Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

PÄÄSIÄINEN 2017 !


Monta pääsiäistä mahtuu näihin vuosiin, yritin tarkastella muistista minkälaisia ne ovat olleet!?
En vain muista, aika monessa eri maassa niitä vietin ja lähes aina ne olivat työpäiviä, olinpa koti-tai ulkomailla.
On ollut kylmää ja lunta, sekä vastakkaista!

Luonollisesti ne lapsuuden ajat tuli mieleeni, kotona oli se perinteinen, ruokineen ja askarteluineen.
Mämmiä oli aina ja keitettyjä munia joita saatiin koristella ja ne munat olivat mummolasta/serkkulasta, jossa käytiin pääsiäisen aikoihin.
Sinne tehtiin päiväreissuja koska paikka oli Jyväskylän maalaiskunnassa.

Isän siskon perheen ja mummon luokse mentiin oikein yökuntiin junalla, Haapamäellä vaihdettiin Vilppulan junaan.
Meillä oli eväät mukana, leipäpalaset joissa oli makkaraa välissä ja ne oli käärityt oikein voipaperiin, isä osti meille tytöille junassa suklaatikku jätskin, semmoisen kaposen suklaa kuorutetun vaniljajäätelön. 
Tämän herkun ja hartaan hiljaisen syöminen oli sellainen nautinto jonka tietää  jokainen pula-ajan lapsi!
Äiti jäi kotiin laittamaan meille pääsiäistä, joten olimme usein vain kolmisin näillä junareisuilla. 
Mummolassa oli aina hyvää mämmiä ja tokko silloin olikaan kaupasta ostettua mämmiä, en ainenkaan muista, koska äiti sen teki myös kotana!
Kotimatkalle mummo laittoi herkkulliset eväät, oli makeata kakkua ja ainakin myöhemmin muistan sen herkullisen suklaalla kuoruten paksun kakkupalan.

Jossain vaiheessa meillä kotona tuli sellainen perinteinen pääsiäisen ruoka, vissiin oltiin jo siinä 50-60 lukujen vaihteessa.
Siinä oli keitetyistä pitkistä makaronista muotoiltu linnunpesä ja keskellä isoja lihapullia joiden sisällä oli keitetty kanan muna. kastiketta ja makaronin päälle oli raasettu vähän juustoa!
Se oli niin kauniisti asettu isolle tarjoiluvadille joka äiti laittoi keskelle ruokapöytää ja jälkiruuaksi oli appelsiiniriisiä.
Muistelen, että hän oli sen ohjeen Martoista tuonut meidän perheen pääsiäiseen.

Itse otin sen ulkomaille mukaani, jota käytin perinteisesti omassa työpaikoissani ulkoministeriön pääsiäisruokana, jota muokkasin  nykyaikaan, tarpeen vaatiessa.....:)

OOO

Kuvassa olevia pääsiäismunia askartelin sairaalassa potilaiden kanssa, nämä munat tein itselleni muistoksi, etten unohtaisi tekotapaa!
Styroksi munat päälystettiin kauniilla kankaalla joka suljettin väriin käyvillä nauhoilla ja nuppineuloilla, pohjaan liimattiin tukeva pahvipala, jotta pysyisivät asennossa.

Rauhallista pääsiäisen aikaa toivotan kaikille toivotan......:)




sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

KORUT KORVIIN, loput kaulaan!


Vaikka joka päivä on tapahtumia täynnä, niin en vaan tunnu oikein tietäväni mistä panisin asioita tänne esille!?
Ilmoja piisaa ja kevättä tuppaa varsin sekavasti, paistaa ja sataa, vettä tai lunta, mutta kyllä sitä kevättä ollaan jo pitkälle menossa......sillehän ei mahda mitään.


Olen erinomainen ja taitava välttämään noita normaalin emännän kotitöitä.
Yritän hämätä jopa itseäni sillä, etten muka olisi laiska ihminen joka vain telkkaa tuijottaa laiskana, niin sitten kannan näitä helysiäni eteeni ja työkalut toiseen käteeni.
Nämäkin (yläkuvassa) korvikset olivat puolta pitemmät ja venyttivät liikaa korvanlehtiä joten puolitin ne ja vaihdoin uudet koukut samalla.


Jämistä tein sievät ja soreat toiset killutimet!

Koska matskua löytyi niin aikani tuijotin ja jo mielessäni valmistui kolmannet korvikset!
Lehtiosa näyttää kuluneelta mutta sitä se ei ole koska ovat uudet, mutta kuvatessa varjot tuppaa kiiltämää hatallisesti. 
Tähänkin otokseen tuli tummasta puserosta, joka oli ylläni, hopean värisissä näkyy valon-ja varjon haitat paremmin, kiertelen ja kaartelen siinä ympärillä muuta aina se valo tulee jostain haittallisesti esille.....valon, varjon ja kuvaajan leikkiä tuntuu tämäkin olevan!


Sininen tämä minun lempiväri tuli näkymään näissä neljänsissä kultalehti korviksissa.
Sinisen napin olin irrottanut myöskin varsin painavista ja pitkistä korvakoruista, tulevaan tarpeeseen!




Yhtään hukkapalaa ei jäänyt näistä sinisistä kolmiosasista korvien koristeista, kaulakoruksi laiton sitten ison sinisen kyyneleen. Samanvärisiä pikkihelmiä löytyi juuri tähän tarkoitukseen omista varastoista ja siitä vain pujottelemaan siniseen vahalankaan.....parempia aikoja odottelemaan!!

Kevät on mulle edullista ostos aikaa noissa muotikaupoissa joissa on hyvät koru valikoimat ja kaikissa niin tuntuva alennus, että tulee kyllä hamsrattua liikaakin ....kun halvalla saan.
Jos joutuisin ostamaan oikein näistä helmikaupoista ja tukkuhintaan, niin siihen mulla ei kyllä ole varaa, ja muutenkin tykkään enemmän tyylistä....hajoita ja kokoa oman mielen mukaan!

Mämmin syömisen aloitan tällä viikolla, pääsiäistä odotellessa.......;)

perjantai 17. maaliskuuta 2017

KIILTOKUVAKIRJA MUISTOJA osa 2


Ritvan muistolle laitan tämän aloituksen!
Sain vasta tietää että, asuimme yhtäaikaa Saksassa 1960-luvulla ja samalla tiedon hänen pois menostaan, emme valitettavasti tavanneet koulun jälkeen toisiamme.

.....

Pirjosta en ole ollut tietoinen näiden kouluvuosien jälkeisistä tapahtumista!
Kiva värssy tämäkin....aika pikkuruisena kyllä lähdin oma-aloiteiseti piikomaan ja riski emäntä minusta kyllä tuli!
Monen nätin pojan kahvinkeittäjä olen ollut, mutta sitä ikuista kahvittajan  paikkaa en ottanut...;)







Railin kyllä tapasin muutamia kertoja täällä Jyväskylässä, hänelle/minulle käypä ohje elämälle, jonka toteutimme....:)




Raijan olen nähnyt myöskin, mutta tilaisuutta jutusteluun ei ole osunnut kohdille.....voi myös sanoa, että tämän värssyn mukaan olen elänyt!
Lapsen uskoni olen säilyttänyt ja ymmärrystä siihen olen saanut lisää näillä kuluneilla vuosilla...:)




Tämän hauskan lorun oli Anna-Liisa kirjoittanut muitikirjaani.....hänestäkään ne myöhäisemmät vaiheet eivät ole tulleet tietooni! 
Muistaakseni en tainnut katkaista sitä pyykkinarua koskaan.....jos ei sitten leikeissa käynyt vahinkoja, saimme kyllä vanhat pyykkinarut omiin narun hyppelöihin niin niistä tuli sitten se joka tytön tarpeellinen "hyppynaru".....:)
.........

Tässä näitä vuoden 1958 värssyjä, pitkäaikaisilta koulukavereiltani, osan kanssa olimme kaikki kahdeksan vuotta samalla luokalla.
Koulu oli aika uusi mielestäni isokin ja lähellä kotia, mutta tuli liian pieneksi ja jouduimme kaksi viimeistä luokkaa käymään noin neljän kilometrin päässä.
Käveltiin tai hiihdettiin ja jossain vaiheessa sain oman pyörän niin koulumatkan teko lumettomaan aikaan tuli joutuisemmaksi.

Kuuluimme siihen suuren ikäluokkaan joka syntyi sodan jälkeen joka ei ollut sitä kaikista helpointa aikaa kenelekkään!


tiistai 14. maaliskuuta 2017

KIILTOKUVAKIRJA MUISTOJA osa1


Löysin kiiltokuvien muistokirjani ja tämän eka muiston laitan Annelilta jonka tupsahti eteeni netissä lapsuuden kaupunginosan omilla sivuilta!
Olimme koko kansa-ja kansalaiskoulu ajan samalla luokalla joten aika vanhoja tuttuja oltiin. 
liekö lähes 55-60v.kulunut siitä kun viimeksi olimme tavanneet.....ja nytkin netissä!?
Samasta kaupunkimme sivuilta löysin toisen entisen luokkakamuni Marjatta K-n, kivoja yllätyksiä nämä tämmöiset asiat!!!!


Marja-Leena samoin koulukaverini lapsuudesta ja hänestä olen kuulut, että asuu jossain päin pohjoisessa!?


Tarja- Leenan tapasin aivan sattumalta työpaikasssani kymmenkunta vuotta sitten!


Riitta jäi Jyväskylään ja häntä näen aina silloin tällöin nykyäänkin!


Raijan tytär löysi minut netistä, tästä oman kaupunkimme facen sivuilta, kiva yllätys oli se !


Muistelen, että minulla olisi toinenkin muistovihko tallessa ja kyllä se eteeni vielä pulpahtaa....kunhan innostuisin noita isoja piirongin laatikoita siistimään.

Nyt helppo jatkaa seuraavaa kuva/pakinaani tarinaa tästä samasta aiheesta, nuo vanhat värssyt muistui heti mieleeni kun sivuja  kattelin ja samoin lapsuuden koulukamuni.....:)

perjantai 3. maaliskuuta 2017

TALVIRIEHAN RIEMUA !


Näitä hyviä talven tapahtumia tuntuu riittävän joka viikolle!

Tämä löytyi lähinnä, tien toiselta puolelta ja jonne menin paikan päälle, ensin tarkastelin ikkunasta tuleeko porukkaa muitakin eikä vain pelkät järjestäjät.
Ilma oli hyvä ulkoiluun ja oheis jutut hyvin valitut, koko kansan makuun.


Jyväskylän nuoret taitoluistelija olivat paikalla, osaavia jaa notkeita tyttöjä.


Eiköhän se ykkös veto oli se, että maamme parhaat lätkän pelurit JYPin pojat, joka opettivat ja neuvoivat meitä kaikkia harjottelusta ja pystyssa pysymisien taitoa!?

Meitä kaikkia kiinnosti....tottakai, nämä komeat ureilupojat. 
Minäkin halusin mennä jäälle, luistamiahan en omista enään ja mailakin on kiertoon laitettu. 
Onneksi kontrolli pelittää ja totesin olevani jäällä vain haitaksi ja tukokoksi, kunnes tajusin, että mulla on icebukit jaloissa.
Varovasti hiipailin jään reunaa myöten varikolle jotta sain jututtaa näitä nuoria taitavia nykyajan tähtiä.
 Samalla haastattelin tulevia Kiiroja ja Teemuja, innostuneita lapsia ja vanhempia!
Kaikilla oli terve halu oppia koska paikan päällä olivat alan huiput.


Edellisten vuosin tavoilla toimin ja söin ulkona lounaan!
Grillattua makkaraa sinapin kera ja hyvät kahvit makoisen voilla leivotun pullan kanssa.
Hyväntekeväisyys arpojan ostelin ja en voittanut yhdelläkään lapulla, ei haitannut koska tiesin asukasyhdistyksen toimivan ensi vuonnakin samalla hyväksi todetulla tavalla!
Porukkaa oli paikalla yli odotuksin ja ennätys tuli kun vertaisivat edellisiin vuosiin.
----
Tarkistin jää tilanteen kentältä, kiiltää, joten sulaa, ei haittaa, koska tulevana yönä on muutama aste pakkasta samoin seuraavina päivinä niin ihmiset saavat  nauttia luistimilla  loppu loman päivät......:)

perjantai 17. helmikuuta 2017

PÄIVITIN TARPEELLISET ASIAT !


Sitä on välillä hoidettava näitä virallisia asioita, vähän niinkin toteaisin ne tärkeiksi tai ainakin välttäviksi. Sen vuoksi, että tarviinko niitä tosissani ja totesin tarvitsevani.

Passini toimivuus loppuu muutaman päivän päästä 
Olin kahden vaiheilla, että hoidanko netin kautta koko homman vai menenkö oikein päälle asioimaan ja naamani näyttämään!?
Päätin kunnioittaa perinteitä, koska tämä poliisin lupatoimisto on muutaman kävely minuutin päässä omasta kodistani.
Samalla halusin tarkistaa kuin totta se on, kun ihmiset valittaa jonottamista sekä kaiken maailman ruuhkista!? En janottanut ja yksi asiakas oli ennen minua.
Vajaassa viikossa tuli ilmoitus jotta passin voin noutaa ärrältä, kuittasin ja sain uuden kirjan  maailman valloitukseen. Oli muuten passi vähän muuttunut viidessä vuodessa, haltijan kuva oli lähes samanlainen. En ollut tätä naama-värkkiäni onnekseni tuhoamaan viidessä kuluneessa vuodessa!?




Säälitti hyvä kuntoisen passin mitätöinti, kerran oli sitä joutunut näyttämään, vaikka matkustelen useita kertoja vuodessa. 
Käytän kuvallista henkilöllisyys todistusta täällä EUn alueella, mutta passi kyllä on aina matkassa mukanani.
Matkaa en ole suunitellut ja en oikeastaan tiedä minne menisinkään!? Jossain vaiheessa piipahdan kyllä Unkarissa, joskus kevään korvilla...luulisin.
Nämä kuvat on Budapestin vanhasta isosta kauppahalli rakennuksesta, sen näyttävän komeista rautaporteista....tai kulkuunhan ovet ne ovat, oletpa tulossa tai menossa!



Toinenkin asia jonka tein ilman nettiä, vaikkakin sen lääkereseptin uusiminenkin kävisi siellä joutusaan.
Yliop.apt. on ihan kulman takana, jossa hoidan minun pienet asiat. Vaki asiakas saa siellä mm.se, että ne lääke määräykset uusitaan maksutta, ei tarvi sen takia terveyskeskukseen mennä, sekin on kyllä tässä lähellä.
Tämäkin asia hoitui neljässä päivässä, kun puhelimeen tuli viesti, että ok.
Yksi asia jäi hämäämään minua siinä ilmoituksessa, koska reseptin uusi Hankasalmen terveysasema!?
Vissiin sitten jotenkin kuulumme täällä sisäsuomessa yhteiseen  Kanta-palveluun?
Käyn tämän asian tarkistamassa huomenna.



Enemmän tai oikeastaan useimmin pitäisi tätä blogia päivittää kun tuntuu tämä kirjoituskin etenee etanan vauhdilla.....;/

Tästäkin huolimatta toivotaan helppoa kevättä ja tehdään kaikki uusia hyviä suunitelmia ja päätöksiä sekä  ollaan terveellä tavalla uteliaita omiin ja ja maailman tapahtumiin......:)

maanantai 23. tammikuuta 2017

PARTY TIME !


Vaikka olen työkseni saanut olla pippaloitten keskipisteessä, olipa ne 2- 500 henkilön  virallisia/epävirallisia tilaisuuksia......niin nämä joista laitan nyt juttusen.....totean vilpittömästi olleen parhaasta päästä niistä joihin olen osalistunut.

Sen verran hyvä puhe, että päätin panna väliin bravoo huudon taputuksineen ja ilokseni koko sali yhtyi raikuvaan hyväksymiseen !


Kutsun sain virallisen ajan sisällä ja heti kättelyssä ilmoitin ottavani sen vastaan.

Istumapaikat oli onneksi järjestetty etukäteen, hyvä näin koska meitä oli 100 juhlijaa paikan päällä  ja joista vain pienen kourallisen  tunsin entuudestaan.
Sopi huoletta heittää sivuun turhat ajatukset siitä, että osaanko valita oikean paikan ja minua oli  tosiaankin lykästynyt  sen suhteen!


Koko juhlakansa oli pantu kirjoihin ja kansiin, joista sai itse kukin tarkistaa, että miksiköhän toikin on tänne kutsuttu.
Hyvin oivallettu juttu kaiken puolin.....jos olisi tullut niitä vaivautuneita hiljaisia hetkiä  pöydissä.....niin eiku vihkosen sivu auki ja alkaa rupattelemaan seuruetta kiinnostavista aiheista.
Tätä ei tarvittu, koska huomasin nopean esittelyn jälkeen, että meiltähän ne yhteiset jutut löytyivätkin saman tien.
Hyvin oli syntymäpäivien järjestäjä osannut ainakin meidän pöydän syöjät/juojat laittamaan  saman pöydän ääreen!


Omat tietoni laitan totta ihmeessä esille ja Pirkolta en edes kysy, että saanko näin tehdä... kutsuttujen vieraitten nimet/tiedot olivat aakkosten mukaan kirjoitettu.....mielenkiitoisia tapauksia oli koko kinkerien väki !?

Ohjelmaa kesti ruokailun ajan ja tämän menuun syömiseen kului aikaa  muutamia tunteja.
Olin muuten eka kertaa oikeissa nykyajan ns. gurmee ruokailuissa, paljon pieniä herkullisia annoksia.
Itsehän olen sen vanhan liiton kasvatti, jolloin herraskaiset viiden ruokalajin menut rakennettiin vähän toisella mallilla ja tyylillä!

En ole koskaan aristellut uusia kokemuksia, vaan hyväksyn uudistukset kohtalaisen helposti....mutta tietysti vasta sitten kun olen sen käytännössä kokeillut toimiviksi.

 Ihan näin yleisesti ilmoitan, että joka suupalan söin harkiten mutta en  maiskuttaen maistaen..... vaan etsin niitä piilotettuja uusia makuja tykönäni..... sitä ennen olin kyllä aika tarkkaan tarkistanut (silmilläni) mitä sain isoilla lautasilla  eteeni.
 Välillä kyllä vilkaisin sivuille, ettei kukaan vaan seuraa minua, sillä saatoin toimia kuin patologi....otin kylläkin työkalut käteeni vasta sitten kun aloin ruokaa siirtämään lautaselta ääntä kohden....joten voi olla niinkin, että vain minä kuvittelin näyttäväni siltä edellä mainitsemalta "erikois-alan-asiantuntijalta"...huh....;)
Ruokia en näyttävästi haistattele yleisissä pidoissa, mutta viinien kanssa sen tein reilusti....jopa huljutelin lasin seinämyksiä viinillä.

Kirjoitukseen tulee paljon ranskalaisia viivoja..... koska oikeastaan koko sisältö on yhtä ja samaa asiaa....pitopaikkaa ja tarjoilun kulinarista nautintoa ei pidä koskaan hätäisesti ilmoitella kuuluvalla äänellä....vaan harkiten......siksi näitä pisteitä!
Koko kokemus oli nautinto,  jopa minulle alan ammattilaiselle oli uusia makuja ja erikoisia yhdistelmiä.....jotka toimivat!


Matkalla Tamperrrrrrrreelle mietin niitä iän ikuisia työhön liittyviä asioita.....onko tarpeeksi henkilökuntaa.....toimiiko tarjoilu ...piisaako ruuat ja juomat. Pöytiin tarjoilussa kyllä pystyy hyvin etukäteen laskemaan aika pilkulleen kyllä kaiken menekin, joten se kyllä toimii ihan varmasti....totesin mielessäni!!!!

Tiesin ja muistin kyllä olevani yksi näistä tärkeistä ja läheisistä kutsutuista..... joten eihän minun olisi tarvinnut huolehtia mistään onnistumisista ja toimivuudesta missään tapauksessa ja lopetinkin sitten sen ajattelemisen...koska totesin ammattilaisten olevan puikoissa.
Oli nautinto seurata heidän työskentelyä, sulavuutta ja opittua tiedon määrää. 

Eihän  se koira karvoistaan pääse, eikä seepra raidoistaan..... vaikka kuinka puistelee ja ravistaa....vanhan sananlaskun mukaan totean...heh...;)

Meidän oli tarkoitus lähteä ajoissa kotiin, ikä-ihmisiä kun oltiin, eihän ne kuulemma jaksa juhlia, tanssikin alkoi ja samalla aukaistiin  itsepalvelu baari.

Porukat jäi tanssimaan hyvän musiikin tahtiin ja me sitten viimeisellä kyydillä, vähän ennen puolta yötä noustiin autoon joka toi meidät Jyväskylään....eikä muuten oltu yhtään väsyneitä!
Jo oli harvinaisen hyvät viiskytä-vuotis juhlat ja eikä tarvinnut seuraavana päivänä kysellä, että olikohan mulla hauskaa eilen....oli, muistan sen ihan hyvin!!!!!!