Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

VALOA PÄÄSIÄISEEN 2016 !


Ihan hyvä on joskus ajatella ääneen toistenkin seurassa!
Harrastan kyllä sitä, välillä tietoisesti tai sitten ihan vahingossa, mutta kuten sanotaan, että ystävän kanssa voi ajatella ääneen.

Tämän upean kattolampun edellinen omistaja teki 
muuttoa uuteen ja pienempään asuntoon ja ihmetteli myöskin ääneen hän  sitä jotta kattoja on liian vähän ja lamppuja liikaa!?
Kattolamput mulla oli kondiksessa ja tyytyväinen olen niihin, mutta eteiseen pitäisi saada uusi.
Tiesin  oman lampun sellaiseksi, että jos katsoin liian pitkään sitä varjostinta, niin voisi jopa pirstoutua saman tien.
Keittiössä mulla oli samanlainen ja kolautin sitä ihan varovasti ja tuhannen nuuskana oli lattialla saman tien. 
Materiaali oli jotain kovaa muovia ja vissiin sitten ajan kanssa herkistyy jopa lempeälle kosketukselle.

Mainitsin siitä eteisen valoista niin tokaisi, että häneltä saan......vähän olin innossani, koska tykkäsin siitä kaunista pienestä lampusta joka oli kuin nakutettu mun eteisen uudeksi valoksi.
No, siinä sitten kävikin näin, että antoikin tämän ison salin kattokruunun. En voinut olla ottamatta, vaikka olikin kolme kertaa kookaanpi kun se eteisen valon pitäisi olla!?


Aikansa se oli laatikossa jonka olin käärässy mustaan jätesäkkiin ja narulla ympäriinsä kiinni jotta oli turvallista se kotiin  silloin tuoda.
Olkkarin nurkassa se oli syksystä saakka, kun sitten viimein päätin sen kunnostaa, nippeli nippeliltä!
Työhän oli semmoista josta tykkään, joka helmen ja metallikoukut tarkistin ja pyyhin. Korun tekoon käytän  kaiken laisia työkaluja, pitkänokkaiset pihdit toimii siinä hommassa hyvin.

Messinkkiosat saivat osakseen hammasharjan käsittelyä, mutta ilman tahnaa tietysti!


Lamppuun piti saada korjausteline joka olisi sopivasti työkäsien korkeudella ja vakaa, sillä pudota tai kaatuminen ei olisi tehnyt hyvää näille jo aikansakin eläneelle killuttimille.
Käänsin ison ja tukevan kristallimaljakon ylös alaisin siitäpä syntyikin oiva aputeline!!!
Ihan ajan kanssa tein tätä hommaa isommalla ruokapöydällä, jonka olin peittänyt vanhalla vahakankaalla.
Sanoin siskolleni, että nyt olisi oikea kattovalo sun makkariin....koska sillä oli sellainen pieni kohdelamppu edelliseltä omistalta siellä katossa.
Lisäsin varovasti, jotta voisi kyllä valita mun makkarin lampun tai tämän jota kunnostin....kummastakin tykkäsin itse joten hällä väliä kumman ottaa, kunhan suvussa säilyy....;)

Koska jompikumpi oli saatava kiertoon, otti tämän kuvissa olevan ja hyvin muuten sopikin sinne.
Kävin tarkistamassa asian kun olivat sen sinne kattoon sen laittaneet.

Onnekseni mun ystäväpiirissä toimii hyvin tämä kierrätys, olipa kyse lähes mistä vain. On opittu kysymään toisilta, että tarvitko......olipa se asuista, syötävästä, astioista, kankaista, langoista, siis kaikesta jokapäiväsistä asioista! 
Lähimmäisen apuakin on kierätetty....tarpeen mukaan, minä joka en pysty kunnolla edes tikkaille nousemaan kun eka ja toka askelmille, niin sitten semmoista nousu-ja kurotusapua otan ilolla vastaan!

Valoa kevääseen ja rauhaa pääsiäisviikolle kaikille toivotan!

tiistai 15. maaliskuuta 2016

PIINAPENKISSÄ n.60 minuuttia!


Tämän kauniin ison lasihelmen siivittämänä, päätin aukaista sanallisen arkkuni!
Varovasti nostin kantta ja kurkkasin sinne, jospa vaikka löytäisin edes jonkinlaista asian tynkää, mistä syntyisi tarinaa....
Jotenkin hakusessa tuntuu olevan, kurkistin kalenteriin ja sieltä löytyikin huomiselle muistutus.
Heti aamusta klo 8.45 hammaslääkäriin, anoin aamuvuoroa, ettei menisi koko päivä odotteluun ja kellon ajan tarkisteluun!

Huomasin ettei hammaslanka luista sujuvasti noitten ylä-etu-oravan-hampaitten väliin. Mulla on sellainen pieni paikkauksen kohta sisäpuolella ja sieltä se vika löytyikin, ei ollut oikein kunnolla kohillaan enään.....kylläkin jo vuosia toiminut kiitettävästi ahkerassa työssä. Varsinaisen pureskelun toimittaa ne sivuhampaat, vaikkakin joskus en muista sitä pureskelun tärkeyttä. Ahneena ja muka nälissäni nielaisen palaset saman tien, siis mikään varsinainen kulinaristi saatikka ruuan nautiskelija en sitten ole....;/
Eiköhän ne etuhampaat ole kaikista kovimmalla käytöllä, ainakin mulla kun aloin  asiaa miettimään.

Otti ja poisti sen kuluneen paikan ja pani väliaikaisen paikan ja nyt se sitten tehdään uuteen kuntoon.
Yllätykseksi löytyi pieni alkava reikä, en muista enää mistä hampaasta oli kyse! Eikä tarvis muistaa, onhan siellä se apulainen joka kirjoittaa tohtorin sanelun ylös ja sitten seuraavalla kerralla otetaan asia puheeksi ja korjataankin saman tien.
Vähän hämmästyin ja nolostuinkin, koska kyllä tämän ikäisen ihmisen pitäisi osata hoitaa näitä harvassa olevia hampaitaan jotka kuuluvat vielä siihen omaan alkuperäiseen kalustoon.
Uusia reikiä ei kylläkään multa ole löytynyt aikoihin, vanhoja paikkoja kylläkin korjailtu.
Olen saman hammaslääkärin tuolissa istunut ainakin parikymmentä vuotta, ehkä jo kauemminkin, niin on helppo sinne mennä. Vastaanotto on tämän saman kadun varrella, että sekin toimii hyvin. 



Olen kenties joskus maininnut  jonkinlaisesta hammaslääkäri pelostani!?

Lapsena ja nuoruudessani oli tosi vastenmielistä sinne  yleensä jopa mennä, olen kerran aikaisenakin lähtenyt odotushuoneesta käpälämäkeen kun kuulin porakoneen inhoittavaa vinkunaa.
Sitten tien toiselta puolelta  puhelinkopista ilmoittanut, että karkasin, mutta tulen kyllä kohta takaisin.....kunhan tokenen!
Huomio, siitä on kauan  aikaa, koska jouduin soittamaan yleisestä puhelimesta, eihän silloin vielä ollut mitään kännyköitä edes olemassakaan. 
Sitä mun outoa käytöstä ihmeteltiin puolin ja toisin, koska tietoisesti en ole oikeastaan missään asiassa arkajalka saatikka  säikky.

Tämän lajin ongelmat mulle tuli ekasta hammaslääkäri reissustani, onnekseni olen osannut sen selättämään ajan kanssa!

Nykyisinhän ne pelit ja vempaimet ovat semmoisia, että tuskin huomaa olevansa kunnon käsittelyssä.

Siellä mun hoitolassa on radio auki hyvin hiljaa taustalla ja onneksi aparaatti on vasemmalla puolella, että kuuntelen sitä suu auki koko session ajan.....oikean puoleinen korvani lopetti kuuntelun muutama vuosi sitten. Nykyisin en edes muista sitä, että olen puolikuuro, tulen kyllä toimeen tällä yhdella toimivalla  korvalla.

.......pärjäillään.....;)

perjantai 4. maaliskuuta 2016

OUDOT TUNTEET - IKÄKRIISIksi sanovat sitä !?


Olen huomannut, että yllätän itseni miettiessä, että minne lähtisi oikein matkoille ja tulos on aina sama, etten saa siihen vastausta !?
Samalla heitolla totesin, että täällä kotonakin olisi vaikka toisillekin jakaa tekemättömiä juttuloita!
Joku, vissiin se omatunto muistuttaa ja yrittää laittaa niitä asioita tärkeys järjestykseen, kyllähän se järjestyksen tiedän vaan se napakka toteutus tuntuu olevan hakusessa.

Onni on siinä, etten ole kova huolestumaan tekemättömistä töistä, joten mitään ylirasitusta siitä ei aiheutu minulle nimeksikään!

Olen ollut siinäkin etuoikeutettu tapaus, että olen säästynyt kaikilta ikäkriiseiltä jotka yleensä iskee niillä vuosilla  jotka päättyvät nollaan......vaan tässä yksi ilta se iski, ihan niin jotta sen huomasin!?
Olin jo sängyssä ja rupesin miettimään sitä, että 70v. elettyä elämääni joka on ihan oven takana ja tunsin oikein miten hiljaa kolkutteli ja yritti raottaa sitä ovea ja jopa kiirehtiä tuloaan.....

Ajatukset meni komeroihin, laatikkoihin, varastoihin, kellariin joissa on liikaa ihan joutavan päivästä pois/kiertoon laitettavaa tavaraa.
Nyt vielä niitä pystyisin kontroloimaan, ettei kaikki likainen työ jäisi perikunnalle harmiksi....://
Olen niitä säästäen kyllä poistannutkin, vaan asia on hoidettava vähän raskaammalla kädellä ja enemmän järkeä käyttäen kuin pelkällä hienovaraisella lälläri fiiliksellä.
Ajattelin, nyt korkea aika se aloittaa........ja niin sain  sillä älynväläysellä sen 7kympin ikäkriisin ohitettua!
En nyt ihan sillä samalla silmäyksellä onnekseni hommiin alkanut, siirsin sen "huomiseen".......

Sitä kesti 10-15 minuuttia puheineen päivineen ja päätin kääntää kylkeä ja ottaa se mukava uniasento jolla pärjäisin huomiseen.
Olin levollisella ja hyvällä mielellä kun  huomasin sen  ikäkriisin ohittavani näinkin helpolla......;)

Tämä kuva on 60-luvun alku vuosilta Kolilta, Pirkko ja minä.
Olimme menossa heinäkuussa itäpuolta ylös Lappiin ja sieltä sitten Ruotsin kautta länsipuolta Suomeen ja takaisin Jyväskylään.

Värjäsin vanhan mustavalko kuvaa Picassa 3 kuvakäsittelyllä ja siitä tulikin varsin sievä......:)