Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 24. toukokuuta 2013

HAAVEET ON OMAISUUTTA AJASSA !


Nyt on kyllä lopetettava nämä markkinat ja pikkuhiljaa otettava kovat käyttöön!

Hokasin että mulla olisi parisen viikkoa vielä sairauslomaa jäljellä ja sitten kirurgi tarkistaa  miten tässä oikein on käynyt!? 
Jättää mut vielä luokalla ja semmoisen selittelyn kanssa jota en haluaisi missään nimessä kuunnella. Koska varmasti tiedän se koskee henk.koht. minua itseeni. Huolellisuus ja tarkkaavaisuus ei ole siinä puheessa kympin arvoinen, se kun koskee minuun, kaiken muun koskun kanssa....;/

Turha mun on seli-seli-selitellä....sitku....mutku... juttuloitani. Vaikka olen tosi hyvä selittelee ja useimmiten siinä onnistunkin aika hyvin.

Olehan kyllä yrittänyt tehdä kaikenlaista, vaan kun se ei niin luistavaa ole...käänteleminen ja väänteleminen käyttämättömien ja laiskojen lihasten kanssa on ollut aika vaivaloista. Eikä se niin mahottoman mukavata ole ollutkaan.
Sillä ihteeni lohuttelen, että onhan se muuten mukavata joskus ollutkin, mutta tämmöisen jonnilaisen pienen pakon edessä naama kireenä ja hampaat irvessä sitä kyllä olen tehnyt lähes päivittäin. Ei ole tainnut olla tarpeeksi, koska vieläkään en siitä oikein tykkää!

Olen tietoinen siitä, että leikkaava ortopedi teki sen mitä pitikin, koska se oli ainut millä nivelrikot korjataan tässä mun tapauksessa. Nyt sitten on vain minusta kiinni miten tästä mennään eteenpäin!

Päätin alkaa jo normalisoida entisiä  tapojani, ottaa ne  jo opitut päivittäiseen käyttöön takaisin!

Tänään vaihdan petivaateet, tyynyt ja peitto ulkona jo tuulettumassa....rupesi sataa vettä joten haen ne pois.....puhtaat jo otettu esille komerosta.
Puolukkapuuro keitetty ja jäähtyy vesihauteessa, kohta alan vatkaamisen josta tulee kaunis pinkin väri!
Kankaitakin jo kattelin valmiiksi, koska eniten mun tekisi mieli alkaa leikata niitä sopiviksi palasiksi  sitten ommella mukava sisä/parveke kolttu, ihan yksinkertainen paitulin tyylinen.
Sitä ennen on toimisto pantava toisaalle koska tämä keittiön pöytä on se kaikkien askareiteni paras paikka.

Voimistelin ja venyttelin jo aamupäivästä ja vielä pitäisin toisetkin reenit ottaa tänään ja tosinainen ottaisi kolmannetkin koska nämä mun juttuni ovat sellaisen laiskahkon/paksun/mymmelin venytyksiä ja vanutuksia.....mutta minä silti teen niitä, enkä vain huvikseni tänne uhoo ja kirjoittele.
Olin viime kolmena päivänä lyhyillä katulenkillä ja tänään sitten näitä kotihommia.
Loppukirissähän niitä tuloksia syntyy...toivottavasi edes jotakin.
Kipua kyllä on joka askeleella no sehän tähän toipumiseen ja kuntoutukseen vissiin kuuluukin.

ps. ei multa ole hymy hyytynyt vieläkään, sama se on kuin tossa  lähes viiskytvuotta sitten otetussa kuvassa. Huomenna olisi pitänyt olla Katjan ja Sonjan valmistumis pippaloissa Espoossa, onneksi Pirkko menee sinne minuakin edustamaan. Tytöt kyllä tietää tilanteen, Katjan kaa puhuin puhelimessa ja Sonja käväsi täällä männä viikolla!

perjantai 17. toukokuuta 2013

KOIRUUTTA KERRAKSEEN !


Tällä kertaa oli uusi näkymä mun kyökin ikkunasta!

 Kuulin jo jotain erilaista ääntä ulkoa, kunnes Pirkko sanoi, että koira kävelee katolla!
 Sitä ennen oli tulipaloauton hälytys päällä ja tuntui, että ihan kohille  se pysähtyikin. Sisko oli reilun viikon mun avustajana täällä, joten pääsi joustavammin ikkunasta ikkunaan, minä kun en sattuneesta syystä liiku kovinkaan joutusasti saatikka nopeasti.
Ihan hyvä apu oli hän, tässä mun jokapäiväsessä kyttäämisessä...heh...!!

Kohta rupesi vastapäisten talojen ikkunat täyttymään toisistakin uteliaista 
kansalaisista. Puistikossakin oli porukkaa kameroineen jopa lehdistöstä.....



Naapuri talon tuuletuspartsille tuli komeita virkapukusia pelastuksen ammattilaisia. Sieltä ne sitten hyppäsivät kovin kevyen joustavasti katolle.
Tämä välikatto, jota sanon itse lipaksi, yhdistää nämä 42-44 talot toisiinsa. Lipan alapuolella on yksi  kerros asuntoja ja lisäksi katutasossa ovat liikehuoneistot. Tämä lippa on erinomainen vaimentaja liikenteen äänien suhteen,meille jotka asumme ylemmissä kerrokseissa.
Nämä kaksi miestä olivat sitten niitä koiran kesyttäjiä. Rauhallisesti toimivat ajan kanssa, koira vaan ei uskaltanut tulla poikiin tutustumaan. Jos minulle olisivat  niin kauniilla äänellä kohdistaneet puheensa olisin varmasti alta aikayksikön käynyt kohden, korvat luimussa ja nöyränä. Kiepsahtanut samantien turvalliseen syliin.
Tottakait koira oli arka ja varuillaan, tilanne kun oli outo, jopa meille kaikille!
Kysyivät tunnenko koiraa, vieras koira se oli ja varsin hämmenyksessä. Kylässä vissiin oli ja yksin jätetty ikkunasta tai partsilta sinne katolle tupsahtanut. Ei ollut mitenkään loukaantunut ja ääntäkään ei päästänyt reppana!

Ei auttanut poikien maanittelu tähän koiraan.
Kysäsin, auttaisiko makkaran palanen siihen? Sanovat jos sulta sellaista löytyy, niin varmasti auttaa. Tiesin, että meillä oli nakkeja! Sitten luovun yhdestä hyvästä nakista, tämän koiran hyväksi.
Tepsihän se melko piankin.
Koiralla ei ollut pantaa ja pojat taluttivat tällä keppihihnalla mopen sinne partsille päin jossa odotti lisää avustajia Ensin ei millään olisi halunnut mennä, sitten olikin rauhallisesti ja turvallisesti tulipalomiehen sylissä.


Lähdimme Pirkon kaa ulos ja siellä kadulla se odotti meitä kahden
 pelastajansa kanssa! Näytti jo komealta ja rauhalliselta, vissiin sen turvan  vaistosi!
Virkavalta kiitti avusta  ja sanoivat että nyt alkoi sen omistajan etsiminen!
Ilmoittivat tiedoitusvälineissä koirasta ja uskoivat, että omistaja kyllä löytyy pian....:)

Oli jo ilmoitus netissä ja Keskisuomalaisen sivuilla kuvineen kaikkineen.

Vähän jäi se vaivaamaan, kun en omin silmin nähnyt saiko koira sen lihasen nakin vai nappasko tulipalo/pelastuspalvelun ammattilainen siitä puolinkaan omaan suuhunsa!?
Yöunia en sen asian puolesta menettänyt, pääasiahan se oli, että nakki toimi nk.tarkoituskin oli.

Jotenkin se kattokoira vaikutti niiltä ulkomaan  tuonilta joita näkee isoissa porukoissa siellä kaduilla ja kujilla. Varsin monirotuinen, mutta terveen ja vanteran oloinen oli tämä tapaus!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

ÄITIENPÄIVÄ 2013.


Yllätyksen huomasin, että lähinaapureissa, kuten Ruotsi, Norja sekä Venäjä viettävät tätä toukokuun toista sunnuntaita kukin omalla ajallaan! Tanska ja Viro ovat ottaneet Suomen kanssa yhtenäisen  äitien juhlapäivän. 

Oma äitini oli Anna ja tietysti on edelleenkin.
Ruotsalaisen allakaan se tuli v.1708 Hannah"armo"nimestä josta se sitten muuttui meillä Annaksi.  Anna on käytetyimpiä naisennimiämme. Sen suosio on peräisin puolen vuosituhannen takaa myöhäiskatoliselta ajalta, jolloin meilläkin palvottiin Pyhää Annaa, Neitsyt Marian äitiä.
Anna on ollut satojen vuosien kestosuosikki ja pitkän ajan seurannassa 1880-1980 luvuilla, Anna on ollut ykkönen tyttöjen ensimmäisenä etunimenä.

Nämä korut lahjoitan tietysti kaikille naisille, siis ymmärettävästi näin virtuaalisesti kuvana. Jos olisin menossa tai tulossa juhlimaan tänään niin kietoisin itseni näyttäviin aitoihin malakiitin vihreisiin  käätyihin. Läsisydämmet ovat  erittäin taitavasti joku tehnyt kullalla korostaen. Korumetalia käytin apuna ja ohueeseen nailonsiimaan pujottelin korukivien palaset!

Sain Kustaa Vilkunan  etunimet kirjan, jotta  aikani ei tulisi liian yks'oikoseksi ja siitähän sitten lainasin Anna nimen tietoja.
Jari Tammen maamme sanakirjan toi myöskin siskoni, oiskohan ollut vaikka vuosi sitten! Siitä sain selville nämä äitien päivien faktat.
Hyviä kirjoja joita tulee avattuja moneenkin kertaa, helppo lukea ja ymmärtää,

Toivotan kaikille naisille hyvää äitienpäivää ja samalla ottakoon osansa miehetkin siitä, sillä eihän heitäkään olisi jos ei meitä naisia olisi ollut apuna tässä tärkeässä tapahtumassa.....;)

perjantai 3. toukokuuta 2013

LAHOT LEHMUKSET KAADETTIIN !


Kirkkopuiston bulevardia josta näkyy puolet kuvassa on koko korttelin pituinen on varsin suosittu paikka  Jyväskylässä! 
Eilen sitten tehtiin se pakollinen temppu, että vaaralliset 120 vuotta vanhat lehmukset oli kaadettava. Kadun puoleinen sivu uusittiin jokunen vuosi sitten ja uudet puut voivat hyvin.
Yleensä olen paikan päälle kun tekevät näitä hommia, vähän niin kuin virallisena valvojana ja tarkistajana. Ihan ite olen tämän nimityksen itselleni antanut ja kait saan sen pitää kunhan en puutu mihinkään jo ennalta sovittuihin juttuihin.


Tämmöisiä mahtavia pökkelöitä, paksuja vanhoja mollukoita olivat lahot yli-ikäiset jo pitkän taipaleen tehneet  kaato valmiit....muutenkin ehtoon puolelle kallistuneet vanhat Jyväskyläläiset!
Kesällä kirkkopuisto on mieluinen paikka, isot puut antoivat varjoisen paikan jäätelön syöntiin ja huilimiseen.

Oho, ettei vain jäisi epäselväksi, pakko tarkentaa! Tämä vasemman puoleinen on vanhempi siskoni ja oikealla on se vanha lehmus!
Vähän tämmöstä muka vitsintynkää yritän pukata, Pirkko ei ota itseensä...tämä on tätä normaalia sisarusten sanan helinää. Vissiin alan piristyä kun näitä vanhoja vitsiä otan käyttöön!?


Tasapuolisuuden vuoksi panin itsenikin likoon, varsin kauniita kukkasia on koko puisto täynnä.
Eritoten tämä kohtalaisen näyttävä, tukeva varsinen villiruusu vasemmalla. Nähtävästi on jo sen hehkeämmän kukinnon kukkinut....jos vaikka pieni suihkutus sitäkin edes pikkuisen virkistäisi!?
Nämä kuvat on otettu reilu vuosi sitten.

Puiden kaato sujui hyvin, ilman minuakin, sanoi ja kirjoitti uutiset, eivät tietystikään minua siinä maininneet. Kirjailijan oikeus antaa tuoda teksteihin hänen omat sallitut ajatukset.....

Puusepät, taiteilijat ja tietysti kaikki nikkarit olivat kiinostuneita kaadetuista rungoista. Ne kyllä annetaan uusio käyttöön, lupasivat kaupungin päättäjät.
Mahtavaa olisi kun saisi joskus näistäkin töistä  jonkinlaisen näyttelyn aikaiseksi.

Nämä viimeiset 21 lehmusta poistettiin ja tilalle tulee tässä kuussa noin 10 vuotuisia ja viisi metrisiä uusia nuoria ja terveitä puita. Olivat saaneet mahdollisimman kookkaita puita, jotta ne lähtisivät varmasti kasvamaan. Parikymmentä vuotta menee jotta olisivat yhtä pitkiä kuin poistetut.
Valojakin uusitaan ja viihtyvyyttä lisätään, kesäkuun loppuun mennessä pitäisin kaiken olla entistä ehompana. Yritän itsekin henk.kohtaisesti siinä aikataulussa pysyä.....;)