Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

OLISINKO - LÄHTISINKÖ -TEKISINKÖ.....


 Tunsin, että kaikki lämpöpatterit ovat kylminä, siitä vähän suivaantuneena aloin selaamaan vanhoja valokuvia! Lähinnä lomakuvia lämpöisistä paikoista, jotta muistot vaikka jonkin verran sitä lämpöä jakaisi tähän huusholliin....
Eihän ulkona kylmä ole -1 tällä hetkellä, vissiin säästävät sitä energian kulutusta, no hyvä sekin!

Työkohteen lamppu sanoi yhteistyön loppuneeksi, no nyt sitten loistaa katossa kolmen lampun valaisin. Varalampuja mulla on aina varastossa kaikenlaisia, siis tarpeen mukaan on aina saatavissa, joten lampun vaihtoon välittömästi!
Taskulampuakin pidän sellaisessa paikassa jotta helposti sen käsiini saan vaikka  pilkkopimeässä.
Tulentekovehkeet ja kyttilätkin löydän aika pian!

Yläkuva on Sveitsin Luganossa vuoden1985 seutuvilla siellä pyörähdin.
Seuraava otos olisi voinut olla se, että tämä lintu nokkasi mua varpaista kun matkin sitä!?


Tämä tässä näyttää  Italian keskellä olevan osaa San Marinon pikkuvaltiosta. Sieltä pitää ostaa verovapaita tuotteita, melko kalliita olivat jo silloin työläisen kukkarolle.
Mikähän lie hintataso nykyisillään....en ole siellä käynyt  sen jälkeen. Italian puolellakin vain pikaisesti!
Vaikkakin Italia kyllä olisi se paikka jonne voisin mennä nykyäänkin. Ei nyt sinne  ihan saappaan kärkeen, mutta Roomasta pohjoiseen päin, vaikka Itävallan rajalle asti, dolomiiteille ja alpeille johonkin pieneen kaupunkiin tai kylään.
 Vaikka pitemmäksikin ajaksi!


......tai tänne Gardajärvelle!
Joka on hyvä kohde ja josta on helppo lähtee  vähän joka suuntaan retkeilemään. Gardajärvellä lomailin muutamia kertoja ja aina eri kaupungeissa.

Näistä mietteistä huolimatta olen täällä ja  ja popsin mustikoita jotka olen lähes kaikki litistänyt haarukalla meheväksi mössöksi.....
.....sokeria...
ja viimeeksi hyvää ja terveelistä talkkunaa....nam!


Kyllähän tämä Italian ruuat  voittaa, saatikka Sveitsin juustofonduut!?
Tämän pikkuliinan on äitini joskus tehnyt, otin sen ja muutaman toisenkin kauniin käsityön omin itselleni.

Vaikkakin kun tarkemmin ajattelen, niin ei kovin huonoja valintoja nämä etelän safkatkaan olisi tähän aikaan vuodesta/päivästä jos  ja kun herkkuja mieli tekisi....
Onhan näitä syömäpaikkoja täälläkin mutta sitä fiilistä ei kyllä saa mikä silloin aikoinaan löytyi  näistä lomamestoista.
Nyt päätin, että lähden vielä joskus lomille ulkomaille, vaikka tiedän, että tokkopa siitä sitten sen suuremmasti osaa ottaakaan iloa irti!? Silloin se katkaisi mukavasti aina sen työn rupeaman, odotti lomaa ja jälkeenpäin muisteli sitä tehtyä reissua.
Nämä mun säänölliset nykyiset ulkomaan reissut eivät ole mitään lomailua, samaa kotihommia siellä kun täälläkin....siellä suoraan sanoen vielä enemmän.


Kaikkia asioitahan voi korjailla ja tapoja ja tottumuksia vaihtaa......;)






maanantai 17. marraskuuta 2014

KUULUISAT KIRKKOMAALAUKSET !


Toivakan kirkon kastenurkkaus ja papin saarnaamispaikka. 

Seurakunnan jäseneksi pääsee jo pienenä,  siitä olen yhäti kiitollinen, että vanhempani valitsivat minullekin tämän turvallisen tien, perinteitä kunnioittanen.
Olen paljasjalkainen Jyväskyläläinen ja siitä seuraavat asiat hoidettiin omassa seurakunnassa. 
Toimituksesta en muista mitään ja kuvia ei otettu, mutta kauniin nimen sain ja pappi oli nimeltään Salmenkivi!

Toivakan kirkko on sopivan matkan päässä, oivallinen retkikohde, tämä ei ollut ekakerta kun siellä kävin.....ja tulen melko varmasti uudestaan!



Monenlaisia mielipiteitä oli silloin aikoinaan, näistä kirkkomaalauksista ja sehän sai kansan liikkeelle yli rajojen.....ihastumaan ja ihmettelemään!?
Oman kylän taidemaalari joka oli jo Vaajakosken koulussa hyvissä käsissä, Vappu Heiskan opissa ja hänen kuuluisa isänsä oli tietysti Joonas Heiska.
Pellervo Lukumies pääsi kertaheitolla Ateneumiin, Sam Vannin oppilaaksi.
Valmistui ja palasi takaisin Toivakkaa josta oli mielitietty, tuleva vaimokin oli kotoisin.


Kirkolla on mielenkiintoinen historia ja siitä löytyy netistä lisää tietoa.

Minä tarkkailin taitelijan- ja kristityn ihmisen silmällä ympäristöä. 
Maalauksistahan selveni se, että me kaikki olemme tervetulleita tähän Herran huoneeseen, koska Jumalan edessä olemme saman arvoisia....sukupuoleen, ikään, rotuun ja vaatetukseen katsomatta. 
Kirkon ja seurakunnan on elettävä ja hyväksyttävä eri aikakaudet niitten tuomat  tavat ja tottumukset, unohtamatta lähimmäisen rakkautta.
Sitähän Jeesuskin Jumalan ainoa poika näytti esimerkkiä meille, siunaten ja näin hyväksyen meidät kaikki hänen opetuslapsikseen!


Riita näistä maalauksista, meni jopa niin pitkälle, että sitä puitiin lopulta Tuomiokapitulissa ja Museovirastoa myöten.
Lukumies teki maalaukset suoraan, ilman luonnoksia.
Hän aloitti enkeleistä jotka edustivat eri rotuja ja kultuureita ja siitähän sitten se varsinainen tora 
alkoikin.
Erikoisesti se, että he olivat ihmisnäköisiä ja arkinen vaatetus. Mustalaisnaisen hahmossa oleva enkeli oli kirkkoherra Leevi Vironmäelle liikaa, hän ilmoitti ettei aijo mustalaisen kanssa mennä taivaaseen!
Tokkopa tämmöisen mielipiteen kanssa sinne ihan helpolla mennäkään, ihmettelen vaan silloisen kirkon -ja seurakunnan palvelijan äänekästä käytöstä!???

Ei säikähtänyt papin poika Pellervo vaan teki työnsä loppuun asti ja maalasi kaiken nimenomaan ihmissilmillä katsottavaksi.

 

Toivakan kirkko on uusgootilaisen tyylin tulos ja arkkitehti oli L.I.Lindqvist ja se valmistui vuonna 1882.

torstai 13. marraskuuta 2014

OMAPERÄINEN FLORISTI !


Puukukka, joka oikeastaan on mukitelineeksi tarkoitettu, ostin kirpparilta nimenomaan korujen esille panoa varten, paikka on keittiönpöydän vasen kulma,ikkunan ja seinän nurkkauksessa. 


Kukkapuu, olisikohan koristeomenapuu tai jotain sellaista minun silmissäni. Vapaudenkatu 67 taustalla.


Ruukkukukka, olohuoneessa  Unkarissa, nimeä en tiedä ulkomaaksi saatikka äidinkielellä!


Ulkokukkka kuvattu lähipuistossa samassa maassa kuin edellinen, orvokki jonka tunnistan aina, jopa osaan laulaakin orvokista!



Kaunis luonnonkukka, otin Minjasta oman rippikuvan!


Samoin luononkukkanen, kastelun tarpeessa ja jotain virkistystä kaipaisi. Tämän tekepirteän selfin otin nyt syksyllä siellä ulkomailla! Siksi kun tukka oli kammattu, hyvä valinta koska olin lähdössä konsertiin, normaalisti olisin aamun viispiikkisellä sipaisulla hoidetussa normalissa kuosissa....;)

ps. nyt lähden ulkona käymään ja kipaisen Pirkon eteisen siistimässä, että pääsee turvallisesti kotiinsa kuukauden reissusta!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

SOMASTI SOMMITTELIN-MIELEISEKSI MINULLE!


Kuvan kaulakoruun olen yhdistänyt  ainakin neljästä eri tekeleestä osia, kunnes sain siitä mieleisen.

Nykyään sanotaan, että "omannäköinen" lähes kaikista asioista mitä tehdään....takerrun sanaan ja minähän en halua missään nimessä "omannäköistä" korua kaulaani, saatikka niitä korviini roikkumaan!
Ahistuisin jos joutuisin asumaan/ompelemaan/sisustamaan  itseni tai ympäristöni "omannäköiseksi"....tai jos mulla olisi "omannäköinen" laukku, hattu tai matto!

"Omannäkoistä" kumppania en ole oikeastaan koskaan sillä silmällä edes kaihoten katsellut.
Kirjoitus kyllä ehkä olisi sitä mun näköistäni, kun oikein ajattelin tarkemmin!??

Tätä voisin jatkaa loputtomiin, mun näköinen olen vain minä ihan itse. Etsin ja toteutan omat mieltymykseni  hommeleihin kun tarkkailen ympäristönäni....ylhäältä-alas, eestä-takaa, oikea-vasen puoli on myöskin huomioitava, näistähän niitä idiksiä löytyy!


Selailin omia albumeita on niissä muuten korut poikineen, oikein vielä aseteltu  kuvausta varten. Eihän askareitaan joita on aikansa suunitellut ja sitten toteuttanut voi huonosti kohdella. 
Ovat vähän niin kuin omia lapsia.....mietitty, pantu alulle, suurella rakkaudella ja lopputuloksena on mielessä se unelma jatkuvuudesta joka tuottaa iloa kaikille!
Odotettuna ja monien huokausten tuloksena saa ääneen todeta, tuli juuri sellainen kun oli tarkoituskin.

Eihän se läheskään ensi laakilla onnistu juuri koskaan, ei veikkosella! Kyllä sitä sormenpäät  kipeinä ja kynnet murskana, kerran jos toisenkin saanut olla. Hommelit  keskeytetty  ennen aikojaan ja lopetettu koko ähellys sillä sekunnilla kun huomaa miten epätoivoista koko yritys on....;)

Korujen tekijät kyllä tietää, että hyvin nukutun yön jälkeen, pelittää kaikki asiat paremmin. Eihän se uni heti tule, kyllä ne työt pyörii päässä aika pitkään. Minulle auttaa lukeminen, ei tarvi kovin pitkää odotella rauhoittumista ja unta.

Sen olen huomannut monta kertaa, että kelloa kun satun vilkaisemaan  joskus iltapäivän puolella niin olen edelleenkin yöasussa tonkien ja hohtimien kanssa helyjen ympäröimänä.... ei haittaa tippaakaan vaan jatkan samassa työasussa loppupäivänkin!


Tästä tekeleestä en muista mistä olen tämän lanttiosan irrottanut, voi olla että hajotin jonkun käsirenkaan  tai tuntemattoman tekemän kaulakorun!??


Toisenkin tein, etumuksen helmet muuttuivat  kulmikkaiksi.
Kyllä se on näin, etten muista läheskään kaikkien helmien ja lanttien alkuperää joita tuunaan uusiksi.
Varastoni kasvoi kesän aikana aika reippaasti.
Löysin kirpparilta saman asian harrastajia jotka myivät omia tuotteitaan ja pienellä tinkimisellä sain niitä sitten omakseni. 

Yllä olevat ovat kauppojen ALEsta ostettuja, siis uusia jotka olen sitten hajoittanut.....että tämmöistä tämä tuunaaminen on, 
että joku tykkää isästä toinen taas pojasta....ja se kolmas ei edes unissakaan laittaisi näitä kaulansa koristeiksi......;)