Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

torstai 30. joulukuuta 2010

2010 oli hyvä vuosi minulla.



Vähän on tumma toi kuva, mutta kun oikein tarkkaa katot, niin siinä balleriina ruusuilla tanssii.....

Tuli se aasin silta, kun huomasin että taas alkaa uusi vuosi !

 Näin kun kulunutta ajattelen, ei siinä ole valittamista, vois jopa ääneen sanoa, että ruusuilla tanssimista se oli. Vaikka välillä piikit tuntuivat, mutta sehän se ihmistä karaistaa ja kasvattaa. Hyvä oli olla ja elää, siellä ja täällä. Minullahan ei ole tapana sotkeutua lillukan varsiin, taikka inistä turhista. Itte olen polkuni valinnu sekä elämän tapani, mutta se hyvän asenteen olen kyllä saannut perintönä, josta olen kiitollinen.

 Kaikki eivät vain osaa jatkaa omassa elossaan sitä hyvää mitä oli ollut aikoinaan tarjolla. Vaan ne heikoimmat perinnöt ovat tulleet matkaan, koska niihin on kait helpompi tarttua ja sitten panna ne tekoset ja jättämiset geenien syyksi, ja syytellä koko sukua. Kun se ei riitä, ni onhan siinä kaverit, naapurit, opettajat ja tietysti kirkko ja politiikaa
. Olen ollut useimman vuoden pois täältä kun vuosi vaihtuu. Sitä ennen, kun olin viellä työelämässä, töitä piisas ja usein miten viellä tein kaks työvuoroo peräkkäin, omasta vapaasta tahdostani.
 Autoin ihmisiä juhlimaan, kun ei muka osaneet. Eivät oppineet ja tokko oppivat koskaan, samat töräykset toimii vuodesta toiseen. Alkuilta alkoi simseteissä ja tyylikkäästi hyvä ruuan kanssa. Siiten tuli se paha viina, joka sekoittaa melkein jokaisen.... Kaikki meistä tietää ja on nähnyt tai ainaskin joku on kertonnut mitä siintä seuraa. Työpaikkani ovat olleet herrojen ja narrien mestoissa, niissäkin jossain vaiheessa unohtuu ne yleiset käyttäytymis ohjeet. Ei läheskään kaikilta, sen olen myös todistannut niiden kolmenkymmenen vuoden aikana, paljon on niitä jotka pärjäävät porukoissa myös ilman korvikkeita ja/tai ylimääräisiä korostuksia, tarkoitan lähinnä huutoo ja muuta möykkäämistä.
Olin hotelli-ja ravintola-alan ammattilainen, hyvissä paikoissa suomessa ja ulkomailla samoin! Diplomaatien pippaloita järjestelin maailmalla ja USA maksoi palkkani ja viimenen mesta oli Venäjällä. Tykkäsin työstäni ja tiesin olevani omalla alallani.
 Että ruusuilla on tanssittu ja joskus ollut pistäviäkin piikkejä, piikit eivät jääneet pysyviksi, nehän kuivuu ja karisee ajan kanssa.
Tästä johtuu, ettei huvita juhlia, kun kukaan ei maksa mulle palkkaa jos olen paikanpäällä!? Sen olen huomannut, että se tottumus on toinen tapa, josta on vaikee päästä eroon!

 Muutekin sain kait jotenkin yliannostuksen juhlista ja juhlimisesta rahapalkkani lisäksi, koska järjestin ja tei sitä työkseni,  mielenkiinto hiipui kun pääsin eläkkeelle. Henkilökohtaisesti selvisin siintä ruliansista erinomaisesti, koska tiesin ja näin ympärilläni sen seuraukset.
 Melko moni sortui kesken ilonpidon ja eikä ole enään kertomassa näistä asioista!?

 Empä juuri valita jos saan viettää juhlapäivät kotonani ja viellä ihan itteni kanssa. Kaikesta tästä huolimatta olen edelleenkin suvaisevainen ja sopeutuva ihminen, vaikka juhliminen on jo elettyä elämää minun kohdallani...osaan kyllä hauskaa pitää edelleenkin, mutta laji ei ole sitä pertsaa, sallinette sen minulle.....

Kiitän kuluneesta ja toivon hauskaa vuoden vaihtumista ja parempaa UUTTA VUOTTA 2011, sukulaiset, ystävät ja ne kylänmiehet!!

ILO ja ONNI jatkukoon meillä kaikilla RAUHAN lisäksi........

Posted by Picasa

tiistai 28. joulukuuta 2010

Pulla ja pipari samaan vuokaan.


Ei ois uskonnut, että tei sen mitä uhosin! Olin esimerkillinen emäntä ja leivoin pullaa jouluherkuksi ja pakkaseenkin piisas.
Nämä pullat kuvassa teki joku toinen, kuva on toisaalta hankittu, mutta omatkin tekoset olisi kyllä kelvannut myös kuvakiertoon. Tulivat kuin emäntä itse, meheviä pullukoita ja makukin mitä parhain. Kannattaa kokeille vaihteeksi, kookosmaitoa(kermaa) kun on juhlavammasta kyse. Mulla on aina sitä tisurissa, koska sujautan sitä moneenkin keitokseen!
Ostin valmiin piparitaikinan joka kaulin jo kaulitun vehnästaikinan päälle ja eiku rullalle, sitten pötkyle paloiksi. Edelleen paperivuokiin ja muffinspellille. Nostatin, munatin ja raesokurit niskaan, uuniin ja kahvimasiina päälle. No, sitten juotiin oikeat pullakahvit, kuhan jäähtyivät syömäkelpoiseksi.
Muuten, olisi saannut hyviä kuvia, mutta tiedän miltä tuntuu myötähäpeä, joten en antannut ottaa dokumentiksi. Onneks toi itsesuojeluvaisto toimii edelleenkin jonkin verran!? Minulla on paljon erikoisia tapoja, joita en yleensä salaa, koska pidän nauravista ja iloisista ihmisistä. Leipomispäivänä pukeuduin jouluisesti, tonttulakkia ei ollut, mutta sen korvasi upea tiara, jossa on paljon timanttia ja isoja punaisia, sekä sinisä jalokiviä, Tiimarin isompaa=näyttävämpää mallia on tämä prinsessan pääkoriste! Ei tarvinnut kun kerran sanoa, että mulla ei ole edes ikiomaa tiaraa, ni hokasi Leena M sekin asian ja korjas. Muutekin sellainen ystävä joka huomio myös toisetkin ihmiset. Kiitän viellä kerran, että käyttöä löytyy..... hih-hii!

Eiköhän se ole lakisääteinen kahvitauko, ku on sitäkin, mistä tuli tämä postauksen aihe, ei tarvi pelkkää kahvia juoda ittensä seurassa, jouluvieras=tuttu=siskoni lähti junalla tänään kohti Espoota.

Hyvää loppuvuotta ja leipokaa ihmeessä pullaa...
Posted by Picasa

lauantai 25. joulukuuta 2010

Oppia ikä kaikki


Jouluaika jatkuu rauhallisena, joten laitoin tämän uusimman enkelini esille. Maalailen näitä enkeleitä ja tämän idean sain uuden Kalevalan kuvituksesta, joka esitti Ilmatarta! Muokkasin, siis maalasin se oman maun mukkaan. Kutsun sitä aikuisten suojelusenkeliksi. Tumma taivas ja myrskyisä vesi, johon enkeli tuo valoa.

Joulupäivänä syödään tässä taloudessa, eilistä lämmitettyä, maistui muuten tänäänkin hyvältä!
Maustoin riisipuuroni uudella tavalla eilen, en suosittele, mutta pakko kertoo, ku naurattaa vielläkin....

Vaihdoin kanelin maustepippuriin, tottakait tarkistin purkin, ruskeeta jauhoo, ei muuta kun, rops-rops valkosen puuron päälle. Kun kanelin maku on mieluinen, niin laitan sit reippaasti, samoin näköjään maustepippuriakin.

 Puhelin soi puuroaikaa ja istahdin vastaamaan maustepurkki kätösissä ja samalla huomasin hölmöykseni.

Taas tuli todistettua, että kyllä se vahingonilo on paras ilo, jouluntoivotuksista ei meenannu tulla toisessa päässä mitään, kun sielläkin piti kertoo mun tekemisiä kuulijoille.
 Hyvä asia oli se etten karistellut sitä kuin omalle kipolleni!
 No, pientähän se oli , kun vertaa Titaniciin.
En malttanut olla maistamatta sitä, laitoin sokuriakin räpsäyksen, ei parantunnut maku!?

Tiedoksi, elä tee niinkuin minä tein, vaan niikuin minä neuvon!

 Voi olla ettei niitä neuvojakaan kannata aina uskoa.....vaikka sen antaja olisi yhtä viisas ja tietävä kuin MINÄ ;)

Posted by Picasa

perjantai 24. joulukuuta 2010

JOULUAATO 2010...

Jouluaaton aamulla Jyväskylän kävelykadulla, pakkasta -25.

JOULURAUHA on jo julistettu tässä huushollissa!! Kaikki on tehty, mitä oli tarkoituskin ja jos suoraan sanon ni melko vaatimatonta! Kylläkin on kystäkyllä, uskoisin, mutta yliäyräitten en tehnyt/ostannut mitään. Vissiin tässä tosissan vanhenee ja kait viisastuu kun kattoo mitä hommaa!?
Eilen tein sekahedelmäsopan ja nyt hautuu riisipuuro, perintökattilassa.
Samaten eilen kävin jo hautausmaalla, monen päivän kynttelit viemässä. En muista milloin on ollut niin kylmää ku eilen. En ole palelevaa tyyppiä ja hyvin oli päällä, jopa karvahattu jossa on lipat ja läpät. Jossain vaiheessa meenasin sen karvareuhkan antaa kiertoon, kun luulin ettei pakkasia ole kun uutiset ja lehet sano, että lämpiää talvetkin, omiaan puhuvat, onneks pidin turkishatun viellä omanani. Karvahattuja liikkuu taas tuolla kävelykadullakin, ihan kivan näkösta, totesin.

JOULUN RAUHAA JA HYVÄÄ MIELTÄ TEILLE KAIKILLE LUKIJAT JA KIRJOITTAJAT!

maanantai 20. joulukuuta 2010

JOULU TERVEHDYS!


Käyn harva-se-päivä pelaamassa noppaa poikien kanssa, koska ovat heti seuraavassa korttelissa. Ihmettelen alussa ovatko ihan luvan kanssa siinä koulun edestalla, olivat ja saavat pelata kunhan ei käytetä rahaa. Ottivat mielellään kimppaan, kun kerroin että olen JOULUPUKIN maasta. Joulupukkia sanaa käytetään jopa uutisissa, siis suomeksi sanottuna. Johtuu siintä kun hän tulee joka vuosi lentokoneella pariksi viikoksi hommiin Unkariin ja pääasiassa Budapestiin, tätä on jatkunnut jo vuosia, että tuttu ukko Unkarissa. Olen myös oppinut hänet tuntemaan, voisin jopa sanoa että olemme ystävystyneet. En ole hänen tontunsa, vaan hyvä ystäväni Rèka joka on paikallinen suomenkielen opettaja, on aina kimpassa. Käyvät sairaalat, koulut, erityisesti näissä huono-osaisten ja apua tarvisevien lasten luona, ja vievät pieniä lahjoja. Nythän oli pato murtumalla paljon ihmisiä jotka ovat avun tarpeessa, seutu on köyhää ja monilapsisia perheitä jotka menenttivät kaiken. Joulupukki toi pientä iloa sinne, tai oikeestaa suurta, sen näki lasten ja heidän perheitten ilmeistä! Muuten eka kertaa kuulin kun lapset oli opetelleet suomeksi laulamaa...joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha-ukki..... Vedet tirahti mulla silmiin, mutta niin taisi Joulupukillakin käydä ja virkansa puolesta paikalla oleville ihmisille!
Olen täällä Suomessa, ihanassa pakkasessa ja lumessa  jota kaipasinkin.....
Tämmöisellä kortilla, oli muuten ensin toinen sarjaan kuuluva kortti esillä, mutta vahingossa taas painelin nappuloita ja hukkasin sen, toivottavasti saan sen ensi jouluksi esille, pitää pyytää opelta taas apua, aika tohelo olen, vissiin sentakia olenkin TONTTU, mutta tontuthan ovat kilttejä ja hyväsydämisiä otuksia! Kiitän kuluneesta ajasta, sukulaiset, ystävät ja kylänmiehet ja toivotan JOULUN RAUHAA ja parempaa UUTTA VUOTTA!
Posted by Picasa

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Menneen talven lumia.



Pentti, Maija, ystävä ja Pirkko 1950 -luvulla.


Luen ja kattelen mielelläni ystävieni laittamia talvisia kuvia tässä blogissa!
Nyt on tarjolla muutama kuva kiertoon. Vanhoja ovat, kun ajattelen vuosissa, mutta kauniita ja mielenkiintoisia ja tuovat muistoja mieleen. Varastoissa on muuten aika paljon valokuvia, melkein kaikki isäni ottamia, hän oli ammatti-ihminen siinä hommassa. Hyvä juttu oli se, että hän teki kuvat aina neljänä kpl-na, jotta me veljeni ja siskoni myös saimme omat, että siinä niitä kertyi melkoinen määrä jälkipolvillekin.
Meenasin ittekin ruveta näihin kuva hommiin, olin kouluaikoina valokuvaamossa töissä, tykkäsin kyllä kovasti ja opin paljon. Mutta, sit kävi miten kävin, lähdinkin maailmalle, ja sitä en ole katunnut koskaan. Valokuvia tuli lisää, joten elämä on säilössä valokuvissa ja onneks viellä muistissakin!
Huomio. huomio...olen hiihtännytkin, no jokainen hiihti silloin, siis melkein, kait!? Yleensä pyhä ap.suksille ja lenkki oli muuten melko pitkä. Minä hiihdin aina viimeisenä koska olin nuorin ja hitain ja kun jäin liikaa jälkeen tai kaaduin, niin Pentti, veljeni joutui tarkistamaan minut ja otti taakseen hiihtämään. Mutta teki aina saman jutun mulle. Kun latu meni lumisen puun alta, ni nosti sauvansa kopautti oksia ja mä sain lumet niskaani. Vissiin se oli musta kivaa, koska en vaihtannut paikkaa, että tämmönen tuli mieleen. Minä reppana sitten yritin sen kierättää, että Pirkkokin sais lumet niskaansa, luulen että onnistuin, pitää kysyä häneltä!?
Nämä kuvat ovat meidän pihasta. Leikkimökkikin näkyy vähän takaoikeella, oli muuten upea, keittiö ja kammari, kuistin lisäksi, semmonen kaunis, puukoristeineen ja ikkunan luukuineen ja monivärinen, vähän niinikuin piparkakkutalo. Nukuimme siellä kesällä oli sängyt ja kaikki. Syntymä-ja nimipäiväjuhlatkin vietettiin siellä jos oli kesäaikaan. En usein käy niissä paikoissa joissa olen asunnut, vaan männä kesänä, kun sain kyytiä, tarkistettiin, kaikki oli paikoillaan ja kaunis talo ulkorakennuksineen ja pihoineen. Uudet asukkaat jatkoivat perinteitä. Muutekin oli upea ja hyvin hoidettu katu nykyääkin, vanhaa omakoti aluetta, isoineen tonttineen on tämänkin ajan haluttua asumismuotoa, ja harvoin tarjolla, näin mainostetaan, mutta totta on. 
Olen Jyväskyläläinen ja tänne palasin maailmankiertueeni jälkeen, oli helppoa, vaikka sopeudun muuten minne/mihin vain, sen olen todennut, vaikeudet ja ongelmat tekee eläjä itse, täällä tai siellä, silloin on pysyttävä paikassa missä olo on omillaan.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

KARI - TAPION - MUISTOLLE......



Koskaan ei tiedä, onko matkaa, paljon vai vähän,

yhtä äkkiä sen huomaa päättyvän,

tähän!
Posted by Picasa

tiistai 14. joulukuuta 2010

Oikea vanhan ajan talvi.


Tein kieroksen kaupungilla! Kovin oli joulusta ja paljon ihmisiä, etin mummonpenkin ja kävin istumaan ja kattelee. Täällä Jyväskylässä on oikeestaan kiva tämä city, koska on monta ostoskeskusta ja pääsee helposti paikasta toiseen. Ei haittaa pakkaset tai sateet ja huilipaikkoja löytyy, meille huonokinttusille, joissa saa istua ilman maksua.
Ei sillä kahviloitakin on ihan tarpeeksi ja edullisia ruokapaikkojakin löytyy. Kauppoja, isoja , pieniä, kalliita ja niitä mun puotiloita, edullisia ja meille paksuillekin löytyy ihan varmasti päällepantavaa. Henkassa&Maukassa olivat tänään alkaneet alen, ja minä onneton päätin tarkistaa rekit! Ostin tietysti, ku halvalla sain, jos 25 ecun hupparin saa 10-llä, ni varmaan ostaisit itekin ja kun oli viellä verkkaripökät samanväriset(tumma harmaa), ostin!
Nyt on vältettävä näitä kauppoja ja muistettava että mun ei tarvi kaikkea ostaa mitä halvalla saa ja päälle mahtuu.
Torilla on tänään joku tonttu-joulu-iltatori klo 21 asti, en mene ja tossa selän takana on kans jonkinlainen joulutori.
Joululahjoja en ostele, mitä nyt omaks iloks verkkarit ja semmosta, olemme sen sopineet lähipiirin kaa. Oikeestaan mulla on kaikki joulupaineet olleet jo vuosia pois, vaikka olisin täällä täällä suomessa. Ai yks juttu minkä teen, ostan kinkun ja paistan sen ja dippaan leipää siihen paistoliemeen kun odottelen sen kypsymistä!!
Sinne torille muuten menee ihmisiä, nään kun tää mun toimisto on keittiön ruokapöytä, pitäisköhän sinne kumminkin mennä!? Jos menen niin en ainenkaan ota ostoskärriä mukaan, vai ottaiskohan......
Posted by Picasa

lauantai 11. joulukuuta 2010

Talvi tuli ja minä myös!

Aamuyöstä köpöttelin kotia kohti, oli pe-la yö, ja kapakit alkaneet tyhjentää porukkaa pihalle! Huomasin olevani SUOMESSA, sillä vastaani hontturoi täysikänen-kokonen-ukkeli, jonka äänen kuulin jo kaukaa.
Joku mantra lienee ku toisti samaa, vissiin ajatteli ääneen, et muistas millä asialla on, en kysynnyt, ohitti, ja sama hokema jatkui, ei kattonnut päälle....jäin itte kattoo yökulkijan perään! Se oli tietysti V-lä alkava ja päättyy U-hun sana, jota käytetään melko yleisesti.
Että, ihan kivaa ja sillee, tervetuloa Suomeen, matkakeskuksesta on 5-10 min.kävely, johon en käytä maksullista kulkuneuvoa. 
Jätin matkalaukun sinne toiseen päähän kun kuulin Finnairin emojen lakoista, tarkotus oli tuoda kehystettyjä tauluja sekä alesta ostettuja sametti punttihousuja mukanani. Koska ne olivat erinomaista pakkaus materiaalia.paksua/joustavaa kangasta, ja isokokosia! Heh-heh!  Teinkin oikean valinnan, Budapestin kenttä oli kaaos ja Vantaa samoin, ilman pakaasia pääsee helpommin eteenpäin, laukkuja oli kasaantunnut jo melko läjä, joita kukaan ei huolinnut, täällä suomen päässä!? 
Keväällä, sen tulivuoren aikaan, pääsin hyvin kyytiin, kun ei ollut matkatavaroita. Silloin onnekseni tuli minun menevä aukko taivaalle, ni eiku koneeseen. mukaan, totuus oli se, et olin  heti valmis lähtemään, eikä ollut väliä minkä kautta lennän Budapestiin. Brysselin kautta pääsin määränpäähän silloin.

Kunhan tässä nukun muutaman yön niin sitten jatkan taas entiseen  tapaan.

Oli muuten kiva lukee "avustajani" kirjoituksia ja kuviakin oli laittannut, vissiin sen kautta olin saannut uusia ystäviä, K I I T O S teille kaikille, entiset kujeet ja totuudet jatkuu, joulukiireitä taikka paineita minulla ei ole eikä tule, palaillaan!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Maikun taidekavereita ja -opettajia.

Taidegraafikko Antero Olinin teos, "S.P.Q.R II", vuodelta 1983.
Maikun seinillä on muutakin taidetta kuin hänen omia maalauksiaan. Nyt kun toimin "vakkari luottohenkilönä" voin esitellä Maikun lempparitaiteilijoita (kysyin varmuudenvuoksi lupaa...). Olohuoneen seinällä on kuvassa näkyvä Antero Olinin suuri etsaus/akvatinta/reliefiprint sekä ryhmä pienempiä teoksia (jäävät kuvan ulkopuolelle) sekä yksi grafiikan lehti Voitto Vikaiselta.

Nyt avattiin Hyvinkään Taiteilijaseuran Promenadigalleriassa näyttely, minkä Maikku ehdottomasti olisi halunnut nähdä. Siellä on esillä "Kuusi mestaria - Hat mester - Sase maestrii", siis 6 taiteilijakaverusta Suomesta, Unkarista ja Romaniasta. Taiteilijat ovat Hannu Kauppi, Antero Olin, Tibor Somorjai Kiss, Antal Vásárhelyi, Ion Atanasiu Delamare ja Mircia Dumitrescu. Näyttely siirtyy Hyvinkäältä Unkariin Budapestiin helmikuussa 2011, missä Maikku ehkä sitten on paikalla sitä näkemässä tai jos ei siellä niin sitten kun näyttely on Romaniassa!!?? Taiteilijoista ja heidän toiminnastaan löytyy tietoa internetissä runsaasti, myös teoskuvia löytyy, siis GOOGLETA heidän nimillään (kaikki muutkin hakukoneet ja systeemit käy). Joillakin heistä on omia nettisivuja, blogeja ja ovat myös naamakirjassa, facebookissa.

Kuvassa avajaisissa vasemmalta Antero Olin ja Hannu Kauppi sekä taiteilija Hannu Tampio.
Expozitie - Taidenäyttely - Kiállitás
Promenadigalleria, Vaiveronkatu 10, 05900 Hyvinkää
6. - 24.11.2010

torstai 28. lokakuuta 2010

lainattu RUNONEN.....

Kuvassa Maikun tekemiä korvakoruja.

MIKÄÄN maailmassa ei ole sen arvoista,
                ETTÄ sen vuoksi kannattaisi hetkeksikään luopua
                           IHMISESTÄ jota rakastaa.
                                                JA siintä huotlimatta olen luopunnut minäkin,
                                                      EN vain tiedeä miksi.....!?

tiistai 26. lokakuuta 2010

ELÄÄ EREHTYEN.......


                                      ELÄÄ erehtyen

                                                 EI ole vaan kunniallisempaa

                                                       VAAN myös hyödyllisempää

                                                                  KUIN elää

                                                                            TEKEMÄTTÄ MITÄÄN.......


sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Budapestissa on juhlittu.

Unkarin husaarit ratsuineen Budapestissa Parlamenttitalon edessä. Kuva on otettu jo muutama vuosi sitten. Lokakuun 23 pv Unkarissa vietetään itenäisyyspäivää, vuoden 1965 kansannousun muistoa.

Maikku siellä on eilen katsellut tämän vuoden juhlaillisuudet telkkarissa. Katsoi myös kansannousun aijoista kertovan elokuvan, minkä kuvauksia seurasi muutama vuosi sitten paikanpäällä. Oli kuulemma silloin yöllä herännyt paukahduksiin, tulenloimuun ja muuhun kovaan metakkaan. Päivällä homma sitten selvisi kun kotitalon ympäristössä kuvaukset jatkuivat. Paikalla ajeltiin vanhoilla autoilla ja näkyi vanhoihin sotilaspukuihin pukeutuneita joukkoja - punatähdin (siis 1965 neukkujoukot valtasivat Unkarin ja alkoi se sosialismin aika, sitä Unkarin kansannousu tarkoittaa). Kuvauksista oli tietysti kerrottu alueen asukkaille, mutta kun ei ymmärrä kaikkea, eikä ehdi asioita hyvin tuntevilta kysellä.

Vuonna 2006 vietettiin kansannousun 50 vuotis muistopäivää, jolloin ihmiset saivat osallistua päivän viettoon osallistumalla näytelmään "1965 kansannousu". Kuka tahansa sai lainata, ts. ottaa rekiltä haluamansa asun ja osallistua vaikka tankin valtaukseen ja  muistoksi sai ostaa kuvatun videon. Paikalle oli tuotu tuon ajan vaatetusta, henkilö- ja kuorma-autoja, myyntikojuja, tankkeja ja tykkejä. Tunnelma oli huikea ja paikka aito tapahtumapaikka. Nyt tälle paikalle on noussut se uusi Corvin Atrium liike-, toimisto-, asuin- ja kulttuurikeskus. Ja se on aivan meidän nurkilla.

Oikeaa tunnelmaa lisäsi 1950 luvun musiikki. Esiintyjät vaihtuivat ja yleisö viihtyi. Oikealla näkyvään rakennukseen oli tehty saman ajan sekatavarakauppa.

Tässä viimevuonna, 2009, otettu kuva Corvin teatterin edessä. Paikalle oli tuota taas vanhoja ajoneuvoja ym. ja siellä  pidettiin useita virallisia ja epävirallisia tilaisuuksia, vanhojen tapahtumien muistoksi.  

Yksityiskohta Corvin teattarin edustan näkymistä


Tässä kuvassa on toisenlaista iloista juhlaa. Sadokorjuun paraati menossa viimevuoden syyskuussa. Tapahtuma oli Budan linnan alueella, paraati upeaa väriloistoa, tanssia, laulua ja kansanmusiikkia.

perjantai 22. lokakuuta 2010

...MIETE....

IHMISET jotka olisivat kyllin viisaita

              ANTAMAAN hyviä neuvoja,

                                   OVAT tavallisesti kyllin viisaita

                                               PIDÄTTYÄKSEEN siintä................


Soppa kiehuu kansanjuhlassa Budapestissa noin vuosi sitten

perjantai 15. lokakuuta 2010

Missä se Maikku nyt on......

Tämä ei nyt ole Maikun omaa kirjoitusta, olen se luottohenkilö eli sisko. Kirjoittelen pienen pätkän ja laitan muutaman kuvan.

Ekakuvassa on näkymä olohuoneen ikkunasta auringonlaskun aikaan, nyt lokakuussa. Taivaan värit muuttuvat sekuntti sekuntilta ja minutti minutilta. Joka ilta näkymä on erilainen, vuodeaikojen muutoksista puhumattakaan. On tuossa maisemassa muutakin seurattavaa. Nostureita nousee, kattojen linjat muuttuvat, paljaaksi jääneiden vanhojen seinien pintoja korjataan jne.

Alla olevassa kuvassa on vasta valmistuva komea, uusi asuin-, toimisto-, liike- yms. keskus, "CORVIN setany" nimeltään (Maikku siinä poseeraa roskiksen takana). Koko alue on rakennttu vanhan ja tosi ränsistyneen alueen paikalle. Uusi alue on monen kaupunkikorttelin kokoinen ja paikoilleen on jätetty ne vanhat, kauniit rakennukset mitkä olivat vielä kohtalaisessa kunnossa (korjattuna ja restauroituna). Tämä kaupunki onneksi on täynnä upeaa vanhaa, siis todella vanhaa arkkitehtuuria. Vaikka sitäkin tietysti moititaan vanhojen alueiden hävittämisestä, siis ne moittivat jotka eivät itse maksa ja osallistu restaurointiin (ei kai nyt tullut pahasti sanottua...). Meidän kakkoskotimme on siinä reilun korttelin päässä. Tarkoitan taloa minkä ikkunasta yllä oleva taivaskuva on otettu.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Linnut lähtee, minä myös!


OMASTA halustani pidän taukoa blogissa, ja siihen tulee tässä selitys! Ensinnäkin olen huomannut, että muut hommelit on jäännyt vähän rempalleen. Suoraan sanoen tekemättä, koska tämä vehje on vallannut minut, jota en ois muuten uskonnut!? Sillä olinhan vastaan koko asiaa, kun muka en olisi missään nimessä halunnut, saatikka pitännyt tarpeellisena! Olin väärässa, kun yleensä olen AINA oikeessa, siis omasta mielestäni asioissa jotka koskee minua henk.koht.nooooo...sattuhan sitä paremissakin piireissä. Mutta olen tässäkin asiassa hiven erikoinen, että näin reippaana tyttönä tunnustan sen julkisesti.

TIETOKONE on tarpeellinen, uskomattoman mielenkiintoinen vehje, nyt olen oppinut jo jonnin verran sitä ymmärtämään ja käyttämäänkin. Paljon on viellä opittavaa, pikkuhiljaa etenee tämä virtuaalimaailma mullekin.
Työhuoneeni on keittiön ruokapöytä. Normaalisti siinä vaihtelee, ompelukone, askartelu vehkeet ja maalaus(-piirustus)välineet, vaan nykysellään on ollut tämä uusin ihastukseni.
Huomenna laitan kannen kiinni pariksi kuukaudeksi, koska poistun maasta ja en ota kannettavaa mukaani! Vaikka olen ostannut oman laukunkin hälle, en käytä sitä. Onneksi mulla on se, täydet valtuudet omaava luottohenkilö, hän saa käyttää tätä mun lemmikkiä vapaasti koska on mun ope ja laittaa sinne sit kaikkea uutta kivaa ja muutenkin viihtyy täällä entisessä kotikaupungissaan. Että jos jotain ilmaantuu mun sivuille, saa hän sen tehä, ihan luvan perrään, koska on mun sisko!

VIEROTUSOIREITA en usko tulevan, huomioon kun ottaa, että korvaushoito alkaa välittömästi, sillä toisessa kodissakin on koneet(ompelu), pelit ja vehkeet esille, heti ens`viikon alussa ja tulosta rupee tulemaan.
TOIVOTTAVASTI olette paikan päällä kun astun taas pramille, ja minulla on paljon mukavaa luettavaa.

KAUNISTA SYKSYÄ JA MIELUISTA ALKUTALVEA TOIVOTAN, pikaisiin kuulumisiin, toivoo MAIKKU!
Posted by Picasa

tiistai 5. lokakuuta 2010

Ajatukset kuviksi kankaalle.

Retkipäivä lähestyy joten keräilen piirongin päälle kamoja mitä otan matkaan. Empä juuri paljoo tarvi kun perillä on kaikki mahollinen ja mahoton.  Muutaman kirjan otan aina lisää vietäväksi ja jotain musiikkiakin, olen jo katellut ja kysellytkin kaupoista. Vaan ei ole viellä kolahtannut ja jos jää kolahtamatta niin soittelen niitä vanhoja jotka olen hyväksi todennut. Viimeeksi ostin Samuli Edelmania, kauniita, herkkiä vanhoja lauluja, jotka osasin jo valmiiks laulaa mukana, vanhasta muistista.
Nyt muuten pätee se sanonta, et "ain laulain työtäin teen....". Melkein aina soi taustalla musiikki kun maalaan ja välillä laulaa lurauttelen mukana. Tämä taiteen tekeminen on sellaista yksinäistä hommaa, haluan ehdottomasti silloin oman rauhan, ainoastaan sen musiikin hyväksyn. Lajilla ei ole väliä, koska olen musiikin suhteen kaikkiruokainen.
 Ruuasta puheen ollen, valmistan etukäteen saavillisen keittoa, joka on nopea ja helppo lämmittää, kun alkaa nälkä muistuttaa!. Alkujärjestelyt ensin, kaupassa käynti ja safkat ainakin puolivalmiiksi tehtynä. Vasta sen jälkeen otan pensselit naulasta ja alan sutia. Maalaan öljyväreillä useinmiten, tykkään vaikka kuivuminen on hitaanpaa, koska kerroksia tulee 5-8. Väriä, kuivumista, rapsuttaamista ja taas väriä. En aina tiedä etukäteen mikä on lopputulos, näin voi tehdä öljyväreillä, vaihtaa suunitelmia, keskenkaiken.
Tämä onkin yksi syy miksi muuten otan öljypohjaset esille, olen kylläkin kokeillut myös kuvataiteen tekemisseen toisiakin työtapoja, mutta mieluiten pensselillä kankaalle. Työn alla on yleensä neljä taulua, joten koko ajan on hommia, jos yks kuivuu niin toista työstän. Kesän pidin taukoa ja nyt on viimestelyt tehtävä loppuun, keväällä aloittamissani melkein valmiissa jutuissa. Muistaakseni on kissoja ja lintuja, toivottavasti mieluisia, ettei tarvi uusiks laittaa. Joskus on käynnyt niinkin että kuukauden työ on uusittu, kun lopullinen tulos ei ollutkaan mieluinen. Aika harvoin, onneksi.....
Laulan muuten omaksi ilokseni ja kait kuulijoitten kauhuksi! Tässä on se yksi syy miksi harrastan sitä oman itteni kanssa. Yhteislaulu on kivaa, mielelläni käyn semmoisia tilaisuuksia missä saa ja voi laulaa, eikä kukaan kato paheksuvasti, vaan todellinen laulun ilo on porukoissa.

ps.olen kuvataiteessa parempi kuin laulajattarena, ääntä kyllä löytyy, mutta musiikin kanssa se ei osu ihan aina puhtaasti yhteen. Tämä pikkuasia ei tosiaankaan haittaa jokapäivästä elämääni.......

perjantai 1. lokakuuta 2010

Omenainen pannari.

KUN niitä omppuja on vielläkin, niistä on ehdottomasti tehtävä lisää herkkuja!
Minä-tyttö pyöräytin pannarin, kera omenalohkojen. Nyt en sotkennut muoviputeleita keskenään, otin ja tarkistin että se oli juoksevaa rasvaa, eikä sitten sitä sinappia, niikuin tässä kerran. Vähällä piti ettei silloin käynnyt köpelösti koko oppupaistokselle jos olisin viimeistellyt sen tosiaankin sinapilla!? Laiton reippaalla kädellä niitä omenoita ja munatkaan eivät mahtuneet yhteen kouraan, tuli uunipellinen sitä lapsuusajan herkkua. Näin nykyaikaan ei  tule pannaria tehtyä kovinkaan usein. Tietysti silloin kun on nuorisojengi paikalla, vaikka tuntuu tuo aikaisillekin hyvin kelpaavan, kaikkihan ne pannarista tykkää.
TÄNÄÄN olin yksin, olen sitä muuten aika paljon, ihan omasta tahostani. Jotkut koulussa tai töissä ja mun ikäpolvi kait jo niin vanhaa ettei mikään kiinosta. Olis pitänny kokeilla sillä pannarilla ja päiväkahveilla, en vaan viittinny, liikaa vaivaa, ottaa kapula käteen ja soitella. Sitten olis pitänny tehä se tunnettu pikasiivous,  muuten osaan sen joutusasti, toteaisinkin, että melkoisella rutiinilla senkin homma sujuu. Sitä sanotaan venäläiseksi siivoukseksi, mä osaan sen koska asuin ja tein töitä siellä vuos`kaupalla... :). Siellä en kylläkään koskaa sitä nähnyt, saatikka itte ois ruukannu niin hommiani hoitaa, suomalaisittain tein tai oikeistaan omalla tyylilläni. Sitä en kylläkään tässä julkituo! Vissiin vaan tullut sanonnaksi täällä, kun on tapa ilkkua itänaapuria, koska länsinaapur vääntää aina meistä sitä vitsintynkää. Tulis niinkuin puntit tasoihin näillä jutuilla, kait.
PIHAUTIN ne sumpit ja otin melkoiset lohkot herkkua, isot kulmapalat, jotka oli kuprulla ja rapeat. Koko kakku oli pallukoilla niinkuin kuuluukin....nami-nam!  Ollaan vähän, tai aikapaljon saman näköisin, totesin, hups! Sen pannarin kaa nimittäin, kulmat kupruilla, muhkeita pallukoita sieltä sun täältä.  Onneks on viellä kaks kulmapalaa huomiselle. Toivottavasti kukaan tässä lähellä ei lue tätä, mutta jos illan mittaan soi ovikello, en avaa, se pannari on mulle, ainaskin ne kulmapalat.
TÄHÄN loppui huippukokin jutut, toistaiseksi. En malttannut olla panematta tätä kiertoon, koska se oli ihan varmasti mehevän makoisaa, suosittelen ja kokeilkaa.
ps.eihän ne missään nimessä tähän lopu, jorinat jatkuu totta kait....

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Kyseenalainen mielipide.


Kadoksissa ollut "Koomikon kyynel" on nyt paikallaan!!
Paikallislehdessä, siis Keskisuomalaisessa on "LYHYET"-palsta, johon voi inistä kaikemoista asiaa ja asiatonta! Sitä muuten piisaa, kapulalla on helppo näpyttää, vaikka nolais ittensä tyystin. Siintä ilosta kylläkin joutuu maksaa euro miinus kolkyt senttii, olen viissiin sen tehny kahesti, kun teki mieli vastata, mistäköhän lienee ollu kysymys, en muista. Tänään vastasin sen toisen kerran ja voip olla ettei menny jakeluun koska en kirjoittannu alkuun sanaa "lyhyet" ja väliviiva ja sit vasta asia. Näpyttelin omasta puolestani vain vastaukseni, mielestäni asiattomaan kirjoitukseen. En pitänny tarpeellisena korjata ja uusia sitä. Koska kaikki mitä joutuu rahalla maksamaan on kallista, olen aina näin sanonnutkin. Tekstiviesti lehdessä oli seuraavanlainen toteamus, johon oli tarkoitus samantien vastata.
-"Luulempa, ettei näillä koirien myrkyttäjillä ole siunaantunut lapsia ja siksi ovat katkeria.KOVIKSIA"

Tuli vähän henk.koht.se toteamus lapsettomuudesta! En ole katkera, kovis, saatikka koirien myrkyttäjä, lapsettomuuden olen ottannut siunauksenna itselleni, josta lähipiirini on päässyt myös osalliseksi.
Ilman bioloogisia jalkeläisiäni on antannut sen, että sain vailla pakollisia velvotteita jakaa, ns äidin tunteeni mun ihanille lapsille ja heidän perikunnalleen. Kotielikoita, varsinnii koiria on heillä on enenmän kuin "laki sallis", tämäkin taas mun toteamus! Olen leikkinyt,ruokkinnut, lässyttännyt ja siivonnut sotkut ja jätökset, kaikki ilman pienintäkään painostusta,silkkasta omasta lähinmäisen rakkaudestani. Voisin jopa sanoo ilolla ja hauskaakin pitäen. Katkeruus-sana ei suoraan sanoen mallaa mun stailiini. Laitoin oikein mietintä myssyn päähäni, en tiukkaa pipoo ja mietin kuka vois olla katkera!? Sehän selvis välittömästi, olisin kait ilman myssyäkin sen hokannu. En totea sitä tähän, etten olisin tosiaankin samankaltainen kun joku jolla on pokkaa merkata jopa yleistää, omalla itsekkyydellään...ja ylen suurella katkeruudellaan ympäristöään!
Pieni kevennys tälle tuntemattomalle ihmisvihaajalle, opeta kakaras ja kuseta koiras, minä muuten maksan veroillani sun perikuntas koulutuksen ja paljon muutakin, naatiskele jos vaikka siunaatuis lissää.....
Seuraavaan kertaan, moikka!

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Huippukokin omenapaistos.


Hyvät ystävät muistavat usein minua, niinkuin männäviikolla. Sain omppupussi ynnä muuta lihottavaa, omenat ei tietysti lihota itsenään, mutta niistähän saa kaikkea hyvää tehtyä, lihottavaakin. Päätin pyhän kunniaks tehdä vanhanaikaista omenapaistosta. Tein esivalmistelut, huuhtasin omenat. Kasasin pöydälle kamat mitä tarvisin tähän herkkuun. Muistin että juoksevan rasvan voin käyttää keitokseen, koska sitä oli. Kauraryyniä on mulla aina, neljää viljaa olisin myös voinnut laittaa. Kaneli kuuluu varastooni, tykkään ja käytän sitä tankona ja jauheena erinlaisiin ruokiin. Siirappia oli myös jota purskauttelen kaali-ja porkkana mössöihini ja nyt saa omput siintä kyytiä.
Vaniljajätski olisi ollu poikaa, piste iin päälle tässä keitoksessa, sitä ei ollut, mutta vaniljakastikejauhoa löytyi ja rasvatonta maitoa myös, sekotin ne ja laitoin kylmää muhimaan!
NOOOO, eiku hommiin, kaikki toimi hyvin, reippaasti ja vanhalla ammattitaidolla! Omenapaistosta teen vain näin satoaikaan, kun saan  tekotarpeita. Mulla on kylläkin paljon sentapasia ystäviä jotka muistavat minua kun satoa tulee runsaasti. Jos on ylenmäärin maan hedelmää, niin kantavat niitä allekirjoittaneelle, koska tietävät että käytän ne tarpeeseen. Teen jokapäivästä ruokaani tai säilön sekä pakastan hyödykkeeksi, kompostia en ravitse hyvällä appeella! Nöyrin kiitos teille kaikille, olen edelleenkin avoin ilmaisille hyödykkeille ja maksaisinkin roposen jos ois tarvis tai se ylimääräinen lantti löytyis!
Tässä tuli esikirjoitus tähän vaatimattomaan otsikkoon, jolla tarkoitin tietysti itseäni. Koska kaikkien ammattien nimikkeet alkavat nykyään televisioissa ym.kirjoituksissa sanalla HUIPPU, ja siis mä olen HUIPPUKOKKI, sen olen nyt päättännyt! Jos haluaa joku urpo kommentoida ja kumota tän, niin siintä vaan, en ota sitä vastaan!??

ps.se juokseva kasvisöljyvalmiste, muovipullo olikin Meiran sinappia, joka sattui siinä tohinassa kouraani. Aukasin korkin ja rupesin pursottelee sitä omenapaistokseeni, jotta olisi paistovalmis ja uuniin panatavaksi. Joku vaisto sai mut haistamaan sitä, jos olis vaikka ehtinnyt härskiintyä, koska puteli oli ollut jo jokin aikaa ostettuna jääkaapissa. Haju oli väärä ja hokasin onneks ajoissa olla sotkematta sinapilla herkullista omppupaistostani. Onnitelin itseäni ja totesin, että näköjään liikennevalot toimi sillä hetkellä. Aistit, hajun suhteen on ainakin kohdallaan nyt, mutta miten lie huomenis, huh!

Lusikka käteen ja ei muuta ku ääntä kohti lapioimaa, maistuis varmaan sullekkin.
Jostain syystä halusin ton hassun hanurin soittajan jakaa iloni ja ammattikunniani kaikkien herkkusuiden kaa.....
Posted by Picasa

perjantai 24. syyskuuta 2010

SYKSYN SEURAUS ON TALVI .




VIELLÄ on viikko syyskuuta!
 Muistan, että joskus on jo tullut pysyväkin lumi tähän aikaan vuodesta. Mikä vuosi lienenkään, viime vuosituhannella se oli varmasti, sen tiedän kun oikein tarkkoja ollaan. Asuin silloin kotonani, kyllä muuten tälläkin hetkellä asun kotoani, mutta kun pilkkuja oikein viilataan, ni vissiin täytyy tarkentaa. Tällä eli sillä kotona asumisella tarkoitan nyt lapsuuden kotiani. Jossa oli isopiha ja paljon kukkia, marjapensaita, vatukoita, juurespenkkejä ja isoja omenapuita. Lisäksi viellä, ihana leikkimökki...

Se lumisade tuli ja omput oli viellä puussa ja kehäkukat oransina maassa! Siintä alkoi silloin talvi. Oiskohan se ollut niitä pitkiä, kylmiä ja lumisia aikoja, en kylläkään pysty varmasti sitä muistamaan. Tämä tästä, kun vanhat ihmiset muistaa aina ne kuumat kesät, makeat mansikat ja isolumiset kinokset.

No, minähän olen vuosissa jo ikäihminen, mutta tämä mieli ei tunnu kulkevan mukana. Sehän se minun onneni ja iloni onkin. Annan siintä osan ympäristöön, ihan silkaa sosiallisuuttani, ympyrä on laaja ja joka kohalle astuu, niin siltä ei voi säästyä.
 Totean savolaisittain, että vastuu siiryy sille joka on lähellä ja kuulee tahikka muuten seuraa tekemisiäni on tosiaankin omalla vastuulaan siinä mitä ottaa itseensä. Joten tykönään kärsii kaikki seuraukset jotka tulevat tästä suunasta. Voihan sen hetkisessä ilmanalassa myös olla virettäkin, koska tuuli tuo ja vie, minne lie!?  Tarkennan sen/tän, minussa ei ole tietoisesti savolaisuutta, siis perintötekijöissä, eikä karjalaisuutta. Nämä kunnioittamani heimot kun luetaan ja lasketaan siihen  ylen eläväiseen, hauskaan ja mutkattomaan luonteenseen .
 Lisäisin viellä se leikkimielinen kierous mainitaan usein heissä, vaikka kaikkihan ovat tarvittaessa sen luoteen vallassa. Jotkut vaan osaavat sitä käyttää paremminkuin toiset. Useinkin olen saannut osakseni tämän kysymyksen siellä sun täällä, että mistä päin olet lähtöisin!?
 Meillä alkuperäisillä Jyväskyläläisillä on onni tai toisinkin vois todeta, asiasta riippuen, saada parhaat puolet kaikista maamme heimojen ominaisuudesta! Ehkä on taas todettava, että tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, jota ei tarvi kovin vakavana ja toenkaan perrään ottaa. Siis, tässäkin vastuu siirtyy sinulle, uskot eli et, luithan kumminkin mitä kirjoitin ja sen kirjoitin.
 Äitini suku on hyvinkin pitkälle synnyinseutuni umpäristöstä. Kylläkin melkoinen määrä heitä siirtyi valtameren taakse, osa palasi esi-isäin tiluksille. Isäni suku on kauenpaa, jota sisareni Pirkko yrittää selvittää. Mielenkiitoista tietoja on saannutkin mutta faktoja pitäisi löytyä lisää, uskoo löytävänsä koska jatkaa edelleenkin sukututkimusta.

Posted by Picasa

tiistai 21. syyskuuta 2010

KERTOKAA SE HÄNELLE...

Tuntuu siltä että aika rientää ja vuodet kulkee ohi niin joutusaan, on pakko välillä pysähtyä ja muistella menneitä.

Tämä maalaus sinipukuisesta tytöstä selkäpuolelta on surullinen, kehonkieli antaa sen kuvan. Muistelen, että alkuperäinen
teos olisi lukevasta tytöstä, sinisesssä mekossaan  Henkilökohtaisesti tulkitsin tämän melankoolisen miettiliääksi, siksi maalasinkin sen, kaunis taulu.
Tieto komeaäänisen laulajan poismenosta laitto taas muistot mieleeni ja ne otan vastaan, hyviä elettyjä aikoja olivat. Kuuskyt luvun puolivälin jälkeen, viimevuosituhannella, huh, kirjoitin yhteen, kait tuli oikein koska numerotkin kirjoitetaan 1966!
Vuotta aikaisemmin olin muuttannut silloiseen Länsi-Saksaan, siihen aikaan oli parasta erotella itä ja länsi. Ne kun olivat kaksi täysin erinlaista maata, länsi oli minun valinta, ehdottomasti. Wiesbaden, vanha upea kylpyläkaupunki, asuin ja tein töitä siellä neljättä vuotta. Joskus siintäkin ajasta kirjoitan, mutta asiaan...
Ihan varma en ole, että sainko tämän, maamme eniten myydyn sinkkulevyn vuonna-66 vai -67? Koska kumpikin vuosi oli merkittävä elämässäni. Täytin ekavuonna 20 ja seuraavana luonollisesti 21, joka oli siihen aikaan se täysi-ikäisyyteen vaadittava vuosimäärä. Alaikäsenä 18v.häippäsin ekakerran maailmalle, tämä kylläkin luvan perrään, vanhempani luottivat eläväiseen lapsukaiseen ja antoivat kirjallisen luvan. Koska ilman sitä en olisi voinnut muuttaa Saksaan.
Kotoa saimme paketteja, voi olla että laitoinkin niistä toivomuksen kotiväelle. Tämä on muuten tarkistettava Pirkolta, hän asui silloin myöskin Länsi-Saksassa, Hampurin kaupungin hommissa patojen- ja siltojen kaa, että semmosia juttuja oli tekemässä siellä, suoraan koulun penkiltä! Minä aloitin tulevan pitkän urani hotelli-ja ravintola alalla. Tästä maasta se alkoi kiertolaisen elämä, ympäri maita ja mantuja. Etupäässä vain ylämäkee ja huipulle pääsin, hyvillä suosituksilla, kiitos avustajille! Kiittelen nykyjään aika paljon, sen olen pannut merkille, siintähän ei ole mitään haittaa. Olen muutenkin herkkä ollut kiittämään, ilman käskemistäkin. Hymy ja kiitos kun ei maksa mitään, suosittelen!? Hyvä mesta siellä oli, saksalainen työmoraali, uskomaton päätäväisyys ja ehdoton kuri, sain motivaation pärjätä tulevissa haasteissa. Parhaat eväät sainkin, josta olen edelleenkin otettu, että valitsin ahkeran kansan parissa ne ulkomaan ekat vuodet, otinkin oppia, hyvä minä!

Mauno Kuusiston levy"Kertokaa se hänelle", on minulla vielläkin, paljon kuuneltu ja soitettu. Tämä levy tuli täytenä yllätyksenä silloin, kuin myös seuraavatkin musiikkimuistot, jotka sain lapsuuden kodistani mukaan maailamalle. Kaivan jokupäivä esille "aarrearkkuni" joka on täynnä muistoja menneisyydestäni. Kirjoittamani kirjeet ovat niputettu aikajärjestykseen ja maittain. Siintä kiitokset isälleni joka oli järjestelmällinen, halusi että saimme ne luettavaksi myöhempänä ajankohtana. Jämptiys oli hänellä hyve, koska oli myös erittäin hauska ja lahjakas persoona, perheensä huomioiva isä.

Olen tehnyt, minkä olen voinnut, tehköön paremmin ne, jotka osaavat!
Posted by Picasa

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

TOMMY Tn runo.

VANHENET ja tulee syksy, että on sinun vuorosi huomata, kuinka omenat maistuvat vähän enenmän madolta.

TROIJA olit kuvitellut itsestäsi, voittamaton ja ikuisesti kaunis, marmoria, Apollon patsas
-sinä, murheryppyotsa, valvepussisilmä.

VAITELIJAS hevonen odottaa - sinussa, odottaa hetkeään, kuopii keski-ikä, valmistautuu synnyttämään,
keihään joka hitaasti lävistämään sydänmesi, vanhuus,
ja varo ettet ole jättännyt rakkauttasi tuhlaamatta, silloin se koskee tuskaisesti.

JA, että voisit hymysuin kohdata Tuonelan laiturin, sillä miehellä vasta muisti on,
tee kaikkesi jo nyt, ettei hänellä olisi raskaita kuormia, hikisiä päiviä,
saat hyvän kyydin tyyntä, kirkasta vettä.
Posted by Picasa

perjantai 17. syyskuuta 2010

Bodyguardini.


Rohkenin, ilman lupaa julkaissa "Henkivartijain"kokokuvan, koska ja suoraan sanoen kaverit on rautaa. Eivät kovassakaan tuulessa tai myrskyissä heilahtele, saatikka kaatuile eli lankea. Samaan porukkaan kuuluu muutama komistus lisää, kovia kaveria hekin. Tutustuin heti kun tulivat tähän meidän kulmille. Sympatiat olivat ensisilmäyksellä moleminpuoliset. Otin heidät välittömasti myös kamuikseni. Olen jo oman tieni varella todennut, että uudet kamut kannattaa harkitusti hyväksyä. Tarkkailla tykönään ja tutustua, siunata tuleva liitto.

Tähän ei tarvi valtämätta kirkkoa tai tuomaria, saatikka muita kirjanoppineita sotkea mukaan. Koska päätös ja siunaus sekä hyväksyminen on yksinomaan vain meidän keskeinen asia. Tämähän ei pitäisi toisille kuulua, saatikkä näkyä, siis ei pitäisi., mutta...

Kävi se vanhanaikainen, joista olen vahvana luonteena aina onnistunut loistavasti ohi kulkemaan ja ohittamaan. Noloo on tunnustaa, mutta minäkin olen heikko nainen. Kun kiusaus on suuri ja viettelys vieressä, niin se vain kävi, että tyttöä vaan vietii ja mie vain vikisin. Uskomatonta, mutta totta!

Niinkuin on juttuja ollut kautta aikojen, kuin rakkaus alkaa. Ensisilmäyksellä, salamarakkaus, kertakeitolla!

Olimme salarakkaita melkoisenkin jakson, mutta annan asian julki, tiedoksi kaikille kera kuvien ja kirjoituksien.
 Olemme loistava tiimi edelleenkin, intohimo jatkuu vaikka emme aina olekkaan yhdessä.

Luottamus on se jota tarvitaan koska kaukosuhteessa on aina ne omat vaaransa, sanovat senkin kokeneet!
Tälläkin hetkellä lasken päiviä, koska taas tavataan, pojat odottavat siellä minua!

  VISZONTLATASRA!
Posted by Picasa

maanantai 13. syyskuuta 2010

Runot ja mietteet kiertoon

 Laiton tässä taidettani maailmalle ja samalla mietittävää.
Mietteet ja runoset ovat minulla pienessä muistikirjasessa jota kuljetan melkein aina mukanani. Luenkin sitä  usein ja lisäilen kun näen jossakin, jotakin joka osuu minuun. Käytän niitä melkoisesti,  kirjoittelen vaikka kortteja erinlaisiin juhliin tai arkeekin, kun haluan välillä antaa itseeni ilmi! Tarkoitan, että viestitän tällä menetelmällä OLEN VIELLÄ OLEMASSA ja muistan sinua. Voi olla että se piristää jotakuta, tai sitten ei, tiedä häntänsä!? Onneksi suurin osa  ihmisistä huomio tämän, ja luulisin että kieltäisi jos pahasti kohdalle sattuu. Sattuuhan ne, koska tarkotuksella teen näin, mutta en missään nimessä pahalla vaan ehdottomasti hyvällä. Koska toivon, että liikenisi hetki aikaa lukea ja toinen hetkinen pysähtyä ja ajatella....mitähän se tolla taas tarkoitti! Tarkoitus löytyi jos hää lukee sen, kenties useinmpaakin kertaan, siintä kiitän.
Toistan taas, koska minusta on kiva todetta, että sukulaiset, ystävät ja ne kylänmiehet tietävät ja tuntevat minun lajini. En säästele itseironiaani, koska kohdistan sitä tarvittaessa ja vaikka ei tietysti alvariinsa olisi siihen tarvettakaan, henk.koht.allekirjoittaneeseen, jonka tunnen parhaiten. Se siis helpotus joillekin, joksikin aikaan, tarkoitus on kylläkin viellä revitellä, kunhan olen omia asioitani tarpeeksi ruotinnut näin julkisesti.

ps.olkaa rauhassa, takataskussa on viellä paljon omia juttuja, mutta kun en naurultain saa niitä pantua tähän....

ODOTUSTA


UNEKSIJA hukkuu uniinsa, muistot tuovat kyyneliä,

eivätkä toiveet koskaan toteudu.

VENI-VIDI-VICI..........tulin-näin-voitin------
Posted by Picasa

Tiedustelen...


VOIKO kukaan olla tosissaan vihainen henkilölle,

joka aamun tultua herää väärässä vuoteessa,

väärä henkilön vieressä,

vallan hitonmoiseen päänkivistykseen........

AUDI-VIDE-SILE ....kuuntele-katso-vaikene......
Posted by Picasa

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Runo lainaus E K

 
Aamupäivällä kirjoitan, iltapäivällä teen runoja, iltaisin katson tielle,
juon viiniä,
ja tanssin.
Minkä yksintanssijan maailma minussa menettikään!?
Ei tiedä mitä menettää se, joka ei tule ! ?
Posted by Picasa

muistelma


NIIN sinä aina sanoit minulle, ettet jätä minua koskaan, ja ei tule toista sinulle,
mutta on tuleva päivä, jolloin sinä et ole lähelläni.

TUNNEN sen jo kulkevan meitä kohti,
vain kuvat, lahjat, muistot puhuvat minulle ajasta,
joka oli meidän.
Posted by Picasa