakin sai minut onnistumaan elämässäni.
Työn laatua ei tarvitse määritellä, kunhan se on edes jotain duunia kotona tai toisaalla.....ja huomaa onnistuneesa omissa eteen tulevissa valinnoista.

Tämä on sitä minun omaa filosofiaa jolla olen päässyt tähän asti ja ihan varmasti eteen päinkin......;)


maanantai 22. elokuuta 2016

MATKAMUISTOJA !


Jossain täällä somessa mainitsin, että päätin tarkistaa kolme isoa pahvilaatikkoa jotka ovat olleet parikymmentä vuotta vaatehuoneen perimmäisessä nurkassa!
Oikein hyvin teipattuna viimeisestä  muutosta lähtien. Joskus olen koittanut niitä siirtää mutta painoivat melko reippaasti, joten jätin sikseen ja odottamaan uutta yritystä.

Tokmannilla oli sen verran hyvät tarjoukset isoista kannelisista muovilaatikoista.....ja päätin, että uusin ne pahvilaatikot sitten joskus !?
Tovin jos toisenkin tein sitä työtä ajatuksen kanssa itsekseni, kunnes sain kunnon niskaotteen ja tuuppasin huoneiston haltijan hommiin.
Vaatehuone on pieni ja tietysti kamaa siellä niin paljon kun sinne mahtuu ja vähän senkin päälle.

Käteeni tai oikeastaan silmiini osui pino vanhoja passeja!
Eka passini hommasin  silloin kun sitä tarvittiin ensimmäiseen ulkomaan matkaani 1965!
Pohjoismaissa pärjäiltiin ilmankin ja silloin retkeiltiin vain Ruotsissa ja Norjassa.



Näköjään olin ottanut 10 vuoden passin heti eka kättelyssä, vissiin jo tajusin silloin, ettei se rajojen ylitys tähän yhteen kertaan lopu!



.....ja joutuisaan oli kymmenen vuotta vierähtänyt ja Laukaa oli silloinen kotipaikkani.....


Mistähän syystä olin ottanut vain viiden vuoden matkustuskirjan, vai  olisiko syy ollut siinä kun olin asunnot ja pari vuotta itänaapurissa!? Minullahan ei ollut tarkoitus sinne jäädä kuin muutamaksi vuodeksi mutta työpaikka oli sen verran mielenkiintoinen etten halunnut kesken kaiken lähteä poiskaan.


Tämän passin uusin silloisen työpaikkani naapuristossa  Lenskissä ja virkailijat siellä passi-ja viisumiostolla eivät olleet ihan niitä herttaisempia asiakaspalvelijoita. Asia jäi jostain syystä muistiini.....
Muistan kun menin sinne, niin jono oli pitkä luikerteli pitkin ja poikin hyvin vartioitua katua, se oli sitä aikaa jolloin paikalliset yrittivät epätoivoisesti päästä sieltä pois. Lähinnä siis Inkeriläiset joille oli myönnetty jonkinlainen etuoikeus muuttaa Suomeen.
Mulla oli työnantajalta saatu "roopuska" aina mukana joka oikeutti  mm.ohittamaan kaikki jonot ja muutenkin samaa etuoikeuksia, käytin sitä erittäin harvoin. jonotus kun ei suuremmin mua haitannut!! Silloin kumminkin päätin ohittaa jonon  kylmän rauhallisesti, koska oli kiire takaisin töihin!
Kun sisälle pääsin Suomen pääkonsulaattiin niin kyllä mua kohdelteen siellä kuin paikallisia....siis tarkoittaa, että todella ikävän töykeästi.

No, sekin taas siitä, kun tavat olivat  mitkä olivat silloisessa Neuvostoliitossa!

Pari passia löytyy vielä  piirongin laatikosta, ne viimeisimmät joissa piti olla musta/valkoinen kuva. Kohta on loppuun kulutettu nykyinen ja tulevana vuonna uusin sen ja senhän saa nykyisin vain viideksi vuodeksi.

Luulen, että matkustaminen harvenee omalta kohdalta vuosi vuodelta, tämän vuoden puolella teen kyllä yhden reissun Unkariin. 

Kiinnitin huomiota passien allekirjoitukseen joka ole muuttunut minulta vuoden 1965 jälkeen!

Alku-ja loppukuva on näitä ruman/kauniita vanhoja taloja Budapestista......:)




  

sunnuntai 7. elokuuta 2016

BRASILIAISIA KORUJA !


Olen aina ollut huomattavasti kallellaan koruihin, olipa ne materiaailtaan mitä vain, niin jo tyttösenä pienenä piiparaisena ymmärsin niiden käytön!
Koruista käytetään pääasiallisesti kahta laatua ilmaisevaa sanaa, aito tai sitten romu, ihan sama mulle.....käytän mielelläni sekä että, menoista ja tuloistahan se käytännössä riippuu!?

Yleensä laitan tänne näkyviin  omia tekeleitäni ja niitähän löytyy, koska niitten näpertelyn aloitin jo yli 60v.sitten....van nyt annan vuoron toisten tekemille hiluille!!!

Aloitin täällä somessa Brasilian viikot ja jokainenhan sen tietää, että urheileva kansa kokoontuu joka neljäs vuosi mitä erikoisimpiin paikkoihin ja nyt on vuorossa tämä Rion kaupunki Brasiliassa.

Olen tullut vuosien saatossa tietoiseksi siitä, että missä maassa ne korukivet oikein hyvin kasvaa ja tämä Brasilia on yksi niistä parhaimmista kasvun paikoista!
Pippurin kasvun paikankin tiedän ja samoin makarooninkin.....luonnosta tietysti, sanotaanhan se jo siinä viimeisessä värsyssä,  että maasta sinä olet tullut ja sinne myöskin kaikki palaamme!?

Sattuneista syistä Brasilia on tullut tutuksi, vaikkakin itse en ole siellä koskaan käynyt, mutta tämä sukuni tietää sen maan metkut ja kutkut ja olen heiltä kuulun puheen kautta näitä tietoja ja levittänyt niitä eteen-ja taaksepäin.

Ametisti on kaunis korukivi ja näitten korujen kivet ovat aitoja sellaisia....vähän arvoasteilkoltaan vaatimattomia koko kansan korukiviä, siihen vaikuttaa kiven väri ja hionta tapa!
En ole muuten montakaan kertaa näillä näkyvillä helyillä itseäni koristellut, koska painavat liikaa.....
Päätin vähän korjailla heitä, että jokunen gramma lähtisi pois ja teen osasta helmistä uusia ja käyttö kelpoisia korviksia ja riipuksia.....joskus sitten....:)


Samoin nämä helmet ovat liian isoja ja painavia kun käyttöä ajattelee ja joutuvat myöskin koruverstaan työpöydälle......pihtien käsittelyyn jossain vaiheessa!


Sormukset myöskin aika mollukoita mutta kun koltuun käy niin kyllä niitä voi pitää, sormus metalli siitä hyvän mallinen, että sitä voi pienentää ja suurentaa ilman työkaluja omiin sormiin sopiviksi!


Tämä kevyempi kaulakoru ametistin paloista, jätän kyllä alkuperäiseen malliin koska toimii.....vaikkakin voisin lisätä siihen muutaman ison helmen pienten kavereiksi näistä jo näytetyistä helyistä.



Näistä kahdessa lila ja pinkki ovat melko hyviä kiviä, vaan ei lähellekään täydellisiä!
Tämän mustan kiven arvoitusta en ole ratkaissut....liekö joku hiomaton ioliitti tai jaspis, onhan sitä hiottu jotenkin vaan ei niin siloposkiseksi kun  ametisti ja ruusukvartsi on!?

Nämä korut ovat tulleen minun laatikoihin kymmeniä vuosia sitten ihan käyttöä varten ja suoraan Brasiliasta jonkun meidän porukoitten mukana kun reissasivat tätä väliä.

Olen aika kova penkkiurheilija ja kulutan telkkaria paljon, kun aihetta löytyy. Yöt on kyllä tarkoitus huilia, vaan jos oikein jännäksi menee......niin pitäähän  sitä sitten valvoakin.....:)


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

TILATAIDETTA KAIKILLE KADUN KULKIJOILLE !


Tässä keväällä kun olin menossa ratikalle Budapestissa,  niin tarkastelen ja tirkistelen aina pienenkin kävelyn aikana jospa löytyisi jotain mielenkiintoista kameraani! 
Pidän poketti Canonia aina mukana, vaikkakin olen senkin huomannut, etten muista sitä esille ottaa. Meillä Jyväskylässä näitä tapahtumia on harvinaisen paljon, tämä hyvä kävelykatu on useimmiten päänäyttämönä.

Jutun aiheita kun aina etsiskelen, olinpa siellä tai täällä. Vaikkakin aika harvakseltaan niistä/näistä olen tänne nykyisin kirjoitellut. Missä lie vika, muuten vaan kyselen, tottakai se selviää kun peiliin vilkaisee!

Tuntuu, että vähän joka hommaan menee puolta enemmän aikaa kuin ennen....kun kaiken lisäksi sen saman asian joutuu muutaman kerran tekemään ennen kuin onnistuu....vaikka kenkien laitto jalkaan...yritin ilman kenkälusikkaa seisailtaan eteisessä, niin aina taipui joku sivu tossuista väärään paikkaan.....ni ei muuta kun istumaan hetekan laidalle ja se lusikka avuksi.....meni siinä sitten eka yrittämisellä kenkä jalkaa ihan ilman ähkimistä ja hyvin menivätkin.....;)

Asiaan takaisin, taiteen tutkimiseen!

Tämä suojaseinän päätyä olen jo muutaman kerran tutkinut, koska siinä on oikeastaan ihan mielenkiintoinen taidepläjäys.
Tämä vasemman puoleinen kerrostalo jäi muutamia vuosi sitten kesken parhaaseen rakennus aikaan.
Tarvike aineita suuria kasoja pihassa oli  odottamassa talontekijöitä. Rakenustelineet ja pari nostokurkiakin vartioivat nämä vuodet, että jospa työt jatkuisivat!?

Nyt viime reissulla huomasin, että taloa rakennetaan taas ja valmistuukin pikapuoliin, toivottavasti....:/


Vähän olen tykönäni pohtinut kollaasin kokojaa ja periaateessa se voisi olla kuka vaan, lapsi-nuorukainen- nainen-mies tai vaikkapa minäkin!?
Näyttävän työn on saanut aikaiseksi ja kierrätys kamoista kaikki tyyni.
Taiteen tekemiseen tarvitaan jonkinlaista intohimoa sekä  ideoita ja pelimarkkojakin materiaalin keräilyyn....vaan jos onkin tämmöinen tapaus. Hän joka tarkkailee sitä kamaa jota löytyy vähän joka paikasta.

Kiinnostuin näistä niin paljon, että suosittelen sadepäivien ratoksi, lapsien iloksi tai mummokerhojen ratoksi tämän tyylisiä ratkaisuja.

En ole yhtään taulua maalannut tänä vuonna ja jätän siis suosiolla taideseuran syysnäyttelyn väliin.....mutta jos terästäisn itseäni niin voisin saada tämän tyylisen teoksen aika pian valmiiksi ja ihan näyttelykuntookin.....mieti tyttö mieti ja panehan töpinäksi jos olet kerran joku olevinasi.
Näin sitä joutuu itsensä käskyttää ja ihan julkisesti, toimiiko eli ei.....siinä vasta kysymys ratkottavaksi minulle!?
Olisipa ainakin vähän tyylistä poikkeava mutta taiteeksi kyllä huomioitava tapaus.....;)
  

Kulttuuria tulee kaupunkilaisten luokse tällä viikolla, Jyväskylän kesän ohjelmat aloitettiin taas eilen. 
Ihan mieluista kuuneltavaa sekä kateltavaa ja mikä parasta niin ohjelma tuodaan ihan viereen jopa käsien ulottuville ja osa ihan ilmaiseksi.
Lähes kaikki illan esiintyjät tulevat näyttämään itseään ja taitojaan joka päivä klo 12 kompassin kulmille kävelykadulle ja nämä sessiot ovat jopa tunnin mittaisia.
Kansa tykkää ja  minä myös, eilen räpsäytti vettä muutamaan otteeseen ja tämäkin päivä on siinä hilkuilla. 
Onneksi on varattu kuiva sisäpaikka sateen sattuessa.....:)


sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

....VALSSI SOI HILJAA SOI......


Vuodelta 1965 otettu kuva, olisikohan silloin ollut lentokenttä Seutula/Helsinki nimeltään!?
Rakennus oli pitkä parakki puusta, mutta toimiva hyvin ainakin minun tarpeisiin, olin lähdössä Saksaa, ekalle ulkomaan työpaikalleni.
Näytän vähän haikean oloisena vai liekö mietin, että nyt sitä sitten mennään, suoraan sanoen kohti tuntematonta.

Ajattelin vissiin vanhempiani jotka olivat minua saattamassa Helsinkiin asti koska olin vähän miettilään oloinen!?
Olin meistä lapsista nuorin ja nyt se viimeinenkin sitten lentää pesästään.....
Tottakait olivat  tietoisia olleet näistä suunitelmista, koska alaikäisenä tarvin työlupiini vanhempieni suostumuksen. 
Meillä perhepiirissä luotettiin ja kunnioitettiin sekä tottakait myöskin kannustettiin tulevaisuutta koskeviin päätöksiin.

Tämä pieni tiivistetty selitys kuvasta.......mutta kun oikein tarkastelin kuvaa niin huomasin erikoisia yksityiskohtia!

Pitkät lakatut kynnet oli omat koska ei kait silloin mitään tekokynsiä ollut yleisessä käytössä.
Sitten tämä upea desing hopeinen sormus isolla kivellä, joka sain työpaikaltani kiitoksena lähtiäiseksi mukaan!!
Olin töissä apteekki-ja kemikalitavaroiden tukkuliikkeessä, oikein konttori hommissa ja illat opiskelin kauppakoulussa, sen koulun todistusta en ole muuten tarvinnut koskaan, saatikka näyttämään töitä hakiessa.......
Konttori hommat olivat siihen aikaan varsin hienoja olevinaan mutta en sitä oikein silloin halunnut ottaa tulevaisuuden työkseni.....ihmettelen nyt miten noilla kynsillä oikein kirjoitin koneella!?

Nyt ihmettelen sitä, että miten noilla kätösillä tehtiin niitä mun tulevia töitä, olinhan menossa kovaa kyytiä ulkomaille hotelliin kerroshoitajaksi.....elikkä huoneita siivoamaan ja vessoja pesemään.
Sitähän työtä en aristanut yhtään lähtiessäni ja tiesin pärjääväni niissäkin hommeleissa, pieni punainen sanakirja työpuvun taskussa.
Käytännön kielen opin joutusasti ja sen myötä pääsin jo pari askelta ylöspäin nk.olin suunitellutkin ja työ helpottui huomattavasti.


Tässä sitten "heipat" ja kohti uusia haasteita!

Tuskinpa silloin ei edes tullut mieleenkään mikä tulevaisuus olisi edessä. Olin kyllä ajatellut opetella muutaman uuden kielen työn ohessa ja suunitelmathan kyllä toteutuikin monin kertaisesti!


.......päivitin nykyisen naamani, että tyytyväisenä muistelen mennyttä aikaa ja elämääni.....ja olen kiitollinen siitä ajasta jota olen saanut elää omien suunitelmien/mieltymyksien mukaisesti ja onnistunut siinä......:)




torstai 9. kesäkuuta 2016

SANARIESKAA KERA KUKKASTEN !


Valkoakasian kukat hehkuivat toukokuussa Budapestissa, vaikkakin kuvan olisi voinut ottaa vähän harkitummin.
Sihti osui tämän puun koristuksiin, vissiin olivat vanhoja jouluvaloja vai liekö sitten hämärän tultua syttyvät, mene ja tiedä !?
Tiuhaan oli sähköjohtoja lamppuineen puun runkoihin kietaistu.
Kotinurkilla tämä kirkko ja puisto on, mutta kun en pahemmin näillä raitilla pimeisiin aikoihin kuljeskele, niin tietämätön olen puitten valoista.


Kari Hotakainen oli viimeisen Unkariksi käänetyn kirjansa mainosreisulla ja Kari Lumikero oli loistava tentaaja hänelle.
Tilaisuus aloitettiin mielestäni mukavan leppoisasti, piti pikku esitelmän Kari nimestä suomeksi tämä toimittaja Kari ja tulkki hoiti sitten paikallisen kielen taitaville koko liturgian.
Meitä Suomalaisia oli sellainen pari kourallista siellä kuuntelemassa ja kommentoimassa, suurin osa oli paikallisia, sali oli tupaten täynnä, Hotakainen tunnetaan siellä kirjoistaan.
Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen tilaisuus ja jopa lupsakka sanoisin. Tuli mieleen ne aiemmat kirjailijoitten tapaamiset ja niihin liittyvät puheet ja pakinat joissa olen ollut ja hivenen vaivautuneen väsyneenä istuskellut!
Kirjailija oli pitkä totinen mies, sarkastisen huumorin tekijä ja selväsanainen puhujanakin jota kuuntelin käsi poskella, koska tarkennan kuuloani..... tavalla jota käytän nykyään, koska toinen korvanihan on lähes umpikuuro!

Sofi Oksasen olen jättänyt parikin kertaa väliin en vähättele häntä kirjailijana, vaan kun en hyväksy hänen yleistä nälvimistä hänen omasta synnyin-ja koulukaupungista Jyväskylästä!
Syynsä  lieneen hälläkin siihen, samoin kuin minullakin on ilmoittaa oma kantaansa, olipa se myönteinen vai kielteinen!


Yllätys kukkasia on mukava saada!

Lähikaupan kassa ojensi minulle ison puskan ruusuja, kun olin ostokseni maksanut.  Piti oikein tarkistaa oliko ne tosiaan minulle tarkoitettu.....olihan ne ja toivotti niillä "hyvää päivän jatkoa"! 
Kolmetoista kappaletta niitä oli, pariton luku niinkuin kukkasia nipussa pitääkin olla.

Tuolla maailmalla  huomaavaisuus saattaa minut yllättää edelleenkin ja kun niitä jaetaan mitä erikoisimmissa paikoissa ja tilaisuuksissa......totesin sen tällä viime reissullani Unkarissa.....:)

lauantai 21. toukokuuta 2016

SIIRTOA PAIKASTA TOISEEN !


Ihan varmasti en tiedä olinko se minä joka auttoi tässä kesän tulossa!
Tarkoitus oli kyllä sitä kevättä avittaa ja ottaa Unkarista lähtiessä mukaani kun nousin reilu viikko sitten Suomeen menevään koneeseen.
Ulos kun vilkaisin niin kyllä se kesä on täällä Jyväskylässä.....:)

Kuukausi meni joutusaan ja suurin osa ajasta meni siihen kun pyörin ympäriinsä huushollissa ja mietin millä täytän matkistani.....kun piti sitä hommaa nimen omaan tehdä!?
Puntarin oli lattialla kun vähän väliä tarkistin laukun painoa, että paljonko jaksan kantaa mukanani!?

Käytän aina tuolla maailmalla yleisiä kulkupeliä, muutama rappunen kyllä menee matkatavaroiden kanssa, vaikkakaan ei nyt ihan tanssien sekään hoidu.
Päivän ennen lähtöä päätin roisisti, että tämä tyttö kyllä käyttää kerrankin pirssiä ja hurauttaa sillä lentokentälle.
Helpotus oli suuri päätöksen jälkeen ja pakkasin laukun niin täyteen kun sinne mahtui kamaa.
Hyvät/uudet kesä jutut päätin  sinne laittaa ja talvi/syyskamat haen joskus syksyllä sitten tänne!

Olin jo parilla edellisellä kerralla pussi kaupalla saanut kiertoon kaappien täytettä ja yhäti sitä löytyy komeroista ja laatikoista ylimääräistä ja käyttöön kelpaavaa kamaa. 
Suomikoulu pitää nyt viikon lopulla myyjäiset lähetystössä ja sinne sain onneksi hyvää tavaraa myyntiin ja jos ei kaupaksi mene hoitavat ne loput sitten eteenpäin!
Hyvät ihmiset kun osaavat hoitaa ja hakea kotona näitä juttuja ja toimittaa eteenpäin, olen siitä kiitollinen.....:)

Niin paljon kyllä olen edelleenkin näitä pula-ajan ihmisiä, etten raaski suoraan roskiin viedä. Jos jotain sinne siellä laitan, niin siististi ja näkyvästi roskiksen päälle. Siellä kun toimii hyvin tämä "tarkistus" moneen kertaan ja kaikki vähänkin käytävä/syötävä löytää aina uuden omistajan.

Korutarpeita ja valmiita tekeleitä toin reilut kolme kiloa ja saman verran taisi jäädä sinne, seuraavan kertaan. Punnitsin ihan tarkoituksella, koska tiesin että metalli ja lasi kyllä painaa!
No, sitten ensi viikolla panen niitä valmiita kirppismyyntiin, kävin jo pöydän varaamassa....että tämmöstä kiertoa sitten täällä.
Ostan, teen ja myyn sitten eteenpäin "aseveli" hintaan koska toivon, että muutamalla kolikolla saa sitten jokainen halukas koristaa itseensä oman mielen mukaan.... 

Yllä olevan setin olen joskus tehnyt ja sitä en vie kirppiksille, koska kesäkoruiksi haluan värikästä.
Nämä korut näpersin uusista tarvikkeista, yleensähän tuunaan, siis kierätän näitä korutarpeita.
Jotkut välihelmet sekä korumetalli osat ja pujotukseen käytävä vahalanka on lähes aina uutta tai ainakin erittäin käyttökelpoista !


Sireenit kukkivat jo huhtikuun puolessa välissä Budapestissa......:)






maanantai 11. huhtikuuta 2016

VALMIINA - PAKOILLAAN ja antaa lentää !


Tämä on mustepullo, josta loppui muste ja se tarkoittaa sitten sitä, että lopetan muutamaksi viikoksi kirjoittelun!

Tarkoitus on näinä päivinä lähteä tarkastelemaan josko olisi jo kevät tänne tulossa!?
Jos tapaamme niin joudutan kyllä sitä sitten tänne päin kiireiltään, ettei tarvis suoraan talvesta kesään mennä.

Millään kovalla viiliksellä en ole sinne menossa, koska täälläkin olisi tekemistä,
vaikka sielläkin olisi kaiken maailman hommia.

Tauluja en maalaa, olen jo viime reissulla laittanut pensselit naulaa, mutta joitain lajitteluita olisi niittenkin kanssa tehtävä.....

Täältä pääsee hyvin Vantaan lentokentälle bussilla suoraan ja käytän tietysti niitä.
Yökyyti on kätevä, vaikka en oikeastaan osaa nukkua matkustaessa mutta jokinlaisessa horroksessa kyllä olen ja kuuntelen radiota napit korvissa. 
Aamulla sitten lento ja kerkeen kentällä rauhassa aamukahvit lisukkeineen napata. Nykyisinhän näillä lennoilla ei ole enää mitään ruokailua, siis lipun hintaan kuuluvaa.
 Rahalla tottakai saa ostaa koneesta!
Tämä Budapestin väli kestää noin parisen tuntia on lyhyt ja mukava lento kaikkiaan....paitsi jos joudun keskellä istumaan kahden lihavan ihmisen välissä ja sitten kun meitä on kolme samanlaisia pullukkaa siinä vieretysten.....niin arvaapa, toivoisinko lennon loppuvan mahdollisimman pian!?
Naiset kyllä yrittää istua mahdollisimman pienenä, mutta ukkelit istuu sakarat levällään ja lukevat  sanomalehteä.
Tai sitten laittavat silmät kiinni ja kuorsaavat ja parhaassa tapauksessa se pää retkahtaa mun päätä/olkaa vasten!

Moikka ja kuulumisia sitten noin kuukauden päästä.....:)



sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

HYVÄÄ RUOKAHALUA !


Huomasin, että aika harvakseltaan olen tänne laittanut omia tekosiani ruuasta, taitaa olla ihan toinen kuva, se ensimmäinen oli mustikoista ja talkkunasta.
Tästä sen huomaa, että silloin kun teen jotakin ja jopa taltioin sen.....niin onhan se oltava jotakin ja yhteys näistä löytyykin siihen vanhaan hyvään Suomalaiseen  perus ruokaan!

Kun ja jos rupean kukkoa kokoamaan niin sen teen omalla tyylillä ja mallilla, samoin kun karjalanpiirakat!
Oli muuten sen verran aikaa mennyt viimeisen kukon tekemisestä, että mietin sitä taikinan tekoa, että laitoinko viimeksi hiivaa vai en!?
Luultavasti laitoin koska halusin tukevan leipäisemmän  taikinan joka hiivan kera siihen loppu tulokseen  pääsisin, jota mielessäni ajattelin.
Vesi, hiiva, vähän suolaa, pääasiassa ruisjauhoista sekä muutama kourallinen vehnää mukaan. Suurimman osan taikinasta kippasin jauhotetulle leivinpaperille suoraan, loput säästin päälyseksi.
Siinä sain kätevästi tehtyä oikean kokoisen pohjan ja huomioin reunat, apuna käytin kaulinta.
Nostin papereineen päivineen n.20x30cm uunivuokaan, tasapaksuisen kukon paistoaikaa saa hupenemaan aikakin reiluilla tunnilla, perinteinen kukkohan tarvis ainakin sen viitisen tuntia.Tämmösessä kilo muikkuja ja puolisen kiloa raitaläskiä,  näihin piisasi se nelisen tuntia, viimeinen kolme varttia sähköuunissa meni jälki lämmöllä ja mehevän maistuvaa siitä syntyikin. Tulikin kesken reseptin selitystä jo muutama sana lähes valmiista paistoksesta....siis takaisin asiaan jotta järjestys säilyisi!
Taikina kaulituna  ja taputeltuna uunivuoassa ja siihen ripottelin muutaman kourallisen riisiryyniä   pohjalle jotta imee sen liian kosteuden kaloista, muikut ja läski sisään ja taikina katto lopuksi päälle.
Kohtalaisen kuumaan uuniin tunniksi ja sitten löyhennetään lämpöä loppuajaksi.
Voitelin sitä muutaman kerran pelkällä vedellä, koska olin sen syömiseen varannut kirnuvoita!

Yritin sitä tekelettä jäähdyttää aikani, koska se jäähtymisen tarkoitus on tasata sitä makua.....vaan ajattelin kumminkin jonkun tovin jälkeen ottaa kulmapalan erikseen jospa vaikka nopeuttaisi sitä loppu huipentumaa sopivan haaleaksi. Minun kun teki niin mahottomasti mieli jo maistella, niin miksipä en toteuttaisi sitä !?

Nämä kukot ja toisetkin tutut pitkän kypsentämisen vaativat perinne ruuat olisi tottakai vaatineet sen kunnon puu-uunin ja yön yli kypsentämisen.
Mulla kun on vain kerrostalon sähköuuni, mutta toimii sekin erinomaisesti  näissä mun nykyisissä ruuan teko asioissa.

Ihmiset pitävät jotenkin itsestään selvyytenä, että me ammattilaiset elämme kaiken maailman herkuilla kotonakin!? 
Minulla se ei ole toiminut koskaan, olen lähes aina erottanut työn siviilin toisistaan.
Keittiömestari tekee työnsä työpaikalla ja kotona syödään mahdollisimman yksinkertaista.
Joskus kyllä tulee mieleen, että pitäisiköhän kokeilla sitä tai tota jota olen joskus tehnyt, vaan useimmiten jätän senkin tekemättä.

Tämä muikkukukko oli kyllä hyvää sitten seuraavana päivänä kun herkuteltiin sen kirnuvoin kanssa.....maku oli rauhassa herkistännyt koko leipomuksen ja seuraavaksi teen sitten kait lanttukukkoa!
Milloin, en tosiaankaan tiedä, vissiin syksyllä kun ilmat kylmenee ja uutta satoa on saatavilla.

Kattaus ei ole  suinkaan perinteinen, vaikka olisin kyllä sen  saanut omilla kamoilla hyvinkin aikaseksi.
Ei ollut kukkokaan sitä ihan perinteistä ei edes patakukkoa, vaan nykyisessä ns. lasagnea astiassa valmistettu, mutta maku oli samaa ja helppo tehdä annos paloiksi, oikeassa kukossa päältä aukasuun käytän puukkoa ja  tälle piisasi leipäveitsi.

Valmiin leipomuksen palasen kanssa  kuvassa on  ryyppypikari koska oli kalaa niin ruokaryyppy olisi kenties ollut  kohillaan ja sitten vesilasi, aterimet ovat perinteiset kalalle ja kannellinen lämpöastia muikkupiirakka palalle!?
Tämä kattaus oli vanhoilla Venäläisillä kamoilla toteutettu ja olivat pelkkää kulissia mutta joskushan mun niitäkin käytettävä.....en muuten käyttännyt niitä syömisen /juomiseen, kuvauksen jälkeen siirsin ne takaisin piirongin sisälle ja ovi kiinni.
Minä käytän  arkisin ja pyhisin kotona yksin ollessa  lähes aina pelkkää mikrokippoa ja samaa mukia maitokahvin ja veden juomiseen.

Muutaman kerran olen huvikseni kyllä kattannut ihan viimeisen päälle asialliseti, mutta nythän  tämä tapaus on onnelliseti eläkkeellä.....tästäkin huolimatta on kyllä sanottava, että tykkäsin työstäni  kuin hullu puurosta silloin aikoinaan......;)


perjantai 25. maaliskuuta 2016

VALOA PÄÄSIÄISEEN 2016 !


Ihan hyvä on joskus ajatella ääneen toistenkin seurassa!
Harrastan kyllä sitä, välillä tietoisesti tai sitten ihan vahingossa, mutta kuten sanotaan, että ystävän kanssa voi ajatella ääneen.

Tämän upean kattolampun edellinen omistaja teki 
muuttoa uuteen ja pienempään asuntoon ja ihmetteli myöskin ääneen hän  sitä jotta kattoja on liian vähän ja lamppuja liikaa!?
Kattolamput mulla oli kondiksessa ja tyytyväinen olen niihin, mutta eteiseen pitäisi saada uusi.
Tiesin  oman lampun sellaiseksi, että jos katsoin liian pitkään sitä varjostinta, niin voisi jopa pirstoutua saman tien.
Keittiössä mulla oli samanlainen ja kolautin sitä ihan varovasti ja tuhannen nuuskana oli lattialla saman tien. 
Materiaali oli jotain kovaa muovia ja vissiin sitten ajan kanssa herkistyy jopa lempeälle kosketukselle.

Mainitsin siitä eteisen valoista niin tokaisi, että häneltä saan......vähän olin innossani, koska tykkäsin siitä kaunista pienestä lampusta joka oli kuin nakutettu mun eteisen uudeksi valoksi.
No, siinä sitten kävikin näin, että antoikin tämän ison salin kattokruunun. En voinut olla ottamatta, vaikka olikin kolme kertaa kookaanpi kun se eteisen valon pitäisi olla!?


Aikansa se oli laatikossa jonka olin käärässy mustaan jätesäkkiin ja narulla ympäriinsä kiinni jotta oli turvallista se kotiin  silloin tuoda.
Olkkarin nurkassa se oli syksystä saakka, kun sitten viimein päätin sen kunnostaa, nippeli nippeliltä!
Työhän oli semmoista josta tykkään, joka helmen ja metallikoukut tarkistin ja pyyhin. Korun tekoon käytän  kaiken laisia työkaluja, pitkänokkaiset pihdit toimii siinä hommassa hyvin.

Messinkkiosat saivat osakseen hammasharjan käsittelyä, mutta ilman tahnaa tietysti!


Lamppuun piti saada korjausteline joka olisi sopivasti työkäsien korkeudella ja vakaa, sillä pudota tai kaatuminen ei olisi tehnyt hyvää näille jo aikansakin eläneelle killuttimille.
Käänsin ison ja tukevan kristallimaljakon ylös alaisin siitäpä syntyikin oiva aputeline!!!
Ihan ajan kanssa tein tätä hommaa isommalla ruokapöydällä, jonka olin peittänyt vanhalla vahakankaalla.
Sanoin siskolleni, että nyt olisi oikea kattovalo sun makkariin....koska sillä oli sellainen pieni kohdelamppu edelliseltä omistalta siellä katossa.
Lisäsin varovasti, jotta voisi kyllä valita mun makkarin lampun tai tämän jota kunnostin....kummastakin tykkäsin itse joten hällä väliä kumman ottaa, kunhan suvussa säilyy....;)

Koska jompikumpi oli saatava kiertoon, otti tämän kuvissa olevan ja hyvin muuten sopikin sinne.
Kävin tarkistamassa asian kun olivat sen sinne kattoon sen laittaneet.

Onnekseni mun ystäväpiirissä toimii hyvin tämä kierrätys, olipa kyse lähes mistä vain. On opittu kysymään toisilta, että tarvitko......olipa se asuista, syötävästä, astioista, kankaista, langoista, siis kaikesta jokapäiväsistä asioista! 
Lähimmäisen apuakin on kierätetty....tarpeen mukaan, minä joka en pysty kunnolla edes tikkaille nousemaan kun eka ja toka askelmille, niin sitten semmoista nousu-ja kurotusapua otan ilolla vastaan!

Valoa kevääseen ja rauhaa pääsiäisviikolle kaikille toivotan!