Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

maanantai 31. joulukuuta 2012

PAKETISSA PEURUNGASSA 2012 JOULUNA !


Joulunkin voi viettää paketissa, mutta ei kovin tiiviissä ja tiukassa. Ulos on päästävä ainakin sen verran, että tietää missä on.....tämä on Kylpylähotelli Peurunka! Ennen se tunnettiin nimillä kuntoutus-ja liikuntakeskus ja veteraanit kuuluivat silloin ensisijaiseti siihen laitokseen, minun lisäkseni!
Pienoisparlametin hopean harmaat herrat kokoontuivat istuntoihin  muistelevat menneitä ja tietysti pohtivat tulevaakin...... 
Ilokseni huomasin, että näitä huiliryhmiä oli useimpiakin, erittäin hyvine tuoleineen, hyvä istua, nojata ja nousta tarvittaessa helposti liikkeelle.



 Ajat ovat muuttuneet, mutta sitä porukkaa oli vielä kourallinen jäljellä. Saavat joulupaketin, ainakin nämä joilla se vellinkeittäjä kotoa puuttui, kertoi minulle 97v. Suomalainen Sotien Veteraani joka istuu kuvan oikeanpuoleissa kulmassa valkoinen keppi kaverina. Sain kunnian saattaa hänet Jouluaaton juhlapöytään! Järki ja puhe sujui kuin ainakin, toinen silmä oli sokeutunut ja askel kepeä. Siinä sitten etenimme kun rampa auttoi sokeaa!



Tämä oikean puoleinen kukkanen on siskoni joka kanssa asuimme samaa huonetta. Ihan mukava, mutta kun tulee orrelle menon aika, niin hän nukahtaa saman sileän tien, kun oikaisee itsensä lakanoiten väliin. Mulla kun tapana ettiä sitä unta melko pitkään ja korjata asentoa ja tyynyjä, ennekuin se homma toimisi...seuraavalla kerralla otan kyllä oman tyynyni ja unirievun reppuun...jotta rauhoittuisin joutusemmin !



Allekirjoittanut sitten tässä! Olen joutunut vähän käsittelemään näitä kuvia koska halusin sen jouluisen tunnelman paremmin esille, painoin zuumaus nappia jotta joulupallot katosta tulisivat esille sekä osa viherkasvia.....

Olen jo muutaman vuoden ihmetellyt sellaista asiaa, että miksi kuvat tulee huonompia vaikka kamerat ovat kalliimpia!?? Ei tarvis kuin mennä parisenkymmentä vuotta takaperin niin halvalla kameralla sai kauniita kuvia kohteesta joita ilikes ihmisille esitellä. Kuvia nippu kourassa ja samalla selitellä.....tässä minä olen siellä ja siellä, kahtokee tarkkoon mun kaulakorua ja korviksia, olen ne ihan ite tehnyt! Vaan ei toimi enää näillä digikameroilla, pakko laittaa ne koruset vaikka tuukin päälle pöydälle ja sitten kuvata. En ota ihan kokonaan omiin nimiin tätä asiaa, tuntuvat nuo toisetkin ikätoverit karttavan lähikuvien mallina olemista nykyisellään.....


Jokaiselle särpimelle oli omat pöytänsä siellä Peurungan ravintolassa ja niissä oikein hyvät ohjeet, että tiesi mitä mukanaan sinne omaan pöytäänsä kantaa. Levitteitäkin useampaakin sorttia, leivät olivat tuoreita erittäin herkullisia, jyvillä ja ilman, tummaa ja vaaleita. Erikoisruoka tarpeet huomioitu esimerkillisesti!


Tämä kuva on otettu sillä hyvällä vanhalla kameralla lähes kolkyt vuotta sitten jouluna 1983   Peurungassa Anna-äitini ja  sisko-Pirkko!

Tapasin aika monta tuttua  jopa entisiä työkavereitani siellä. Minähän osasin tarkkailla ja etsiä heitä, mutta heille olin vähän yllätys kun pomppasin ilman varoittamatta eteen. Erittäin mieluisia tapaamisia 28 vuoden  jälkeen.
 Yksi parhaista oli kun näin pikkupojan jonka kanssa olin silloin ennen paljon tekemissä, hänen vanhempansa olivat työkamujani ja asuimme naapuri taloissa. Tämä 3-4v. miehen alku  silloin oli jo mies minun makuuni, toi aina mun postini laatikosta ja muutenkin käväs luonani jutustelemassa.. Silloin vielä pidettiin ovet auki maaseudulla, ainakin minä, lähinnä siis kesäisin. Santtu piipahti säänöllisesti, vissiin meillä jo silloin oli paljon yhteistä!? Nyt kun juttelimme mitä on mahtunut näihin vuosiin, huomasin ilokseni, että hän oli valinnut saman elämän suunnan kuin minä aikoinani. 
Ennen Laukaaseen tuloa olin jo hommissa ollut Saksassa, Itävallassa, Italiassa ja Amerikassa.
 Tämä varsinainen komistus, pitkä, hymyilevä ja sanavalmis nuori mies oli  kiertänyt maailmaa ja saanut loistavan ammattitaidon kansainvälisenä keittiömestarina. Kotoahan nämä hyvät perusohjeet tietysti ovat tulleet......mutta niin kovin mielelläni ainakin vähän halusian olla se pieni osa vaikuttajana, sallitehan Marja, Timo sekä isovanhemmat, ihan vain tämmöisen mymmelin iloksi...hih...;D Sen tai tän verran turhamainen olen edelleenkin, että silkkaa leuhkuutani haluan toisten lapsilla isotella.......no haittaakse, en usko!
 Hän oli nyt sattumoisiin kokkina pienenpätkän Peurungassa, koska oli vaihtamassa uuteen erittäin vaativaan mestaan,  oli verestämässä vanhoja muistoja siellä käytännön töissä kauhan varressa!

En malttanut olla  tekemättä pieniä hanslankarin hommia siellä.pakettipaikassa. Kiire oli kova ja henk.kuntaa vähän, joten vainvihkaan tein sellaista varsin näkymätöntä, mikä ei kiinittänyt liikaa huomiota, kasasin astioita ja siistin noutopöytiä sekä veteraaneja tarkkailin ja avustin. Vieraita oli niin paljon, että uskon olleeni  huomaaton, ainakin yritin olla.....eikä siskokaan  mua komentanut paikoilla istumaan, koska liikoja en siellä heilunut....;)

Seuraavaksi jouluksi tehtiin uusien kavereiden kaa alustuvia sopimuksia!
Tärkein meenas unehtua, menimme kuuntelemaan ja kattomaan Tapanin tanssia ja Huikon veljesten tunnetua antia. Hämärä nurkkapöytä otettiin...mutta annas olla!? Nippanappa sain hanurin tuoliin kun  olkapäähän koskettiin ja herra tuli valssin pyörteisiin pyytämään.
Noloa, mutta pakko oli kieltäytyä, toivon sydämestäni, että ensi kerralla olisi jo uudet toimivat varaosat polvissa jotta voisin ottaa osaa karkeloihin. Seurasin sitä vierasta miestä siellä parketilla ja hän osasikin tanssia, eikä ollut mikään pelkkä käden veivaaja.....



Kiitän kuluneesta 2012 ja toivon Parempaa Uutta Vuotta  2013 teille sukulaiset, ystävät ja kylänmiehet !

perjantai 21. joulukuuta 2012

KUN MAAS ON HANKI JA JÄRVET JÄÄSSÄ.....



Olen tässä miettinyt, että miten oikein onnistuu  minulla loman vietto!? Koska viiteentoista vuoteen en ole semmoista tehnyt, siis oikein lomille  hotelliin ja hoitoon!?
Tämän kokeilun teen nyt ja aloitan sen lomasella, vajaaksi viikoksi joulun viettoon, maaseudulle. Ihan tuohon naapuriin, tutuille tantereille, matkan kesto puolisen tuntia hyvää tietä ovelta ovelle, mahottoman isoon taloon......josta ei sitten puutu mitään! 
Paitsi minä, koska olen täällä omassa mökissäni vielä ja levittelen kolttujani pitkin pirttiä kun en osaa valita mitä ottaisin mukaan......;)
Visaista, koska jokainen päivä siellä on juhlapäivä, olisi kirkkoa, tanssia, laulua, bingoa, lumikengillä kävelyä ym. mukavata. Syömistä tietysti ja sitten sitä vedessä lillumista.

Olen siellä muuten jo aikoinani viettänyt vissiin viisi joulua peräkkäin. Siitä on aikaa kymmeniä vuosia, se aika kulkee yhätikin nimellä Kekkosen aika!
Olin silloin aina pyhät töissä! Eka jouluputken jälkeen tykästyin siihen ja lupasin ottavani seuraavankin joulun  työvuorot itelleni. Työkamuja se helpotti ja minä sain miellyttävän maalaisjoulun, oma perheeni tuli useimmaksi jouluksi myöskin sinne paketille!
Paikkahan on paljon isompi nykyään, vaikka silloinkin sali oli n.300 hengelle!

Paljonhan minä matkustelen vuosittain, mutta lomia ne eivät ole, kummassakin päässä teen samat hommelit, työtä kotona.



Koska olosuhteiden pakosta vietän tämän joulun ja koko talven Suomessa niin päätimme Pirkon kaa fiilistellä vanhoja muistoja kahelleen Laukaassa tämä joulunaika. Uskoisin että hyvä päätös ja eiköhän siellä pärjäillä......vanhasta muistista!?
Pyysin kyllä, että jos sisko tarkkailisi ja seuraisi minua, etten vain vahingossa rupeaisi töitä siellä tekemään.....tämän ikäisillä kun toi muisti toimii parhaiten jo eletyn tutun kaavan mukaan! Lähimuistikin  sen mukaan miten sattuu huvittamaan, onneksi vielä se pelittää melko kiitettävästi ja kohilleen!
Toivottavsti en seiso siellä ovella ja rupeaisi toivottamaan asiakkaita tervetulleeksi ja veisi heitä pöytään ja ottaisin  tilausta vastaan......huh....;D !
Illan päätteeksi haluaisin kylläkin antaa sen valomerkin, että ilta on loppu!  Onkohan semmoista merkkiä enää olemassakaan, en tosiaankaan tiedä, koska en käy iltaa istumassa kapakoissa, saatikka olisin pilkkuun asti.
Silloin tällöin unissa tulee edelleenkin työkiireet näytille, helpottaa kun huomaankin nukkuvani omassa sängyssä.

Peurunka oli hyvä työpaikka joten ilo on minun puolella edelleenkin ja siksipä sinne haluakin joulun viettoon. 
Tapanani ei ole tarkistella entisiä työpaikkoja ja tuskinpa siellä enää silloisia työkavereita löytyykään. Yhteyden pitokin on jäänyt vain sattumien varaan, siis aika vähiin.


JOULUN RAUHAA 
TOIVOTAN 
TEILLE,
KAIKKI  SUKULAISET,
 YSTÄVÄT
JA
KYLÄNMIEHET !



lauantai 15. joulukuuta 2012

ASEET PUHUIVAT, USKOMATONTA !


***
Elät elämääsi, huomisesta huoltako?.
Tapahtumat tänään toisaalla, meitä muistutti,
keskeytti kaiken, luvut, leikit lopetti!
Teko totaalinen, syytömät suistiin,
lopullisesti lamautettiin.

Aseet arvaamattomat, totaalisen työn tekevät.
Uskoonko uskon, ketä kiittäisin!?
Sinuako syytäisin, armoa anoisin!
Luojani lupaa, pyydän pehmeyttä, parempaa.
Lempeyttä lapsille, syliä sureville
päiville pituutta, valoa varjoihin.

Uuteen uskon,
kovalla kädellä koetteli, muistutti meitä määränpäästä!
Pois pahuus, kiertele-katsele, huomio hetki,
vapiseeko vainooja, kiusaako kiusattu. 
Puutu pahuuteen, huomio hetki,
katseesi käännä, katso kysyen,
anna aikaa...armoa !

***

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

KAIKENLAISTA SITÄ SATTUU JA TAPAHTUU !




*****
Oli kerran taivas päällä maan,
olin liiaksi onnellinen, 
kunnes sä lausuit sanan:
erotaan, 
sinä lausuit sen hymyillen,
jos olisit syyttänyt sanallakaan,
olis eromme ollut helpompaa!
- Mutta ei,
sinä suutelit hellästi vaan
ja
pyysit unohtamaan.....

*****

Valitettavasti en tiedä kuka tämän runon on kirjoittanut, mutta on se vaan niin mahottoman kaunis!
Tämänkin olin  taltioinut jostakin pikkikirjaani ja sitä selailessa luen sen aina, samalla ajatuksella. Omalle kohalle näin ei ole koskaan käynyt, mutta sitä en kiellä vaikka itse olisin tätä ohjetta käyttänyt.....
Tapani kun on ollut aina asiat hoitaa sitten loppujen lopuksi jonkinlaisella herkyydellä ja sovussa .....jopa niin että toinen osapuoli on kuvitellut olevansa se pääosan esittäjä......

Tässä tulikin se koko aasinsilta asiaan!
Voitteko kuvitella että ihminen ja vielä tämmöinen nainen kun minä olen, rikkoisi ehointahoin omaisuutaan, en missään tapauksessa.
Mulle kävi vain näin kun ripustin pyykkini kuivumaan, niin aina napsahti pyykkipoika rikki,  mitään väkivaltaa niihin  edes en kohdistanut! 
Vain yksi jäi ehjäksi se on kuvan keskilaidassa vasemmalla, pinkki pyykkipoika.
Läheskään aina en niitä käytä, mutta jostain syystä otin pussukan mukaani kun oli paljon sukkia ja kalsareita niin ajattelin napsauttaa ne oikein naruun kiinni. Koska kuivatin niitä telineessä ja partsilla. Koskaanhan ei tiedä jos tuulenpuuska tulisi ja heittäisi ne minun vaaleanpunaiset kukkakalsarit alakerran partsille tai jopa kadulle asti....huh, olis se aika nolo juttu!
Tämä tragedia sattui jo syksyllä, mutta vasta nyt noi pojat kuvasin, keittiön pöydän vahakankaan päällä. Mulla on kyllä uusi talvinenkin vahakangas, vaihdan sen kyllä näinä päivinä.
Kivet ja pyykkipojat vain kun sopivat niin hyvin samaan kuvaan. Ihan kun olisin rannassa ollut pyykäämässä...ehei en ollut, kone sen tekee nappia painamalla.

On mulla kyllä toisiakin keltaisia ja punaisia vahvempia pyykin pidikkeitä, mutta nämä hempeet pasteliväriset sen viimeisen tempun teki. Vissiin kylläkin aika vanhoja olivatkin, auringon ja pakkasen panemia ja sitä myötä rupsahtaa ite kukin, saatikka pienet muoviset kiinalaiset......


Muistin että olin aikaisemmin kirjoittanut mun pojistani tänne blogiin, nämähän on niitä  Unkarin poikaystäviäni. Eivät napsaha poikki kun vähän näpsäyttäisikin, kovassa kunnossa ovat, sanoisin jopa rautaisessa! 

Tuli mieleen tosi hauska juttu toinenkin tästä samasta aiheesta, vaan siinä ei mennyt pyykkipoikia rikki.....mutta aloitti kauaskantoisen ja vähän erikoisen rupeaman...heh !

ps. tämä on just sitä kivaa, ensin aloittaa jostain jutusta ja sitten ei kerro koko asiaa......:)

Tänään on 12.12.2012 keskiviikko, ja ulkonäkymät ovat yhtä lumiset kun tässä kuvassa helmikuun lopulla. Taustalla vanha perinteinen Puistokoulu ja vasemmalla myöskin repimisiltä suojattua 
hotelli-ja ravintola rakennus, arvostettu ja toimiva yritys!



maanantai 10. joulukuuta 2012

ASKARTELIN JOULUKORTIT !


Askartelin Joulukortteja pitkästä aikaan!
Tässä sitten tullee se yks'oikosempi tapa kuinka niitä sitten kasataan näyttäväksi kortiksi. 
Osta heti joulualesta lahjapaperia ja leikkaat niistä kuvia valmiiksi jotta niitä sitten olisi vanha jo kerran käytetty isompi kirjekuori pullollaan. Koska se innostus voisi huoletta iskee milloin vain, mullahan nämä jutut toimii silloin kun pitäisi esim.imuroida. Pitkien urheuluohjelmien aikoina  teeveen edessä  täällä parhaiten se etenee ja lapset muuten tästä hommasta tykkäävät.....voihan siltä kämpikseltäkin kysyä jos tulisi kimppatalkoisiin mukaan......;)


Korttipahvit löytyy mistä vain ja voihan niitä ostaakin valmiina ja sopivan kokoiseksi jo laitettuna.
Pyyhkäise liimapuikolla kuvan taa vähän sitä kiinikettä ja aseta se taustaan sille määrätylle kohdalle.
Sitten hileliimalla muutama vetäisy korttiin ja istutat näitä erivärisiä tähtykäisiä minne sattuu.
Viimeiseksi kontaktimuovi päälle, jotta hileet ja tähdet pysyvät kuvan kera perille asti!
Joskus käy niin, että kun kortit ovat perillä monien käsittelyn kautta....aukaset kuoren niin sieltä tuleekin aika anemisen näköinen pahvin pala kouraan ja satut vielä yskäisemään kun kurkistat sinne kuoreen sisuksiin. Siinähän tulee sitten vastaanottajan naamakin joulukoristeltua samaan hintaan.....:D


Se kontaktimuovihan on tietysti etukäteen  leikattu sopiviin paloihin, eikä se haittaa jos kortin ja päälle tulevan muovin koko ei täsmää sen korttipohjan kanssa. Mulla on tapana jo heti leikata kulmat ihan mielialani viitoamalla tavalla siitä kontaktimuovista, koska paperista (tai vanhoista joulukorteista!) leikatut kuvatkin ovat epämääräisen näköisesti saksittu, joten homma kyllä toimii.....


Käsittelin tällä koneella näitä kortteja, taustaväriä ja reunuksia lisäilin. Senhän voi ite tietysti väreillä jo kartonkiinkin tehdä heti alkuvaiheissa jos tuntuu siltä. Nämä minun kortit ovat sitä alkuperästä luononvalkosta väriä ja ilman reunaväritystä. Mielestani nänä kortit täällä blogissa näyttävät kylla paremmilta.


Kaikista helpommallahan pääset jos osaat sen taidon mitä minä en osaa......otat näistä mun korteista     kopiot, tulostat ja siinähän se kortti sitten onkin. Jos sen saisi vielä semmoiselle paksumalle paperille tulostettua niin säästyy vielä siltä lisätyöltä.......!? En tosiaankaan tiedä näistä hommista kun mulla ei ole niitä lisälaiteita.....;/ Mutta ajattelin kun mun avustajani on tehnyt sille paksumalle paperilla mun käyntikortteja niin tuntuu se kait sitten jotenkin toimii isoissakin kohteissa...!??


Senkin ole jo kertonut aiemmin, että minä en ole omista teoksistani koskaan ottanut yksinoikeutta vain itselleni. Koska täällä netissä näitä panen esille, niin tottakai ovat kaikkien käytössä, please! Mitään salattavaa tai arkaa materiaaliahan en tosiaankaan julkaise!


Nämä viimeiset työvuodet kun toimin sairaalassa askarteluohjaajana. Korttien teko oli kyllä se suosituin homma siellä. Kärryjeni kanssa kiertelin joka osastolla, niissä kulki materiaalit matkassa tarpeen mukaan. Isommat työt, kankaitten painatukset, ompelu, puutyöt, maalaus tms.tehtiin sitten mun omassa työhuoneessa.
Parastahan tässä oli, että sain harrastukseni siirtää ammatikseni kun ensin tein 30v. sitä varsinaista työrupeamaani. jossa kyllä viihdyin erinomaisesti ne vuodet. Sitten päätin pudottaa palkkaani ja samalla keventää ja lyhentää työpäivääni ja sekin oli päätös siitä parhaimmasta oivaluksesta ja mahdollisuudesta......;D


Nämä kaikki kuvat oli saksittu yhdestä joulupaperi rullasta.
 Ystävät ja kylänmiehet kyllä tietää kenelle säästävät ne hyvät ja kauneimmat lahjapaperit, minulle tietysti. Muistutankin, etteivät repisi tai rypistäisi niitä jotta voisin uusiokäyttää niitä.
Kortteja en enää lähetele montakaan vaan nyt muutaman kun olen täällä paikan päällä. Jos vaikka kirjoittaisin ne lähipäivinä koska  tarkoitus on ne laittaa siihen punaisen ison kirjekuoren  sisuksiin ajoissa ja sitten postilaatikkoon...... kipinkapin.....;)

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

JOULUKUUN KUUDES PÄIVÄ !


Päätinkin jo etukäteen julkaista korut joita kannan 6.12.2012 suuressa juhlagaalassa! Näin netissä saapi sen paremmin esille, siksipä ne oikein suurensin lähes luonolliseen kokoon! Korviksista en ole vielä päättänyt kummat laitan, se selviää sitten illan mittaan, mikä mahtaa viilis silloin olla. Keväällä nämä näpersin Budapestissa, akryylia on punaiset ja korumetallia hopeiset osat, varsin näyttävät. Korostavat sitten seuraavan aamun hehkua ja silmieni väriä, mistä siten satunkaan heräämään....huu nous!(ulkomaan kieltä, suomeksi tarkoittaa....kempä tietäis sen!)....juunootsä ?(samoin ulkomaata ja tarkoittaa suomeksi.....tajuutkos?)
Koltuni on luultavasti jokin pitkähelmainen, etiketin vaatimus illan juhliin. Kengät on uudet ja niistä on jopa valinnan vaikeus, koska omistan kaksikin paria uusia kalliita ja todella näyttäviä kenkiä. Kenties valitsen ne missä on ne heijastin jutut, ihan vain turvallisuuden tähden ja samalla erottuisi porukoista.
Näistä kengistä olikin edellinen postaukseni, jokunen päivä sitten!


Korut valitsin kulkuneuvon värin mukaan, tämäkin voisi olla se.....
Pikkuautoon  on hankala mennä kun on liian matalalla se penkki, ulos tullessa vois kaveri vierittää, sellaisella ronskimmalla tönäisyllä penkalle, ite en yksin pääsisi edes punnaamallakaan sen sisuksista pois!?

Koppiautoon taas liian jyrkät rappuset, nousussa ja laskussa tarviin kylläkin apuvoimia!?
Kyytiin taas mahtuisi toisiakin juhlijoita jos vaikka jatkoille lähtisi jonnekin....muutenkin tukevampi auto talvikelille.
 Olisikohan tämä  parempi vaihtoehto, kummassakin oma viehätyksensä ja vaikeutensa.....mutta helppous olisikin nyt etusijalla.



Toi pikkuinen lätyskäinen auto taitaa ole se jota ihmiset kutsuvat kauppakassiksi! Oiskohan se isompi se ns.tila-auto, kait vissiinkin!? Mulla ei ole koskaan ollut omaa autoa, koska en omista edes sellaista korttia millä sitä ajetaan. Kaikenlaisia korttia on lompsa pullollaan, sellainenkin millä saa seinästä rahaa ja sitten sillä voi höylätä jäätynyttä auton ikkunaa kirkaamaksi!

 Kaikenlaisten autojen kyydissä olen kyllä ollut, useammankin kerran, mutta linjureitten penkillä eniten istun, ikkunan-ja ojanpuoleisella paikalla ja kolmannella rivillä! Totuttu tapa ja miksi sen sitten vaihtaisin toiseksi.
Olen antanut itseni kuunnella kun jotkut puhuvat, että autoissa pitäisi olla paljon hevosia, vähän outo juttu sanoisin, jota en oikein ymmärrä....;/



Mulle piisaisi tämä yksi hevonen koska se on jo valmiiksi kiinni erikoisemmassa jalaskelkassa tukevilla kepakoilla ja  paksuilla nahkanauhoilla. Lumella toimiva kulkupeli ja se etenee kauramoottorilla, taaskin on tunnustettava, että kuulopuheitten mukaan! Uskoisin kyllä itseni tämän menopelin kyytiin, olen  muuten ollutkin.
Vaikkakin sen pakoputkesta saattaa tulla aikamoisia käynistysääniä ja vahvan hajuisiakin. Sitten tippuu sellaisia kakkaroita kun sen häntä on vähän koholla ja niissäkin on reilusti hajuja mukana.
Tätä käynnistys ja puhdistus sessioita ei  tarvis oikein näyttää ja vielä kyytiläisen nenän edessä......mutta kuuluu sen kauramoottorin toimintaa aika usein, sanovat senkin,
Tiedän näistä hevosista aika paljon koska mummola ja serkkula oli maalla ja siellä oli Into-niminen tämmöinen kotieläin. Tiettivät muuten kovasti sillä töitä, pelloilla ja metissä, pärjäs niissä raskaissa hommissakin hyvin, koska oli Suomalaista vankkaa sukua sekin.
Hevosilla on muuten hammastuet ainakin kun duunissa ovat......;D
Otan tämän melko varmasti menopelikseni jos sitä sitten  tarviinkaan!?  Valinta olikin aika helppo, koska noi taustalla olevat talot sopivat erinomaisesti mun korusetin väreihin.....;))

*****
Suomen Itsenäisyyspäivä on meille tärkeä muistutus siitä, että eläisimme edelleenkin sovussa ja rauhassa jonka saimme suurena lahjana....HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ  toivotan teille kaikille, olettepa täällä tai siellä jossakin......:)

maanantai 3. joulukuuta 2012

TARJOUKSET TARPEESEEN !


Ostin muuten jalkineet, oikein asialliset ja pitävät!  Seniorisalin mummot puhuivat, yksi oli jo edellisen talven pitänyt näitä nastakenkiä! Hyvin olivat toimineet nämä ICEBUG merkkituotteet.
Ilokseni huomasin kampanja tarjouksen, sillä perushinta oli aika korkea mun tiliini kun vertailin.
Kun tämä pystyssä pysyminen on taidelaji jota en oikein hyvin hallitse niin päätin repäistä oikein rahan edestä! Menin Sportia-Centeriin ja ostin talviset lenkkarit.

En....en ostanut eriparikenkiä vaikka kuvasta voisi näin uskookin, joten seuraava kuva on tarpeen.
Kuvan otin pimeässä jotta heijastin raidat erottuisi paremmin ja onnistuikin sen suhteen. Samaa numero 39 parit ovat ovat kumpikin tässä.


Pitkän kehittelyn tuloksena ovat saaneet aikaiseksi semmoiset nastat jotka ovat esillä lumessa ja liukkailla. Sitten kun kävelen asvaltilla  ja poikkean kaupoille niin ne piikit uppoavat sinne kumin sisään! Pitkän kehittelyn tulos Amerikoissa/Kanadassa tehty ja testattu  toimivaksi sekä turvalliseksi meille kaikille urheilijoille.....;)



Lisää selvitystä tulee, että miksi on  buutsit ja lenkkarit oikein esillä ja kuvattu sanomalehtien aikakausi lehden ja joulukalenterin päällä. 
Miksiköhän se oikein on leikkikalut ja varsin vaatimattoman kapulankin (29€) siihen vielä lisännyt? Kapula muutaman vuoden vanha ja kauniin värinen ja sen paikka kun vain on mun mukana siksi on saanut tulla kuvaan mukaan. Leikkikaluille en osaa antaa selitystä, lapsille olen ostanut ja niiten lelujen paikka kyllä on yleensä piilossa! Vissin vain ihan väreiksi ne sitten otin kenkien kaveriksi...;/

Ostin ensin ne lenkkarit, tykästyin niihin heti. Sitten seuraavana päivänä oli lehellä että se Sportia kauppa antaa joululahjaksi 20€ jos tekee kauppoja yli satasen edestä! Minähän tein ja oikein kahtena päivänä....;/


Pohjat ovat täysin sellaiset kuin hyvissä jalkineissa talven liukkailla pitää ollakin, jossakin asia ohjelmassa kun niitä testasivat, Kunigaskuluttaja se oli!

Lähin siis vielä kerran kaupoille kuponkien ja kuitin kanssa. Rohkenin mennä omine tyhmine  kysymyksineen, koska nuorimies vastaili asiallisesti eka reissulla ja selkokielelläkin vielä kaiken lisäksi.
En sovittanut noita buutsia silloin, joten siksi varten vasiten sinne meninkin takaisin. 
No, käviväthän nekin ja sanoin ostavani nämäkin jos saan sen joululahja alen niistä edellisistä tossuistanikin....;D Koska alekuponki oli jo silloin voimassa mutta se kaupungin pikkulehti oli vasta jakelussa ip. ja mä jo Sportiassa ap.?!
Kun ostin kahdet hintavat kengät niin sain ne alennukset kumpaakin pariin sen kampanja alen lisäksi, että minä olin onnessani koko tyttö!
Nyt mulla on kunnon nykyaikaiset varmuusvälineet käytössä joten suurempia vahinkoja ei pitäisi sattua....jos en köpelyyttäni kompastele, mutta yritän olla varovainen....;)

maanantai 26. marraskuuta 2012

TÄSTÄ KIRJOITAN NYT.........



Kuluneella viikolla uutisoitiin suuresti, että tv-sarjasta Dallas tunnetuksi tullut JR oli lähtenyt paikoiltaan pois!
 Isot jutut kuvineen kaikkineen oli joku suomipoika itkenyt parasta ystäväänsä. Oli kymmenen vuotta hänelle kirjeitä postannut, kunnes viimein sai foton nimparilla. No, tottakait jokainen saa valita ihailun kohteensa, mikäs minä olisin sitä kieltämään, siitä vain please!
Sitä vain ihmettelin ja ajattelin, jotta koko ukko ja sarja mulle oli tuntematon. Tiesin kyllä sen nimisen sarjan olemassa olleen ja nyt alkoi uudet jaksot.
Tarkistin oikein ajat milloin se oikein tapahtui. Selvisihän se 1981-1991 näkyi Dallas Suomessa ja silloin asuinkin suurimman osan ajasta ulkomailla. Siksipä se tietämättömyys olikin minulla!

Kumminkin tiesin, että jostain syystä  JR-n tiesin jopa....
Kaivoin muistilokeroitani ja vertasin vuosilukuja, niin löytyihän se totuus.
Olin tyystin unohtanut tämän tapauksen sillä voinhan minäkin sen todeta että olimme enemmän kuin ns.hyvän päivän tutut. Vaikka silloinkaan en tiennyt hänestä mitään, että kuka oikein on ja oli Larry Hagman. Jos olisi ollut Gene Hagman(Hackman) hänet olisin kyllä jotenkin osannut sijoittaa filmiin.
Kättäpäivää sanottiin ja moikkailtiin sen jälkeenkin sen muutaman päivän ajan . Mitään mainittavaa säväreitä ei kylläkään hän  saanut aikaseksi, koska olin koko  asian unohtanut! 

Tässä on kyllä pakko verrata erästä tapaamista ja hän oli ihku herrasmies Robert Redford, hän kyllä jätti merkinsä minuun....huh, muistelen minä!

Samaan aikaan oli isopomoni tämä toinen B-luokan länkkäriksi sanottu, näyttelijä R R joka sai näkyvyyttä USA:n pressana, elokuva uransa jälkeen!?

JR pyörähti silloisessa NL-ssa jostain syystä, siksipä työni puolesta kohtasimme. Nämä kaikki kolme edellä mainittua länkkäriä olen katsonut silmästä silmään ihan livenä.

  Mukavahan näitä on vanhana muistella, mutta kun en aina niitä muista....;) Siksipä muistaessa ne pitääkin kirjoittaa ylös jotta perikunta sitten saisi aikoinaan todeta olipa se mymmeli aika salaperäinen....jätti varmasti kertomatta paljon asioita!? Niihän muuten jäänkin...heh.....


Rauha näille edesmenneille ja voimia meille jotka täällä senkun porskutellaan....

Eka kuva oli  kasariluvulta Lensikin siltojen alla Nevalta, minä olen se musta möykky kuvassa. Tämä viimeinen otettu lasin takaa Pestin kotsan olkarista tällä vuosituhannella Tonavan takaista maisemaa joka on Budan puolta.....;)



perjantai 23. marraskuuta 2012

SIPULISTA SANON SANASEN !


Turvonnutta lehtityveä sanotaan sipuliksi!

Niitä ruokasipuleita käytän kyllä aika reippaasti, keittoihin ja uuniruokiin pääasiassa. Raakana en erityisemmin niistä tykkää. Salottisipuli menisi siihenkin asiaa, vaan en juuri niitä ostele.
Yleensä näpelöin niitä irtojuttuja joita jo tuhat muutakin uteliasta on valmiiksi kourissaan pidellyt ja panen sitten omaan pussiin mukaani vietäväksi. 
Vaan nyt viimeksi ostin valmiin verkkopussin koska näyttivät hyviltä ja sopivan kokoisilta. Tämä tarkoittaa sitä että on kuin kouraan mahtuva munan kokoinen sipuli, niin kelpaa mulle oikein hyvin...;)

Valkosipulit ostin ja valikoin tarkkaan irtolaarista. Kun olen aika useasti niitä ostanut verkkopötkössä niin on tullut huonoja kynsilaukka palleroita mukana. Vähän se ketuttaa sekin kun rupeat niitä kynsiä irroittaa niin savut pöllähtävät suoraan silmille. Aika siististi muuten kuivuvat kun ei päältä katsoen sitä edes huomaa, mutta annas olla kun kun vähänkin sormilla niitä painat, tuhkaa täynnä. 
Joskus tuon  uuden sadon valkosipulia Unkarista, koska ne ei paljoa paina. No, jos kilon verran ostan torilta, niin kilon ne sitten siellä repussakin painaa! Enhän nyt missään nimessä niin paljon sieltä niitä tänne kanna, mutta muutaman kumminkin olen joskus tuonut.
Nyt kaupasta kantamani valkosipulit olivat hyviä ja sopivan isoja terveitä kynsiä täynnä koko rypäs.


Nämä sipulit ovat ikivanha kasvi joita alettiin  käyttää jo v. 3500 eaa. Lähinnä Aasian maissa, sieltähän se melkein kaikki viisaus on alkunsa saanut.
Ihmettelin muuten mistä noi Wikipediat se noinkin tarkasti tietää!??? 
Tuskinpa sanomalehet niistä silloin pahemmin kertoileet, huhupuhetta vissiin kait!
Mutta kaikesta huolimatta hyvä älynväläys jakaa tietoa ilman nettiä.
Inkarit niitä savumerkkiä käyttivät sitten myöhemmin, tiedon ja taidon jakamiseen....ihan vain tiedoksi tämäkin....;)

Takaisin siihen ruokasipuliin. Laitoin silakoita rullaten uunivuokaan, pohjalle sipulia ja suppilovahveroita ja kalojen päällekin niitä vielä piisas. Sitten kippasin lasipurkista valmista basilika-tomattikastiketta silakoitten niskaan. Annoin rauhassa muhia ja hyvää tuli, tottakait!
Tätä ennen kerkes jo vähäsen kyrsiä kun rupesin niitä sipuleita puolittaa ja kuorimaan.
Olivat peijoonit mätiä sisältä, ne kouraan sopivat munan kokoiset kauniit sipulit verkkopusissa.
Neljä kappaletta ajattelin niistä käyttää, yksi vain oli hyvä terve sipuli. Sain kyllä niistä lopuista siihen uunikalaani makua ja näköä.
Että mätiä sipuleita ostin ja maksoin selvällä rahalla ja kannoin ne kotiini. Sattuuhan näitä, mutta kun ostin ne oikein "Mestarin Herkusta" Sokoksen kaupasta, paikkakunnan parhaana pidetystä !


Eihän mua missään nimessä itkettänyt, vaikka kyynelkuvan laiton heti alkuun, vaan kun sipulit ruukkaa kyllä itkettää useinkin kun niitä ruuaksi käytetään. Nyt kuorin ne juoksevan veden alla koska ne laitettiin sinne uuniin muhimaan silakoiden kaveriksi. Paistinpannun kautta kun sipulia käyttää niin silloin kyllä itkeä tirautan kun niitä pieniksi panen.......

Itkutytön takana on teline lämpökynttelille.
Helmet ovat lasihelmiä, samoin  lantti joka sisällä on kaunis kuva ruususta!

maanantai 19. marraskuuta 2012

KULUNUT KESÄ KUVIN JA SANOIN!


Minun kesäni alkaa aina Vapusta, oikeastaan jo Mirjamin nimipäivästä, siis  aatosta. Silloin vaihdetaan palttoot vaaleisiin popliiniin ja saappaat nappaskenkiin, olipa sää mikä sattui!  Aina kun olen täällä synnyinkaupungissani, niin varmasti seuraan perinteisen marssin. Kovasti on kutistunut, ja ruodut suoraan sanoen kuin juosten k......
Eipä löydy ettimälläkään sitä vanhaa suoraryhtistä elävän musiikin  mukana marssijaa. Työväen marssi kuuluu nauhalta  ja porukka hoipertelee miten sattuu. Onhan toki niitä entisiä periaatteen toverita viellä muutama mukana jonon jatkona! 
Harva paljasti päänsä Suomen lipun edessä, noloa.....!


Moottoripyörät ja vanhat autot kuuluvat myöskin siihen perinteiseen Vappuun!


Aili-mummo antoi minulle kehotuksen tähän kesäkuvien muisteloon, innostuin ja tykkäsin heti! Vaikkakin tovin mietin, muistin että kesä olikin varsin lyhyt ja kovin märkä. Mistähän minä kertoisin, kun olin koko kesän vain kotona!? Selasin kalenteria ja tarkistin kuvat ja löytyihän toki niistäkin aihetta vaikka koko kirjaan

Kaatuneitten muistopäivä Sankarihaudoilla. Lempikuoroni jota kuunellessa ja katelessa silmät kostuu aina ja enkä ollut ainut joka silmiään siinä räpytteli. Veteraanien kuoro esiintyy edelleenkin  ja jokunen lisäääni sinne on otettu koska luonollinen poistuminen on tosiasia.


Kirkkomusiikin päivät kestivät koko viikonlopun. Tässä kymmenet tuhannet kuorolaiset kokoontuvat laulamaan Suvivirttä Aren aukiolle. Me kuorottomat saimme siihen yhtyä, jopa lehellä oikein sitä toivottiin. Upea ja kuuluva kokemus se oli!!! Koko Kauppakatu oli täynnä kuorolaisia ja laulu raikasi. Perinteiset kuorolaulut ja maakunta musiikki oli suuressa osassa, kirkkomusiikin lisäksi.


Jokavuotinen "Kansallispukujen tuuletuspäivä" alkaa kansallispuku museon edestä tanhuten ja sitten piknikillä kirkkopuistossa. Kalevalaiset naiset ovat näitä toimivia ja ahkeria ihmisiä.


Jatkuvuus on kyllä turvatti, nämä sisarukset seurasivat tarkasti kun vanhemmat tanhusivat!


Harrastin vain pientä maakunta matkailua kesällä ja sitäkin aika nuukasti! Laukaassa ja Hankasalmella käväisin ja sitten siellä suuressa kyläkaupassa, eikä sitä Keskistä vieläkään näkynyt....;)

 Porukat kävivät täällä  minun luona koska minä olen aika laiska kyläilemään. Näille tavoille olen heidät jo aikoinaan opettanut!
Suuria tapahtumia täällä on paljon ympäri vuoden ja kesä on sitä sesonki aikaa.  Kaikki tapahtuu melkein tuossa pihapiirisssä joten helppo ja lyhyt matka niihin on  mennä.


Nämä lasi-akryyli setin olin talvella pujotellut koska ajattelin, että kaunis rusketus tuo korut  näyttävästi esille kunhan se kesä sitten tulee. Tulihan se kalenterin mukaan silloin kun pitikin. 
Nytkin pitäisi olla talvi, lunta ei missään ja nurmikko vihreänä tuossa silmien alla......

*****
Sano heti jos minä häiritsen, 
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden
saman tien pois.

Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
 sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa!

*****
Eeva Kilpi

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

VANHASSA VARA PAREMPI !



Näitä kuvia on kiva käsitellä, tuota roikkuvaa osaa leuan alapuolella en tohtinut korostaa sen suuremmin! Vaan jätin sen riippumaan omillaan koska kuvan kulma oli mielestäni sopiva tähän kirjoitukseen.  Pikkupoika Miska on tossa vieressä ja sanoi kuvan nähtyään, että Maija on ihan "kiroilevan siilin " näköinen, suurin osahan tietää tämän nuorison suosiman melko uuden sarjakuvan!?
Totesin kyllä ilman mitään selityksiä, että tottahan se poika puhui....heh....;)

Yhäti odottelen sitä polvinivelten vaihtoa. Päättäjä lääkäri kun sanoi minun olevan liian läski, joten ettei voi toimia, vissiin oikeassa on lukenut ihminen ja tuomitsija. 
En suivaantunut, muuta kuin itseeni ja tilasin samantien ajan fys.hoitajalle. Hän määritteli vammani ja laski sääntöjen mukaisen kuntoutus ohjelman jota olen noudattanut. Mulla on ns.henk.koht. valmentaja, siis vain paperilla, jotta paikat tukevoitusi (heh!?) ennen tulevaa leikkausta ja toipuminen siitä  sitten helpottaisi, kait sitten!? Opetti pelien käytön ja nyt omatoimisesti niitä sitten kulutan.
Olen kunnan kuntoutuksessa ja hinta ei liikaa hirvitä 27€ syyslukukausi. Olen käynyt siellä syyskuu lopulta lähtien säänöllisesti ja käytän, 5-7 vehjettä venytykseen ja vanutukseen.Paikka on aika lähellä ja sauvojen kanssa sinne menen joten se lihaksien esilämmitys pelittää samalla.
Auttaako, en tiedä, kotiin kun tulen sieltä niin heti on mentävä lappeeleen jotta juiliminen helpottaisi.

Kysyin sen päättäjä lääkärin nimeä, heti sitä en saanut irti, vaan kun juoni olen niin selvisihän se vahingossa. Kansainvälisesti tunnettu ja isoja tuloksia saanut  entinen pikajuoksija! Tottakait arvostan häntä jo aikoinaan urheilijana, ja nyt nuorena erikoistuneena lääkärinä.
Mutta, ISO MUTTA, eihän minusta tarvis  mitään pikamatkan juoksijaa tehdä, ne ajat ovat jo aikaa sitten ohi, kunhan köpöttelisin ilman kipua näitä pieniä matkoja!
Tämän näköistä, minusta ei enää saa minkäänlaisella kuntoutuksella saatkka puoskaroinilla, eikä ole tarvekkaan hyvä-veli-arvostamani-erikoislääkäri!


 60-luvulla tämä nuorison muoti oli tosi naisellista, tukka nutturalla, vakosametti keltaisen/ruskea jakkupuku, käsilaukku ja korkkarit! Vappuna otettu kuva kotitalon pihassa.


Muutamia vuosia myöhemmin saman tyyliinen luukki, mutta tukka auki, musta nahkajakku josta tykkäsin ja käytössä kyllä oli se vuosia. Asuin silloin jo Saksassa ja siellä otettu kuva.
Kauniita kuvia on tietysti mukava katella mutta myöskin tarkistan nykytilaani  itsestäni ja panen niitäkin esille, eikä haittaa minua se kovinkin näkyvä ero! Näinhän se oltavakin, reisussa rähjääntyy ja käytössä kuluu, vaikka kuinka hyvänä on pidetty......;D


Ihan vain vertailun vuoksi seuraavat kuvat ja totean että vanhakin on kaunista, kunhan sen osaa vain katsoa juuri sillä silmällä......
Ystäväni pihapiirin vanhan navetan kivijalka......


Tukeva hirsilato edelleenkin käytössä, tässä nämä toistasataa vuotta vanhat perusteet pysyvät pystyssä. 
Totean vain, että vanhakin on kaunista ja toimivaa!

Oman roppani rappeutumat olen mielestäni hyvin ymmärtänyt ja nyt sitten koitan edes jokin verran niitä myös omin voimin  korjailla. Onneksi ne pääasiat ovat aika hyvässä kondiksessa.
Olen aika huono  ja laiska kuntoilija, mutta sen verran yritän tehdä, että jotain  siitä pystyn kirjoittamaan.....:/

Laitan järkevät kengät jalkaani ja hilppasen tohon kävelykadulle kun liukkaatkin ovat onnekseni vielä hakusessa.....;)


perjantai 9. marraskuuta 2012

KOIRAT PÄIVÄKOTIIN TÖIHIN !


Uutisissa kertoivat, että täällä oli otettu kaksi koiran pentua päiväkotiin! Ovat ensin vähän kuin oikeasti päivähoidossa, koska 12 viikon ikä sitä vaatii. Mutta vuoden päästä ottavat oikein pestin siellä, kunhan totutelevat ensin siihen, että ovatko oikealla alalla. Tekevät sitten vain päivävuoroa klo 9-17 jos hommat on edelleenkin maitilla.
Oli mielestäni hyvä uutinen ja hyvin perusteltu sekä ammattitaidolla oikein tutkittu juttu toimivaksi hommeliksi.

Pikkuiset sisarukset ovat Islannin lammaskoiria, siis siellä päiväkodissa! Netistä tarkistin kuvat pennuista, hellyttäviä karvapalleroita kumpikin.
Tampereella on tiettävästi se eka mesta ja tämä Jyväskylä sitten seuraavana kokeilee. Sairaaloissa ja palvelutaloissa koirat ovat jo veteraaneja ja samoin kissat, hoitohenkilöiden apuna!

Totuushan on se kukapa se paras kuulija ja ymmärtäjä olisi kuin nämä tunnetuimmat lemmikit. Miten paljon tärkeitä asioita pitäisi kertoa, näyttää piirustuksia, mieluista lelua tai vaatetta. Pientä haaveria  joka parantuu välittömästi sen koiran nuuhkasulla ja lipasulla. Paljon heitä joilta puuttuu se luotettava kaveri, kenen kanssa voit huoletta nauraa ja itkeä.
Tätä vilpitöntä läheisyyttä kaipaavat kaikki, mekin jo hiven ikääntyneet lapset!


 Nämä tässä näkyvät mopet ovat sukumme kasvatteja, ihan oikeita merkkikoiria hekin.  Näyttelyitä kiertäneet, paperit ja kaikki kunnossa. Muistaakseni ilman suurempia mainintoja niistä takaisin kotiin tulivat mutta varsin tyytyväisinä siitäkin huolimatta.

Hyvin opetettuja, koska lasten ja aikuistenkin kanssa elivät, esimerkillisiä myötäeläjiä kaikki  nämä hännänheiluttajat.

Omaan perheeseeni kuuluvat  nämä tytöt ja koirulit ja siksipä näitä otoksia esittelen. Isotäti olen tyttösille, mutta kielsin käyttämästä täti sanaa koirille, koska en ole kenenkään koiran täti.....;/
Kumpikin tyttösistä kasvattaa nykyisin näitä musta/valkoisia mukavia staffyja ja erittäin sopeutuvia ovat Staffordin terrierit, kotoa perittyä tämä koirien harrastus on heillä. Oikeastaan jo isovanhemmilta, jo edesmennyt veljeni oli kennelin isäntä! 
Joskus aikaisemmin olen blogiini jo kirjoittanut jutun näistä punahattuisista koirista, liian isonahkaisista kiinalaisita veitikoista Shar Peista.

Veljeni aloitti koiraharrastuksensa Tanskan Doggeilla, niillä vasikan kokoisilla koirilla, oli mustaa, pilkullista, valkoista, ruskeita ja tiikereitä..... Varsinaisia seurakoiria, hyväluontoisia ja hellyyden kipeitä. Täysikasvuisena istuivat mielellään sylissä, tulivat eteen ja sitten kääntyivät ja pakittivat syliin istumaan. Vaikeuksia oli saada se painava lemmikki syykystä pois.... Mieleen muistuu monta hauskaa juttua näistä koirista! Nykyinen rotu on itseasiassa kehittynyt saksan alueella, vaikkakin tanskalaisuus nimessä on säilynyt.
Minulle on aina piisannut vain kuvien otto koirista ja lettujen paisto koko konkkaronkalle.
Pahimmoisa kuolaajia oli ne isot taskalaiset ja seuraava rotu brasialaiset Filat ja eipä ne kiinalaisetkaan noille isommille siinä kuolaamisessa  hävinneet. Jotenkin se  vain on jäänyt mieleeni!!!! Ei nyt sillä, kuolaahan sitä ihminenkin kun rasvassa paistetun letun tuoksu osuu kuonoon......nami....;D

 

Tämäkin kuvan olen jo joskus esitellyt, mutta kun tykkään siitä niin paljon, että kerran vielä tytöt! Katja on jo kakskymppinen nykyisillään ja edelleenkin  se pikkuinen minulle, samoin kuin koko sisarussarja...;)